| |
PE 15.2.
Ystävänpäivä. Ja mä olen niin yksinäinen. Pari muistamista toki tullut. Enkä mä mitään ystävänpäivää vietäkään, sillä tästä tehty Amerikan mallin mukaan ihan kaupallisen hapatuksen bisnespäivä. Tajusin sen viimeistään silloin, kun Jukka Kajava haukkui mut Hesarissa niitten ystävänpäivähössötysten vuoksi (eikä olleet mun idea!)
En jaksa nyt tarkemmin enää tuota edellistä selittää ja kai mä tämän joka vuosi tähän aikaan olen täällä kirjoittanut.
Anja teki taas pitkän päivän Jämsässä ja on virkeä kuin teini-ikäinen peipponen. Mä aloitin työpäiväni klo 7.30 ja lopetin justiinsa eli klo 23.45 Tampereella. Oli vähän rästikouluhommia, mutta tein kyllä yhden lehtijutunkin. Ja nyt onneksi loppuilta vapaata.
Mutta olo ollut tänään haikea ja pettynyt. Vaikka penkkaripäivä. Mutta ehkä juuri siksi.
Huomenna työviikon päätteeksi abiristeilylle valvomaan.Otan sen kunniatehtävänä. Miten mukava nähdä paria kollegaa ja koko Jämsän lukion nykyabien loistavaa ikäsarjaa.
Mutta sitä ennen se tärkein; huomisen opetus- ja kasvatustehtävä.
TO 28.2.
Hyvaa Kalevalan paivaa taalta Kanasaarilta. Siksi tassa on paljon tata a-vokaalia kun niita viimeisia aakkostemme vokaaleja ei naissa espanjalaisissa nappaimissa ole.
Viimeksi olen ollut taalla Teneriffalla ennen Maijan syntymaa, tammikuussa 1989. Maailma oli silloin oleellisesti erilainen kuin nyt. Ei ollut silloin katukuvassa kyriilisin aakkosin mainoksia lomaosakkeista venalaisille, kotiin piti soittaa kolikkoautomaatista kadun varrelta, tanne tultiin ja taalta lahdettiin passintarkastuksen kautta, pesetoja piti vaihtaa jne.
Piipahdin tuolla alhaalla (hotelli on aika korkealla joten kunto nousee - tosin kilvan painon kanssa) ostomassa vetta. Sita ennen poikkesin respassa kysymassa, mista saa ostaa bussilippuja paikallisbusseihin. Selittivat vain, etta taksi on halva ja kateva. Mutta mulle se ei ole riittavan halpa, vaan haluan jo periaatteesta kayttaa julkisia kulkuneuvoja.
Silla valin hotellihuoneessa rampaasi huonepalvelu vaikka kuinka monta kertaa. Anja ihmetteli, mita ihmetta ma olen tehnyt, kun ensin tuo siivojaa lisaa saippuoita. Sitten tulee seuraava ja tuo lisaa pyyhkeita, kun niitakin kuulemma pyydetty huoneeseen. Ja kolmas henkilo tuli ja sanoi, etta huoneen isanta on pyytanyt kettleria, jota Anja ihmettelemaan, etta mika se on. Kuulemma water heater...
Seuraavan paivan hotellin respa tuli luokseni aulassa, kun tunnisti "Mr. Kettlerin". Ihmetteli, enko ollutkaan tilannut kaikkea sita maaraa huoneeseen. No en ja totisesti. Ja mita jarkea on jattaa saippuoita lisaa vessaan, kun nakee, etta siella on jo vuoren verran saippuaa. En halua ryhtya Teneriffan saippuakauppiaaksi.
Mutta lepoa ja rauhaa, valoa ja lampoa. Tassa on paivat oltu joutilaina huomaten, miten vasyneita me kumpikin olemme. Jos tassa saisi yhdenkin rypyn suorempaan, niin hyva. Ensi viikolla on painettava jalleen taysilla ja sita rataa sitten suvivirteen asti.
<< Takaisin arkistoon
|
|
