| |
PE 3.2.
Tänä valo päivänä haluan kirjoitta kolmesta asiasta: Paunun koulusta, presidentin vaaleista ja pyykinpesupuluverista.
Miksi pyykinpesupuluveri ei voi olla nestemäistä?Onhan nykyään margariiniakin pullossa. Olen kaupassa nähnyt omin silmin. Ja miksi se ei voi olla keltaista. Onhan nykyään sinisiä ruusujakin.
Onko se sitten niin paha moka, jos mä olen kotona pessyt pyykkejä keltaisella huuhteluaineella. Anjan mielestä on. Kuulemma farkuista lähtee jotkin retsit tai stressit tai strösselit.
Nyt tiedän enemmän aiheesta pesupuluverit. Menimme yhdessä K-markettiin ja Anja esitteli mulle, mikä on mikäkin. Kuvittele, että mustalle pyykillekin on oma puluverinsa.Kyllä menee eriytyneeksi tämä elämä.
Paunun koulu on upea. Kun rehtori Tuija Huikuri sitä esitteli, aloin tuntea itseni mieheksi entisestä Neuvostoliitosta. Aina olen ylpeänä tullut lukion ovesta, mutta Paunun koulu häikäisi siinä määrin, että kyllä mä nyt kaipaa ajanmukaisia opetustiloja lukiotoimeen. Se on välttämätöntä, jos aiomme saada oppilaita. Muutoinkin kilpailu kovaa, sillä jokaista lukion aloituspaikkaa kohden on tässä maassa keskimäärin 0,83 lukiolaista.
Mitä ne jotkut puhuvat, ettei menisi sunnuntaina äänestämään. Kun ei muka ole ehdokasta. Onhan!
Kauan vinguttiin suoraa pressanvaalia. Nyt se sitten on. Ei liene yllätys, että toka kierroksella on kaksi eikä kahdeksan ehdokasta. Vai haluaako joku palata valitsijamiesvaaliin. Ei sielläkään jätetty äänestämättä, vaikka oma ehdokas tippuikin.Ja mitä peliä siihen järjestelmään mahtui. Viime kiekalla ehdittiin ja hieroa ihmeellisiä kytkykauppoja.
- Jos tuutte meidän ehdokkaan taakse, niin sitten se pääjohtajan pesti....
Nyt kansa saa itse valita presidentin. Haluaako kansa väittää, ettei osaa tai ei kiinnosta. Mielestäni demokratia on niin tärkeä asia, että on kunnioitettva jopa suoraa vaalitapaa pressanvaaleissa.
SU 5.2.
Hyvää kuutta vuotta, Suomi. Kansan selkeä enemmistö on valinnut maamme 12. tasavallan presidentiksi Sauli Niinistön.
Uskon, että Niinistöstä Suomi saa hyvän, laajaa tukea yli puoluerajojen nauttivan presidentin.
Jenni Häikiöstä Suomi saa kaikin puolin edustavan ja tyylikkään tasavallan 1. naisen.
Siteeraan lopuksi fb-kaveriani, joka teki joukkoineen hyvää vaalityötä Pekka Haaviston eteen. Haavistohan antoi hyvän ja reilun vastuksen ja teimme paikallisella tasolla vaalityötä toistemme ehdokkaita ja kannattajia kunnioittaen. Facebookin seinällä otti esille mielestäni hyvän asian sanoessaan "Siitä olen iloinen, että Niinistön Suomi on eurooppalainen ja avoin."
Mielestäni tuo on hyvin sanottu ja siksi rohkenin tämän siteerauksen ottaa.
TI 7.2.
Töistä bussiin, jossa työt jatkuivat koko matkan kokeita korjaten. Jäin tutulla pysäkillä pois. Kävelin rivakasti kohti parkkipaikkaa. Siellä oli perheemme toinen auto odottamassa Anjan töistä pääsyä.
Mikä yllätys, että sillä kävelymatkalla törmäsin lähes sananmukaisesti vanhaan tuttuun jämsäläiseen, jonka kanssa olimme samassa koulussa jo Sammallahdessa. Hauska yllätys, sillä keskussairaalan pysäkiltä kohti Kaupin mehtiä on semmoinen reitti, jossa ei city-turisteihin törmää. Eikä tässäkään tapauksessa motiivina ollut kaupunkikruisailu, vaan ihan työ- ja opiskelukuviot.
Kohtasimme parkkipaikalla lähes sekunnin tarkkuudella Anjan kanssa - hän tuli töistään ja minä omistani. Siitä Pörriäisen kautta kotio. Ja Pörriäisessä joimme kahvit ja toinen otti pullan, toinen pasteijan. Ostin vielä hiivaleivän ja kaksi sämpylää mukaan kotio. Ja kaikki maksoi yhteensä 6 euroa. Voin sanoa suoraan, että hinta-laatu -suhde mitä maittavin ja kukkarolle sopivin.
KE 8.2.
Kylmää kyytiä Keski-Suomi. Helsinki on puhunut: Halli ja Keuruu saavat kaatua. Tästä talvisen kirkkaasta päivästä tuli kovin synkkä.
Jälleen tuntuu siltä, että maakunnallinen aluepolitiikka ei Keski-Suomessa toimi. Olen kai paranoidinen ja ilmeisesti väärässäkin, mutta minusta usein tuntuu siltä, että maakuntaliitto ajattelee ja toimii kovin Jyväskylä-keskeisesti. Senhän tiesi, että Tikkakoski on ja pysyy ja kehittyy, mutta Hallin varuskunta saa mennä.
Mielestäni tässä on hyvä paikka miettiä myös sitä, onko Jämsän tulevaisuuden kannalta hyvä olla osa Keski-Suomen maakuntaa, johon ei tällä menolla jää kohta kuin Suur-Jyväskyä.
Ystäväni Katajan Pekka jo hehkuttaa vaikuttamista valtiovallan suuntaan, jotta se peruisi päätöksensä. Turhaa työtä. Ei varmasti peru.
Nyt on katsottava eteenpäin ja ryhdyttävä saamaan korvaavia toimia Jämsän kaupunkiin. Kun varuskunta menee, niin jotain uutta tilalle ja kiireesti. Jämsässä on asuttu jo kivikaudella ja tämä on pystyssä pysynyt pitempään kuin moni muu kunta, joten ei sitä yksi poliittinen päätös varuskunnan lakkauttamisesta kaada.
SU 12.2.
Matti Pitkon pakinat purevat ainakin minuun. Luen ne joka lauantai Aamulehdestä.
Nyt Pitko toteaa, että kuntarakenneuudistus aloittaa maamme historian kolmannen sortokauden. Hän ehdottaa, että Hämeenkyro liitetään Kauniaisiin ja Pyhätunturiiin. Kauniaisiin rahan takia ja Pyhätunturii, jotta pääsisi Hämeenkyröstä seutulipulla Lappiin.
Edelleen Pitkon huumoria. Hänen mukaansa ministeri ja hallinnollinen päätös pystyivät tekemään sen, mitä Stalin ja puna-armeija ei pystynyt tekemään viidessä vuodessa: lamauttamaan Suomen armeijan...
Whitney Houston on kuollut. Hän on ilmeisesti aikamme merkittäviä pop-laulajia, varsin hyviä sellainen. En ole kovin musikaalinen ja kulttuuritietämykseni hyvin rajallinen, joten en tunne Houstonia ja musiikkiaan.
Nettiuutisten mukaan kuolinsyyksi epäillään mm. huumeita. Sitä mä vain ihmettelen, että jos on kuuluisa, niin on ilmeisesti rahaa. Eikö se vauraus sitten tuo onnea. Miksi sitten pistää elämänsä överiksi sekaantumalla huumeisiin? Täss yks ja toinen pienituloinen ja vähävarainen kitkuttelee arjesta toiseen eikä ole varaa sekoittaa päänuppiaan aineilla. Elämä on vain kestettävä semmoisena kuin se on. Ei sitä arkea voi toiseksi muuttaa.
Eikö rikas ja kuuluisa voi nauttia elämästään ja siitä ylläkyltäsyydestä, mitä on? Miksi on paettava elämää huumeitten huuruiseen maailmaan?
Raha ei yksin tee elämää onnelliseksi, kyllä mä sen tiedän. Mutta ei rahan puutekaan ole onnellisuuden tae.
Turhan moni kuuluisa artisti/taiteilija on lähtenyt täältäl ennenaikojaan. Uralla pysyminen vaatii paljon ja jatkuva julkisuus stressaa.
Kuuntelin illalla pimeässä Lisztin Unkarilaista rapsodiaa numero 5. Kyseessän vanha LP-levyni, jossa Herbert von Karajan johtaa Berliinin filharmoonikkoja. Pateettinen, onnistunut tulkinta. Tuli muistoja mieleen. Lisztin kaihoisa, surumielinen sointumaailma sykkii jossain takaraivossani edelleen.
<< Takaisin arkistoon
|
|
