| |
SU 1.7.
Jaa - Espanja sitten voitti. Olisin toivonut Italian voittavan.
TI 3.7.
Illalla tulee tasa 27 vuotta isän kuolemasta. Pitkä aika - ja pitkä ikävä.
PE 13.7.
Kulttuurikesäni ollut tavallista suppeampi. Vain yksi juttukeikka. Onneksi se oli Himosteatterissa, sillä Risto Hakolan Hullun papin kantaesitys oli mielenkiintoinen kokemus. Onhan historiallinen draama toki meikäläiselle elämys.
Kesän paras lukukokemus on ilman muuta Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Anja osti sen mulle pokkarina ja aloin lukea sitä yhtenä pilvisenä päivänä Toscanassa. Ja olisin lukenut yhtä kyyytiä loppuun asti, mutta piti lähteä vähän maisemia kiertelemään. Sen jälkeen hukkasin koko kirjan. Ja nyt löysin, joten Waltari jää nyt kesken ja Jalonen ensin loppuun.
Nathalie Stutzmannin konsertti Korpilahden kirkossa (Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti) oli kyllä elämys. Jotain uutta ja poikkeavaa klassisen musiikin rintamassa. Stutzmann on paitsi äärimmäisen musikaalinen laulaja, myös hyvin karismaattinen esiintyjä.
Myös iltajuhla Säynätsalon upeissa maisemissa Juurikkasaaressa oli mukava. Oli kiva näyttää Anjalle Keski-Suomen kauniita maisemia ja oli mukava tavata tuttuja eri puolelta maakuntaa. Tosin tuttuja tuli bongailtua ympäri Suomen, ei yksin Keski-Suomesta.
Tahtomattani huomasin erään naistenlehden etusivun otsikoita, joissa oli mm. "Olen ollut sängyssä 130 miehen kanssa", "Olen pelihullu", "Avioero oli myös inspiroiva".
Tämmöinen konservatiivijäärä kuin minä alkoi heti miettiä, eikö mielenkiintoisempia ja terveempiä otsikoita olisi mm. "Olen ollut elämässäni sängyssä yhden miehen/naisen kanssa", "En ole peliriippuvainen", "Avioliittoni on inspiroiva".
Voiko EU-ajan Suomen arvomaailma - jos nuo otsikot jotain yhteiskuntamme arvoista edes kertovat - olla niin toisenlainen kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Minusta tuntuu, että tämän päivän radikalismiin riittää mm. se, että on maahanmuuttaja, ateisti, koko maailmaa ilman realismia syleilevä. Ja tietenkin pitää olla "tatska". Sehän on myös päivän trendi.
Joskus tuntuu, että on kovin epäedullista tai taantunutta tai ties mitä olla esimerkiksi hetero, isänmaata rakastava - puhumattakaan, että on kristitty ja arvostaa kirkkoa, kunnioittaa vanhempiaan ja muita lähimmäisiään. Ja muistaa olla nöyrä.
Meikäläisen arvot voivat muista olla turhia ja vanhanaikaisia, mutta itselleni ne ovat tärkeitä. Olen yksinkertainen mies yksinkertaisista olosuhteista. Olen perinyt arvoni lapsuuskodistani ja ne ovat antaneet mulle hyvän kasvualustan ja turvan elämälle. Ja tähän kuuluu, että kunnioitan myös muita ja heidän arvojaan. Olen suvaitsevainen, mutta mulla on lupa olla myös kriittinen ja ihmetellä.
LA 21.7.
Terveisiä Bergamosta, Lombardian maakunnasta. Kun tulimme täältä vanhankaupungin ylimmästä osasta funicularella (köysirata) tälle vanhankaupungin perustasolle, niin sattumalta tulimme Gaetano Donizettin syntymäkodin kohdalle. Ei muuta kuin sisään, sillä tietenkin talo nyt museona kuten Puccinin syntymäkoti Luccassa.
Sisäänpääsy oli ilmainen ja ihmeitten ihme: myös konsertti, joka talossa oli, oli ilmainen. Sopraano Gilda Fiume lauloi.
Löysimme Anjan kanssa toisemme uudelleen, entistä syvemmin (vaikkemme eksyksissä ole olleetkaan), kun Fiume lauloi Puccinin Oh mio babbino caro -aarian Gianni Schicchi -oopperasta. Teoshan sijoittuu keskiaikaiseen Firenzeen ja on teemana komeassa draamaelokuvassa A room with a view, jonka tässä jokin aikaa sitten katsoimme.
Tuo kaikki tuli eteemme ihan sattumalta, yllättäen ja tunnelma oli jotenkin uskomaton. Yksi vaatimattoman elämäni ihmeellisistä hetkistä, joka jäi sieluni sopukoihin loppuelämäkseni.
LA 28.7.
Bergamosta kotiuduttu. Kätevää tuo Raikulla lentäminen ja edullista, kun ei osta koneesta mitään. Tein eväsleivät ja niitä söimme. Ja ahdasta on. Tarvitsin jättikokoisen kenkälusikan päästäkseni tuolista ylös vessaan ja etenkin, kun yritin ahtautua takaisin tuoliin saadakseni taas polveni leukaani vasten.
Sikiöasennosssa istumisen jaksaa, kun matka-aika oli lyhyt. Meiltä Pirkkalan puuliiteriin, josta Raikku lähtee, 10 minuuttia ja perillä Orio del Serion kenttä vain 4 kilsan päästä keskustasta. Bussi lähti heti aseman edestä ja matka koto-ovelta Bergamon yöpymiskohteeseen reilut neljä tuntia.
Toinen uskomaton elämys oli, kun tutustuimme Cappella Colleoniin, niin jälleen pääsimme yhtäkkiä yllättäen ilmaiskonserttiin. Nyt estradilla oli loistava englantilainen nuoriso-orkesteri täydessä sinfoniakokoonpanossa. Orkka soitti erinomaisen hyvin, joten konserttia oli nautinto seurata hyväakustisessa kirkossa. Pienenä yksityiskohtana, että yhtenä numerona oli teema elokuvasta Schindlerin lista. Se mulle tärkeä asia kahdella tavalla. Ennen Krakovan leirikoulua katsoimme oppilaiden kanssa tuon elokuvan ja perillä kävimme Schindlerin tehtaassa, joka nyt museona. Toisekseen tuo viululle sävelletty kaunis laulu on ystäväni Jonas Hirvelän ohjelmistossa ja muistan, miten hyvin hän sitä Komiitten konserteissa soitti. Ja soittaa toki edelleenkin.
Kun tulimme kirkosta ulos, oli pimeätä ja koko Piazza Vecchio raikui kirkonkellojen soitosta. Tunnelma oli aivan uskomaton.
Jälleen piirtyi vaatimattomaan elämääni uskomaton elämys,joka syöpyi sielujeni sopukkaan.
<< Takaisin arkistoon
|
|
