| |
LA 1.8.
Se aika vuodesta, että helikopterit hyrräävät Jämsän yllä ja tiet täynnä autojonoja tai sulkuja rallien takia. En osallistu rallihumuun tänä vuonna millään lailla. Mikko poikani oli talkoissa puolestani. Reipas nuori mies.Olen ollut talkootöissä monena kertana, mutta nyt alan kerätä tuota vaatekasaa lattialta ja kärrätä roskiin. Ei niitä voi edes kirpparillle viedä. Anja oli apunani, kun kävimme vaatekaappini läpi ja siellä oli luvattoman paljon tavaraa, joka päälle pantuna näyttää: "Janne, 75 -v."
Saati ne kuluneet ja nöyhtääntyneet saati ne housut, jotka auttamattoman isoksi jääneitä eivätkä istu päälleni millään muotoa. Elämän kolhuthan vieneet elopainoani rapiasti pois. Saati ne värimyrkytyksen aiheuttavat psykeedeliset koukerokuviopaidat. Huh ja hei! Aiheuttavat oppilaille pahoinvointia, jos joutuvat enää kahtomaan mua ne päällä.
Järkytyin, kun ymmärsin, että Jämsän ratapiharemontti jättää jäljelle raiteen yli kulkemisen. Miksi ei turvallisempaa ratkaisua kuten tunnelia? Kun kerta on ratapiharemonttiin investoitu, niin jätetään jäljelle surmanloukku. Olen kaksi vakavaa junaonnettomuutta joutunut näkemään ja mua hirvittää ajatus siitä, että asemapihalle jää kulkuväylä yhden raiteen yli.
On tullut koettua kaikkea kivaa kuten luonnontieeteellinen puutarha Hesan Kumpulassa vai Käpylääkö se on.Hieno paikka. Kävin Patun kanssa Bulevardin intialaisessa syömässä ja hyvää oli. Puhumattakaan siitä H:linnan ruokapaikasta, jossa söin Anjan kanssa! Aulangon puisto on fantastinen! Joutsenlammella oli jopa kaksi joutsenta sulavasti harmonisena parina näyttämässä meille, miten parisuhde voi komiasti lintumaailmassa kukoistaa.
Ihana on ollut rantasaunoa Hesassa meren äärellä ja grillata siinä rantakalliolla. Yritimme mennä uimaankin, mutta oltais saatu kävellä kilometritolkulla sitä matalaa rantaa, että olisi päässyt uimaetäisyydelle. Anja käveli pitemmälle, mutta mä olisin saanut varmaankin lampsia puoliväliin Tallinnaa. Vesi oli lämmintä mutta iltatuuli teki ilmasta sen verran nasevan, ettei siinä jaksanut tuntitolkulla olla, joten sauna houkutteli takaisin.
Elämäni taitekohtien tärkeimpiin kansallismaisemiin kuuluu Pyynikin ranta Tampereella. Rohkaisin itseni eräänä heinäkuun aurinkoisena iltana ja toin julki sen, mitä olin ajatellut ja halunnut. Mietin, miten kahden niin samanlaisen ja erilaisuudessaan toisiaan täydentävän ihmisen henkilöhistoria on kulkenut hyvin samanlaisia polkuja pitkin. Miten ne polut ovat vieneet niitä kahta haasteisiin, epäonnistumisiin, ilon hetkiin. Miten nuo polut kohtasivat aikanaan Pyynikin rannassa.
Eikö olisi järkevämpää kävellä yhteistä polkua - ja yhdessä? Toinen toistaan tukien ja auttaen.
Hän oli samaa mieltä.
Sitouduimme ja merkkinä siitä kannamme kultaa sormessamme. Mutta enemmän kannamme kultaa sydämessämme ja sielussamme. Kuljemme kevyin mielin, kepein askelin. Kuten noin vuosi sitten kirjoitin ja siteerasin iltahartaudessa kuulemaani ruotsalaispiispaa: "ihmiselle on tärkeää rakastaa, mutta tärkeätä myös kokea olevansa rakastettu."
Kiitos, Anja!
MA 3.8.
Mikolla kova rallien jälkihuuma. Pelaa netissä innokkaasti rallipelejä.
Anna on ollut vähän kipeänä ja mä tietenkin yltiöhuolissani. Maijalla vielä lomaa jäljellä ja muutto Saminsa kanssa häämöttää. Saas nähdä, pääsenkö käyttämään ammattimaisia muuttomiestaitojani. Jos mä elämässäni jotain kunnon työtä olen tehnyt,niin muuttoja,muuttoja,muuttoja....vielä mä elämässäni haluaisin itsekin muuttaa ja tiedän kyllä minne. Mutta edettävä maltillisesti. Lapset ja heidän koulunsa. Ne tärkeitä asioita. Meidän aikuisten on maltettava ja jaksettava. Vaikka kuinka olisi välillä ikävä ja haluaisi elää yhteistä arkea.
Oli mahtavaa, kun Liisa oli pitkästä aikaa mulla pari yötä. Mitään ihmeellistä ei tehty, kunhan oltiin. Ja tuntui niin kotoisalta. Tänään saattelin tyttäreni rippikoululeirille.
Tein viikonloppuna kaikkea sellaista hyvää ruokaa, jota Liisa oli toivonut. Grillasin kanaa ja kalaa, grillasin juustotäytteisiä pekonilla vuorattuja herkkusieniä. Suurin osa ruuista oli Anjan reseptien mukaan tehtyjä ja kyllä maistuivat. Kuten se banaani-mansikkä jälkkärikin. Sekin onnistui tällä kertaa mahtavan hyvin. Hemmottelin Liisaa vielä tänään viemällä aamiaisen vuoteeseen. Tein lemppariansa eli itse marjoista ja hedelmistä sotkettua luonnonjugurttia. Se ei tartte sokeria ollenkaan, kun sokeri tulee marjoista ja hedelmistä. On paitsi hyvää, myös terveellista. Innostuin jopa paistamaan lettuja!
Täytyy pikkuhiljaa ruveta haistelemaan historiaa. Loppuu se pitkäkin loma. Anjalla aikaisemmin kuin mulla. Pitää tässä vielä parissa kylässä käydä ja olisi pitänyt käydä ties kuinka monessa, muttei olla keritty eikä maltettu. Kun yhteistä aikaa on muutoinkin niin vähän, niin sen ajan viettää niin mieluusti kaksin. Ja oman aikansa ottavat lapset kuten heidän pitääkin.
Se on Helinin aikaa...kansainväliset Mirjam Helin -laulukilpailut ovat käynnistyneet. Olen aina seurannut radiosta ja ilahduttavan usein nähnyt sitten livenäkin kisassa menestyneitä joko konserttilavoilla tai oopperanäyttämöillä. Esim. saksalaisbasso Rene Papp oli Ramfiksena Itä-Berliinissä näkemässäni Aida-oopperassa silloin joskus kauan, kauan sitten kylmän sodan aikana. Se oli se esitys, joka pidettiin toisen maailmansodan loppumisen muistopäivänä ja oopperan katsomo oli täynnä kaikkien neljän miehitysvaltion korkea-arvoista sotilasjohtoa: brittiupseereita, neuvostoupseereita, amerikkalaisupseereita ja ranskalaisupseereita. Minä ja Patu, kaksi opiskelijaa Suomesta, kahtelimme haavi auki ja kun puhuimme keskenämme suomea, joku luuli meitä islantilaisiksi. Kyllä meillä oli hauskaa. Esimerkiksi silloin, kun Patu sanoi loppuaplodien aikana kun kehuin Amneriksen laulanutta itäsaksalaismezzoa:
- Sinne se lähtee esityksen jälkeen jonottamaan kaksitahtia bensaa Trabattiinsa jotta saa ajaa sosialistiseen lähiöön yöpuulle...
LA 8.8.
Jämsäläistä lauantaita tässä viritän ja samalla kova kaukokaipuu sekä etelään että Tampereelle. Mozzarellaa, basilikaa ja tomaattia, Stokkalta eilen ostamaani ihana toscanalaista Pecorino-juustoa ja espanjalaistyylistä Chorizo-makkaraa. Tämän kansainvälisen aamaiseni globalisoi makujen kulttuuriseksi sulatusuuniksi suomalainen kaurapuuro.
Terveisiä muuten pakkolomalta. Eilisestä ensi tiistaihin olen pakkolomalla ja sitten normaalisti töihin keskiviikkona, jolloin koulu olisi muutoinkin alkanut. Nämä lomautuspäivät ovat meidän koulutuspäiviämme. Pianpas se tämäkin loma meni. Muistan kuin eilisen sen helteisen päättäjäispäivän, jonka vaaleassa yössä kävelimme Anjan kanssa Näsijärven rannoilta Pyhäjärven rannalle. Tuomet lopettivat hehkuansa ja sireenit olivat työntymässä kukkaan. Kesän vaalea yö, tuoksujen huuma ja tunnelma kuuma...
Eilen vietin isä-tytär -päivää Maijan kanssa. Kävimme kiinalaisessa syömässä ja iltapäiväkahvilla Ruusan kahvilassa, jossa halusimme käydä. Se on arvokasta työtä, mitä Taimi-yhdistys Tampereella tekee. Mutta myös hyvät kahvilapalvelut ja edulliset hinnat. Maijan kanssa oli oikein kiva päivä ja hyvät keskustelut. Sääli, etten kerinnyt nähdä Samia, joka oli töissä. Kalevasta lähdettyäni poikkesin vielä Tays:n kanttiinissa, jonne Anja piipahti töiltään hetkeksi kahville. Sieltä kiisin Särkisaareen tapaamaan Liisa-tytärtäni, joka riparilla ja oli tutustumisilta. Oli kiva nähdä iloinen ja reipas Liisa, joka taisi ihan tykätä, kun kävin! Mulle jäi hyvä fiilis.
Tänään lähden käymään Mikon kanssa mehtäkylissä eli kotokulmilla. Anna ja Miksu lentävät tänään Lontoosta Suomeen. Viikon ehtivät olla.
Hesan siskoni soitti pari päivää sitten. Olin todella ilahtunut. Toivon ja odotan, että pääsevät tulemaan Liisan konfirmaatioon. Se olisi Liisalle aivan valtavan tärkeä asia. Oli kovin mielissään, kun eilen kerroin siskoni soitosta!
Kun vuosi sitten olin jutunteossa Finnairin toke:ssa (pilottien ja matkustamohlökunnan toimintakeskus), sain hyvin myönteisen kuvan yhtiöstä, sen johtajasta Jukka Hienosesta sekä yhtiön visioista ja strategioista. Siksi kuulunkin niiden ryhmään, jotka kokevat Hienosen poislähdön yhtiön ruorista menetyksenä. Ymmärrän Hienosen suivaantumisen. Jos on tietyt visiot ja ei pääse niitä toteuttamaan, niin ottaahan se pannuun. Arvostan Finnairia yhtiönä. Sillä on ollut hyvää kasvuhalukkuutta ja se on pärjännyt pienenä toimijana hyvin kovalla alalla ja hurjassa kilpailussa. Yhtiön perusongelma on varmasti suhdanneherkkyyden lisäksi byrokraattisuus sekä monet eri henkilöstöryhmät, jotka kukin ajavat itsepintaisesti omia etujaan. Olen törmännyt kaupungin hallinnossa luottamushenkilönä tähän samaan ongelmaan.
Olipas mukava lukea viikolla Keskisuomalaisesta, että J:kylä tähdentää yhteistyön lisäämisen merkitystä Tampereen kanssa. Hyvä! Jämsä vain mukaan siihen yhteistyökuvioon! Voin lähteä vaikka ihan itse - vaikkei mua kyllä kukaan pyydä - tätä yhteistyörengasta rakentamaan. Oli se musta kovemman luokan uutinen kuin se, että Keskustan puolusihteeri Korhonen lihoi lomallaan 20 kiloa.
Anja tarjosi eilen kakkua töissä. Saas nähdä, pitääkö minunkin valmistautua leipomiseen. Katotaan nyt, kunhan ensin työt alkavat.
Maanantaina on kesäpaussin jälkeen mulla eka kokouskin. J:kylän koulutuskuntayhtymän puheenjohtajisto palaveeraa Priimuksessa. Sieltä sitten jään yhteen levytyshommaan. En ole laulanut koko kesänä, joten saanko mää tätä pilliä enää soimaan ensinkään. Kun tuossa yritin, niin voi sitä vibraton ja huojumisen määrää.... pitäisi saada maanantaiksi aariavireeseen asti, joten on tässä haastetta. Saas nähdä, miten Escamillot irtoavat.
TI 11.8.
Viimeinen lomapäivä nyt takana. Huomenna aloitan käytännössä 18. lukuvuoteni Jämsän koululaitoksen palveluksessa. Virittäydyn töiden alkuun kuuntelemalla Wagnerin Jumalten tuhoa. Anita Välkki juuri lauloi ja Ulf Söderblom johtaa Radion sinfoniaorkesteria. Lainasin tänään Metsosta tämän levyn.
Levyn parasta antia itselleni oli kuulla Pentti Perksalon tenoriääntä ja ennen kaikkea Irja Aurooran sopraanotaidetta. Kumpaakaan kansainvälisen tason suomalaislaulajaa en ole aiemmin kuullut. Ymmärtäkseni Irja Aurooran kaksi Wagner-liediä oli taltioitu hänen ensikonsertissaan 1969. Tykkäsin kovasti.
Lainasin myös loisteliaan venäläissopraano Galina Vishnevskayan levyn ja jälleen kerran Georg Ots -antologian. Siinä huumassa unohdin täysin, että mun piti pyytää Anjaa ottamaan nauhalle Teemalta tämäniltaiset Helin -kisan välierät. Radiosta olin ne kuunnellut, mutta olisin vielä halunnut nähdä, miltä näyttää. Huomenna tuleekin sitten jo finaali.
Loman viime päivät ovat olleet mukavia. Etenkin viime sunnuntai oli sitten mukava päivä!
Vipotiinan ravikuningattaruudesta tässä olen riemuinnut monta päivää. Sehän on iso asia koko Jämsälle! Kyllä mää Sepolle ja Leenalle fb:n kautta onnittelut pistin. Huikean upea suoritus.
Mikon koulu alkanut mukavasti. Poika tuntuu olevan innoissaan ja motivoitunut ja mikäs sen parempi asia isälle. Olen tyytyväinen hänen puolestaan tietenkin. Annaa ja Miksua en ole vielä tavannut. Tulivat tänään Jämsään. Loppuviikosta tavataan.
Olin tänään kylässä vanhalla opiskelukaverilla, jonka kanssa en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen. Tammikuusta asti on yritetty järjestää tapaamista ja nyt vihdoin se onnistui. Kyllä oli mukava nähdä ja juttua tuli. Eihän sitä kahden vuosikymmenen tapahtumia ehdi millään muutamassa tunnissa käydä läpi, vaikka minäkin parhaani tein ja rönsyilin tavallista enemmän. Ja kun ottaa huomioon, kuinka paljon minunkin elämässäni on tapahtunut.
Tyytyväisenä lähden aamulla töihin ja pistän pisteen tämän kertaiselle lomalleni. Onhan tämä ollut hyvä kesä. Parhaimpia elämässäni. Saanut sentään olla terve, nähdä lapsia, vierailla elämääni kuuluvien tärkeiden ihmisten luona, nauttia kesän väreistä ja tuoksuista Anjan kanssa, valmistautua Liisan rippijuhliin, odotella Maijan ja Samin Hervantaan muuttoa...
Ja kukkean suven kruununa kolme asiaa: suomalaiset lavatanssit ja lomamatka Toscanan romantiikkaa tihkuvassa maisemassa.
Ja se kolmas: heinäkuinen perjantai Pyynikin rannassa.
KE 12.8.
Mielenkiintoinen finaali...nyt odotan innolla tuomariston päätöstä. Mielestäni Helin-kisan taso ja jury todella korkea-arvoinen. Tuomariston puheenjohtajana toimiva Jorma Silvasti on rakentanut hyvän ja näyttävän kansainvälisen tenorikarriäärin. Kerran häntä lehteen haastattelin ja jäi todella miellyttävä kuva. Yleensä kaikki nimekkäät alansa ammattilaiset ovat mukavia haastateltavia ja käytökseltään kovin kohteliaita ja korrekteja.
Tuomariston grand old bassoa Jevgeni Nesterenkoa olen kuullut livenä kerran konsertissa.Muistaakseni mm. Musorgskin Kuoleman lauluja hän tulkitsi. Sisäistettyä ja musikaalista työtä. Bulgarialaissopraano Anna Tomova-Sintov ja espanjalaismezzo Teresa Berganza alansa huippuja ja loistavaäänisiä muusikkoja. Ja tässä vain osa tuomaristosta.
Veikkaan, että naisten kisan voitto käydään korealaissopraanon ja venäläissopraanon kesken. Srilankalaissopraanon Gershwin-numero oli makuuni. Todella kaunis ja persoonallinen äänen väri! Amerikkalaissopraano on mielestäni selkeästi nelikon neljäs.
Tuomariston päätökseen vaikuttaa koko kisan kokonaisuus ja mahdolliset linjaratkaisut kuten kokemus vai nuoruus ja kehityskelpoisuus. Finaalin perusteella vaikea puntaroida miesten sarjaa, mutta korealaisbasso ja kanadalainen kontratenori veivät mielestäni potin. Kontratenorin taiteelllinen työskentely oli riipaisevan syvää ja hän värittää valtavan tunneskaalan. Toisin kuin Kazastanin baritoni Zheltyrguzov, jonka laulu oli ulkokohtaista, mutta äänessä oli jotain kaunista ja teknisesti taitavasta laulajastahan on toki kyse. Mielestäni Tiihonen ja Kiljunen kommentoivat turhankin tylysti Zheltyrguzovin suoritusta. Ikäänsä nähden taitava laulaja, mutta ehkä enempi pedagogityyppiä kuin näyttämötyyppiä.
Amerikkalaisbaritonin tulkinta ei mua säväyttänyt. Kivasti lauloi ja Jeletskin aaria aina mukava kuulla, mutta en mä oikein innostunut.
Jäi jälkimaku, että naisten finaalin kesken kovempi vääntö kuin miesten.
Tuloksia odotellessa alan suunnitella huomisen tunteja: ihmisen historiaa ja Mesopotamiaa, Napoleonin kukistumista ja Wienin kongressia ja sitten sitä taloustietoa....mitähän siitä nyt ottaa, kun uusi kirjakin. Kyllä se on nyt ihan paneuduttava teemaan, ei muu auta. Ei tämä homma niin rutiinilla mene, etteikö tarttisi suunnittelutyötä seuraavan päivän eteen tehdä.
SU 23.8.
Pitkämäki heittää...toinen kierros ja Berliini sekä MM-taso...ei riittävän pitkälle ja astuu yli. Vähän näyttää, kun tässä Mikon kanssa kisoja seurataan, että Norjan juhlaksi menee miesten keihäskisa.
Huomenna J:kylän valtuusto käsittelee lukiokoulutuksen järjestämistä tulevaisuudessa: kaupungin toimintana vai osana koulutuskuntayhtymän organisaatiota. Henkilökohtaisesti en näe koulutuskuntayhtymää lukiokoulutuksen järjestäjätahona huonona vaihtoehtona. Ainakin J:kylän ky:n toiminta on ollut taloudellisesti hyvin tuloksellista. Toimintaa on vedetty viisaasti ja kehitystyö ollut hyvänsuuntaista.Mielenkiintoista nähdä, miten Jyväskylän valtuusto asian päättää.
Kolmannen kerran elämässäni olin Päijänteellä risteilemässä. Eilinen päivällisristeily oli onnistunut ja sen kruunasi loistelias keli. Kyllä Päijänteen maisemat ovat upeat. Kuusituntinen meni äkkiä. 90-vuotista taivaltaan juhliva Kokoomuksen paikallisyhdistys teki mielestäni hyvän päätöksen valita perinteisen historiikki- ja juhlapuhetilaisuuden sijaan leppoisan yhdessäolon kotoisissa maisemissa. Hanurimusiikki suomalaisessa kesäillassa laivan kannella toi leppoisaan oloon hienoa tunnelmaa. Mulle oli toki henkilökohtaisesti tärkeätä, että Anjakin pääsi Pyhäjärven rannoilta Päijänteen rantoja näkemään. Ja oli hälle eka kerta!
Yritimme illalla vielä jäädä tutustumaan Jämsän iltayöelämään. Vähän aikaa kävelimme kaksin elämää sykkivän Akuliinan aukion ympäristössä, mutta meno oli joka puolella niin nuorekasta, että Anjakin totesi huumorin pilke silimäkulumassa:
- Eiköhän pappa lähetä jo kotio...
After-Päijänne tunnelman täydensi mökkeily. Hyvin nukuin "Olen kuin prinsessa" -tyynyliinallani. Sen vaaleanpunaiset värit pakottivat kysymään itseltäni, mistä ihmeestä se tyynyliina mulle tullut. Ymmärrän vielä tuon muumilakanani, mutta ilmeisesti tuo tyynyliina jäänyt Maija-tyttäreltäni. Mullahan on tunnetusti maailman niukimmat astia-, liinavaate, valaisin- ym. käyttötavaravarat.Muistan ajan, etteivät kaappien ovet kiinni mahtuneet, kun tavaroita oli liiankin kanssa.
Viikko sitten oli Liisan rippijuhlat. Tyttäreni säteili ja olin hänestä ylpeä joka sekunti. Konfirmaatiojumalanpalvelus oli poikkeuksellisesti vasta iltapäivällä, kun aamulla oli kirkkoherran vaalisaarna. Illansuussa kokoonnuimme lähisuvun ytimen kera kahvihetkeen tänne vaatimattomaan Mikon ja minun majaan. Pieni tuokio oli juhlava, mutta leppoisa ja kodikas, josta jäi lämmin ja kodikas muisto
Taisi olla kesän viimeinen uintini toissapäivänä. Olin Mikon kanssa perjantai-illan Heräpirtillä. Saunoimme ja uimme ja paistoimme makkaraa. Yllättävän paljon vesi oli viikossa viilentynyt. Kyllä oli raikasta!
On tämä mukavaa, kun olen löytänyt elämääni rauhan ja kyvyn rauhoittua. Heräpirtin perjantai-ilta, lauantai Päijänteellä ja sen jälkeinen mökkeily antoivat puhtia ja energiaa. Sitä alkavalla viikolla tarvitaankin. Huominen jo minuuttiaikataulupeliä.
KE 26.8.
- Rakkauden tuntee kevyistä askelista, onnellisesta hymystä, välkkyvistä silmistä...
Kiitos! Nuo sanat lämmittävät. Uskon, että kortin antaneet ovat tämän asian huomanneet.
MA 31.8.
Elokuun viimeisen päivän päiväkirjani omistan Kalevalle. Haluan laulaa kynälläni Oodin Kalevalle, tuolle Tampereen itäiselle kaupunginosalle.
Maija ja Sami muuttivat eilen Kalevasta Hervantaan. Muutot ovat aina rankkoja. Etenkin, kun toisessa päässä asunto on 9. kerroksessa...
Muutot ovat rankkoja myös henkisesti. Itselleni Kalevasta lähtö oli kova pala. Vaikka enhän mä muuttanut mihinkään! Mutta olen tajunnut, että suurten vaikeuksien jälkeinen uusi elämäni on kulminoitunut suuresti Kalevaan. Pahimman vaiheen jälkeen lähdin Maijan ja Samin uuteen kotiin Tampereelle. Aina koin olevani tervetullut. Ja kyllä mä heillä olinkin. Oli ihana, kun alkoi haistaa Tampereen ilmaa siipiensä alla. Olin, menin ja tulin. Kunhan pyörin. Monet yöt seisoin heidän keittiössään katsellen ikkunasta Kalevan kirkon suuntaan. Tuo kattomaisema tuli tutuksi. Eipä aikaakaan, kun mieleni alkoi jo liitää yli Kalevan kirkon kauemmaksi....länteen Pispalan taakse, Epilän viereen, Raholan kulmille...Ranta-Kaarilaan. Rakkauteni Tamperetta kohtaan oli saanut täysin uuden ulottuvuuden.
Kalevan kulmat tulivat tutuksi. Useat kerrat jyystin pyörällä kaupunkiin ja takaisin. Domarissakin pari kertaa poikkesin. Ruokakauppareissuilla tapasin usein entisiä oppilaita. Siwan edestä lähdin kerran Apan kyytiin Helsinki-Vantaalle jutuntekoon. Kalevasta lähdin yöllä Mikon kanssa lentoasemalle ja joulun ja uudenvuoden viettoon Kanarialle.
Muistan romanttisen syksyisen kävelylenkin Kalevan maastossa ja käynnin kahvilla uimahallin kahviossa. Ja miten munkistani oli tippunut sokeria housuilleni. Siellä istuimme toisiamme katsellen kloorinhajussa. Anja ja minä. Muun maailman unohdimme. Hetki painuu mieleeni.
Kivan asunnon Maija ja Sami saivat Hervannasta. Uskon, että sinnekin olen tervetullut. Muutto meni paremmin kuin odotin. Onneksi oli porukkaa paljon tekemässä ja ruokahuolto toimi
Ajaessani tavaraa kohti Hervantaa ehdin kuunnella ykköseltä Viikon valintaa. Synttäripäivävieraana oli Kansanterveyslaitoksen entinen pääjohtaja, professori Jussi Huttunen. Kun hältä lopussa kysyttiin terveen elämän salaisuutta, hän nosti pääasiaksi hyvät ihmissuhteet ja perheen. En voi millään olla toista mieltä Huttusen kanssa. Henkinen jaksaminen ja hyvinvointi ovat ihmisen elämän tärkeimpiä asioita. Ja mikään ei ole niin tärkeä asia kuin toimivat suhteet kaikkein läheisimpien kanssa.
Kun päivän päätteeksi ajoin kohti Jämsää, soi autossani Wagner ja lujaa. Annoin elämäntuskan pursuta musiikin kautta.
Venäjän/NL:n historiassa oli tänään aiheena votkaturismi. Nykynuorethan eivät tiedä mitään, millaista oli NL:n arkipäivä ja miten suomalaiset löysivät NL:n halvaksi matkakohteeksi ja turhan moni löysi halvan vodkan. YLE on tehnyt loistavan dokumentin, jossa on oppaana näyttelijä Ville Haapasalo. Siitä käy ilmi, että moni leningradilainen luuli, että Suomessa on kieltolaki, kun länsinaapurit niin kovia viinan perään. Tai ent. Intouristin oppaan kertomus Eremitaashin valtaistuinsalista ja hälytyksestä...
Puhumattakaan tehtävämyönteisestä Olgasta...se tarina saa aina naurut ilmoille. Oli se aikaa. Itse olin kerran Leningradissa ja nähtävää riitti. Toki paikallista shampanjaakin maistoimme. Se oli junamatka, joten tunnelmaltaan erilainen kuin Leningradin bussireissut.
Huomenna tulee kuluneeksi 70 vuotta II maailmansodan alkamisesta. Saksan joukot vyöryivät Puolaan, jonka armeija taisteli urhoollisesti jopa ratsuväellä saksalaistankkeja vastaan.
<< Takaisin arkistoon
|
|
