| |
TO 2.7.
Maijan-päivää kaikille. Mulla sekä tytär että täti Maija-nimisiä. Tosin tyttäreni nimpparikahveelle pääsen vasta viikonnloppuna, kun tänään menemme Mikon kanssa syömään tämän onkimia kuhia, jotka vein siskolleni laitettaviksi. Hän osaa ehdottomasti mua paremmin laittaa kuhaa. Ja illalla vien sitten Mikon golfaamaan.
Kävimme eilen Yläisen Liesjärven laavulla. Siinä on järvi, joka ei petä: yhtä kimaltava ja kirkasvetinen kuin lapsuuteni kesinäkin. Olin ensin Anjan kanssa piknikillä ja sain äitevainaan vanhan viltin siskoltani, kun en löytänyt mitään piknik-sopivaa. Oli muuten teeman mukainen varuste: punainen viltti ja sydänkuvioinen....
Illalla kävin vielä nuorimmaiseni sekä Liisan ja Mikon kanssa Yläjärvellä, kun Liisa halusi paikan nähdä ja sanoi, ettei ole koskaan siellä käynyt.
Mustalahti on hyvä paikka. Kävimme Anjan kanssa perjantai-iltana. Nätti maisema ja rauhallinen paikka ja pitkin kesää monenlaista tapahtumaa. Kävimme myös pienellä suolaisella ja panimo-oluella Plevnassa ja mahotonta, miten hyvää ja mikä rekkamiehen annos! Huh, huh! Ja muutenkin oli niin mukavan manselaista touhua viikonloppuna eli mustaa makkaraa Laukon torilla, musan kuuntelua Keskustorilla, terassielämää ja kauniin suven nauttimista.
Oli kiva käydä myös Kaisan rippijuhlissa. Kuuma oli juhlapäivä! Kävimme katsomassa myös J+J:n Pitkäjärveläiset. Helle meinasi vähän verottaa, mutta katoksen alla oli viileämpi olla kuin suoraan paahtavassa auringossa.
Eilen olimme Mikon mukana golf-kentällä ja kauniina kesäiltana Himos-golf on kyllä kaunis ja rauhallinen paikka.
Paikallislehdestä luin että meneillään oleva terveyspalvelujen kilpailutus on Suomen suurin terv.huollon kilpailutussopimushanke. Rahallisestikin kyseessä suuri asia. Täytyy toivoa, että lopputulos on kustannustehokas ja palveluiden käyttäjälle hyvä asia.
Tekisi mieli sitä toscanalaista Pegorino-juustoa...pitää muistaa ostaa Tampereen kauppahallista. Se on sitten sopivan suolaista ja rasvaista...
MA 6.7.
Ihmeellinen elämys katsella Tampereen silhuettia laivasta. Ennen en ole Viikinsaaressa käynyt. Hieno paikka. Olimme perjntai-iltana Anjan kanssa vähän rautalankarokkia kuuntelemassa ja tanssahtelemassa yhdessä parin veljensä ja näiden puolisojen kera. Oikein mukavia ihmisiä, mukava ilta ja olipa vielä lämmintäkin. Jäi vähän tanssitytinä päälle ja tuumattiin nyt aktiivisemmin jatkaa. Tosin ei tullut valssia eikä tangoa, mutta ne nyt eivät rautalankamusan tyypillisimpiä tahtilajeja olekaan.Menihän meillä sitten seuraavasta yöstä aika siivu, kun pistimme jalalla koreasti olohuoneen lattiralla yhden Topi Sorsakosken lp-levyllisen verran.
Mikko oli golfaamassa Virroilla viikonlopun ja lauantain lähtöajallaan pääsi kolmen miehen ryhmään, joista yksi oli maailmankuulu kapellimestari. Mikon mielestä mukava mies ja peli sujui hyvin. Mikko teki uuden ennätyksensä tasoituksessa!
Eilen kävimme Maijan nimpparikahveilla. Poikkesin viikonlopulla myös vihdoin ja viimein kummipoikani Konstan kotona Kangasalla. Mä en tajua, kun en saa aikaiseksi oikein mitään. Pitäisi nyt lomalla käydä siellä ja täällä tapailemassa ystäviä ja sukulaisia, mutta tuntuu siltä, että vain olen ja lojun. Kenties se on hyväksikin mulle, että vain olen ja lojun. Kyllä mä mieluusti muutamia lehtijuttujakin tekisin, mutta kun ei ole kysyntää. Onko mulla kynä tylsynyt vai mistä johtuu?
Löysin sattumalta netistä psykologi Selja-Anneli Mansneruksen tekstiä eroisistä ja olen pitkälti samaa mieltä kanssaan. Hän puhuu isien asemasta yleisellä tasolla tässä yhteiskunnassa. Mansnerus on pitkällä urallaan huomannut, että nyky-yhteiskunnassa vallitsee käsitys, jonka mukaan isät eivät välitä lapsistaan ja heidän arjesta vaan laiminlyövät isän velvollisuuksia joko ymmärtämättömyyttään tai väärien arvostustensa vuoksi. Kuitenkin hän on työssään kohdannut miehiä, joiden tunteet ja kokemukset osoittavat tämän käsityksen vääräksi. Hän muistuttaa, että rutiininomaisesti lapset määrätään ensisijaisesti äidilleen ja erojen yleistyttyä valtaosa lapsista joutuu Suomessa elämään ilman toista vanhempaa, yleensä ilman isää. Mansnerus muistuttaa myös, että monet isät haluaisivat elää lastensa kanssa, mutta se on mahdotonta ja usein mahdotonta lapsen/lasten äidin taholta.
Pitkään olen tehnyt samoja huomioita mm. lakitiedon tunteja suunnitellessa, kun olen tutustunut lapsen asemaan ja oikeuksiin ja tapauksiin tämän ajan Suomessa. Asia on epäkohta, joka ei ole tasa-arvostaan tunnetulle Suomelle mikään sulka hattuun. Kannattaa lukea pari Mansneruksen artikkelia, jos kiinnostaa. Yllättävää, että hän naisena asettuu voimakkaastikin puolustamaan miestä eron jälkeisissä kuvioissa.
Olipa mielenkiintoinen keskusteluohjelma illalla: Pamella Connollyn vieraana oli Tony Curtis.Haastattelija purki Curtisin sielua kuin olisi sipulia kuorinut. Näkemykseni Tony Curtisista syveni ja samalla mielikuva, miten helppoa on superjulkkiksen elämä, murtui entisestään.Hieno keskustelu!
Illalla menen käymään Loilossa. Onkin aikaa edellisvisiitistä. Se on näitä lapsuus- ja nuoruusmaisemieni taloja ja entinen naapuri.
Muuta mukavaa tällä viikolla on mm. Manse-rock, johon Anjan kanssa menemme. Kuvittele; minä klassisen musiikin mies, jonka nuoruudessa ei oikein muuta kevyttä musaa ollut kuin Kuningaskobra...ja nyt rokkia rokin päälle. Olen huomannut, että musiikki on sittenkin laajempi elämys kuin olen osannut kuvitellakaan.Sulassa sovussa kulkevat mielessäni Wagner ja Eppu Normaali.
Ja sitäpaitsi. Tajusin vasta hiljan, että tuo Kuningaskobrahan on täynnä piiloerotiikkaa, jota tumpelona en ole ennen huomannut. Jos et usko, niin tutkailepas sanoja. Huh, huh...
Ja pitäisi vähän laulujakin levylle purkittaa. On tuo pilli vaan ruosteessa, joten naapureiden kauhuksi pitäisi kai ryhtyä ääntä availemaan, jos se siitä enää mihkään avautuu. Eilen kun yritin, niin ääni vaappui kuin vanha varis lennossa.
SU 12.7.
- Vain kaihon tunteva....tietää sen vaivan...kun vailla... - jostain syystä venäläismentaliteetillinen persoonani on soinut tänään tätä Tsaikovskin kaunista romanssia. En vain muista, kuka sen runon on kirjoittanut: "Nur wer die Sehnsucht kennt..." - meniköhän oikein.
En minä valehtele muutenkaan, joten en valehtele päiväkirjassanikaan. Ikävä on ja kova. Vaikka faktat nyt nämä, että toisella työ siellä, toisella täällä ja eihän tässä nyt etäisyyttä kovin paljoa ole, niin kyllä ei järkifaktoilla tunnetta lyttyyn lyödä. Ikävä on ja sillä siisti. Kaksin aina kaunihimpi. Onhan se haasteellista, kun ei voi käytännössä jakaa arkea toisen kanssa koko ajan, vaikka haluaisi. Paljonhan nyky-yhteiskunnassa on näitä tilanteita, että esim. työn takia joutuu asumaan toisella paikkakunnalla. Mutta tämäkään tilastotieto ei muuta muuksi sitä, että mulla on ikävä...
Maija ja Sami pyörähtivät. Se aina yhtä juhlavaa. Vaikken nyt aina järin kivaa juttuseuraa olekaan ja joskus meinaavat sanat mennä meillä vähän ristiin ja rastiin. Mikko tuli just kalasta. Myös Liisaa ja pikkulikkoja ikävä.
Olispas huomenna jo niin kesäistä varmaa keliä, että voisin käydä tuon ison sinisen maton pesemässä Särkijärven rannassa. Mikolla menee aika kohisten Sähkökoski-rock -tapahtumaa järjestäessä. Pojat tehnet kovan duunin. Hieno homma, että järjestävät yhdessä Pietilän kyläyhdistyksen kanssa paikallisten nuorten bändien ulkoilmakonsertin. Kivaa yhdessäoloa ja ilman päihteitä. Nuoret kyvyt saavat yleisökontaktia, mikä muusikon uralla tärkeä asia.
Oltiin Anjan kanssa Eppu Normaalia kuuntelmassa ohjelmateltassa Keskustorilla. Yritin pysyä juonessa mukana ja Anja auliisti kertoi, mikä biisi on tunnettu. Jotain kohtia tunnistinkin, mutta onhan pop ja rock mulle vielä kovin uutta musiikin sarkaa, missä mulla paljon oppimista. Se ikävä puoli tuommoisessa festarimeiningissä on, että alkoholi on turhan suuressa osassa. Antaisin itse musiikille enemmän tilaa. En mä mikään tiukkapipo halua olla, mutta sanoinpahan näkemykseni.
Henna, hyvä. Arvostan poliittista työtäsi paljon, mutta uskallan olla eri mieltä tässä uskontotiede kouluihin -lausuntosi kanssa. Olen sitä mieltä, että uskonto on oppiaineena laajasti yleissivistävä ja pitää sisällään tietoa myös muista uskonnoista kuin kristinuskosta. Mutta se on fakta, että kristinusko niin vahva osa kulttuuriamme ja historiaamme, että kristinuskon olemassaolon unohtaminen todellisuudestamme on yhteiskunnallisesti huono idea.Koululaitoksessamme uskonnon opettaminen ei ole minkään tietyn uskontokunnan tuputtamista. Meillähän on uskonnonvapauslakikin. Ihminen on luontojaan uskonnollinen olento ja voimakkasti sekularisoituneessa lännessä on turhan mediaseksikästä kyseenalaistaa jotenkin uskonnon opetusta. Minusta on täysin tervettä hyväksyä se fakta, että kristinusko on muovannut elämäämme hurjasti historian saatossa. Onhan esim. antiikin historiallakin suuri merkitys eurooppalaisessa kulttuurissa ja historiassa eikä antiikin ajan opetusta kouluissa kukaan ole tietääkseni kyseenalaistanut esim. polyteistisen jumalmaailman tuputtamisena.
Sitä paitsi uskonton on oppiaineena mielenkiintoinen. Mikä tahansa aine tuntuu turhalta, jos sitä kohtaan on nuiva asenne.Eikä asiaa voi perustella edes yhteiskuntamme monikulttuurisuudella. Suomi tulee aina olemaan perusteiltaan kristinuskon muovaama valtio ja kouluun liittyvät tietyt juhlatraditiot, minkä perusteella on luonnollista laulaa niin Hoosiannaa kuin Suvivirttäkin.
PE 17.7.
Olen ylpeä pojastani, joka oli yhtenä järjestämässä Sähkökoski-rock -tapahtumaa. Se oli kiva ilta ja mistä ilahduin todella, oli musiikin taso! Anjan kanssa ihmettelimme, kun kävelimme kohti Sähkökoskea, että levyltäkö se tuleekin, mutta ei...livenä nuoret vetivät. Hyviä nuoria muusikkoja!
Mikolle oli kovin tärkeätä, että Maija ja Sami tulivat mukaan Sähkökoskelle talkoisiin. Hieno homma heiltä, että viitsivät vasiten Tampereelta lähteä. Oli itsellekin kiva nähdä kaikki lapset - yhtä lukuunottamatta - samalla kemällä. Tosin ihmettelin, että pienimmät niin vaisuina eivätkä edes tulleet luokseni, vaikka kauan heille vilkutin ja huiskutin.
Mikko onnistui maanantai-iltana golfissa hyvin. Halusi lähteä harjoittelemaan sadekelin golfaamista ja koskaan en ole ollut todistamassa Mikolta niin hyvää kierrosta Himoksessa. Oli hieno katsoa, miten hyväsuuntaisesti lyönnit lähtivät ja miten kauniissa hallitussa kaaressa pieni pallo lensi kohti greeniä. Liisa ilahdutti isiä ilmoittamalla yökylään tulosta. Kiva!
Tänään on tärkeä päivämäärä. Kiva päästä Tampereelle. Pyöräilen ensin viemään yhdet synttärionnittelut ja sitten junalle. Autoni onkin jo Mansessa valmiina. Iloa ja surua elämän ladulle taas mahtuu. Kaksi hyvää naapuria on poissa. Samoihin aikoihin olen ostanut kaksi suruadressia ja kahdet merkkipäiväkukat.
Huomenna taidamme mennä lavatansseihin. Jes! Tanssasin jo valmiiksi illalla yksinäni täällä Pietilässä, kun lainasin Laila Kinnusen levyn kirjastosta. Loistavia sovituksia ja tulkintoja joistain sellaisista lauluista, joita en ole tainnut ikinä edes kuulla kuten "Danke schön"....kuuntelin sen varmaan kymmeneen kertaan ja sieluni ja ruumiini uppoutui sen pehmään ja viettelevään sävelkudelmaan täysin...
Täältä tullaan, Tampere....
SU 19.7.
Anjalla on nyt hyvät tanssikengät. Kävimme yhdessä kaupassa. Niin oli ystävällinen palvelu, että tuotiin musiikkia paikalle ja saimme siinä kaupan lattialla pyörähdella ja kokeilla, miten kengissä tanssin taika toimii...
Minäkin ostin, mutta semmoiset, joista on käyttöä muuhunkin. Siinä sitten uusilla kengillämme lähdimme Nokian Tottijärvelle Hämyslavalle. Elämäni ensimmäinen lavatanssi-ilta. Keli oli mitä ihanin ja Pyynikintorilta oli bussikuljetus, mikä kiersi Epilän, Lamminpään, Tohlopin ja Tesoman kautta liki Ikurin ja Kalkun ydintä. Ja vielä sitä kierrettiin verraten tarkasti Nokiaakin. Anja huomasi, miten iso pitäjä on Nokia. Onhan siinä kokoa ja näköä, kun liki tunti ehdittiin tanssibussissakin Nokian puolella istumaan. Jostain Aaroninkorven kautta me menimme.
Hämyslava on perinteinen suomalainen lava. Paljon oli porukkaa eikä mahtunut kunnolla pyörimään. Mahdottoman hyviä tanssijoita oli ja kateellisena katselin, miten pistivät polkkaa, masurkkaa ja hidasta valssia. Nyt tuli pakkomielle: masurkka on pakko opetella. Täytyyhän mun jo ihan ammatillisessa mielessä osata historian opena masurkka.
Välillä menimme ulos tuulettumaan. Mun paitani oli aivan niin läpi märkä kuin olla voi.
Kyllä saivat nivelet voitelua, kun liki viisi tuntia pistettiin menemään. Eikä millään hitaalla tempolla, vaan melko vauhdikkaasti kierrettiin laidasta laitaan. Kun Pyhäjärven rantaviiva alkoi aamuyöstä Kaarilan kohdalla aueta, niin uni tuli äkkiä. Ja miten ihana olo varpaille saada pistää tänään tavalliset kesäsandalit jalkaan.
Oli mahtava viikonloppu. Muistan pitkään kenkäostokset, Ylöjärven loistavan ostoskeskuksen, akaalaisen naisen kanssa käymämme keskustelun, hauskan tanssibussin kuljettajan, bussin ja lavan kivan tunnelman sekä varhaisen iltapalamme kotiuduttuamme.Puhumattakaan Pyynikistä: valo ja vehreys toivat takaisin elämääni elettyä aikaa. Tenniskatsomo, terassi, ranta, kalliot, Pyhäjärvi, aurinkolasit, parkkipaikka, paita...
Mikko oli tänään Lahden suunnalla golfaamassa. Maija ja Sami kävivät mm. Kotkan meripäivillä. Minä yritän pitkästä aikaa saada aikaiseksi yhden lehtijutun...mä en vain tahdo löytää enää sanoja.
Muuten: tuota Laila Kinnusen levyä olen nyt kovasti kuunnellut. Loistava taiteilija ja mitä sovituksia 60-luvulla osattiinkaan tehdä!
<< Takaisin arkistoon
|
|
