| |
LA 1.2.
Alakoulussa saatiin ennen aina kaakaota ja karjalanpiirakoita - tai sitten jotain muuta hyvää - näin helmikuun eka päivä, kun oli Riitan päivä ja open nimi oli Riitta.
Sitten kuln olin töissä Seppolan koulussa, tuli tuplaten nimipäiväkahveita, kun kumpikin talossa opena ollut Riitta-kollega tarjosi opehuoneessa kahveet. Onneksi olkoon vain kaikki Riitat.
Eilen olimme Norssin työporukan kanssa kahtomassa TTT:ssa Prinsessa-musikaalia. Mielenkiintoisia näyttämökuvia, kaunista näyttömöliikuntaa, hyvää yritystä vakavasta aiheesta. Mutta kuten niin usein teatterissa: erittäin hyvin tehty, mutta jokin ihan vihoviimeinen puuttui, minkä takia se kosketus näyttämöltä rampin yli ei kolahtanut kunnolla.
Armi Toivasesta yllätyin iloisesti. Mikä karisma. Hallitsi suurta tilaa erionomaisella otteella. Samoin Eriikka Väliahteen laulutaito. Miten kaunista ja puhdasta laulua. Eriikkahan oli Maijan roolissa Hallin Jannessa eli yhdessä tehty joskus töitäkin, mutta mielestäni hän kehittynyt laulajana tuosta ajasta oikein roimasti.
Mukava oli nähdä lavalla myös Kristiina Hakovirta, johon lukioaikanani ihan ihastui nähtyäni hänet Lilian Holidayna Happy end -musikaalissa Jyväskylän kaupunginteatterissa vielä siinä vanhassa Väinönkadun teatteritalossa. Hakovirta on ollut niitä harvoja klassisen laulutyylin taitavia puheteatterinäyttelijöitä maassamme. Kuuluu siis samaan kastiin kuin mm. Ritva Filppu, Eva Gyllden, Kaija Sinisalo, Leena Takala. Tämä kasti alkaa olla katoavaa luonnonvaraa, mutta onneksi on Eriikka Väliahteen tyylisiä uusia kykyjä ja onhan Lahdessa se nuori näyttelijä, Maija...nyt en saa vain sukunimeä päähäni.
Tein töissä pienen syrjähypyn ja kivaa oli. Olisi ollut hissanopettajien ilta, mutta meninkin samana iltana olleeseen uskonnonopettajien iltaan ja sain sieltä kyllä paljon vinkkejä ja ideoita ja heti seuraavana päivänä kokeilin yhtä uutta tietoteknistä käyttösovellusta opetuksessa. Ja kivaa oli - niin mulla kuin oppilaillakin! Kiitoksia vaan Pälkäneelle päin tästä hyvästä opetusmetodivinkistä.
LA 8.2.
Miten mukava päivä! Oli kiva ajella Jämsään ja mennä Kivipankin galleriaan. Nähdä niin paljon tuttuja vaikkei ehtinyt kaikkien kanssa jutellakaan, mutta sentään ehti kuulumisia vaihtaa. Mukava tunnelma ja mielenkiintoinen näyttely. Suosittelen.
Kaj Stenvallin työt ovat hyvin monitasoisia, ajankohtaisia, kantaa ottavia, huumorilla otetaan kantaa isoihin asioihin. Ja Stenvall jättää katsojalle loistavalla tavalla tilaa rakentaa omaa tulkintaansa ja hänen taiteessaan on varaa lukemattomille näkökulmille.
Tuo niin tuttu 9-tie, miten hauska on sitä autolla fillaroida kiireettömästi ja ilman minuuttiaikataulua.
PE 14.2.
Kai tämän olen ennenkin itselleni sanonut, etten vietä mitään ystävänpäivää.
Älköön kukaan loukkaantuko - ystävät hyvät.
Arvostettu kriitiikko Jukka Kajava tästä minua kerran ojensi Hesarissa ja siitä otin opikseni.
Kajava oli täysin oikeassa.
Varmemmaksi vakuudeksi vietän iltaa ihan ypöyksin.
LA 14.2.
Yksi teos hallitsee koko elämääni: Victor Hugon Kurjat. Siitä en pääse eroon. Puujalkavitsimäistä sanoa, että kurjaa on elo ollutkin - tosin ei aina, ei aina. On kivaakin.
Luin aikanaan tuon teoksen ja se on hienoimpia lukemiani romaaneja. Enää en jaksaisi niin isoa kirjaa lukea eikä mulla ole enää keskittymiskykyä lukemiseen. Valitettavasti.
Meidän ajassamme Hugon oikeudenmukaisuus, inhimillisyys ja oikeamielisyys tunnetaan musikaalina Les Miserables. Tänään sitä olimme toistamiseen katsomassa Tampereen Teatterissa, jonka miehitys on kyllä verrattoman hyvä. Lähes täydellinen. Ei jää jälkeen Lontoosta. Ei lainkaan, osin jopa päinvastoin. Tero Harjuniemi on Jean Valjeanina huikea. Samoin Jonas Saari Javertina.
Neljän upean ladyn kanssa sain tänään tästä musiikista jälleen nauttia ja elää suuria tunteita ja muistella suuria, suuria muistoja. Nämä ladyt oli kyllä koottu ihan perhepiiristä.
Sen verran oli erilaista viimeksi nähtyyn, että nyt Thenardierdinä huseerasi Risto Korhonen. Touhukas, touhukas ja hyvä roolityö. Saara Lehtosen näin aiemmin Fantinena ja nyt Eponinena. Hyvä roolityö, mutta silti kaipasin Pia Piltziä Eponineksi, koska hän vastaa taas sitä mielikuvaa, mikä mulle rakentunut tästä roolihenkiöstä. Ele Millistfer oli tällä kertaa Fantine. Lehtonen taas vastaa mielikuvaani juurii Fantinesta. Kaunista, hienovireistä laulua. Tomi Metsäketo oli nyt perampi kuin viime kerralla. Empty chairs, empty tables nousi nyt numerona selkeästi paremmin esiin.
Ei kahta ilman kolmatta. Onhan tuo vielä koettava, kun noin lähellä esitetään ja noin hyvällä ensemblella.
PE 21.2.
On mulla mielipiteitä, mutta en ota julkisesti kuitenkaan kantaa ulkopolitiikkaan. Jos ottaisin kantaa, niin kirjoittaisin mielelläni näkemyksistäni Ukrainan tilanteesta. Tyydyn toteamaan, että oli kylmä sota päällä tai ohi - niin itä on itä ja länsi on länsi. Enkä siteera nyt Kiplingiä, vaan tarkoitan Eurooppaa siltä osin, mitä mahtuu Irlannin ja Uralin väliin. Kuilu idän ja lännen välillä on edelleen olemassa. Miten vaiketa onkaan määritellä yhteisin arvoin, mitä on demokratia tai mitä ovat ihmisoikeudet.
Eilen eduskunnassa (olimme oppilaiden kanssa vierailemassa) oli jo päivällä säkenöivä tunnelma, kun klo 17 oli alkamassa täysistunto, jossa oli lähetekeskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta.
Ei Suomi mielestäni huonosti pelannut, vaikka nyt tappio Ruotsille tulikin 2-1. Etenkin 3. erän alun jälkeen Suomi piristyi ja oli energinen, kun Ruotsin taktiikka saada Suomi passiiviseksi ei onnistunutkaan sinällään ruotsalaisten näyttävän eräaloituksen jälkeen. Peliähän se vain on ja tappion tuska on äkkiä ohi.
Suosittelen kuuntelemaan Areenalta YLE 1:n loistava kuunnelma, joka viikolla tuli. Kuuntelin sen kahteen kertaan. Tuomas Kyrön teksti Valelääkäri perustuu tosipohjaiseen lehtiuutiseen. Matti Ijäksen ohjaus on verraton - sekä näyttelijäntyö. Kutkuttavan satiirista tekstiä. Eikun kuuntelemaan!
LA 22.2.
Lyyristen roolien vahva karaktääritulkki, Tea Ista, on kuollut. Olisi ollut hurmaavaa, että hänen terveytensä olisi vielä jaksanut Kansallisteatterin uusimman Tsehov-tulkinnan, Kirsikkapuiston, jossa Istalla piti olla Ranjevskajan rooli Mika Myllyahon ohjauksessa.
Muista 80-luvun (vai menikö ajoituskaan oikein), kun oli kuuluisan neuvosto-ohjaajan (sorry, en muista nyt tähän hätään nimeä) ohjaus Kirsikkapuistosta Kansallisteatterissa. Tuon tuotannon yksi kantava voima oli Tea Ista Ranjevskajana. Olihan siinä tosin monia muitakin mm. Pentti Siimes Gajevina. Ja miten upea puhe oli Siimeksen tulkitsemana Gajevin puhe kaapille.
Istan viimeiseksi jäänyttä työtä voi vielä katsella hiljan Yleisradiossa alkaneessa tv-draamassa, jonka 1. osan just Areenalta katselin.
LA 21.2.
Mikä ilta! Suomi voitti pronssia ja minkälaisella joukkueella! Historiallinen peli. Aivan uusia ja tulevia tähtiä sekä pitkän maajoukkueuran tehneitä kiekkolegendoja. Totta kai tässä pelissä korostui Teemu Selänteen pitkä ja ansiokas ura. Hienot jäähyväiset maajoukkueesta.
Julia Timosenko on päässyt vankilasta. Kovin nopeasti lähti Ukrainan tapahtumat nyt vyörymäään pitkällisen mielenosoituskauden jälkeen. Viimeisen vuorokauden aikana on tapahtunut paljon.
Ja Ymmi Hinaaja pääsi Putouksen finaaliin. Kyllä...tunnustaudun Ymmi-faniksi. Armi Toivanen on tehnyt mainion sketsihahmon, jonka huumori puree minuun.
SU 23.2.
Mukava päivä. Ja mukava lomanalku. Saanut olla vain kotona. Ilman mitään aikatauluja, pakollisia tulemisia tai menemisiä. Näin sitä kokee, että lepää. Ihana nukkua myöhään, lojua, kuunnella radiota ja olla vaan.
Tänään pelattiin Anjan kanssa biljardia pari peliä. Oli hauskaa. Ja mä onnistuin pussiin lyömisen jälkeen kopauttamaan lyöntkepin toisella päällä mustan pallon suoraan pussiin. Siihen loppui se peli ja Anja riemuitsi. Tosin seuraavan pelin sitten voitin - olkoonkin, että aika hiuksenhienosti.
Ja pelattiin myös fortunaa - eihän lapsuudessa juuri muuta peliä ollukaan kuin fortuna-lauta. Että se oli mukavaa. Kuinka upeata oli päästä kokemaan jälleen sen pelin hurma - etenkin kun voitin ja reippahasti. JES!
Illalla kävimme Maijalla ja Samilla ja Ines-koira ja Nuppu-kissa olivat selkeästi mielissään käynnistämme. Katsoimme Abu Dhabin matkakuvia ja näytti hienolta. Täytyy yrittää sinne päästä käymään Annaa moikkamaan.
<< Takaisin arkistoon
|
|
