| |
PE 2.8.
IS tekee aina mukavia listoja milloin mistäkin. Nyt oli lista, missä asuntojen hinnat laskeneet - ja lasku ollutkin nopa yli 400 euroa/neliö vuodessa. Alaspäin neliöhinta on tullut IS:n mukaan mm. Jämsänkosken keskustassa. Mutta ei noin paljoa.
Lähes kaikki neliöhinta noussut -alueet ovat Helsingissä, kärjessä Meilahti.
Mutta itse uutinen tulee nyt tässä: Tampereella on kaksi aluetta, jossa neliöhinta on noussut. Toinen on Tahmela - tottakai. Siellä asuvat kaupungin hyvätuloisimmat ja se Pyynikin kupeessa ja komiata Pyhäjärven rantaviivaa.
Mutta se toinen - se on Nekala!
Just kun sanoin, että Nekala on Nekala, vaikka voissa paistaisi. Täällä yleisimmät automerkit ovat ambulanssi ja poliisiauto ja tuossa pääraitilla näyttäisi, että yleisimmät merkkilaukut ovat Siwan muovikassi ja mäyräkoira.
Noh...onhan täällä kaunista puuomakotitaloaluetta ja kovasti rakentuva Muotiala tuossa kupeessa nostaa myös alueen arvoa. Samoin keskustan ja yliopiston läheisyys.
Sen verran maantiedon peruskurssia. Kun Tampereen linja-autoasemalta lähdetään Sorin poliisiaseman ohi alaspäin kohti Helsingin tietä eli ns. Viinikan liikenneympyrään, joka ei enää ole ympyrä, niin ensin on Viinikka, sitten Nekala, sitten Vihioja ja sitten Koivistonkylä. Siihen Nekala-Vihioja viereen itään eli Jämsään päin jää Muotiala ja Veisu, jossa asuu suurin osa Tampereen lehmistä.
Meillä on just se tilanne täällä, että toisella puolen taloa ja tonttia asuu yksi pariskunta ja toisella puolella taloa ja tonttia asuu noin 30 lehmää, jotka iloksemme kesät ovat tuossa laitumella.
Eihän tämmöistä asuinaluetta ja maisemaa iso kaupunki periaatteessa voi edes tarjota, mutta kiitos tuon Ahlmanin opiston, joka rajanaapurimme.
Tästä Veisusta Ahlmanin opiston kupeesta mä sitten polkaisen reilun kilometrin työmaalle Norssiin, joka sijaitsee ihan Nekalan ydinkeskustassa. Siinä vieressä on mm. polkypyörähuolto A.Kallio, ravintola Wanha Tappi, eläinlääkäriasema Kissa ja koiira sekä koirien fysioterapia ja hierontapalvelu.
Tuon lyhyen työmatkan varrelle jää lähinnä pari oki-taloa, TKL:n varikko, Väinö Paunu Oy:n varikko ja kulttuuriravintola Railo. Paunun toimitilojen alakerrassa on lounaspaikka Mokko, jossa saa makoisan kotiruokakeiton vähän päälle neljällä eurolla. Ai niin...ja toki on yksi kebab-pitseria, mutta ne lienevät jo niin itsestäänselvyys, ettei muista edes mainita.
Itse asiassa viihdyn tässä. Minusta mukavaa, että tämä on tavallista seutua ja tästä on todella nopsa ja helppo lähteä kaikkialle. Jämsään ajaa tunnissa, kun ei ole kuin yhdet liikennevalot Muotialan risteyksessä ja siitä Hertsun valtaväylän kautta suoraan ohitustielle ja rakkaalle 9-tielle. Keskustaan pääsee pyörällä/kävellen, Arboretumissa voi pistäytyä tuosta vaan nauttimassa kukkaloistosta ja Pyhäjärvi -näkymistä. Ikeaan pääsee pöyrällä, jos haluaa käydä syömässä niitä kuuluisia lihapullia, jotka oli nyt sitten tehtykin ties mistä. Ruokakaupoista saa Elosen tuotteita ja Ahlmanin tilapuodissa on jämsäläisiä tuotteita mm. Juholan tilalta.
Rantaviivaa en kaipaa - toisin kuin Anja - kun en ole koskaan - toisin kuin Anja, joka aina - asunut järven rannassa saati lähellä.
LA 3.8.
Miten muistoja herättävä Figaro -ohjelma tuli aamulla radio YLE 1:stä. Vieraana oli baritoni Jorma Hynninen, joka muisteli huikeaa uraansa.
Minä aloin muistella, miten monessa paikassa olen päässyt kuulemaan ja näkemään Hynnistä ja taidettaan. Tietenkin Kaitsijapappina Savonlinnan Taikahuilussa mutta myös Macbethin nimiroolissa samassa paikassa. Se muuten hyvä tuotanto, Långbackan ohjaus.
Ja monet, monet konsertit. Monet konserttiarviot ja haastattelutkin olen tehnyt lähinnä Valkamien viikoilta.
Kerran muistan, että Hynninen konsertoi Aulikki ja Pertti Eerolan kesäpaikassa Längelmäveden rannassa. Sattui olemaan Hynnisen syntymäpäivä, joten konsertin päätteeksi Pertti Eerola nostatti yleisön ylös ja sanoi:
- Nyt vuorostamme me laulamme Jormalle.
Baritoni kuunteli tuttuun tapaansa jylhän ja mietteliään näköisenä, kun vedimme porukalla Kesäpäivää Kangasalla.
Kerran Hynninen oli laulamassa Seppolan koulun salissa Sibeliuksen Kullervoa ja bändinä oli Tampere filharmonia. Kapuna huitoi itse Eri Klas. Mä olin silloisen valvontaluokkani kanssa hommissa eli olimme järjestäneet orkesterille väliaikakahvituksen. Otin valokuvankin, jossa oli Reetta ja Jorma Hynninen yhdessä Eri Klasin kanssa. Minusta se oli niin ihmeellistä, että he olivat silloisen työmaani tiloissa. Ajattelin, että siellä ne kiertäneet Metropolitanit, Bolsoit, Scalat - ja nyt sitten Seppolan koulun jumppasalissa.
Silloin Tampere filharmonia taisi olla vielä nimeltään kaupunginorkesteri ja siinä oli niitä soittajia, jotka muistin jotekin opiskeluajalta. Enää ei taida senaikaisia olla nykykokoonpanossa kuin Nina Johnsson, huilu.
Hynninen on laulanut mm. semmoisten kuuluisuuksien kanssa kuin Montserrat Caballe, Samuel Ramey ja Tatjana Troyanos ja tehnyt töitä monien merkittävien kapellimestareiden kuten Esa-Pekka Salonen, James Levine ja Riccardo Muti.
Erityisen mieleepainuvaa tuossa ohjelmassa oli, kun Hynninen muisteli uransa ensimmäistä Rodrigoa siinä vanhassa oopperatalossa Bulevardilla. Miten kauniisti hän puhui Don Carloksen tuotannossa laulaneista Anita Välkistä, Pekka Nuotiotsa, Aino Takalasta, Hannu Heikkilästä, Aarne Vainiosta. Kaikki hienoja laulutaiteilijoita, suurenmoisia ääniä, jotka mukana siinä Don Carloksessa, joka oli Hynnisen ensimmäinen kokemus. Rodrigon hän on laulanut mm. Metropolitanissa v. 1984.
Kun viimeksi olin Tampereen Oopperan kuorossa, niin Rodrigon lauloi silloisessa Don Carloksessa Tommi Hakala. Ja hyvin lauloi! Syksyllä näin Kansallisoopperan uuden Don Carloksen ja siinä oli Rodrigona Jaakko Kortekangas.
Ajattelin Kortekangasta kuunnellessani ja katsellessani, että saa sitä olla tyytyväinen elämäänsä, kun saanut noin hienon taiteilijan kanssa töitä tehdä. Sillon Hallin Jannessa.
MA 5.8.
Olen täysin samaa mieltä ministeri Risikon kanssa: yhteiskunta ei voi loputtomiin järjestää kaikkea.
Ministeriöillä on tarkat laskelmat ja ennusteet tulevasta. Yksin huoltosuhde-ennuste pistää vakavaksi: elätettävien määrä kasvaa ja elättäjien (työikäiset verovelvolliset) määrä vähenee. Kuntapolitiikassa tiedän monen kunnan olevan samassa tilanteessa: muuttotappion myötä verotulokertymä vain vähenee vuosi vuodelta ja samalla sosiaali- ja terveystoimen paineet ja asiakasmäärät nousevat. Millä ilveellä lähes konkurssikypsät kunnat selviävät velvoitteistaan, kun rahaa ei ole. Valtio apuun? Entäs mistä raha? Ei valtiovaltakaan rahatta voi toimia.
Mielestäni ministeri on osoittanut vastuullisuutta tuomalla julki huolensa siitä, että tällä menolla ei nykyistä julkista palvelurakennetta loputtomiin pystytä kustantamaan. Asia ei ole kiinni tahdosta vaan rahasta. Se on taas poliittinen kysymys, miten niukkuus tulevaisuudessa jaetaan.
Ja tämä lausuma vastiikkeellisesta edusta. Sillähän ministeri tarkoitti työikäistä ja työkykyistä edunsaajaa. Jokainen tietää, että valitettavaa kyllä kaikillä ei ole työtä vaikka haluaisi työtä. Vaikka ihan perustuslaissa on sanottu, että jokaisella on oikeus työhön. Lain henki ei valitettavasti realisoidu. Ja jokainen tietää, että kaikki eivät ole työkykyisiä. Ei yksikään poliitikko ole niin naiivi, että pistäisi 92-vuotiaan eläkeläisen ojankaivuuseen saamansa eläkkeen takia. Tai 20 vuotta huumehuuruissa olleen narkkarin tekemään vapaaehtoistyötä sairaalaosastolle saadun sosiaalietuuden vastikkeeksi.
Mutta järjestelmä on saatava aktivoivaksi. Uskon, että on niitäkin, joita piristää, itsetuntoa kohentaa ja elämää sosiaalistaa se, että pääsee edes vähäksi aikaa tekemään jotain yhdessä muiden kanssa - vaikka haravoimaan tai pitämään seuraa vanhuksille. Kyllä se on tässä maassa ongelma, että masennutaan ja syrjäydytään kotiin neljän seinän sisälle.
Pientäkin tekemistä ja yrittämistä on tuettava.Työnteko on saatava aina halutummaksi vaihtoehdoksi kuin sosiaalietuudet. Joskus takavuosina kuulin vaalien alla semmoisenkin vaatimuksen, että jokaiselle maksettava kansalaispalkkaa. En tiedä, ymmärsinkö oikein, mutta luulin sen tarkoittavan, että maksetaan palkkaa siitä, että on kansalainen. Mä en maksaisi veronmaksajien rahoista olemisesta vaan tekemisestä.
Olen mä joskus kuullut semoistakin, että ei kannata ottaa tarjottua työtä vastaan, kun menettää etuudet. Jos tämä on totta, että etuuksilla tienaa enemmän kuin töitä tekemillä, niin jossain on vikaa ja pahasti.
En lähde siihen populismin sekakuoroon, joka huutaa Risikon haluavan vain halpatyövoimamarkkinoita ja vievän köyhältä viimeisimmänkin leipäpalan suusta. En usko, että kukaan poliitikko mistään puolueesta haluaa a) kansalaisille pahaa, b) haluaa huono-osoisten aseman huonontamista, c) antaa kansalaisille väärän kuvan nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Kyllä poliitiikkaan lähteneet haluavat kehittää hyvää, tasa-arvoista, turvallista hyvinvointiyhteiskuntaa. Totta kai vasemmistolliittolaisilla on erilaiset painotukset, miten kehittää kuin RKP:n väellä. Puolueiden kesken on eroja - mutta ne erot eivä ole enää suuria.
Me kansalaiset vain säikähdämme luonnollisesti heti, kun huomaamme, että on tulossa muutoksia, jotka rikkovatkin sitä arkeamme, johon olemme tottuneet. Silti muutos on välttämätön voima viedä yhteiskuntaa eteenpäin.
En naulitse ristille ministeri Räsästä tämän lausumista, joista korostuu henkiölkohtainen kristillinen vakaumus. En naulitse ristiille ministeri Risikkoa, joka haluaa keskustelua vastikkeellisista sosiaalietuuksista. En naulitse ristille ministeri Huovista, joka täysin asiallisesti ja vastuullisesti on ottanut esille Suomen alkoholipolitiikan.
LA 24.8.
Nyt kun olen tavallinen mies, voin ilolla seurata poliittisten päättäjien toimia.Voin esittää ihan omia näkemyksiäni, kritisoida ja esittää toiveita. Olen äänestäjä, joten tulevat ehdokkaat varmasti kilvan juoksevat perässäni.
Täytyy heti alussa sanoa, että Keski-Suomessa asiat hoituivat mm. siten, että jos koulutyöhön liittyen tarvitsin jotain tietoa tai halusin vierailua joltain kansaedustajalta, valtuutetulta, ministeriltä, niin vastaus tuli heti.
Täällä Pirkanmaalla pistin koulutyön tiimoilta sähköpostin neljälle eri kansanedustajalle, jotka myös valtuutettuja. Kaikki eri puolueista. Tiedustelin mahdollisuutta käydä ryhmäni tunnilla koulullamme. Motivoin vielä sillä, että ovat seuraavissa vaaleissa äänestäjiä. Mutta kukaan näistä neljästä ei ole vastannut mitään. Ei edes sitä, että ei sovi aikatauluun. Olen aika yllättynyt. Pistin myös sähköpostia valtuuston puheenjohtajalle tiedustellen mahdollisuutta tulla seuraamaan seuraavaa valtuuston kokousta ja josko joku puheenjohtajistosta ehtisi ottaa opiskelijat vastaan ja sanoa minuutin verran jotakin...ei ole tullut mitään vastausta.Ja toivottavasti olen nyt osannut pistää postit edes oikeaan osoitteeseen...kaipas ne tulisivat takaisin, jos jokin kirjoitusvirhe. Ja voihan vastaanottaja olla reissun päällä, sairaana tai jotain muuta inhimilliseen elämään kuuluvaa kämmiä. Ei poliiitikkokaan ole yli-ihminen vaikka sitä ehkä usein odotetaan.
Ehkä elämä Pirkanmaalla on vain niin paljon kiireisempää ja hektisempää ja kouluja niin paljon, ettei yksinkertaisesti ehdi kaikkeen lähteä tahi ottaa kantaa. Ja täytyyhän poliitikkojen välillä huilata ja pitää lomaa.
Mutta sanon nyt tässä ihan julkisesti, että on ollut kauhian mukavaa, kun tässä tiedustelin erästä kolumnia varten faktatietoja eräästä lakialoitteesta ja kyselin tarkemmin edustajilta Tuula Peltonen ja Pauli Kiuru, niin kyllä tuli vastaukset pian ja sain juuri sitä faktatietoa, mitä tarvitsinkin. Täytyy muistaa, että poliitikon työn yksi ulottuvuus on kaiken muun vastuullisuuden lisäksi asiakaspalvelutyötä.
SU 25.8.
Kun valtio velkaantuu, niin kansa ja poliitikot haluavat kynsin hampain pitää kiinni kaikista niistä kruununkalleuksista, joihin totuttu. Palvelurakenne halutaan pitää entisellään, vaikka palveluiden rahoittaminen vajoaa kuin Lusitania Atlantilla sakemannien aloitettua rajoittamattoman sukellusvenesodan.
Täysin selvää, että ei voi olla tässä maassa niin monta lukiota, niin monta sairaalaa ja niin monta lentokenttää. Tässä vain kolme esimerkkiä.
Kun valtioneuvosto päätti pääomittaa lisäbudjetissaan Finnaviaa, niin maakuntien toiveet sen oman, rakkaan lentokentän investoinneista ovat heränneet suureen kukoistukseen. Siksi riemastuinkin luettuani Harri Jaskarin ajatuksista Aamulehdessä: nopea juna, joka toisi Keski-Suomen pääkaupungista Jyväskylästä tunnissa matkustajat Tampere-Pirkkalaan. Matkatavarat ja tsekkaus tehtäisiin jo junaan noustessa. Kuulostaa järkevältä, sillä matkustajan kannalta tärkeintä on nopeus, sujuvuus ja turvallisuus.
Kyllä siviililiikenne Jyväskylä-Helsinki -välillä alkaa nykyisillä junanopeuksilla olla taakse jäänyttä elämää. Charter -lennot ihan okei mutta säännöllinen reittiliikenne J:kylän ja Hesan välillä on liiketaloudellisesti niin haasteellista, että voiko sillä olla tulevaisuutta. Jos tässä taloustilanteessa pitäisi veronmaksajien rahoilla ryhtyä tukemaan kannattamatonta bisnestä, niin se on tolkutonta. Järki käteen.
Kyllähän se olisi minustakin kiva, että Hallissa olisi lentokenttä, josta olisi säännöllinen reittiliikenne Hesaan, Tallinnaan ja Tukholmaan. Ja että Kaipolassa olisi vielä oma yhteiskoulu ja Hopsussa oma ala-aste. Ja sehän olisi mahdollista, jos veroäyriä nostettaisiin vaikka 70:een. Mutta järjenhitustakaan tuossa ei ole. Pakkohan se on kohdata realismi, vaikka kuinka tuskaista olisi. Onhan kyläkoulut, lentokentät, postit,lukiot iso ja tärkeä asia ja osa oman kunnan/kyläkulman kulttuuriperintöä ja imagoa, mutta minkäs teet, jos ei ole oppilaita tahi ei ole matkustajia. Ja kun kortin ja paketin sijaan tervehdys pistetään sähköpostitse. Kuinka kiva olisi, jos edelleen - kuten lapsuudesssani - Röman ajaisi Haapajoki-Säyrylä -linjaa viisi kertaa päivässä. Mutta enää ei aja yhtä ainutta kertaa. Miksi ajaisi, kun muuta kuljetettavaa ei ole kuin bussin tuolit.
Ja aina parempi, jos sekä Tampereella, Mäntässä, Jämsässä ja Jyväskylässä muutaman kymmenen kilometrin sätein olisi täyden palvelun erikoissairaanhoitosairaalat. Ongelma vaan siinä, että pitäisi olla myös potilaita. Henkilökunnan saatavuuskaan ei helppoa, mutta sitä kyllä rahalla saa, mutta potilaita ei kauhian kattavaan aluesairaalarakenteeseen saa edes rahalla.
Mutta Jämsän sairaalan puolesta pidän lippua korkealla. Sen kehittämiseen on pistetty rahan lisäksi sydäntä ja sielua ja Jyväskylän keskussairaalan sekä TAYS:n apuna mm. jonojen purkamisessa Jämsän sairaalan kattavalla palvelutasolla ja osaavalla, motivoituneella henkilöstöllä on paikkansa.
Jaskarin idea Jyväskylä-Tre -välin syöttöliikenteestä kiskoilla kohti siipiä on kehittämisen arvoinen idea. Eihän siitä ehkä esimerkiksi Mauri Pekkarinen tykkää, mutta ei tarvitse kaikesta tykätäkään. Ja onhan mulla oma lehmä ojassa: toki tämä sopii jämsäläisille paremmin kuin tikkakoskilaisille, mutta maakunnan kehittämistyössä on välillä huomioitava myös eteläinen Keski-Suomi. Etenkin varuskunnan menettämisen myötä.
Niin...ja nämä pelätyt suurkoulut. Olen nyt töissä koulussa, jossa yläkoulu ja lukio samassa rakennuksessa ja alakoulu omassa kadun toisella puolen. Väkeä yhteensä noin tuhat, ehkä vähän ylikin.
Jos ei nyt ihan hirvittävästi menee vikaan, niin olisko oppilasmassa jotain 800 oppilasta, henkilöstön määrä noin 100 ja opetusharjoittelijat 200. Hommat ja tilat on järjestetty niin, että tunnelma on kuin kyläkoulussa. Porukka tuntee toisensa. Oppilaantuntemuksen suhteen en koe mitään ongelmaa enkä oikein uskokaan, että koulu on populaatioltaan niin iso.
<< Takaisin arkistoon
|
|
