| |
TO 21.8.
Ei ole tullut kirjoiteltua päiväkirjaa. Ei ole mitään sanottavaa. Työt alkoivat, Mirjam Helin -kisoja seurannut radion kautta. Eilen olin eka kerran Verdin Requimin kuoroharkoissa. Enhän mä osaa edes partituuria enää lukea. Mutta oli kiva nähdä pari tuttua ja vähemmän kivaa huomata niin vanhentuneensa.
Huomista odotan. Tulee vieraita - pitkään kaipaamiani ja odottamiani vieraita - meille illalla.
LA 23.8.
Kyllä nauru on parasta luomulääkettä mielelle ja miksei myös keholle. Eilisiltana pitkästä aikaa sai kokea naurun vapauttavan ja rentouttavan voiman. Miten mukava ilta!
Niin monet vuodet olen opettanut mm. ilon vuotta 1952, kun Helsingissä oli olympialaiset, coca-cola tuli Suomeen ja sotakorvausten maksaminen päättyi. Nämä kaikki olivat sodan uuvuttamalle kansakunnalle kaivattuja ja tarvittuja ilon aiheita.
Ja se neljäs, suomalaisesta Armi Kuuselasta tuli Miss Universum. Ja aina olen opettanut, että hän on vetäytynyt julkisuudesta eikä anna haastettaluja ja kyllä oli nyt itsekin vähän median kautta kahteltava, miltä näytti tuo paluu kotiin, missä rouva Kuusela-Williams on viimeksi käynyt 52 vuotta sitten.
Tyylikäs, edustava ja nuorena säilynyt todellinen lady, jonka suomen kielen taidon säilyminen hämmästytti todella! Ja positiivisella tavalla oman arvonsa tunteva. Juha-Veli Jokinen ampaisi heti kirkon ovella ulos tulevan Armi Kuuselan tuntemuksia kyselemään mikrofoneineen. Tyylikkäästi Kuusela väisti tilanteen. Mielestäni - tämä makuasia - Juha-Veli Jokinen ei käyttäytynyt fiksusti tuossa tilanteessa. Meillä on tässä maassa pari journalistia, joiden toimintatapaa välistä ihmettelen, mutta makuasioita. Rita Tainola on varmasti hyvä toimittaja, mutta ei nyt satu olemaan omia suosikkijournalistejani.
Kaipas tuo perheen kanssa oli semmoinen jäähyväismatka äidin synnyin- ja kasvuseudulle. Ainutlaatuinen ripaus suomalaisen arjen kulttuurihistoriaa joka tapauksessa tämä tämänpäiväinen vierailu. Arvostan Armi Kuuselan elämäntyötä. Hän on tyylikkäästi edustanut Suomea ja suomalaisuutta maailmalla.
SU 24.8.
Anja halusi, että kahtelen kanssaan elokuvan Englantilainen potilas. Hurja tarina. Mielenkiintoinen käsikirjoitus. Hyviä näyttelijöitä ja huomasin lopputeksteissä, että yhdessä roolissa oli Liisa Repo-Martell.
Sehän piti googlettaa ja tosiaan Torontossa v. 1971 syntynyt Liisa Repo-Martellin äiti on suomalainen sosiologian professori Satu Repo, joka muutti Kanadaan 20-vuotiaana ja naimisissa kanadalaisen kanssa. Satu Revon setä taas entinen YLE:n pääjohtaja Eino S. Repo.
Mulle vaan konservatiivina ja moralistina ovat vaikeita nämä elokuvat, joissa tulee kolmiodraama ja aviopuoliso alkaa pettää vihittyä puolisoaan.
Ja kun tässä vielä hääpäivänä, niin voi hyvänen aika...
<< Takaisin arkistoon
|
|
