| |
TO 5.7.
Hengissä olen ja terveenäkin, mutten ehdi nyt kirjoitella. Kun saan tuon muuttourakan ohi, kerron tarkemmin Kanadan kokemuksista ja oopperaharkoista. Nyt päivät ja yöt menevät lähes sekaisin, sillä aamuisin herään varhain tekemään muuttoaskareita ja kolmesta eteenpäin sitten lauletaan Hallin Jannea. Sen ohjeen annan, että älköön kukaan sovittako aikataulullisesti päällekkäin ison perheen muuttoa, oopperan harjoituksia, markkinajuontoja, lehtijuttujen tekoa, kokouksia ja Kanadan keikkamatkaa. Moneen olen tottunut elämässäni venymään, mutta tämä kokemus multa on vielä puuttunut...
Hallin Jannen musiikista en malta olla sanomatta, että eilisessä orkesteriharjoituksessa lähes kyynelehdin ihastellessani Linkolan orkestraation kauneutta
SU 15.7.
Vuosi sitten, kun Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti oli onnistuneesti Jämsässä ohi ja urakkani sen järjestelyistä päättynyt, lähdimme vaimoni kanssa Annan luo Lontooseen 15. heinäkuuta. Silloin en tiennyt, että vuoden kuluttua vastaava päivä olisi ensi-iltapäivä, jolloin saa maailman kantaesityksensä uusi kotimainen ooppera Jämsän Himoksessa...
Tunnelma oli ensi-illassa hyvä. Porukka teki tosissaan töitä ja yleisö eli mukana. Ainakin itselleni jäivät hyvät fiilikset. Edes sateinen harjoituskausi ei ole vienyt tekijöiden uskoa, että lopputulos kruunaa kaiken sen vaivan, mitä tämän eteen on nähty.
Muita vähättelemättä on sanottava, että kuoron panos Linkolan Hallin Jannessa on valtavan suuri ja miten kuoro on kasvanut tämän projektin mukana. Musiikillisesti teos ei ole kuoron osalta helppo, kuten ei solistienkaan. Linkolan musiikki vie kuitenkin niin mennessään, että kertaakaan ei ole tuntunut ikävältä lähteä harjoituksiin. Olen läpimenoissa mennyt aina katsomon taakse ja kuunnellut alun, niin virittäydyn hyvin tunnelmaan. Menen vasta 3. kohtauksessa sisään näyttämölle, joten mulla on hyvä mahis tuohon musiikin nauttimiseen.
Eilisessä yleisökenraalissa jouduttiin toinen näytäntö aloittamaan uudestaan, kun sähköt menivät. Sen jälkeen pimeni screeni jälleen eli en nähnyt kapellimestaria. Sokkona piti laulaa. Tänään kaikki toimi mielestäni hyvin. Latasin Santun hahmooni niin paljon kuin vain pystyin. Pidän siitä roolista valtavasti. Siinä saa elää voimakkaita tunteita ja revitellä välillä ihan kunnolla.
Työryhmä on upea. Solistien kanssa synkkaa erinomaisesti kuten kaikkien muidenkin kanssa. Helena Salmisen panos puvustuksen suhteen on ollut mahdottoman suuri urakka. Marita Linkolan panos näyttämöliikunnan suhteen suuri. Olin todella otettu, kun säveltäjä Jukka Linkola kiitti meitä solisteja shampanjapullolla. Hannonko sitä avata koskaan? Meijän Mikko kyllä epäili, että eiköhän se siitä kohta jo aukea. Ja ihana Laura Pyrrökin antoi lahjat. Minun lahjani muille jäivät. En ole ehtinyt...noh, yritin ainakin omaatuntoani tällä lieventää.
Luukkasen Jukka saa aina väristyksiä, kun Eriikka eli Maija sanoo näyttämöllä siinä huivikohtauksessa ihanan eroottiset sanansa: "nih", "nih"
Tampereen yliopiston laulajat täydentävät jämsäläiskuoroja oivallisesti. He ovat tuoneet uutta nuorta energiaa ja heidän ensi-iltakaronkassa päällänsä olleet paidat olivat loistavat. Tilasin minäkin ja häikäisen sillä paidalla vielä monen jokilaaksolaisen ilmeen....
Tärkeintä mulle oli tänään, että Teija ja Maija olivat katsomossa. Istuivat ihan B-katsomon eturivissä. Huomasin esityksen päätyttyä, että pitivät. Niin kauan, kuin olen estradeilla esiintynyt, Teijan läsnäolo tärkeimmillä hetkillä on se suurin kannustus ja voimanlähde. Ihmeesti hän on tämänkin rumban jaksanut.
Meidän lapsethan laulavat Hallin Jannea jo lähes läpi. Mantakin laulaa: "Posti-Matti ratsastaa...kohti Espanjaa.....
TO 19.7.
En voi sille mitään, että ajatukseni koko ajan Hallin Jannessa ja Linkolan musassa, joka niin tarttuvaa, että jopa meijän Maija, joka kaksi kertaa käynyt katsomassa, sanoo lallattavansa niitä melodioita töissäkin, kun ne seuraavat mukana koko ajan.
Eilen jouduttiin taas aloittamaan toinen näytös uudestaan alusta, kun ukkosmyrsky tuli päälle ja emme nähneet emmekä kuulleet mitään. Jännää, että sitä kastumista ei sillä tavalla näyttämöllä edes huomaa, kun on keskittynyt kuitenkin enempi siihen tekemiseen. Taiston ääni on mennyt. Toissa yönä katosi. Jokin pöpö. Ei ihme, kun kelit olleet tämmöiset. Olin huomaavinani, että Laurallakin vähän äänen kanssa eilen ongelmia, mutta tuo jatkuva kosteus ottaa veronsa.
Kiva, kun oli eilen paljon tuttuja katsomassa. Ihme, ettei J+J pysty organisoimaan kukituksia. Petra kertoi, että hänen tuttunsa olisivat jättäneet ovelle kukkia Petralle, mutta vastaus oli: "ei me keritä, meillä jo ihan tarpeeksi kukkahommia". Samantyylisen vastauksen sai vaimoni Teija, kun yritti jättää kukat välitettäväksi. Minusta ei ole hyvä, että katsojat juoksevat esityksen jälkeenj isosta katsomosta näyttämölle kukkastensa kanssa.
Ensi-illassahan osa jäi kukitta. Sekä J+J:n että kaupungin kukitusfiasko hävettää. Että ihmisten silmien edessä näytetään oikein, ketkä saavat kukan ja ketkä eivät. Esim. Ilkka, Maija, Jukka jäivät kukatta. Myös Salmisen Helena, joka tehnyt suururakan puvustajana, ei saanut kaupungilta kukkaa, ei edes kädenpuristusta tahi kiitosta. Saikohan Maunulan Arja, jonka panos ollut myös hyvin suuri.
En saanut kukkia minäkään.Se oli kiva, että J+J muisti kaikkia kuorolaisia ja avustajia, myös lapsia, kukin, jos oikein kerkesin havannoida.
Mutta olenpahan saanut hyvän ensemblen, jonka kanssa ilo tehdä Janne-oopperaa.
SU 22.7.
Nyt alkoi kesäloma. Hallin Jannen viimeinen esitys on ohi. Olo totta kai haikea, kun porukka hajaantui. Meillä ollut mahtava yhteishenki. Heikkoa lenkkiä ei tässä tekijäketjussa ole ollutkaan. Erityisesti haluan kiittää Ari Ärmästä sekä Mikko Römania ja Matleena Oksasta, jotka ovat juosseet ja hikoilleet ja aina ovat olleet ystävällisiä, myötäeläviä ja kaikin tavoin ammattitaitoisia tekniikkaihmisiä. Ja Kaapoa sekä hänen ohjastajaansa. Ja Jyväskylä Sinfoniaa ja sitä ihanaa Anna-Mariaa, kapellimestaria, joka on niin tarkka, mutta kannustava.
Toivon sydämestäni, että Hallin Jannea esitettäisiin myös ensi kesänä muutaman kerran.
Kunpa solistikaarti pysyisi samana, kuoro samana ja kaikki samanlaisena kuin tänä kesänä - paitsi kelit!
LA 28.7.
Keski-Suomen Kokoomuksella oli tänään tapaaminen Karstulassa. Mukava nähdä puoluetuttuja.
Päivän pääantina oli ministeri Paula Risikon puhe. Tästä päiväkirjastani voi vaikka tarkistaa, että kirjoitin silloin aikanaan, että Risikko on ministeriainesta. Sen jälkeen, kun olin häntä kuullut täällä Jämsässä puhumassa.
Risikon ministerisalkku on painava kuin mikäkin, kaikki Suomen murheet. Sen Pandoran lippaan kun avaa, niin huh ja huh. Onneksi on mitä pätevin ihminen sen salkun kantajana. Etenkin hänen visionsa tulipalojen sammuttelujen sijaan keskittyä estämään tulipalojen syttymistä on tärkeä visio yhteiskuntamme sosiaali- ja terveyspolitiikan suhteen. Kiva päivä, vaikken ehtinyt jäädä kesäteatteriin, kun piti kiirehtiä vaimoni puolen sukutapaamiseen, Salokorpien serkkutapahtumaan.
MA 30.7.
Surua ja iloa, sitähän tämä elämä on. Kertomista olisi vaikka kuinka paljon, mutta jos kaiken kirjoitan, en jaksa edes itse lukea tätä päiväkirjaa. Serkkutapaaminen oli viikonvaihteessa eli Salokorvet tapasivat. Appeni serkut kokoontuivat nyt toistamiseen ja tällä kertaa täällä jokilaaksossa. Olen kovin sukurakas ja kiinnostunut sukupuista, joten tuntuu, että serkkutapaaminen kiinnosti minua enempi kuin vaimoani, joka on os. Salokorpi. Mukava oli nähdä ja tavata jälleen appeni serkkuja perheineen.
Silloin en vielä tiennyt, että oman serkkurenkaani ensimmäinen on poistunut joukostamme. Yllättäen. Pahalta tuntuu.
Kävin tänään Katsastuskonttorilla opetuslupakokeessa. Läpi meni. Kivalta tuntuu ja parasta oli nähdä ja kokea Maijan riemu. Minusta on todella mukava päästä opettamaan Maijaa ajokorttia varten. Olen varma, että meillä sujuu hyvin. Rautiaisen Erkille kiitos vinkeistä. Hänellä jo kokemusta Sannan, Jussin ja Kaisan suhteen opetusluvalla tapahtuvasta ajo-opetuksesta.
Hallin Jannesta tullut ihan valtavasti myönteistä palautetta. Siinä on teos, joka on uponnut ihmisten sieluun syvälle. Tästä on jatkettava eteenpäin. Hallin Jannea ei pidä jokilaaksossa haudata vielä unhoon. Ei todellakaan pidä!
<< Takaisin arkistoon
|
|
