| |
PE 5.2.
Tämä ei ole mainos vaan fakta. Nekalassa on mainio kotileipomo-konditoria nimeltä Mari. Olen nyt jälleen päivittäin käynyt Marissa. Joka toinen päivä ostan heidän maukkaita laskiaispulliaan ja joka toinen päivä heidän maukkaita Runebergin torttujaan. Tänään tietenkin on Runebergin tortun vuoro.
Asumme mielenkiintoisessa paikassa. Tajusin, että miten on loistavaa, kun on kaikki tärkeät palvelut noin 2 km:n säteellä. Viimeksi Anjan piti saada uusi työtuoli. No ei hätää....tuossa nurkan takana on Martelan konttorikalusteliike. Ja kun kodinhoitohuoneen silityslautasetti meni rikki, niin tuossa ihan lähellä on keittiö- ja kylpyhuonekalustekauppa.
Tietokonehuolto, rengasliike (useampikin), ruokakaupat, parturi, kukkakauppa, kaksi kauppakeskusta, kolme kirjastoa (plus kirjastoauto),lounaspaikkoja pilvin pimein, ainakin neljä kahvilaa, jossa kahvi ja munkki 2 euroa yhteensä ja yhdessä niistä kahvi ja munkki yhteensä euron jne. jne. jne.
Lisäksi bussipysäkki niin lähellä, ettei voi enää lähempänä olla. Nopea yhteys bussilla keskustaan. Jos haluamme lähteä vaikka Tampereen Teatteriin, niin 20 sek pysäkille, 10 min. bussilla Keskustorille ja siitä kadun yli suoraan teatteriin. Kätevää.
Kävellen meiltä Stokkan nurkalle 45 min ja pyörällä keskustaan suurin piirtein saman verran kuin bussilla. Liikennevalot tosin hidastavat, mutta Viinikan ympyrään rakennettaan kevyenliikenteenväylä tunneliin, mikä tulee nopeuttamaan pyöräilyä keskustaan huomattavasti.
LA 6.2.
Miten upeata astella Tampere-talosta ulos viideltä, kun vielä valoisaa! Pitkä kuuden tunnin harjoitus takana. Tämä produktio on nyt vihdoinkin voiton puolella. Enää kaksi kenraalia ja sitten ensi-ilta. Nyt loppui nämä junnaavat ja täynnä odottelua olevat näyttämöharkat. Tästä etiäpäin jokikinen sunnuntaikin mulla vapaa koko kevään - jippijeeeeee....!!!!
Ohjaaja Kari Heiskanen puhui tänään kuorolle erittäin kauniisti.
Täytyy sanoa, että ilman meitä kuorolaisia Tampereella ei olisi tämän mittaluokan oopperatuotantoa. Oopperan tuottaminen vaatii kuorolaisilta - ja heidän läheisiltään - paljon. Näyttämöharjoitusten aika on tiivis eikä ole mitään normaalia elämää. Ilta illan jälkeen n. 80 kuorolaista tulee yleensä suoraan työpaikaltaan vielä illaksi muihin töihin. Eräskin saman stemman kollega sanoi, ettei ole nähnyt vaimoaan viikkoon: on aina nukkumassa, kun mies menee harkoista iltayöstä kotiin ja jää aamulla nukkumaan, kun lähtee päivätöihin.
On arvokas asia, että Tampere-talo tuottaa täysimittaisen oopperan joka vuosi. Se on erityisetu pirkanmaalaisille ja keskisuomalaisille. Esim. jämsäläiset pääsevät tunnin päähän oopperaan katsomaan kansainvälisen tason täyttäviä tuotantoja. Nytkin meillä on mukava kaksi mainiota laulutaiteilijaa Bulgariasta: basso ja baritoni.
SU 7.2.
Tänään keittelen hernekeittoa. Vapaapäivä! Odotan, että illansuussa pääsisi taas vähän Moonan kanssa leikkimään.
Ensimmäinen lapsenlapseni on suuri iloni.
PE 19.2.
Kiitos, abit, eilisestä abishowsta. Olitte tehneet hienon päivän!
Ja tänään abiristeilylle! En ole ennen tamperelaisten kanssa ollutkaan, mutta aivan riemukasta päästä risteilemään. Siitä on jo pari vuotta, kun viimeksi olin. Viime keväänä pyysivät, mutten voinut lähteä Nabucco-oopperan esityksen takia. Tosin nytkin menee päällekkäin näytöksen kanssa, mutta olen saanut olla luvan olla näytöksestä huomenna pois.
KE 24.2.
Opettajan työssä on myös tämä valvojan rooli. Mulla oli tänään opetusta klo 13 asti, sitten kaksi tuntia preliminäärin valvontaa, jonka jälkeen klo 16 alkaen lukion uusintakuulustelun valvonta, jonka kollegat tekivät loppuun, kun piti kiitii Tampere-taloon toiseksi viimeiseen La forsa del destinoon -esitykseen.Illalla kotona klo 22 jälkeen ja sitten tuntisuunnitelmat huomista varten.
TO 25.2.
Tänään oli mukavien uutisten vuoro. Liisa ja Niklas yllättivät kutsumalla kahville Mariin, mutten päässyt, kun oli opetusta.
Mutta kun menin aulavalvontaa tekemään oppitunnin jälkeen, olivat siellä odottamassa.Ilahduin. Ja Liisalla oli mukavaa kerrottavaa.
SU 28.2.
En ole ennen ollut niin mittavassa kansainvälisen luokan tuotannossa mukana kuin nyt Tampereen Oopperan La forsa del destino -oopperassa. Teoksen rakentaminen ollut ainakin minulle erittäin työlästä ja jopa tuskallista. Välillä löin hanskat tiskiin ja ilmoitin kuorokoordinaattorille, että lopetan. Hän kauniisti pyysi jatkamaan, niin onneksi jatkoin. Syksyllä mätti se, että jouduin olemaan niin monesta lauluharjoituksesta pois, joten tuli kiire oppia. Ja enhän ole kuitenkaan täysammattilainen, joten esim. partituurin lukemisen taito on mulle työläämpää kuin musiikin ammattilaisille.
Lauluharjoituksia on aina koko syksyn ajan elokuun lopusta alkaen. Tähänkin tuotantoon oli erikseen koelaulu, vaikka edelliseen tuotantoon eli Nabuccoon oli juuri koelaulut laulettu. Viikonloppuharkat ovat pitkiä eli muutamina lauantaipäivinä kuussa on aina klo 11-16 lauluharkat. Siinä huomaa, että laulaminen käy ihan työstä. Torstai-iltaisin yleensä klo 18-22.
Mutta työläin vaihe on tammi- ja helmikuu. Heti tammikuun alusta alkavat näyttämöharjoitukset ja siinä vaiheessa pitäisi teos osata jo ulkoa. Käytännössä se on meikäläisellä sitä, että taskut ovat täynnä käsin kirjoitettuja lunttilappuja, sillä tuommoinen määrä italian kieltä ei jää mieleen ihan helposti. Ja kun se pitää osata niin, että yhtään ei ole aikaa muistella. Musiikki menee ja jos tiput yhden sanan muistelemisen takia, niin siinähän sitten tönkkönä olet.
Näyttämöharjoitukset ovat yleensä joka arki-ilta klo 18-22 ja viikonloppuisin klo 11-16. Joskus ollut jopa sekä lauantaina ja sunnuntaina, mutta sitten on viikolla yksi vapaa ilta eli kuutena päivänä viikossa. Se on työlästä päivätöiden päälle. Ja kyllä olen ollut poikki. Esityksethän ovat sitten pieni vaiva, kun niitä niin vähän ja vain kahdesti viikossa.
Meitä on kuorossa noin 80 laulajaa. Ilman meitä vapaa-aikansa uhraajia Tampereen ooppera ei pystyisi tuottamaan yhtään suurta oopperateosta. Tarvitaan ihmisiä, joilla on rakkaus paitsi musiikkiin, niin myös into tehdä näyttämötyötä.
Teos sai erittäin hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä. Ilo oli eilen seurata, miten yleensä varovainen suomalaisyleisö huusi bravoota aarioitten jälkeen ja loppukiitokset olivat lähes riehakkaat. Jopa kuoro on saanut loppukiitoksissa bravo -huutoja osakseen ja valtavan aplodimyrskyn.
Onko nyt haikea olo? Ei ole. Olen huojentunut, että tämä rumba on nyt ohi. Enää ei tarvitse kerrata sanoja, keskittyä, käydä kotona läpi stemmoja. Esim. lauantain esityspäivä menee kokonaan oopperalle. Aamupäivän keskityn. Käyn läpi kaikki kuorokohtaukset ensin kotona. Sitten kahdeksi Tampere-taloon. Äänenavaus, käymme vielä läpi musiikkia, maski, vaatteiden vaihto. Kolmelta alkaa näytös ja loppuu klo 18.30. Vaatteiden vaihto. Juoksu kaupungin läpi bussille. Yleensä olen ehtinyt noitten lopputouhujen päälle klo 19.25 lähtevään bussiin ja sitten kotona 19.40.
Nyt on Kohtalon voimat laulut laulettu ja piste. Onneksi jaksoin olla mukana, mutta kuten sanoin - ikävä ei ole. On ihana tunne, kun loppukevät on oopperasta vapaata!
<< Takaisin arkistoon
|
|
