| |
KE 1.7.
Unohdin kertoa, että otimme Anjan kanssa Norjassa Lärvit. Pariinkin kertaan. Anjakin tykkäsi.
Lervig on paikallinen stavangerilainen panimo, jonka olut on jotenkin hyvin vähän mallasmakuista, mutta hyvää. Olisiko vuoristopurojen raikas vesi se pikantin ja persoonallisen maun salaisuus?
Norjassa sanotaan e-vokaali usein ä-vokaalin suuntaan, jos oikein ymmärsimme. Siksi kutsuimme tätä uutta tuttavuutta Lärviksi.
TO 2.7.
Hyvää Maijan päivää. Tässä odottelemme pienokaisen nimijäisiä. Kovasti on tyttö jo kasvanut. Viimeksi yritti niin jo kontaktia pappaan. Ikäänkuin olisi jo halunnut nenääni tarttua kokeillaakseen, mikä ihme tuokin on. Että onko se ollenkaan ttarpeellinen. Ja aina kääntää päätään ääntäni kohden. Kaipas se jo hälle tuttu ääni - toivon niin.
KLM:llä on hyvä palvelu. Ja mikä parasta - koneessa ei tarvitse rahaa. On pientä syötävää, saa valita juomat ja lopuksi vielä pieni makea ja kahvi. Ja myös AMS-STA -reitillä, vaikka ei kestä kuin 1 h 20 min. Palvelu ystävällistä ja nopeata. Ehtivät tuollakin välillä tarjoilla koko koneelle, joka oli aivan täynnä.
Olen aina jo isänmaallisuuttani fanittanut Finnairia, mutat on ikävää, että kustannuspaineissa matkustamon palvelukonsepti mennyt lähes yhtä minimaaliseksi kuin Ryanairilla. Toista oli silloin, kun sai lämpimän aterian ja kaikki juomat ilmaisia.
Olisiko syytä muuttaa konseptia samaan suuntaan kuin KLM:llä ja Lufthansalla. Ymmärtääkseni myös British Airwaysilla sama. Ainakin Anja kertoi, kun keväällä sillä lensi.
PE 3.7.
Niin pian aika rientää. Ja samalla niin hitaasti.
Tänään tulee tasan 30 vuotta kuluneeksi isäni kuolemasta.
Vaikka vuodet vierivät, niin muistot vain vahvistuvat.
LA 4.7.
Tätähän elo on - tummia raitoja ja kirkkaita raitoja. Kuten hoitoalan ja seurakunta-alan työntekijät hyvin tietävät. Esim. lääkärit, papit, sairaanhoitajat ja kanttorit ovat työssään niin kuoleman kuin syntymänkin kanssa.
Eilen kirjoitin poismenosta ja muistoista. Tänään kirjoitan uudesta elämästä.
Tänään oli hieno päivä! Seuraavan sukupolven (minun perheestäni) ensimmäinen sai nimen. Pieni, kaunis tyttö jaksoi edustaa koko tärkeän päivänsä erinomaisesti. Oli paljon valveilla ja katseli ja ihmetteli. Eikä kiukutellut. EIkä paljoa edes itkeskellytkään.
Nätti tyttö sai nätin nimen. Näköisensä nimen.
MA 6.7.
Tänäänkin oli hieno päivä! Vietimme suven ja runon päivää Särkänniemessä. Vuosiin, vuosiin en ole siellä ollut. Nyt olimme nuorimmasten tyttöjen kanssa. Ja mikä ilo ja riemu. Oli todella hauska päivä!
Lopuksi kävimme vielä syömässä Zarillossa ja ehdin juuri ja juuri saattaa tytöt illan viimeiseen Jämsään menevään bussiin.
PE 17.7.
Kello on 18.20. Lentokoneen näytöstä näkee, että vieläkin on varjossa +35. Paljonkohan päivällä oli. Sen verran, ettei voinut lähteä kaupungille, kun ei enää päässyt ennen lentoa suihkuun.
Näkemiin München. Hauskaa oli tämä pari päivää, mutta niin paljon jäi vielä näkemättä. Eka kerta Baijereissa oli kuitenkin mukava. Anjallehan tämä jo tuttu paikka, mutta minä olen keskittynyt Saksan osalta Berliiniin.
Ei pitäisi nyt kelistä valittaa, kun tähän asti ollut pelkkää epäkesää. Eli semmoista minisyksyä, jonka erottaa oikeasta syksystä vain vihreys.
Mutta kieltämättä liki 40 astetta kaupungissa on jo melkoinen lukema. Jopa minä - helteen ja auringon suuri ystävä - jouduin lujille.
Finnairin kone on ihan täynnä. Kohta lähdetään rullaamaan ja sitten take off. Aina olen kannattanut Finnairia ja ollut siitä ylpeä. Mutta tämä uusi Skybistro -konsepti ei minua sytytä. Tästä aiheesta oikein Finnairin johdolle intouduin kirjoittamaan palautekirjeen.
PE 31.7.
Taas suljin yhden oven elämässäni. Haikea päivä.
Minua on aina neuvottu katsomaan eteenpäin - eikä taaksepäin.
Yritän kovasti. Sinne eteenpäin.
Ennenkuin näen, mitä siellä edessä kenties on, niin nautin vielä hetken tästä iloisesta rallikansan huumasta Jämsässä. Liikenneruuhkat ja taivaalla pörräävät helikopterit. Hieno tunnelma.
<< Takaisin arkistoon
|
|
