| |
TO 16.8.
Onneksi olkkoon Sihvon Aulikselle. Mies on Jämsä-mitalinsa totisesti ansainnut!
PE 17.8.
Lukuvuoden ensimmäinen täysi työviikko takana. Ja otti koville. Ihmekös tuo, kun kaikki on uutta.
Tähänastinen kokemus vuoden pestistä Tampereen yliopiston normaalikoulussa on, että pitäisi saada laki, joka pakottaa opettajan ainakin kerran urallaan opettamaan jossain toisessakin koulussa. Kyllä sitä samoissa ympyröissä dementoituu, vaikkei haluaisikaan. 2o vuotta olen opena ollut ja koko ajan talsinut Seppolan koulu - lukio -pihamaata. Tuttua ja turvallista ja aivan ihanat oppilaat ja työkaverit.
Uskon ja toivon, että saan työhöni uutta intoa ja potkua, uusia ideoita niin kollegoilta, opiskelijoilta kuin opetusharjoittelijoiltakin, kun tulevat kohta taloon.
Ja oli muuten ihana opettaa pitkästä aikaa yläasteen seiskoja. Tänä lukuvuonna mulla nyt opiskelijoitten ikähaitari laaja eli aina 7.-luokkalaisista lukion abeihin ja siihen vielä yli 20-vuotiaat opetusharjoittelijat päälle.
Mutta ei tässä helpolla pääse. Kun jokainen oppilas ja jokainen oppikirja on uutta, kahta lukuunottamatta joka ainoa kollega on uusi. Tilat uudet - tosin ei Norssi sisältä ole muuttunut musta miksikään sitten auskultointiaikojeni. Oppitunnit 75 minuutin mittaiset, joka tiistai on kokous jne.
Nyt on vain raivattava tietänsä eteenpäin täällä mustanmakkaran maassa. Vaikka kuinka olisi ikävä tuttuja oppilaita ja kollegoja Jämsän lukiossa.
LA 18.8.
Kiva päivä Korpilahdella. Olimme Anjan kanssa Korpilahden kesäteatterissa, jonka taso ei petä koskaan. Vaikka tekijät vaihtuvat, taso pysyy. Anjakin tykkäsi kovasti. Sanoi, että Korpilahden Diivat oli parempi kuin Hesan kaup.teatterissa näkemänsä, jossa sentään tähtinä Esko Roine ja Asko Sarkola.
Päivä oli mitä ihanin ja nautimme vapaa-ajasta Korpilahden satamassa. Oli mukava vaihtaa välillä Pirkanmaan pölyt Päijänteen komeisiin maisemiin ja aistia männikkömetsät ja rantojen raidat. Eihän sitä ihminen juuristaan irti pääse eikä tarttekaan.
Ajoimme Patalahden kautta ja vähän siinä kotokulmia silmäilin Patalahden toiselta puolen, kun poikkesimme syömään Patapirttiin.
SU 19.8.
Päivän Aamulehden kannessa sanotaan, että Vasemmistonuorten puheenjohtaja ehdottaa kannabiksen laillistamista Suomessa, jotta miedot ja kovat huumeet saadaan eriytettyä.
EI - sanon minä. Mitään huumetta ei saa laillistaa ja tupakinkin myynti lopetettava ja Suomesta tehtävä savuton. Viinanmyyntiin rajoitteita. Ja en puhu utopiaa, vaan tämä on mielestäni visio, johon Suomen tulee pyrkiä.
Olin pari viikkoa sitten Kööpenhaminassa ja kyllä sydäntäni kylmäsi, kun kävin Christianissa. Sehän on mielestään EU:stakin vapaa vapaakaupunki, joka syntyi vähän hippimeiningin pohjalta ja sallii ns. miedot huumeet. Mielestäni on itsensä pettämistä puhua miedoista ja vahvoista huumeista. Kun kyse terveydelle haitallisesta, riippuvuutta aiheuttavasta aineesta, ei ole rajaa miedon ja vahvan kesken.
Näin niin paljon surkeita ihmiskohtaloita, tyhjiä katseita, ihmisten kuoria ilman sielua ja elämää ilman sisältöä, että Christiania-kokemukseni on eräs faktaperuste, jolla nousen vastustamaan argumentteja huumeiden laillistamisesta. Tanskan tai Hollannin malli ei ole sovelias Suomelle.Sitäpaitsi ymmärsin AL:n jutusta, että Hollanti tiukentaa lakiaan.
Suomi näyttäköön maailmalle esimerkkiä maana, jossa terveys ja raittius ihanteina ja tiukka päihdepolitiikka.
Siksi ilahduinkin, kun luin itse jutun. Vapaassa maassa vapaa sana ja mielipide, mutta olen jyrkästi eri mieltä Vasemmistonuorten pj Li Anderssonin kanssa. Ilahdutti, kun luin Kokoomusnuorten Antti Häkkäsen vastauksen:
- Ei. Periaatteellinen ja tiukka huumepolitiikka on selkeä viesti siitä, että mitään lepsuilua ei sallita edes mietojen huumeiden osalta.
MA 27.8.
Olo on onnellinen - mutta haikea. Saattelin tyttäreni Maijan naimisiin.
Viime lauantaina saattelin Maijaa Finlaysonin kirkon käytävää pitkin ja luovutin hänet Sami Tankkalalle. Uskon ja luotan, että Sami pitää Maija-tyttärestani hyvää huolta.
Vihkipappina oli Hervannan kirkkoherra Juhani Räsänen. Kanttorina oli Tuomas Laatu.
Pieni maa ja pienet ympyrät. Räsänen saarnasi silloin, kun otolimme anopin siunauksen jälkeisenä sunnuntaina Hervannan kirkossa jumalanpalveluksessa. Tuomas Laatu taas oli samaan aikaan Tampereen oopperan kuorossa Don Carlos -produktiossa.
Hääjuhla oli hyvin järjestetty. Kaasot, bestman, juontaja, pitopalvelu...kaikki toimi. Maija säteili kauniina ja onnellisena. Sami oli puvussaan komea ja varmaotteinen sulhasmies. Anna ja Sofia olivat laittautuneet kaaasoiksi kauniisiin lilanvärisii pukuihin. Liisa luki kirkossa runon, mikä liikutti. Punainen juhlapuku sopi Liisalle loistavasti. Mikko oli juontajana itse hääjuhlassa ja hoiti homman tyylikkäästi. Ja mikä lauluääni pojalla! Anja oli laittautunut todella tyylikkäästi ja oli etuoikeutettua saada olla rinnallaan.
Ja nätti juhlapaikka tuo Tervahovi. Ja yllätys, miten vireä ja elinvoimainen on Sastamalan (ent. Vammala) keskusta. Miten sen saman draivin saisi Jämsään. Sastamalan keskustassa oli paljon kauppoja, paljon ihmisiä.
Kuten Jämsässäkin oli ennen - silloin ennen.
TI 28.8.
Häistä ja Sastamalasta tuli vielä mieleeni, miten älytön on oikeuskanslerin paimenkirje Sylvään koulun rehtori Jari Anderssonille. Asiahan herätti paljon keskustelua eikä ihme.
Rehtori oli asianmukaisella tavalla puuttunut yläasteikäisen oppilaan tupakointiin, mistä oli tullut jälki-istuntoa. Laissa on räikeä ristiriita ja siksi ihmettelen, että verovaroin toimiva oikeusinstanssi on viitsinyt edes käsitellä asiasta tehtyä kantelua ja käyttänyt työaikaansa mokomaankin asiaan. Jokaisen oikeustaju sanoo, että nuoren oman edun nimissä on tupakointiin puututtava. Ja kun rehtori ei ole käyttänyt kidusta tai väkivaltaa vaan jälki-istuntoa ja valistusta, niin kiitoskirje olisi oikeuskanslerin pitänyt Anderssonille pistää.
Eihän nykylaki salli kouluväelle mitään keinoja ylläpitää turvallisuutta ja järjestystä.
Minusta sastamalalainen kansanedustaja Arto Satonen totesikin hyvin fb-päivityksessään: - Mitä opettajan pitäisi tehdä...mennä tupakoivan oppilaan luo ja kysyä, saako olla tulta...?
<< Takaisin arkistoon
|
|
