| |
SU 6.2.
Oli mukava tehdä kaksi synttärihaastattelua, kun kumpikin haastateltava kotopuolesta. Toinen oli hyvinkin tuttu ja toisen tapasin nyt eka kerran. Erilaiset elämäntarinat ja kuitenkin jotain samaa yhdistävää kotiseudun kautta.
Terveisiä 90-vuotispäiviltä. Rikkaus on, kun saa elää pitkää, vaiheikasta elämää terveenä. Olen sitä mieltä, että asenteella on edesauttava tekijänsä pitkään, hyvään elämään. Osaisipa kääntää valittamistaan ja katkeruuttaan positiivisemmalle vaihteelle. En tarkoita, että nyt vitosella tarttee satalasissa ajaa, muttei ainakaan jurrata ykkösellä ja vielä vähemmän laittaa tämän tästä pakkia päälle. Tunnistan itsessäni liian paljon epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa - vieläkin - vaikka parin viime vuoden aikana olen saanut kasvaa ihmisenä, mistä olen hyvin kiitollinen ja suhtaudun asiaan nöyrästi.
Reilut 20 vuotta sitten kylmä sota loppui rytisten, kun yksipuoluejärjestelmä tuli Euroopassa tiensä päähän. Nyt näyttäisi arabimaissa olevan pyrkyä demokratiakehitykselle. Mutta mikä on niiden maiden demokratiaperinne? Mikä on yhteiskunnan tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden tila? Miten toimiva on poliittinen järjestelmä ja vallan ja kansalaisen dialogi? Haasteita on paljon, mutta täytyy toivoa kehityksen menevän hyvään suuntaan. Esimeriksi Egyptin asiat eivät vielä sillä hoidu, että Mubarak syöstään vallasta. Yhtäkkisen valtatyhjiön täyttyminen voi pahimmillaan viedä ojasta allikkoon, kuten Iranissa 1979 nähtiin.
Täytyy henkisesti jo latautua tulevaan hulinaviikkoon, kun alkaa lukioiden hulabaloo-päivät penkkareineen ja wanhojen kemuineen. Harvassa työssä on semmoista karnevaalihenkeä kuin meillä. Tosin se ilo lähes itkuksi vääntyy, kun yo-kirjoitukset alkavat.
Tuli taas viikonloppuna herkuteltua ja mässäiltyä siihen tahtiin, että nyt on ryhdistäydyttävä. Siispä omenaa kuorimaan ja rasvatonta raejuustoa ( SE ON HYVÄÄ!) maistelemaan.
Ai niin...poika palasi serkkunsa kanssa Lontoosta siskonsa luota. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin.
Kun lähdin heitä hakemaan Pirkkalan kentältä, ajoin jostain syystä Kaarilasta lähdettyäni Lielahden Citymarketin pihaan. Ja mietin, että Tesomalleko päin...kunnes löysin itseni Nokian moottoritieltä. Vaikka vähän tuo aivotoiminta suunnan hakemisessa tökkikin, niin en poikennut Pitkäänniemeen neuvoa kysymään, vaan ajoin komiasti ohi.
Ja jälleen kentältä lähdettyäni lähdin täysin päinvastaiseen suuntaan. Siis Tampere-Pirkkalan kentältä! Ja olen ajanut sentään Budapestit, Riikat, Varsovat.
Myö opetellaan heittämään tavaroita pois. Ei ole helppoa. Koko menneisyyttään ei vain voi eikä mukanaan raahata. Se on liian raskas taakka. Tavara on materiaa. Minä esimerkiksi en enää muuta tuota sirppiä, joka mukanani kulukenut vuosia. Palautan sen syntymäkotiini. Enkä Pirkka-lehdestä repimiäni ruokaohjeita enkä ilman siimaa olevaa pilkkiä.
Vaikka materia on materiaa, niin kaikkia muistoja ei silti pidä haudata.
TO 10.2.
En olisi uskonut, että meikäläinen vielä miettii sisustusideoita.Nyt on kova into saada koti nätiksi. Onneksi mulla rinnallani maailman paras, joka myös loistava esteetikko ja tyylitaituri, joten voimme yhdessä tsekkailla, mikä olisi mukavinta. Kuulemma pitäisi olla nyt ripaus oranssia. Siis jotenkin muuten kuin pistämällä appelsiini sohvalle.
Eilen kävimme Ikeassa - huh,huh. Ja ihan itse lähdin mukaan eikä tehnyt edes heikkoa. Mutta Tampereen Ikea onkin mukavampi. Siellä jotenkin normaalempia ihmisiä kuin Vantaan vastaavassa.
Mutta on se systeemi, tuo huonekalujen Ryanair, meidän aikamme Anttila, sivistyksen megaluokan basaari. Seurattiin nuolia ja vihdoin piti jo kysyä, mitä reittiä pelastautuu nopeimmin ulos, kun aika loppui kesken. Sanoivat, että oikaiskaa tuosta matto-osaston läpi. Siitä menimme ja sen jälkeen oli vielä vino rivi erilaisia lamppuja, hökötyksiä, viherkasveja, kunnes lopussa häämötti kassajono.
Otettiin hodari ja juoma kun oli euron tarjous. Tosin eihän siellä juomana ollut maitoa eikä piimää. Pelkkää limunaatia, jota minen kyllä syömisen kanssa suostu juomaan. Hussein oli hodarikassalla hommissa. Nimikyltistä luin. Näin se on ehtinyt globalisaatio jo Pirkanmaallekin.
Sain Töysän Linjalta asiakaskyselyn täytettäväkseni. Oikein kiva. Bussi oli ihan ajoissa ja kyyti hyvää, varmaa ja tasaista. Sain kokeita korjatuksi. Tänään täyttelin myös toisen kyselyn Jokilaakson Terveys Oy:lle.
Historiapäiville Lahteen pitäisi pinkaista tässä.
PE 11.2.
Iltalehdessä oli tällä viikolla mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus, jossa kirjoittaja otti teemaksi tupakkaterroristit. Kirjoittaja pohti, miten paljon tupakoijat myrkyttävät itsensä lisäksi myös muita. Hän vertaili tupakointia muihin terveydelle haitallisiin harrastuksiin kuten viinan juontiin ja ylensyömiseen todeten, että juoppo ja syöppö kaatavat onneksi vain omaan suuhunsa ja kurkkuunsa, mutta kessutteleva pistää savuvahingot vielä muittenkin tuskaksi.
Onneksi tupakkalaki on kiristynyt ja tupakointi tehty entistä vaikeammaksi. En ole koskaan kokenut, että tupakointi on jokaisen aikuisen ihmisen oma asia. Ei se ole oma asia siinäkään vaiheessa, kun lähdetään julkisen terveydenhoidon puolelle hakemaan apua ja hoitoa itsetuhoisen käyttäytymisen aiheuttamiiin vaurioihin. Onko se reilua, että on itse päättänyt tuhota terveytensä ja maksumieheksi pistetään sitten kaikki?
Tein jääkaappiin valmiiksi makaronilaatikkoa, perunamuusia ja makkarakastiketta, joten eiköhän jälkipolvi pärjää yön yli kun perheen pää lähtee sivistämään itseään historiatieteen uusimmilla tuulilla.Jotenkin nostalgista mennä Lahteen. Aina tulee mieleen ne hauskat kesät Martan laulukursseineen Päijät-Hämeen kesäyliopistossa sekä kaikki ne mukavat ihmiset, joihin niillä kursseilla tutustuin: Ritva, Tenho ja Hilkka, Riitta, Marja-Liisa, Pekka, Jorma, Tarja, Karl-Henrik, Paavo, Maija,Maidare....
...ja täällä Lahti. Ekat luennot jo takana. Olipa mielenkiintoista kuulla lääket.tohtori, professori Arno Forsiuksen alustusta psykiatrian historiasta. Forsius on kirjoittanut paljon lääketieteen historiasta ja hänellä on julkaisunsa hyvin esillä nettisivuillaan jokainen kiinnostuneen luettavana. Suosittelen.
Sinällään oli mukava tilanne elämässä, että nyt mun ja Anjan tieteenalat poikkileikkasivat: historia + lääketiede.
Huomenna mm. Itämeri-teemaa sekä poliittsen historian että sotahistorian näkökulmasta, suomen kielestä ja sen historiasta, muinaisista linnoista. Luvassa kovatasoisia esiintyjiä aina Juhani Kaskealasta Paavo Lipposeen.
SU 13.2.
En tiennyt, että hedelmäkin voi olla rasvainen. Nyt tiedän. Söin avokadon.
Jaahas, Hosnilta loppui hommat. Johan sitä nyt siinä iässä normaali mies haluaakin eläkkeelle.
SU 20.2.
Ludvig XVI kirjoitti Versailles´n linnassa päiväkirjaansa 14.7.1789 jotain semmoista, että päivä oli ollut tylsä, ei mitään mielenkiiintoista.
Tuo päivä on uuden ja uusimman ajan taitteen kruunun kirkkain helmi. Ranskan kansallispäivä.
Se on päivä, joka arkisuudessaan ei vielä voinut paljastaa, mikä sen päivän merkitys voi todella olla. Tuolloin Bastilj´n vankila vallattiin, mitä pidetään hyvin tärkeänä asiana osana Ranskan vallankumoushistoriaa.
Ja Ludvig XVI ei aistinut mitään siitä, että koko l´ancien regime oli romuttumassa ja historiassa alkoi valtava murros.
Miksi mä muistelen jotain Ranskan mennyttä aikaa ja vallankumoushistoriaa mukavan hulinaviikon sijaan? Tuli vain mieleeni, että aina sitä ei itsekään tajua - saati sitten muut - miten tavallinen arki voi kätkeä sisälleen suuria asioita. Aivan kuten tämä helmikuinen sunnuntai.
Abit kävivät yökylässä. Olin siitä hyvin onnellinen. Tämä ikäsarja on ollut upea ja jään kaipaamaan yhteistyötä kanssaan.
Kovin kauniita ja komeita olivat myös wanhat. Wirkawastuulla oli tämmöisen wanhemman lehtorin mukawa seurata pukuloistoa ja tanssin huumaa mistä intouduin jopa itsekin lähtemään yleisökikapoolle ja -valssille.
<< Takaisin arkistoon
|
|
