| |
PE 1.7.
Terveisiä kototerassilta, oman leppoisan pihan äärestä, jossa kaksin nautimme kesästä ja lämmöstä, välillä perunoita keitellen ja hyvää grillaten. Välillä uimassa pulahtaen.
Onneksi on tuo ranta pyörämatkan päässä.
Ihmetellä täytyy tätä luonnon kirjoa, mikä monipuolisuudessaan pihallemme näyttäytyy. Aamulla heräsin fasaanikukon soidinlauluun, juhannuksena katselimme tuuheahäntäistä kettua, jäniksiä on pilvin pimein tuossa lehmilaitumella karjan seassa. Sammakko hyppii lystiksemme takapihan laatoilla....
Ja silti lyhyen pyöräpyrähdyksen päässä urbaani syke houkutuksineen.
SU 17.7.
Edelleen terveisiä terassilta, kototerassilta, sillä muilla patioilla ei olla pahemmin istuskeltu. Yhtenä iltana Anjan töitten jälkeen pyrähdimme keskustassa ja hetki istuttiin Hämeenkadun laidassa vilskettä ihmetellen. Myö kun ollaan totuttu nyt lähinnä lehmiin, jotka tuossa lempeästi laiduntavat. Naapurin kissan näkee joskus vilaukselta ja sitten yön laskettua alkaa tulla kettua ja jänistä.
Ja grilli tirisee ja perunat kiehuu. Mullahan on perinteisesti kesäisin vain yksi menu, jota syön noin kaksi kuukautta. Anja olikin tyytyväinen - mitä ruokaan tulee - kun pääsi välillä töihin. Meinaa jo tukehtua possuun ja bratwurstiin, joka on tirissyt mulla grillissä nyt reilut kaksi kuukautta. Toki on myös silliä. Uudet perunatkin alkavat jo saada vähän kuorta, mikä on ensimmäisiä merkkejä, että syksy saa. Voi, voi...
Tässä ollut semmoinen hieno elämän hetki, että pääsin koko katraani kanssa käymään lapsuuskotona mäkien päällä mehtäkyllissä mm. Alaisen Liesjärven rannassa uimassa. En muista, kuinka monta vuotta taaksepäin täytyy mennä, että iskä ja koko sikspäkki oliisi ollut yhdessä lapsuuteni maisemissa. Mutta nyt oltiin a:sta a:han eli Annasta Amandaan - ja kaikki sieltä väliltä.
Eikä oltais yhteen autoon edes mahduttu. Siksipäs siunasin, että pojalla onneksi samanlainen kuin isällään. Siinä kahden menopelin diesel-moottorit kehräsivät kuin kissanpennut, kun mäkiä noustiin iloisesti ylös kohti kotokulumia.
Tuli nähtyä sukuakin pitkästä aikaa. Tosin surutunnelmissa, mutta sitähän elämä on. Jälleen kerran tajusin, miten oikeassa on se yksinkertainen elämän totuus:
- Herra antaa ja Herra ottaa.
Tänään onkin tärkeä päivä. Yksi tärkeimmistä päivistä elämässäni...
TO 28.7.
Kannattaa käydä lähellä. Tutustua siihen, minkä ohi on aiemmin ajanut. Tänäinen Hollola-päivä oli yhtä kiva kun alkukesän Mänttä-päivä.
Pyhäniemen kartanossa yhdistyy moderni taide vanhaan, arvokkaaseen ympäristöön. Minä en oikein ymmärrä taiteesta ja ihailinkin lähinnä niitä sinisiä ikkunaverhoja sekä komeata työpöytää. Sanoinkin Anjalle siinä työpöydän luona, että tietää nyt, mitä kirjoittaa joulupukille, jos empii, mitä konttiin (siis pukin) pannaan.
Olen käynyt aiemmin vain P:niemen pihassa, kun oltiin Ritvalla ja Veijolla (Filput) kylässä Hollolassa. Täytyy myöntää, että komea on kartano ja pihamiljöö.
Siitä ajoimme Hollolan kirkolle, mikä on tyylipuhdasta hämäläistä kulttuurimaisemaa. Jos on kiva ajella Toscanassa, niin on kiva kruisalla myös Hollolassa. Pellot, metsät, talot suomalaissuven maisemassa. Oli upeata. Ja kirkon ympäristö kunnantupineen. Keskiaikainen harmaakivikirkko on pistetty hyvällä maulla loistavaan kuntoon.
Eikä pidä unohtaa Hollolan musiikkitarjontaa, jossa tänä kesänä ollut esillä mm. jämsäläislähtöinen sopraano Hanna Rantala. Tänä iltana tähtenä loisti Monica Groop. Oli harvinaista herkkua päästä kuulemaan ja näkemään maailmanluokan mezzotähteä livenä. Ja kollegansa Lilli Paasikivi toivotteli yleisön tervetulleeksi. Ymmärtääkseni Pyhäniemen kartanon konserttitoiminnan taiteellinen primus motor.
Kyllä mä kieltämättä itseni pieneksi tunsin tutkaillessani Pyhäniemen kartanon taideaarteita. Miten sen katsomansa ja näkemänsä kukin kokee...siitähän se on kyse. Kahtelin yhtä veistoskokonaisuutta, jossa oli Jeesus ja punainen kukko. Ja sitten oli vielä yksi puusta veistetty hahmo, mutten tajunnut kuka. Ja toisessa huoneessa oli sitten mm. Berliinin tyttöjä. Olenhan minäkin Berliinissä käynyt - ja useasti - mutten tuntenut ketään noista tytöistä.
Arvasin siinä kultturellissa ympäristössä, että ne samat ihmiset ovat sitten myös kohta konsertissa. Siihen tahtiin Marimekon kuoseista kahisi keski-ikä. Ja oikeassa olin. Meitä keski-ikäisiä (toiselta nimeltämme kadotettu, mutta vielä muistissa oleva nuoruus) siis tarvitaan.
Punasista viinimarjoista saa näköjään hyvän hillokkeen, mikä sopii mm. riistapyöryköitten kanssa. Jos ajelet tietä n:o 12, niin poikkeapas Hämeenkoskella Jokelan kartanossa. Hyvä ruoka - ja edullinen. Enkä mä kallista ruokaa syö!
Muuten olen sitä mieltä, että kyllä Tre-Jmä -väli on huomattavasti kätevämpi ajella kuin Tre-Lti - vain yksi ohituskaistakin. Ja kyllä mä pahoitin mieleni. Tuntui pyhäinhäväistykseltä, että suurajojen pikataivalkylttejä oli jossain siellä Hollolasta vähän Tuuloksen suuntaan. Meinataanko rallit, jotka ovat vuosikymmeniä olleet Jämsän ja Jyväskylän vuoden yksi kohokohta, piristysruiske paikalliselle kaupalle ja yrittäjyydelle, heivata tosiaan pikkuhiljaa Keski-Suomesta Päijät-Hämeeseen?
<< Takaisin arkistoon
|
|
