| |
PE 2.2.
Rakas päiväkirjani ja sen lukija: tänään on ollut villasukkapäivä. Olin kolmen kunnan kokouksessa villasukkasillani. Opetin villasukkasillani.
Talvikengistä lähti toisesta pohja osin irti ja vein sen suutariin. Huomenna saan sen takaisin. Eikä mulla ole kuin yhdet talvikengät eikä tässä vaalirumbassa, kun kaikki raha menee ilmoituksiin, ole varaa toisia ostaa. Ainoat jalkineet, jotka pyryssä pystyin aamulla pistämään, olivat pitkävartiset Kontio-kumisaappaat ja enhän minä kumisaappaissa voi opettaa ja kokouksissa olla, joten kun unohdin ottaa sisäkenkiin käyvät sukat ja pistin aamulla pelkät villasukat, niin tästä päivästä tuli villasukkapäivä.
Kolmen kunnan yhteinen hommeli vaikutti paremmalta kuin etukäteen ajattelin. Samansuuntaisia näkemyksiä tuli sieltä ja täältä ja ainakin Paras-hanketta nyt viedään eteenpäin Jämsän, Jämsänkosken ja Kuhmoisten osalta. Haasteita toki on ja neuvottelutaitoa varmasti tarvitaan, mutta on muistettava pitää katse tulevaisuudessa ja muistettava tulopohjan kaventuminen, asukasmäärän pieneneminen, asukasrakenteen vanhusvoittoisuus ja huoltosuhteen muuttuminen negatiiviseksi. Rakenteellisia ratkaisuja on pakko tehdä. Kari, J:kosken uusi valt. pj, piti hyvän ja jämerän puheenvuoron, jolle annan tunnustusta.
Lopuksi lapsuusmuisto. Helmikuun 1. päivä oli ala-asteella aina kiva päivä, kun tiesi, että Riitta-ope tarjoaa nimipäivänään jotain hyvää. Siitä asti olen muistanut Riitan nimipäivää lämmöllä ja onneksi mulla on ollut paljon Riitta-nimisiä kollegoita ja ystäviä, jotka ovat häikäisseet leivontataidoillaan mm. ope-huoneen kahvipöytää. Mun piti kirjoittaa tämä eilen, mutten saanut tätä nettipäiväkirjaani auki.
Huomenna olen Cafe Korvassa klo 12-14. Tule tapaamaan!
MA 5.2.
Jämsän uudet papit puhuivat kauniisti ja viisaasti eilen kynttilänpäivän jumalanpalveluksessa. Päivä ja puheet sopivat hyvin yhteisvastuukeräyksen saatesanoiksi - antoivat voimaa, valoa ja uskoa vaikeiden paineiden keskellä painivien perheiden edesauttamiseksi. Yhteisvastuullahan kerätään nyt varaa perheiden mielenterveystyön hyväksi. Tärkeä aihe, johon itsekin suhtaudun vakavasti.
Juuri kun olin keksinyt vihdoin ja viimein hyvän iskulauseen: taitoa - tietoa - tahtoa. Niin eikö Tuupaisella ole melkein sama. Eihän se Kaken vika ole, ehtinyt ennen mua ja sillä siisti. Mun täytyy nyt vielä miettiä, mutta tuskin voin ottaa niitä perheen kesken ideoituja kuten "Näin on - vai onko?" tai "Janne tulee" tai "Ei mikää paha mies"
Käytiin eilen perheen kanssa Patalahdella syömässä. Muutoinkin olin toimelias, kun lähdin Mikon kanssa pilkille päivällä kirkonmenojen jälkeen ja Mikko sai peräkkäin kissoille hyvät ahvenet. Ei tullut keittoon asti, mutta saipahan kissoille iloa.
Tänään kaupunginhallitus. Vaaliliitetta olen alkanut tehdä. Loppuviikko todella työntäyteinen...
TI 6.2.
Tuohon se jäi. Pihaan. Teija lähti työkaverinsa kyydissä ja minä jäin asioita setvimään tänne päähän, kun menin vasta kymmeneen. Ja eihän se mihinkään käynnistynyt. Onneksi on olemassa Toivosen Osku, jolta saa apua ja neuvoja. Oskun poika Janne tuli ja pari tuntia siinä tehtiin, että auto vihdoin viimein käynnistyi. Kun ajastin ei tolpassa toiminut, niin siihenhän se iso moottori ja iso auto jäätyi ja jämähti. Saas nähdä huomisaamuna. Silloin meillä koko porukalla varhainen startti, joten ei ole pelivaraa, kuten tänä aamuna, kun pystyi pienetkin jättämään kotiin Maijan kanssa, jolla kokeeton päivä. Vaikea noita on kävellen viedä, jos yli 30 astetta pakkasta.
Kalenteri täyttyy ja vauhtia. Ilmoitukset maksavat maltaita. Mitenkähän tästä vaalihumusta selviää? Yritän pitää epätoivon loitolla. Onneksi ihmiset, joita olen tavannut, ovat mukavia ja mulla edelleenkin omat visioni ja haluan todella, että Jämsän seutu pärjää vaaleissa. Keskittäminen - se on ainoa keino murtaa Jyväskylän muuri. Asiasta täällä puhuttu iät ja ajat. Samanlainen ilmiö kuin Keuruulla pitäisi saada aikaa. Esim. Kokoomuksen ääniä menee satoja Keskustan Oinoselle. Päivä päivältä alkaa Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyö maistua maittavammalle. Ja meillähän on esim. Tuomiston Timon kanssa yhteinen tilaisuus Partalan koululla ensi perjantaina.
Edelleen uskon, että koulutukseen on panostettava, eläkkeet, opintotuki ja kodinhoidontuen reaalitaso saatava kustannuksia vastaavalle tasolle eli suomeksi sanottuna niitä on nostettava. Työntekoon ja yrittämiseen kannustusta. Koti on a ja o, joten perhettä on tuettava. Kirjastojärjestelmäämme ei saa ajaa alas jne. - kyllä tärkeitä asioita on ja yritän pitää ne selkeästi esillä ja pienestä budjetistakin huolimatta luoda maakunnallista tunnettavuutta ja luotettavuutta, mikä ratkaisee vaaleissa. Nyt me lähdetään käymään tontilla. Siellä on lämmin, kun maalämpö jo kytketty ja ihana lattialämmitys koko talossa. Jos budjetti ei pidä, niin loppukeväästä pistän mankan soimaan ja tyhjän kukkapurkin entisen Osulan kulmalle ja laulan ja tanssin siinä yleisön kauhuksi yrittäen saada sentin ja kaksi...
TO 8.2.
Auto lähti aamulla käyntiin. Eilenkään se ei lähtenyt. Vika lämmitystolpassa eikä autossa. Iso kivi tipahti sydämeltä...
...ihmeen hyvin kävi porukkaa Korvassa eilen. Mulla oli oikein mukavia keskusteluja kriittisten, aikaansa seuraavien ihmisten kanssa. Kiitos kaikille kahvilla käyneille ja keskustelukumppaneille. Olin vielä illallakin iloinen ja energinen, kun asialliset keskustelut antoivat voimaa tarpoa pakkasessa huomista ja parempaa Suomea rakentamaan.
Iltapäivän eläkeläispeneeli jäi auton jäätymisen vuoksi multa kesken juuri kun päästiin veroasioihin. Piti nimittäin kiitää linja-autolla Jyväskylään. Mieltäni jäi kaivamaan, miten ihmeessä ruuan alv:n alentaminen hyödyttäisi vain rikkaita ruokaostoksilla kävijöitä? Ajatus tuli paneelissa esiin yleisön taholta.Ei mahdu logiikkaani. Silloinhan liikalihavuus- ja elintasosairauksien pitäisi olla ensisijaisesti vain suurituloisten kansanterveydellinen ongelma eikä näin ole. Uskon, että alv:n alentaminen näkyy hinnoissa kuluttajalle edullisesti, sillä kilpailu ja vapaa lehdistö pitävät siitä huolen. Ainakin parturimaksujen osalta kävi näin itselleni, kun menin tammikuussa parturiin. Hinta oli alentunut alv:n alentumisen myötä ja mielelläni kerron muillekin, että ainakin se ja se parturi antoi alv:n alentamisen kuluttajan hyödyksi!
Tänäänkin oli kiva päivä Korvassa. Olin samaan yhteyteen sopinut tapaamisen Juha Karpion kanssa. Juhahan edusti Keski-Suomea ansiokkaasti kaksi kautta eduskunnassa. Oli mukava keskustella. Virkkusen Henna osti huomiseksi lämpökerraston ja sitä varmasti tarvitaan huomenna, kun ollaan ulkosalla monessa eri paikassa.
Yhtään ei kaduta, että lähdin ehdokkaaksi. Rahaa menee ja aikaa, mutta kyllä tämä antaakin ja paljon. Olen nauttinut suuresti keskusteluista erilaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa. Ehdokkuus on kasvattanut yhteiskunnallista tietämystäni ja näkemystäni ja tuonut minulle itseluottamusta. Pyrin siihen, että keskisuomalaiset kokevat minut luotettavana enkä yritä olla mitään muuta kuin olen - eli oma itseni.
LA 10.2.
Onpahan ollut loppuviikko! Ja siitä on selvitty. Siellä ja täällä, sisällä ja ulkona, hyviä keskusteluja, kritiikkiä, änkkäämistäkin on nyt mahtunut mukaan. Eilinen päivä Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Jämsänkoskella ja Jämsässä oli kieltämättä kova päivä kelin puolesta. Haastavaa olla ulkona niin kovassa pakkasessa vaalityössä. Mutta hyvä henki meidän porukalla on. Erityisen mukava muisto jäi Länkipohjasta, kun pääsimme sisätiloihin. Matkahuollon baarissa on muuten oikein hyvä kotiruokalounas. Suosittelen. Kyllä maistui siihen aikaan päivästä.
Onneksi olkoon Äänesseutu! Olette tehneet hienoa työtä saaden yhteisvoimin kasaan kolmen K:n vaalikahvilan. Mukana järjestelyissä Keskusta, Kokoomus ja Kristillisdemokraatit. Samantyyppinen on saatava aikaan myös täällä jokilaaksossa, jos ei nyt seuraavaaviin eduskuntavaaleihin, niin sitten ensi vuoden kunnallisvaaleihin. Äänekosken vaalikahvilan avajaisissa oli tunnelmaa ja ehdokkaita paljon, kuten Sorrin Katja, Toimi, Tuomiston Timo, Ratisen Pertti, kollegani Tarvaisen Elise Saarijärveltä.
Kiitoksia kovasti kyytiavusta, mikä tuli tarpeeseen. Toivon mukaan kiitos menee tämän päiväkirjan kautta perille.
Vaalirumban jälkeen rentouduimme uimahallissa täällä kotopuolessa. Manta oli mukana ensimmäistä kertaa ja nautti. Nyt illan nautin kokeiden korjaamisen lisäksi hyvästä musiikista: ensin Bruchin viulukonsertto ja sen jälkeen suorana lähetyksenä Cavalleria rusticana ja Pajatso suoraan Metistä - radio YLE - 1, tottakai!
TI 13.2.
Yo-kuuntelu alkamassa, lähden valvomaan karanteeniin, mutta pari asiaa sitä ennen. Torstaina on riemukas päivä, sillä kadut täyttyvät riehakkaista, elämää pursuavista abeista penkkariajeluillaan. Perjantaina taas on luvassa tyylikästä porukkaa, kun on lukiolaisten wanhojen päiwä. Lukioissa tämä on haasteellinen viikko ja esim. meidän koulun traditoihin kuuluu, että penkkaripäivää edeltävän yön abit kiertävät herättelemässä opettajia.
Hallitus aikoo raitistaa kansan tarroilla. Surullista. Voivatko aikuiset ihmiset työntää tosiaan päänsä pensaaseen ja puhdistaa omaatuntoansa vaalien alla päättämällä pistää viinapulloihin varoitustarrat. Kyllä alkoholipolitiikkaan tarvitaan muita keinoja kuin tarroja. Viinanalennus meni alunperinkin nurinpäin kun sillä suosittiin väkeviä viinien kustannuksella. Valistus on se, mihin pitää panostaa. Ja valistukseksi ei riitä tarra. Esim. koulujen terveyskasvatus on avainasemassa, yhtä lailla kotien esimerkki, armeijan mahdollinen valistus, autokoulujen kautta tuleva alkholivalistus jne. Olen ymmärtänyt, että viinanjuonnissa on kyse paljolti aivojen välissä olevista asioista ja siihen suuntaan pitää vaikuttaa. Pakkokeinot, kuten hintapolitiikka, voi vaikuttaa osaan kuluttajista, mutta matkailun yleistyessä hinta-aparaatinkin käyttäminen alkaa menettää tehoaan.
Kiitos Korpilahden senioreille. Oli mukava tavata. Olin yllättänyt siitä lämminhenkisyydestä, jolla otitte vastaan ja kun aikatauluni ei olisi näin tiukka, olisin kernaasti viipynyt pitempään. Tärkeitä asioita otitte esille! Jaksamista ja hyvää kevättä niin Korpilahden senioreille kuin kaikille muillekin senioreille.
Huomenna tarjoan vähän ystävänpäivämusiikkia vaalikahvila Korvassa Jyväskylässä. Olen paikalla itse klo 16-18, mutta vanha hyvä ystäväni ja loistava muusikko Ekmanin Matti tulee paikalle viideksi ja puolisen tuntia laululla ja ilman elävää musiikkia kevättalven iloksi. Tule paikalle!
KE 14.2.
Tässä työssä ystävänpäivä hukkuu täysin koulun hulinaviikkoon. Tänään viimeinen yo-kuuntelu, nyt lopetin juuri potkijaisvalvonnan. Aamulla koulu täyttyy penkkareita viettävistä abeista. Ensi yönä abit kiertävät herättämässä opettajiaan, joten uneton Jämsässä -on ensi yön teema. Huomenillalla skarppina wanhain tansseihin, joissa olen sekä luokanvalvojan että isän ominaisuudessa. Perjantaina lähden abiristeilylle valvomaan. Mukavaa, että tämmöisen vanhan konservatiivinkin pyysivät mukaan.
On haikeata taas seurata nuorten energisiä järjestelyjä. Sekä vanhojen päivä että penkkaripäivä ovat tärkeät etapit ja niihin liittyvät toimet tietynlaisia riittejä, jotka korvaavat keskiaikaista karnevaaliperinnettä, jolla laskeuduttiin pääsiäiseen asti kestävään paastonaikaan.
Erityisen haikeata on tänä vuonna seurata oman tyttären tanssia. Kaunis vaalea tyttö, sinisessä puvussa. Ja vasta vähän aikaa sitten oli se syyskuun kirkas päivä, kun kätilö Orvokki Jakobsson antoi hänet syliini Jämsän synnytysosastolla.
Ystävänpäivää kaikille. Itse en sitä liiemmin ole viettänyt. Kun opiskeluaikana olin lastenohjelmissa töissä tv:ssä, niin ensimmäisen ystävänpäivän yhteydessä siitä tehtiin teema myös silloiseen PIkkukakkoseen, mihin taas arvostamani jo edesmennyt kriitikko Jukka Kajava puuttui. Pääsin oikein Kajavan palstalle Hesariin.
Tänään kuitenkin tarjosin Ekmanin Matin kanssa ystävänpäivälauluja vaalikahvila Korvassa. Kiitoksia kaikille paikalla olleille, talkoolaisille, erit. Inkerille ja Miialle sekä muille paikalla olleille ehdokkaille, joista osan kanssa ehdin sanasen vaihtamaan.
TO 15.2.
Nolojen tilanteiden mies....Suomen Mr. Bean...ainakin Jämsän...että mulle sattuu ja tapahtuu. Soittelin yhdelle elinkeinoelämän ihmiselle ja kiittelin vaalituesta, kun kuulin, että tukea tullut ja puhelimessa selvisi, että mitään tukea ei myönnetty. Että nolotti luurin toisessa päässä. No - asia selvisi ja ihan hyvin.
Että harmittaa sekin, kun odottelin - ja lapset myös, Teija lähti evakkoon J:koskelle - abeja viime yönä, ja en yksinkertaisesti herännyt aamuyöstä. Osa abeista kävi kyläilemässä ja vielä heidän jälkeensä tein lisää voileipiäkin, että on jotain suolasta tarjolla, kun tulevat piipahtamaan, mutta en herännyt puhelimen ääneen, kun soittivat. Meillä ei tuossa väliaikaiskämpässä ovisummeria, joten eivät päässeet alaovesta suoraan ovikelloa soittamaan.
Penkkaripäivä mennyt hyvin. Erityiskiitos abivideon tekijöille. Monta hauskaa huomiota ja kieltämättä vähän mietin joissain kohdin, miten kohteitten itsetunto kestää, mutta huumorin kannaltahan tämä on otettava. Illan potkijaiset olivat osoittivat hyviä näyttelijäkykyjä, minkä perusteella on lupa odottaa ensi syksynä jälleen hyvää puurojuhlaa...
PE 16.12.
Kiitos kakkoset! Olette olleet upeita, niin kauniita ja komeita, hyväkäytöksisiä ja tanssineet hienosti, tuoneet iloa koko koululle.
Hyvää viikonvaihdetta kaikille, minä lähden nyt abiristeilylle....ja kiltisti ollaan!
SU 18.2.
Että olen poikki....kyllä tämä koulun hulinaviikko penkkareineen, potkijaisineen, yo-kokeineen, abi-risteilyineen vie voimat siinä määrin, että taas mietin, miten tämän jaksaa eläkeikään asti. Piti tänään lähteä Längelmäen kirkolle pölökkykisoihin, mutta piti perua ja pyytää Anjaa tilalleni. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut lähteä. Yksin jo viime viikkona tullut valvominen on ottanut koville ja pitää myös jaksaa ensi viikko tehdä töitä sekä monia vaalitilaisuuksia.
Abiristeilyllä oli 2433 innokasta nuorta abia. Voi kuvitella sen elämänilon ja energian. Abiristeily on mielestäni siistimpi kuin normaali ns. aikuisten viikonloppuristeily. Roskaamisen määrä on suuri mutta esim. koulumme oppilaat käyttäytyivät hyvin. En törmännyt sikailuun. Siinä on tietty tunnevire, kun tietää, että viimeistä kertaa sen ikäluokan kanssa on koolla ja seuraavan kerran näkee oppilaita tenteissä ja istumassa salissa yo-kirjoitusten parissa. Etenkin yhteinen ruokailu on hauska ja monia mukavia keskusteluja oli laivamatkan aikana. Siellähän me emme ole virkavastuulla eikä se ole koulun matka vaan valvojat puhtaasti yksityishenkilöinä. Koemme kuitenkin sen tiettynä luottamuksena ja suurena kohteliaisuutena, että he pyytävät meitä mukaan. Vaaleistakin muutama sana vaihdettiin. Koulussahan en tietenkään ole puuttunut politiikkaan millään lailla muuta kuin opettanut yhteiskuntaopissa sen mitä ops:n mukaan pitää opettaa. Esim. Maaret R ilahdutti kertomalla, että on käynyt blogia lukemassa.
Vaikka nyt väsyttääkin, niin olen päättyvään viikkoon hyvin tyytyväinen. Abiristeily kruunasi tämän karnevalistisen viikon. Vaalityöt jäivät puolinaisiksi menneellä viikolla, mutta entä sitten. Olen luvannut, että teen sen minka jaksan ja pystyn.
Hei, muuten: numerot tulivat! Meikäläinen on yksyksysi (=119). Kun kilautat kaverille, niin muistuta. Kun on tähän leikkiin ryhtynyt, niin haluaisi sitä ääniäkin.
KE 21.2.
Kuhmoisissa oli illalla massiivinen paneeli: meitä poliitikkoja oli peräti 19 vastailemassa joten aikaakin meni kolme tuntia. Äkkiä aika kyllä hurahti ja eihän tuossakaan ajassa vielä ehtinyt keskustella esim. eheytetystä koulupäivästä, EU:n tulevaisuudesta ja vaikutuksesta Suomeen (asiaa toki vähän jo raapaistiin), Suomen suhteista Natoon, Venäjään, Yhdysvaltoihin, yksilön vastuusta osana yhteiskuntaa, poliisitoimen tulevaisuudesta...
En ole vielä tottunut kovien poliitikkojen retoriikkaan. Esim. Mauri Pekkarisen ja Toimi Kankaanniemen kärkäs dialogi varmasti oli tarpeen ja viihdytti yleisöäkin, mutta vei aikaa muulta ja muilta. Miksi tuhlata energiaa siihen, kuka teki milloinkin ja mitä, kun pitäisi keskustella Suomen nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Kaipa me Virkkusen Hennan kanssa pärjättiin. Alasen Tuomokin sanoi mua välillä Janne Virkkuseksi, mutta se ansioton arvonnousu vain piristi.
Manta vielä kipeänä ja äitinsä jäi kotiin hoitamaan. Pyörähdän tänään Jämsän senioreita moikkaamassa ja Korvaan 16-18 ja sitten illalla Sauli-pippalot. Pitkää päivää pakerretaan, parempata Suomea kun rakennetaan...
TO 22.2.
Kolme vitamiinipilleriä odotti kahvikupin vieressä aamiaispöydässä. Vaimo oli ne siihen pistänyt. Kaipa minä koko raihnaisen näköinen otus olen. Kun on työt, kunnallispolitiikka, omakotitalon rakentaminen, iso perhe ja viedä eduskuntavaalirumba, niin onhan tämä jotain semmoista, mihin valkoinen mies harvemmin joutuu. Epätoivon hetkiäkin tulee kuten eilen, jolloin tunsin itseni todella pieneksi, köyhäksi ja huonoksi. Sinällään mukava ja iloinen vaalijuhla hovikäytävässä, mutta aloin tuntea yhä enemmän yksinäisyyttä. Missä on tukeni, missä tukijoukkoni? Olenko aivan yksin...?
Ne eivät olleet mitään muistosanoja, mitä Niinistön suusta tuli. Verevää hyvää saulimaista puhetta. Minusta Niinistön imagossa saisi olla enempi iloisuutta, mutta toki arvostan häntä poliitikkona. Arvostan hänen asiantuntemustaan, mutta suomalaisen huippupoliitikon perusprototyyppi on imagoltaan usein melko puiseva: Karjalainen, Lipponen, Vanhanen...Suvi-Anne Siimes hymyili ja hymyili, kunnes hymyili itsensä aatteesta ulos.
Niinistön charmi on hänen sanomassaan ja siinä vakavuudessa ja aitoudessa, jolla hän sanomansa esittää. Eilinenkin puhe oli retorisesti viisaasti laadittu. Tuli olo, että Niinistö ei nauti suuresta kansanjuhlasta, ei sinällään halua olla huomion keskipiste, mutta kokee velvollisuudekseen "uhrautua", koska ajaa vahvaa näkemystään tulevaisuuden Suomen rakentamiseksi. Samasta syystä olen itsekin mukana. Ei minua valta kiehdo millään tavalla ja tiedän paremmin kuin hyvin, mikä vastuu valtaan liittyy. Mutta aion tehdä jotakin sen eteen, että jälkipolvilla on hyvä Suomi. Siihen kuuluu yksilöllisyys, vapaus sekä yrittämisen, työnteon ja opiskelun kannustavuus, mitä kautta syntyy lisää kakkua ja yhteistä jaettavaa.
Niinistö ei ollut ainoa hyvä puhuja. Inkeri Papp ilahdutti perustellessaan, miksi hän äänestää Kokoomusta ja mitä ominaisuuksia ("älliä ja hallua") hän ehdokkaassa arvostaa. Samoin Esa Salokorven (vaimoni on muuten os. Salokorpi - en ehtinyt selvittää vielä, meneekö samaan sukuun) kuntauudistus- ja energiapoliittinen sanoma. Suorasanaista selkeätä kerrontaa.
Hämmästyttävää, miten lähes aina kentällä ihmisiä tavatetessa löytyy yhteisiä nimittäjiä kuten eilenkin eräs vanha rouva Multialta lähtöisin ja kuinka juttu vei historian legendaariseen jämsäläis-multialaiseen hahmoon Korpi-Herraan.
Peräti neljä sanoi mulle eilen, että äänestää minua. Olen iloinen siitä Kokoomuksen puolesta mutta myös henk. koht. Muutama tuhat vastaavaa lupausta vielä lisää niin alkaa henk.koht. ilokin nousta ja kohota sfääreihin. Miksi siis synkistelisin ja kokisin yksinäisyyttä? Usein olen ajellut vaalihommista kotiin nollasaldolla. Mulla oli kuitenkin hyvä päivä, joka alkoi jo jämsäläissenioreiden tapaamisella, missä olin Ahdin kanssa.
Ja terveisiä muuten Uuraisille! Nimeä en tiedä, mutta rouva Uuraisista tarjosi älykästä ja asiallista juttuseuraa.Terveisiä myös Vaajakoskelle, Längelmäelle ja kaikille Korva-kahvilan iloisille talkoolaisille, joilta ainakin minä saan aina lisäenergiaa.
Illalla Sammallahden koululle, paikkaan jossa oman koulutieni aloin. Se on koulu, jonka Jämsän kaupunginvaltuusto päätti lakkauttaa. Sama valtuusto, jossa itse olen mukana. Vastustin sitä, mutta olen pitänyt ohjenuoranani, että kunnioitan enemmistön päätöstä ja demokratiaa. Sammallahden lakkauttaminen kirpaisee minua vieläkin, mutta se oli enemmistön tahto.
SU 24.2.
Täällä hiihtolomalainen. Tehkööt muut politiikkaa, minä vietän nyt aikaa pari päivää perheeni kanssa. Ei tämä maa kaadu, vaikka yksi ehdokas lähteekin perheen kanssa risteilylle. Tosin emme lähde kaikki, vaan viemme Teijan kanssa nämä pienimmät eli Lauran ja Mantan risteilylle ensimmäistä kertaa. Tyttöjä jännittää kovasti, millaista on päästä laivaan, pallomereen, syömään, miltä näyttää hytti jne. Mukava itsekin saada hetki levähtää ja energisen abiristeilyn jälkeen päästä perheen kanssa minilomalle.
Perjantaina kävin Länkipohjassa ja edelleen enempi puhuttavat kuntaliitosasiat kuin valtakunnan politiikka, mikä on ymmärrettävää. Paljon tuli esille tärkeitä asioita mm. miksi Oriveden yksityistieavustukset ovat paremmin kuin Jämsän. Jaetun kunnan kuntalaiset joutuvat nyt epätasa-arvoiseen asemaan, sillä Oriveden puolelle jääneet yksityistiet pääsevät suurempien tukien piiriin.
Vaaliliitettä tässä olen koonnut. Työnsä siinäkin, mutta tätä loppuvaihetta voin tehdä kotona päätteen ääressä ja seurata samalla Sapporon kisoja. Mitaleja tullut mukavasti, eikö!
Oman kaupungin asioista päällimmäisenä on ilo, että kaupunginjohtajan virkaan tuli paljon hakemuksia. Hyvä, että haasteellinen homma kiinnostaa. Seppolan koulun tilanne huolettaa. Rehtori lähdössä, uutta kohta rekrytoidaan, mutta tilakysymykset tekevät rehtorin työstä kovin haasteellisen. Toivottavasti porukka jaksaa väliaikaistunnelmissa pitää työmotivaationsa korkealla. Seppolan koulu on Jämsän suurin koulu, joten sen tilannetta on seurattava tarkasti.
Hyviä hiihtokeleja. Missäköhän mun mononi ovat...sukseni jo löysin, mutta tämä väliaikaisasuminen ja viisi eri varastoa...on kuin etsisi neulaa heinäkasasta...
<< Takaisin arkistoon
|
|
