| |
PE 1.8.
Hallituksen julkistamassa budjettiehdotuksessa on hyvää se, että verokevennyksin voidaan mahdollisesti estää taantumaa. Parhaimmillaan suomalaiset eivät lopeta rahan käyttämistä, mutta mitalin toinen puoli on se, että liika shoppailu edesauttaa inflaation kiristymistä, mikä jo nyt ongelma. Suomen kansantalous ei kuitenkaan voi enää niin paljoa itse vaikuttaa finanssinäkymiin, kun yksin raakaöljyn hintavaihtelut ovat merkittävä tekijät mm. inflaatiokehityksessä. Poliittista konsensusta ja yhteisvastuullisuuttaa todistaa se, että Kataisen budjettiesityksessä huomioidaan sosiaalipolitiikkaa, joten eipä pääse oppositio ainakaan kovin paljon läksyttämään hallitusta, vaikka varmasti siellä yritystä on. Ja kertoohan jo sekin jotain maamme poliittisesta todellisuudesta, että SDP on oppositioasetelmasta huolimatta kannatuksensa pohjamudissa. Suomalaisen poliittisen vasemmiston historia on vakavassa tienhaarassa. Poliittista keskustaa tuntuu olevan nyt ja paljon: KOK,KESK ja SDP.
Mulla ollut hauska ja mielenkiintoinen viikko, vaikka onkin saanut rankkoja viranomaisasioitakin hoitaa. En mä poliisin enkä oikeuslaitoksen kanssa ole ollut tekemisissä, mutta erilaista papereiden täyttelyä ja äitevainaan perunkirjoituspaprujen täyttelyä. Viime sunnuntaina oli kivat keskustelut Pyynikin rannassa ja keli oli mitä nätein, kuten myös seurakin. Olimme Mikon kanssa Kangasalla kummipojan perheen luona yötä ja Mikko golfasi maanantaina Messukylän golfissa hyvän tuloksen!
Vihdoinkin näin Baddingin ja esitys ei tehnyt minuun valitettavasti vaikutusta, mutta toki kannatan jo periaatteesta paikallista ja toivon J+J -teatterille menestystä jatkossakin. Tammisen Martin isosta olemuksesta lähti kaunis ja lyyrinen bel canto -laulu ja ihana oli nähdä Juurisen Kaarina jälleen lavalla.
Tänään lähden jutuntekoon Hki-Vantaalle. Mulla on Finnairin kapun kanssa treffit tossa Sammonkadun Siwan edessä ja siitä autolla lentoasemalle ja sitten turvavalvotulle alueelle ja näen kaikkea jännää siviili-ilmailun kulissien takaisesta maailmasta
Anna vaihtaa Lontoossa työnantajansa palveluksessa toiseen projektiin, johon kuuluu myös yrityksensä sponsorointi. Firma keskittänyt sponsoroinnin mielenterveystyöhön ja olen antanut Annalle vinkkejä, mitä kohteita Suomessa olisi. Ihan tuo peruskliininen puoli tarvitsisi lisärahaa, kuten lahjoitusvirkoja. Tapaus Kerava, josta jo kirjoitinkin, on raaka esimerkki hoitojonojen arjesta. Mutta yhtä lailla kolmas sektori, kuten Mobile tai Tukirengas r.y. tai Taimi r.y tekevät arvokasta työtä. Uskon, että erilaiset kriisipuhelimet ovat pelastaneet monen suomalaisen hengen itsemurhalta ja mahdollisesti jopa väkivallan teolta. Ja kolmannen sektorin kautta voidaan kanavoida henkistä tukea myös omaisille ja läheisille, sillä heille perheenjäsenen vakava sairastuminen on rankkaa.
LA 2.8.
Mikä päivä mulla oli eilen Hki-Vantaalla Finnairin toimintakeskuksessa. Sain nähdä ja kokea ihan toisenlaisen maailman. Siellä ne pilotit ja lentoemot mua moikkalivat ja välillä mua vietiin miehistöbussilla Boeningin luo kuvia ottamaan ja Madridin koneen miehistö tuli paluumatkalla bussiin mukaan ja emot hymyilivät nätisti ja kertoivat, että oli ollut hauska lento.
Patulla olin sitten taas yötä. Käytiin nyt siinä huvilarakennuksessa, jossa kesällä ravintola. Kaunis paikka, jossa oli mukava muistella menneitä, erityisesti matkojamme Itä-Saksaan - valtioon, jota ei enää aikaan päivään ole ollut.
Tänään minut poistettiin junasta!
Patu heitti mut Tikkurilan asemalle eikä ollut paljoa aikaa ja ostin automaatista Jämsään lippua, mutta automaatti ei sitä antanut ja käski ottamaan yhteyttä lipunmyyntiin. Mutta juna jo tulossa...päätin ostaa junasta. Kun konnari tuli täpötäydessä vaunussa, niin tarjosin VisaElectroniani, mikä ei käynytkään maksuvälineenä. Konnarille kelpasi vain pankkikortti tai käteinen ja mulla ei kumpaakaan. Mun matkani päättyi Riihimäelle.
Siellä sitten ostin lipun ja odotin tunnin seuraavaa Tampereelle menevä junaa ja tajusin, että olisihan luottokortti käynyt junassa kun pankkikorttikin. Electron-kortin ATK-yhteyksiä ei tietenkään konnareiden koneista ole ihmisten pankkitileille. Ja sitten odotin Tampereella taas toista tuntia. Näin reilun 2,5 tunnin junamatkani kesti viisi tuntia, kunnes pääsin tänne rallihuuman keskelle.
Kuuntelin YLE 1:n oopperamusan Sävel on vapaa -ohjelman. Ekana numerona oli Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksen loppukuoro. Rupesi tulemaan haikea olo, kun niin kaunista musiikkia ja muistin, kun viime kesänä kuuntelin sitä ämppärillä pitkällä Toronton lennolla. Ja mitä kaikkea onkaan elämässäni sattunut ja tapahtunut sen paluulennon jälkeen.
Onneksi kiva sähköpostiviesti toi aurinkoa päivääni...
MA 4.8.
Koulut alkavat aivan käsittämättömän aikaisin tänä vuonna täällä jokilaaksossa. No, onneksi silti pitkä joululoma. Työpäivien määrähän on kuitenkin vakio. Olisin valmis itse kokeilemaan kaikkea uutta eikä aina tätä kaavamaista. Miksi esimerkiksi syysloman pitää aina olla viikolla 42? Syys- ja joululoman välinen pimeämpi jakso on aina raskaampi, joten viikko 44 tai 45 olisi parempi. Tai lukuvuoden voisi jakaa uudelleen vaikka kolmeen lukukauteen, jolloin kesälomaa lyhennettäisiin ja vastaavasti pääsiäislomaa pidennettäisiin roimasti. Voisi joku vuosi kokeilla ja katsoa miltä tuntuu. Ja seuraavana vuonna kokeiltaisiin koulunkäyntiä lähelle juhannusta ja näin saataisiin lähes koko elokuu kesälomaksi. Nyt matkanjärjestäjät hyötyvät koulujen kaavamaisista loma-ajoista ja pistävät matkojen hinnat pilviin korkeasesonkeina eli joulu- ja hiihtolomalla. Kun lähden Mikon kanssa joululomalla Kanarialle, en kehtaa edes sanoa, mitä se matka maksaa...
Koulutyöstä sen verran, että seutulukion tulee sijaita Seppolan taajamassa. Mikä kaupunki veisi lukionsa suurimmasta taajamasta pois lisäten näin kuljetuskustannuksia ja päästöjä ja samalla edesauttaisi oppilasvirran katoamista Jyväskylän ja Tampereen lukioihin. Jämsän lukio on yli 100-vuotias oppikoulu, alallaan maamme vanhimpia. Sen tulee palvella kuntalaisia siten, että se on mahdollisimman lähellä sitä suurinta ihmismassaa, joka uudessa kaupungissa asuu. Seutukampus ei tarkoita sitä, että toinen aste on rakennuksina rinta rinnan. Tieto kulkee, yhteistyö kulkee, mutta lukion paikka on Seppolassa. Silloin se palvelee tasapuolisemmin myös uuden kaupungin Hallin ja Kaipolan taajamasta tulevia sekä mahdollisesti Kuhmoisista ja Korpilahdelta tulevia opiskelijoita.
Pitkäaikainen kunnallispoliitikko Aune Makkonen on poissa. On surullista mennä seuraavaan valtuuston kokoukseen, kun tietää, että aina iloinen ja hyväntuulinen Aune ei enää kokoukseen tule. Muistan Aunen myös asiakkaan näkökulmasta, kun ennen vanhaan Osuusliikkeessä kävi, niin ystävällisenä yleisönpalvelijana Aune sai aina asiakkaan hyvälle tuulle.
Jo kunnallispolitiikasta vetäytynyt, mutta monille tuttu kansan mies Urpo Mäkinen on myös poissa. Ei ole pitkä aika, kun tapasin vielä Urpon R-kioskilla. Jotain vakaata, jotain todella suomalaista oli Urpon olemuksessa. Ei hän ulospäin valittanut vaivojaan. Maunulan Arjan syntymäpäivillä kertoi minulle vaikeasta sairaudestaan. Mitään en ollut siitä tiennyt tai kuullut aiemmin.
Tuntuu usein, että juuri ne hyvät joutuvat luopumaan tästä tämänpuolisesta maailmasta liian varhain.
PE 8.8.
Komiita on muuallakin kuin Jämpsässä, ainakin Kiinassa, jossa ei säästelty avajaisseremoniain näyttävyydessä ja kelpaahan sitä historiaansa esitellä, kun on tarpeeksi pitkä historia. Ja niin pitkä, että sieltä oli vara jättää pätkiä poiskin, kuten avajaisseremoniassa kommunismin aika. Toveri Mao ei liiemmin esillä ollut, mutta Deng Xiaopingin aloittaman uudistuspolitiikan myötä syntynyt taloudellisesti kapitalistinen, mutta poliittisesti 1-puoluejärjestelmäinen suurvalta kyllä toi nykyisyyttään ja keisarivallan loistoa esille, futurologista näkökulmaa unohtamatta.
Koulutyö alkoi hyvin. Mulla oli pehmeä lasku kuin pienellä ekaluokkalaisella. Tänään alkoi opetus, eikä mulla ollut kuin kolme tuntia klo 8-11. Tämmöistä perjantaita mulla ei elämässäni ole ollut eikä tätäkään hurmaa riitä kuin tämän 1. jakson ajan. Oli mukava saada aloittaaa uudella syventävällä kurssilla eli suurvaltain historialla, jossa oli tänään Kiovan suuriruhtinaskunnasta, Kultaisesta ordasta, Iivana III:sta ja erityisesti Iivana IV Julmasta juttua.
Presidentti piti taas päänsä. Aika jännä, että vaikka yleinen poliittinen näkemys on ollut sitten Kekkosen ajan, että presidentin suurta valtaa karsitaan, niin sen paremmin Ahtisaari kuin Halonenkaan eivät siihen täysin ole mukautuneet. Vaikka ministeri Holmlundin esitys sisäministeriön uudeksi kansliapäälliköksi sai hallituksen tuen, niin silti Halonen syrjäytti esitetyn Ilkka Laitisen ja antoi jatkoajan kansliapäällikö Ritva Viljaselle. Laitinen ei ole poliitiikko vaan turvallisuusasiain kokenut ammattilainen mm. EU-virkansa kautta ja näin hän sopisi hyvin turvallisuudesta vastaavan ministeriön virkajohtoon.
MA 11.8.
Suomen mitalijuhla on hieno asia, mutta henkiökohtaisessa elämässäni hienointa on ollut kulunut viikonloppu. Maija ja Sami olivat luonani yötä ja eilen olin Heräpirtillä ja kaikki kuusi lasta mukana. Annakin oli tullut Lontoosta. Pitkästä aikaa oli niin kotoisa, lämmin ja mukava olla. Ja - heitin talviturkin. Jo oli aikakin. En ole koko kesänä käynyt uimassa, mutta nyt Heräpirtin saunan lämmöstä menin uimaan ja lapsethan tekivät siitä numeron ja vahtivat, meneekö iskä vai eikö mene ja matkivat uintityyliäni ja tapaani mennä varovasti kylmään veteen....ja hauskaa oli! Vesi oli 16-asteista, joten ei kuumuudella pilattu.
Saunassa otettiin kisa, pystytäänkö olemaan viisi minuuttia ihan hiljaa. Mantaa alkoi naurattaa niin kovasti, että joutui lähtemään saunasta ulkopuolelle, kun meinasi tikahtua siihen hiljaaolemisen jännittävään riemuun. Muut lähtivät Maijan ja Samin kanssa ja jäin Liisan kanssa pistämään paikkoja kuntoon. Oli mukava saada olla kahden hetki Liisan kanssa. Juteltiin viisaita ja fiksuja ja tuli niin huojentunut olo, kun huomasin, että Liisa ajattelee näistä tämänhetkisen elämämme suurista linja-asioista kovin järkevästi ja viisaasti. Tekisi mieleni ihan sanoa, että viisaita lapsia! Anna lähtee jo tänään takaisin Lontooseen, joten vähään jää aika hänen kanssaan.
Toki olen huolissani monien muiden tapaan Kaukasuksen kriisistä, joka sinällään ei ollut yllätys, vaan konflikti oli pitkään kytenyt ja eskaloitui nyt sodaksi. Öljylläkin on sijansa alueen konfliktiherkkyydessä, mutta myös politiikalla.
Yhtä lailla olen monien muiden tavoin huolissani kotikaupunkini taloustilanteesta, josta tulee aikanaan enempi infoa, mutta voin nyt jo sanoa, että uusi kaupunki aloittaa vuoden alusta kyllä niin synkästä taloustilanteesta ettei tosikaan. Syömävelkaa on ja paljon. Helppo syyttää virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, mutta tässä globaalissa taloudessa jokilaakson hyvin suhdanneherkät teollisuusalat ja työllistäjät ovat joutuneet tilanteeseen, jossa yhteisöverokertymä on laskenut ja kaupungin menopuolta ei ole tähän koskaan sopeutettu, vaan menokehitys on ollut päinvastainen. Nyt ollaan selkä seinää vasten.
TO 14.8.
Radion ykköskanavalta tulee suora lähetys Edinburghin musiikkijuhlilta. Konsertin ensimmäinen puolisko päättyi juuri ja on väliaika. Radion Sinfoniaorkesteria johtaa Sakari Oramo ja solistivieraana on sopraano Karita Mattila, joka lauloi Tatjanan vaikuttavan kirjeaarian Tsaikovskin Jevgeni Oneginista. Mattila tekee vaativan Tatjanan Metropolitanissa alkavalla kaudella tammi-helmikuussa 2009. Yleisö räjähti Edinburghissa Mattilan jälkeen ja tämä yllätti yleisön, Oramon ja RSO:n laulamalla vielä säestyksettä "Aamulla varhain, kun sää oli parhain..."
Mattilalla on paitsi hieno ääni, äärimmäisen karismaattinen näyttämöote. Olen nähnyt hänet livenä näyttämöllä juuri Tsaikovskin musiikin parissa eli Patarouvan Lisana aikanaan Tampere-talossa. Kun Mattila tuli näyttämölle, hän hallitsi koko suurta tilaa. Ja kohtaus, jossa Lisa astuu Neva-jokeen hukuttaen itsensä...huh...huh...kylmät väreet menevät vieläkin, vaikka tuosta kokemuksesta on aikaa.
Tuo Mattilan ylimääräinenhän on se laulu, jossa sanotaan: "miksi sä kultani hyljäsit mun..." Samaa voin kysyä. Ja kysynkin.
LA 16.8.
Terveisiä täältä Maijan ja Samin luota Tampereen Kalevasta. Taas mulla ollut hauskaa. Valitettavasti en päässyt Kaisa-tätini ja Tapion timanttihääpäiville Tuulentupaan, mutta soitin ja menen käymään myöhemmin.
Synkät uutiset korostavat tätä ankeata sateista ja koleaa säätä. Täällä Tampereella Kaukajärvellä on surmattu viime yönä 15-vuotias tyttö. Mäntässä on kuollut ikkunasta 4. kerroksesta tippunut 17-vuotias poika. Pienkoneen syöksyssä kuoli kolme eilen ja mies jäi rekan alle ja kuoli.
Lupasin nuorille tehdä huomenna makkarakastiketta. Ihan semmoista kotoista ja perustavanlaatuista. Laura muuten myös täällä yötä ja lähdemme yhdessä junalla huomenna Jämsään.
TI 19.8.
Riitta Järventie toteaa tämän päivän Aamulehden ylänurkassa sangen onnistuneesti, että nuoret eivät yleensä saa hyviä uutisia poliitikoilta, mutta nyt tuli hyvä uutinen: peruspalveluministeri Paula Risikko viisinkertaistaa nuorten sosiaali- ja mielenterveysrahat. Tarve on ilmiselvä. Viimeisin ikävä uutinen tulee Tampereen Kaukajärveltä.
Risikko on omien polkujensa kulkija. Tinkimätön ja rehellinen poliitikko, joka sai puolueeltaan ikävän ministeripestin. Haukkuja tulee varmasti. Ekmanin Reijon kanssa oli puhe taannoin, että kyllä ns. kykypuoleestakin monenlaista kykyä löytyy, mutta Risikko on todellinen kyky, joka olisi ansainnut toisenlaisen ministerisalkun. Tämä ei ole epäluottamuslause Sarkomaalle, mutta olisin itse nähnyt Risikon mieluusti opetusministerinä, johon hänellä myös työuransa kautta asiantuntevuutta.
En lähtenyt illalla Jyväskylän kaupungin vastaanotolle, johon piirihallitus oli kutsuttu Kokoomuksen ek-ryhmän kesäkokouksen tiimoilta. En ehtinyt myöskään Akuliinan aukiolle tapaamaan sisäministeri Anne Holmlundia. Presidentti piti kansliapäällikön nimitysasiassa odotetusti päänsä, mikä ei ole linjassa presidentin aiempien puheiden kanssa mm. "jos hallituksen esitys on yksimielinen, niin presidentti ei toisin nimitä..."
Puolustusministeri tulee Jämsään 1. syyskuuta ja käy mm. lukiolla. Hienoa, että ministerit kiireistään huolimatta jalkautuvat kansan pariin. Häkämiehellähän on nyt varaa vaikka piikitellä. Kun nousi niin kova kohu, häen puheestaan, että Suomen turvallisuuspoliittisen haasteen voi tiivistää kolmeen sanaan: Venäjä, Venäjä ja Venäjä...nyt Kaukasus-kriisin myötä kukaan ei enää naureskelekaan Häkämiehen lausunnolle.
Hallitusvastuusta...onneksi ei tarvitse olla Zimbabwen talousministeri...inflaatio on 11 miljoonaa prosenttia...
KE 20.8.
Joko mä taas näyn tilastoissa? Kun aikanaan totuttelin maistelemaan viinejä, niin eikö kohta tullut uutinen, että viininkulutus Suomessa noussut. Tuli huono omatunto eikä kehdannut oikein liikkua. Minäkö sen tilastopiikin aiheutin?
Ja nyt professori Kontulan tutkimuksen uutisointi: suomalaiset eivät enää harrasta niin paljon seksiä. Taas mä näyn tilastoissa! Ymmärrän hyvin Ville Valoa, joka lööpeissä kesällä totesi, että vuosi selibaatissa on kovaa. Voi Ville, miten mä sua ymmärrän. Jätetyn ja hylätyn asema ei ole kiva. Mutta katsotaan Ville eteenpäin, jos se prinsessa vielä tulee, ottaa kädestä kiinni ja vie sinut kuten minutkin rakkauteen...toivoa ei pidä heittää.
Tuo termi "harrastaa seksiä" ei minua oikein sytytä. Minä miellän harrastuksilla jotain ihan muuta, kuten lenkillä käymisen, lukemisen, porsliinin maalauksen, kirjoittamisen, moottoripyörät. Suomen kielessä on ryhdytty EU-hienostuneiksi kikkailijoksi eikä asioista puhuta oikeilla nimillä. Suomen kielen verbi "naida" on ihan hyvä verbi. Rehellinen ja rehti. Samoin selibaatin sijaan kyllä kelpaa puhua ihan rehellisesti, että "on puutteessa".
Seksin "harrastaminen" tuo mulle mieleen sen, että nyt on taas tiistai, ja työväenopiston harrastuspiiri. Selibaatista puhuminen taas tuo mieleen, että on jokin uskonnollinen vakaumus tai jonkun sortin paasto tai muu oireyhtymä menossa.
Jos ja kun syksy saa ja minä en, niin kaipa tässä on aktivoiduttava jo naapurikansojen suuntaan. Ulkomailta ne on onnensa saattaneet muutkin löytää.
LA 23.8.
Mielenkiintoinen puheohjelma jälleen radion 1-verkossa. Kolme Kiven Seitsemän veljestä ohjannutta ohjaajaa - Taava Hakala, Martina Marti, Mikko Roiha - keskustelivat teoksesta ja erilaisista näkökulmista siihen. Sveitsiläissyntyistä Martina Martia ei paina suomalaiskansallinen traditio ja hänen tulkinnassaan on vain yksi veljes.Hakala näkee veljeksissä väkivaltaisuuden sijaan enempi poikakultia, jotka muksivat toisiaan. Ovatko veljekset ADHD-potilaita, kriminellejä, hädässä äidittömyytensä kanssa, yhteiskuntakriitikkoja.
Roiha sanoi, että toisin kuin usein luullaan, Suomen kansa on mitä intohimoisin kansa. Muijia kaatuu, äijiä tapetaan, viinaa kuluu...intohimo näkyy tilastoissa suurena väkivaltaisuutena. Toki tapa ilmaista tunteinaan on todella vääristynyt, mutta toivon mukaan edes EU tekee Härmän äijästä uuden Stubb-gentlemannin, joka vaihtaa verkkarit merkkihousuihin ja heittää Hankkijan lippalakin järveen, kaataa kossut nurkan taakse ja siirtyy perkeleen huutamisesta small talkin maailmaan.
Kohta lähden sienestämään. Käydään myös laavuretkellä ja keitellään kahveet. En mä osaa oikein muualle lähteä kuin lapsuusmaisemiin eli Himosvuoren päälle ja rinteille ja ehkä voisi Yläisen Liesjärven liepeillä käydä myös. Kun nyt ei ryhtyisi satamaan, mutta ainakin luvannut ihan mukavaa pitkästä aikaa. Keihäsfinaalia katson ensin, jos uskallan. Liian jännittävät kisat eivät mulle sovi.
Keihäskisa meni tilastojen mukaan. Hallitseva maailmanmestari Pitkämäki ei ole ollut tällä kaudella ihan huippukunnossa, joten pronssisija hyvä. Suomen miesten sijoitus kaikkinensa hyvä. Sieniä ei tullut, mutta muutoin kiva retki. Illan olinkin puhelimessa. Ihanaa, että ystävät muistavat. Jos materialistisesti olenkin köyhä, niin sosiaalisesti rikas - ja mikäs sen parempaa...
Tuli vähän Maijalta palautetta keskiviikon blogi-tekstistäni.Osasinkin odottaa. Ihmeen vähän tullut paheksuntaa. Harva taitaa käydä nettipäiväkirjaani lukemassa. Yksi uusi lukija on Tampereella - siis ei Maija - ihanaa!
Aamulehdessä, jota suuresti arvostan, oli melkoisen paha moka toissa päivänä. Viihdetaiteilija Rainer Frimanin syntymäpäivähaastattelussa oli otsikkona: "70 vuotta" - ja Friman täyttää 50 vuotta!
KE 27.8.
Tunsin itseni tänään tärkeäksi. Kun sijoittajakurssin ja taloustiedon peruskurssin asiantuntijavieraana oli ekonomisti, yrittäjä Heikki Kamppuri, niin koulusihteeri Iris - joka on ihana - tuli luokseni kertomaan, että puolustusministeri Häkämiehen avustaja on pyytänyt minua soittamaan.
Minähän lähdin soittamaan heti. Yritin koko olemuksellani viestiä, että tässä mennään soittamaan sitten ministerin avustajalle, että sillä tavalla ovat nyt asiat! Ministeri tulee maanantaina Jämsään ja käy myös koulussamme puhumassa abeille. Kansanedustaja Virkkusen Henna tulee myös ja samoin kansanedustaja Peltosen Tuula, joka puhuu sitten kakkosille. Henna ja Tuulahan saivat ääniä ek-vaaleissa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin minä, kuten oli odotettuakin. Minä viihdyn historian kanssa enkä ole kokousihmisiä,vaikka sitten heti riensinkin jo koulutuskuntayhtymän hallituksen kokoukseen. Kokouksissa yritän näyttää aina tärkeältä ja pätevältä, vaikka en tajuaisi mistään mitään.
Kamppuri puhui mielenkiintoista faktaa talouselämän todellisuudesta ja värikkääseen tyyliin. Allekirjoitan hänen näkemyksensä, että nykykapitalistin paras kaveri on kiinalainen kommunisti. Ei demokratia kapitalistia kiinnosta, kun markkinataloutta paahtavan poliittisesti kommunistisen Kiinan työvoima on lain ja työsuojelun suhteen turvaton ja valmis tekemään viimeiseen vetoon asti. Silti olen porvari.
Vaikka päivä on ollut antoisa ja kiireinen, niin tänäkin iltana kallistan pääni yksinäiseen sänkyyni viileiden lakanoiden väliin. Myös mies kaipaa romantiikkaa, jopa suomalainen mies. Ja tarkoitan nimenomaan romantiikkaa.
Itse asiassa on mukava kokeilla rajojaan kirjoittamalla välillä muuta kuin yhteiskunnallisia kannanottoja tai omia mielipiteitä kulttuuri- ja taide-elämästä. Minä olen kuitenkin peruskonservatiivi, kiltti ja varovainen mies. Kuten yksi ystäväni sanoi: "Iloisesti polkujaan kulkenut poika, jota on yhtäkkiä lyöty lekalla palleaan ja kaikki ilmat tulleet keralla pihalle." Tuosta kuvauksesta tunnistan itseni hyvin.
TO 28.8.
Parasta budjettiriihen tuloksessa on tupakkaveron kiristäminen. On toki lapsellista kuvitella, että tupakointi loppuisi hinnannousun myötä. Sama pätee alkoholiin. Toki tuloverotuksen keventäminen ostovoiman lisäämiseksi on hyvä asia. Toivoa sopii, että yleinen suhdannekehitys on suotuisa ja haurailla öljymarkkinoilla ei satu mitään yllättävää nyt, kun raakaöljyn hinta on pikkuisen laskusuunnassa.
Tupakan suhteen mulla on niin henkilökohtainen trauma, kun jouduin sivusta seuraamaan aikuisikänsä norttia vetäneen isäni tuskaista kuolemaa keuhkosyöpään. Ne tuskat olivat hirveät ja jättivät minuun vielä nuoreen opiskelijapoikaan kovat arvet. Olen ymmärtänyt, että keuhkoahtaumatauti on uusi kansantautimme. Se on ikävä sairaus, sillä tukehtuminen on tuskallista. Tiedän kokemuksesta jotain siitä aiheesta. Kun sairastin hinkuyskää ja tuli kohtaus, niin siinä oli leikki kaukana. Pari kertaa olin varma, että noutaja tuli. Tunne siitä, ettei voi hengittää ja ilma loppuu, on jotain sellaista, ettei sitä voi kuvailla toiselle sanoin. Olin avuttomampi ja alastomampi kuin koskaan elämässäni, kun makasin sairaalassa peläten öitä, jolloin hinkuyskäkohtaukset tulivat todella rajuina ja pelottavina.
Olipa iloinen yllätys tänään, kun ovikello soi: Maija ja Sami! Jippijee, jips! Oli pitkä päivä töissä, kun mulla oli vielä abien suullinen tentti - yo-kirjoituksiin valmentava - opetuksen jälkeen ja sitten jäin järjestelemään vähän leirikouluasioita.
Nyt nukkumaan ja odottelemaan ensi vuoden veronkevennyksiä...
SU 31.8.
Kun katsoin hetken illalla Suomi-Ruotsi -maaottelua televisiosta, niin muistelin kahden vuoden takaista, kun olin paikan päällä Helsingin stadionilla katsomassa kisaa Isotalon Jannen kanssa. Ja että oli kiva reissu. Kyllä urheilussa on oma hurmionsa, kun käy paikan päällä katsomassa. Silloinhan päätin, että järjestän Jämsän opettajille matkan Hesaan maaotteluun, mutta niin se jäi. Olen sen verran paljon matkoja oppilaille ja opettajille järjestellyt, että tehkööt muut välillä.Kävimme ottelun jälkeen kaiman kannsa Hotelli Tornin näköalabaarissa. Torni ei ole mulle baari, vaan osa poliittista historiaamme. Zdanovin henki ei enää hotelli Tornin tiloissa tunnu, mutta tietoisuus valvontakomission ajasta tekee hotelli Tornista ainutlaatuisen.
Nyt korvikkeena maaottelureissun puuttumiselle käväisin Domarissa, jossa oli karaokeilta. Sain kuulla mm. Krokotillirockin ja Sukkula venukseen. Suomen kansan esiintymisvietti on hyvin voimakas Ja ihan kivoja suorituksia oli laulullisesti, ei siinä mitään. Domari on symppis paikka täällä Tampereen Kalevassa, jossa olen ollut koko viikonlopun. Ihmettelen Maijaa ja vävykokelas Samiani, että yhä uudelleen vain jaksavat minua ja jopa kyselevät, miksen ole käynyt, jos on pitempi rupeama edellisvisiitistä
Tapasin eilen Kalevan Prisman kahvilassa hyvän ystävän ja ajasta meni yllättävän paljon siihen, kun tuli tuttuja puolin ja toisin eli ensin hänen tuttujaan, kohta mun, sitten hänen, sitten mun...istuttiin niin pramilla, että siinähän oli näköalapaikalla ja toki tuttuja pitää tervehtiä ja moikata. Tänään tarkoitus käydä Hatanpään Arboretumissa. En ole ruusujen loistoa käynyt siellä koskaan katsomassa, vaikka monet vuodet Tampereella asuinkin.
Asiasta kolmanteen: presidentti saanut kritiikkiä ulkopolitiikan ja nimityspolitiikkansa ansiosta. Enkä ihmettele, sillä kriittiseen arviointiin aihettakin. Ulkoministeri Stubbin suosio on noussut, mitä en myöskään ihmettele. Täytyy muistaa, että Stubb joutuu nyt esiintymään ja antamaan lausuntoja kahdelta paikalta käsin, Suomen ulkoministerinä ja Etyj:n puheenjohtajamaan ulkoministerinä. Stubbin Nato-kannanottoja on kritisoitu, mutta mielestäni on vain hyvä, että on ministeri, joka kertoo kantansa sanoen suoraan, mitä mieltä on. Kantaaottamatonta ja kiemurtelevaa politiikkaa on Suomessa ollut yllin kyllin. Lauseita ja sanoja, joissa ei ole mitään sisältöä. Parempi sanoa suoraan, niin sittenhän kansa tietää, mitä mieltä päättäjä todella jostain asiasta on.
Stubb on henkilönä loistava ulkoministeri. Paitsi edustava ja kielitaitoinen, myös osaava ja asiantunteva. Kun muistelee suomettumisajan politiikkaa, jolloin eturivissä oli mm. Ahti Karjalainen. Sinällään viisas mies ja hyvä poliitikko, mutta tämän päivän Suomen edushenkilönä tarvitaan ihan toisentyyppistä persoonaa kuin 70-luvulla, jolloin elimme Kremlin suuressa varjossa
<< Takaisin arkistoon
|
|
