| |
SU 1.4.
Meinasin selälleni lentää. Onneksi olin istumassa. Torstaina Paras-seminaarissa, kun Lampisen Arto (J:kosken kh:n pj) totesi puheenvuorossaan, että kuntaliitos tulee, eikä sille voi mitään! Arvostan Arton suoraselkäisyyttä. Hän on ollut päämäärätietoisesti kuntaliitosta vastaan mutta osoitti realistisuutensa tuossa tilaisuudessa käyttämässään puheenvuorossa. Pistin hänelle henk.koht. asiasta sähköpostia ja kiitoksia.
Kuhmoisten tilanne hankalampi. Ei käy kateeksi Minna Tapanilaa eikä Mauno Jormanaista. Vaikea tilanne, kun on monenlaista näkemystä ja aloitetta ja homma uhkaa levitä hallitsemattoman moneen suuntaan. Mutta jokilaaksolaiskaupunkien näkymät nyt paremmat kuin aikoihin. Resurssien yhdistämisellä saadaan säästöä, kun asia viisaasti hoidetaan ja kilpailuetua yritysten, pääomien, asukkaiden houkuttelemiseksi. Jokilaaksolla on nyt vara kasvaa Lahden, Tampereen ja Jyväskylän muodostaman Bermudan kolmion keskeiseksi pisteeksi, joka pitää magneettikentät näiden kolmen suuren välillä myönteisessä liikkeessä!
Meillä vielä Jämsässä tilinpäätöskin näyttää ihan mukavaa, kun sitä huomenna ryhdytään kh:ssa käsittelemään.
Muuten elämäni onkin yhtä Hallin Jannea. Kun perjantaina eka kerran korrepetiittorin kanssa kävin pari tahtia partituurista Santun rooliani läpi, niin siitä saakka Santun sävelet seuraavat mua valveilla ja nukkuessa. Kummasti näyttämö vielä tämmöistä vanhaa ruunaa houkuttaa. Vaativaa musiikkia, on siinä haastetta. Tänään käytiin taas läpi ja on mulla kova työ sisääntuloissa ja rytmiikassa, mutta olen minä innostunutkin.
Katsoin harjoitteluaikataulua, että esim. suoraan Kanadan keikan yölennolta pitäisi tahkota Jyväskylään Kolmikulmaan orkesteriharjoituksiin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Sepä mitättömän urani kansainvälisimipä hetkiä, kun ensin hoilaa toisella puolen maapalloa ja sitten Santtu rengin säveliä tänne kotikulmille.
Ja Linkolan musiikki on mahtavaa. Kuulin sitä eka kerran livenä perjantaina J+J:n Arto-gaalassa.
Torstaina menin myös kulttuuriseminaariin, jossa piti aiheena olla J+J ja Hallin Janne sekä taidetoimikunta, mutta keskustelu rönsyili aivan valtoimenaan ja siellähän sai puhua mitä lystäsi, niin Hiidenkirnun lattialaatoista ja jumiin jääneistä naisten kengänkoroista aina Immi Hellen -tutkijaan, Anna-Liisa Alankoon asti. Kaupunki ja päättäjät saivat kuulla kunniansa ja kyllä minä ainakin otan päättäjänä kritiikin vastaan.
Ymmärrän, että vaaditaan, halutaan ja odotetaan. Yksittäisen kuntalaisen toiveilla on yleensä aina perustansa, mutta poliitikon vaikea rooli on tarkastella kokonaisuutta.
En usko kulttuuritalon tulemiseen, ennen kuin lakisääteisten tehtävien kiireiset investoinnit, kuten Seppolan koulu, tulee ensin. Ja Vitikkalan uusi koulu hiljan valmistunut suurinvestointi. Tiedän, että nämä ajatukset eivät pahemmin lämmetä niitä, jotka odottavat tiloja ja kiva olisi saada keramiikkapaja, grafiikkapaja, kuvataidenäyttelitila, oma teatteri, konserttisali, kamarimusiikkisali. Kiva olisi saada lukion ikkunat korjatuiksi, lukion ilmastointi toimimaan, Ruotsulan koululle remontti, sairaalan pihaan lisää parkkitilaan, Jokivarren koululle lisätilaa, musaopistolle omat uudet tilat, Jämsään uimahalli, kaduille uudet asfalttipinnat, valaisemattomille katuosuuksille uudet katuvalot, uutta valaistua hiihtolatua 20 kilometriä, Himoksen kaavakiista ratkaistuksi, lakkautetut kyläkoulut uudelleen käynnistetyiksi, Kuoreveden vanhainkoti uudelleen rakennetuksi jne. ym. jne. ym. jne. ym.
Oletko Sinä jämsäläinen veronmaksaja kuinka paljon valmis maksamaan kunnallisveroa, jos pistämme edes puolet noista toiveista seuraavaan talousarvioon investoinneiksi? Vai tyydytkö siihen, että pistämme investoinnit jonoon ja priorisoimme ne?
PE 6.4. pitkäperjantai
Lähdemme Teijan kanssa Helsinki-Vantaalle appivanhempia vastaan. Joutuvat tulemaan kuukautta aikaisemmin Thaimaasta kotimaahan, kun appiukon äiti menehtyi. Maija-mummun poismeno ei ollut yllätys. Korkea ikä ja vakavat sairaudet. Pitkään hän sinnitteli, vaikka oli viimeiset 1,5 vuotta jo täysin muiden hoidettavissa. Siunaustilaisuus on ensi torstaina Helsingissä ja tuhka tuodaan synnyinseudulle ja sukulaisten viereen Säynätsaloon.
Etenkin Keijolle eli apelleni tämä on ollut kovaa aikaa. Vaikka kyseessä sairas ja iäkäs ihminen, on poislähtö kuitenkin aina lopullista ja nostaa tunteet kovasti pintaan. En ilmeisesti työn vuoksi pääse itse osallistumaan siunaustilaisuuteen, mutta Teija toki lähtee. Onhan hän Maija-mummun ensimmäinen lapsenlapsikin.
Hyvin rauhallisesti tässä pääsiäisaikaa vietetään. Meijän Maija lähtee illaksi lapsenvahdiksi Himokseen ja Liisa lähti Kivelöitten mukana Lappiin ja on viikon! Pisin aika, mitä Liisa on kotoa ollut pois. Laura oli Tiia-äidillä yökylässä ja tuli juuri. Mikko jää siksi aikaa lapsenvahdiksi, kun mememme Sinikkaa ja Keijoa vastaan. Kone tulee juuri siten, että eivät ihan ehdi klo 23 lentoasemalta lähtevään bussiin.
MA 9.4.
Pääsiäisaika on aina rauhoittava ja rentouttava. Valoa on jo paljon. Tällä kertaa en kiirastorstai-iltana ollut kirkossa, kuten tapoihini kuuluu, mutta meillä oli Jyväskylässä käynti, kun vietiin Laura Tiia-äidille.
Tällä kertaa emme syöneet myöskään lammasta, smetanasilliä, kananmunia emmekä muita perheen perinteisiä pääsiäisruokia. Kun asumme ahtaasti ja osa astioista pakattu ja kaikki pääsiäiskoristeet pakattuina joissakin laatikoissa, niin tämä oli poikkeuksellinen pääsiäinen. Mukavaa, että Keijo ja Sinikka pääsivät syömään kanssamme pääsäissunnuntaina ja Maijan reseptin mukaista valkosipulikanaa oli pääruokana. Hyvää oli.
Ja ei pääsiäispöytä olisi mitään, jollei olisi rucolaa, tuoretta basilikaa, tomaatteja ja mozzarella-juustoa. Ne traditiot pysyivät tänäkin vuonna. Ateria oli sinällään hyvä ja pistimme kaikkea semmoista, mitä Keijo ja Sinikka eivät Thaimaassa saaneet syödäkseen kuten punajuuria, hapankaalia ja Mikon tekemää marjakiisseliä jälkkäriksi. Oli maittavaa!
Katselin ajan kulukseni, millaisia valiokuntajakoja on tullut uuteen eduskuntaan. Paloniemi on oikein puheenjohtaja ja olikos se peräti puolustusvaliokunta. Keskusta pistää jo toisen keskisuomalaisen edustajan politiikan raskaaseen sarjaan ja taitaapi Aila olla kovassa nousussa kepun sisäisessä pörssissä.
Peltosen Tuula ei olekaan sivistysvaliokunnassa. Liekö tunkua vai halusiko sitten perustuslakivaliokuntaan, jossa näkyy olevan varsinaisena. Se on mielenkiintoinen valiokunta ja auttaa ymmärtämään varmasti koko poliittisen järjestelmämme toimivuutta ja perusideaa.
Nyt jännittää, miten valiokuntakokoonpanot muuttuvat vielä hallituksen ministerinimien selviytymisen jälkeen. Kokoomuksen naisista vahvoja nousijoita on ainakin Sari Sarkomaa mutta myös Pirkanmaalla hyvän äänipotin saanut Marja Tiura voipi olla vahvoilla ministeripaikoista puhuttaessa. Itse näkisin mieluusti Paula Risikon sosiaali- ja terveyspuolen ministerinä tai opetusministerinä mutta kun Maurikin hamuaa opetusministerin salkkua. Se tietenkin itseäni opettajana kiinnostaa ehkä eniten, kenestä tulee opetusministeri. Jan Vapaavuori taitaa olla myös vahvoilla ministerisalkkuja jaettaessa. Ilkka Kanervalle sopisi kieltämättä kulttuuriministerin salkku liikuntapuolen asiantuntemuksensa vuoksi.
Petri Neittaanmäen vuodatus KSML:ssa oli jotenkin pysähdyttävä. Toisaalta siinä henki putoamisen katkeruus mutta toisaalta ymmärrän antipatian ja kritiikin päätoimittaja Laatikaista kohtaan. Missä määrin lehdistö pysyy ohjailemaan kansanvallassa ihmisten äänestyskäyttäytymistä? Ei ehkä paljoa, mutta jokin vaikutus sillä on siinä kuin gallupeillakin. Ihminen tarttuu ennemmin niihin vahvoihin nousijoihin, joita lehdistö pitää esil
KE 18.4.
Kylläpä Keskisuomalainen arvosteli voimakkaan rohkeasti Vanhasen uuden hallituksen ministerinimityksiä Keskustan osalta, erit. Väyrystä ja Anttilaa, myös Kiviniemeä. Kieltämättä erikoista, ettei asiantuntijana kunta-asioissa oleva Manninen jatka kunta- ja palvelurakenneuudistusta loppuun.
Aamulehti pursusi eilen Tiura-sympatiaa ja kysymyksiä, miksi ääniharava ei kelpaa ministeriksi. Hyvä kysymys. Vastausta mulla ei ole antaa. En tunne Marja Tiuraa enkä osaa sanoa mitään hänen henk.koht. kyvyistään. Toki Pirkanmaan jääminen ilman ministeriä on hankala asia, kun kyse merkittävästä alueesta maassamme. Ilkka Kanervan ulkoministeriyteen kansakunnan veikkaan sopeutuvan lopulta nopeasti. Itselleni suurempi yllätys oli Anne Holmlundin tuleminen sisäministeriksi. En häntäkään tunne, joten ei mulla kykyä arvioida taitojaan millään tavalla. Satakunta saa kuitenkin ministerin, mikä sinällään hyvä.
Maanantainen valtuuston kokous oli kovin, kovin keskusteleva. Kunpa keskustelun taso olisi ollut parempi. En ymmärrä, miksi jälleen äänistimme Kuoreveden vanhainkodista. Siitähän on lainvoimainen päätös olemassa. Ymmärrän, että demokratiassa on ongelma, kun jää vähemmistöön ja oma näkemys häviää. Jotain sen suuntaistahan mm. Sir Peter Ustinov on sanonut:"Yksi demokratian huonoista puolista on se, että joskus kannattamasi puoli häviää. Jopa jotkut valinnanvapauden kiihkeimmät kannattajat pitävät tätä ikävänä asiana."
Tapani Mattilan valinta Jämsän kaupunginjohtajaksi on hyvän tulevaisuuden valinta. Ja valtuustohan oli siinä yksimielinen. Suokkaan ja Peltosen toisenlainen näkemys ei mielestäni ole kokonaisuuden kannalta merkittävä.
MA 23.4.
Lauantaina oli Leijonien G-piirin piirikokous Muuramessa. Hyvin oli hommat järjestetty. Valitettavasti en ehtinyt olla koko päivää, kun piti viedä Laura Inkan synttäreille. Yritin tehdä vaikutuksen toteamalla, että mulla "kotona logistisia järjestelyjä" - tuntui joteskin fiinimmältä muka kuin sanoa suoraan, että pitää viedä lapsi kaverinsa synttäreille. Näin tuttujakin mm. Jyväskylästä, Keuruulta ja Joutsasta.
Sunnuntai tupsahtikin Tampereella. Kapellimestarikin oli paikalla ja nimiroolin esittäjä, oopperalaulaja Jaakko Kortekangas. Muisteltiin, että siitä on 23 vuotta, kun hän lauloi Lepakon Eisensteinia Porin Oopperassa. Olin katsomassa TT:n oopperan kuoron mukana ja muistan vieläkin sen esityksen jostain syystä.
Hallin Jannesssa on aivan ihana kapellimestari. Nuori nainen, ymmärtääkseni Ruotsista Suomeen muuttanut, mutten nyt sano etunimeä, kun menisi kuitenkin väärin, mutta sukunimi Helsing. Tarkka ja osaava, mutta kannustava ja innostava. Itse töpeksin rytmeissä ja intervalleissa ja tuntui, että olen aasi eikä tule mistään mitään, mutta huomenna taas korrepetiittorin kanssa tahkotaan Jyväskylässä. Kunpa olisin musikaalisempi. Intoa mulla kyllä riittää.
Teatterin lumo on jotenkin ihmeellinen. Luulin, ettei se enää vaikuttaisi, mutta TTT:n suuren näyttämön laajuus, tuoksut, peruukit ja tarpeisto, katsomon tuolirivistöt....kaikki on niin lumoavaa. Mukavaa, että saan olla mukana Hallin Jannessa.
Yritän nyt olla syömättä rasvaista ja suolaista. Työterveyssyynissä kävi ilmi, että kolesterolit kohollaan ja alapaine. Tuire jälleen tuki ja neuvoi ja auttoi ja antoipa vielä kaupanpäälle jäykkäkouristusrokotuksenkin. Nälkä kurnii mahassa. Kahvevehnästä tekisi mieli. Ja lihapiirakkakin maistuisi. Mutta meikäläinen pistää ruisleivän päälle pelkkää rucolaa, sipulia ja tomaattia - ja rasvatonta raejuustoa. Enkä pistä kahvin sekaan kermaa!!!
KE 25.4.
Söin suurella mielihalulla koulun ruokalassa janssoninkiusausta. Toivon, että oli tehty kasvislähtöiseen ja matalarasvaiseen korvikekermaan. Hyvää ainakin oli. Vasenta puolta vähän jyskyttää ja päästä vippaa, alapaine ja kolesterolitko jylläävät vai luulotauti. Yritän nyt kolmatta päivää tässä rasvattomammin ja kahvi ilman kerma ja kahvipullaa.
Jämsänkosken maanantainen valtuustopäätös oli iloinen yllätys ja toivon, että asia etenisi yhtä mallikkaasti ja yhteistyökykyisesti eteenpäinkin.
Arjalta ja Reetalta tuli mailitse kulttuurifoorumipostia. Edelleenkin näkemykseni eroavat ainakin joiltain osin muiden näkemyksistä. En korostaisi kunnan roolia kulttuurin tuottamisessa vaan sen perustehtävää infrastruktuurin tuottamisessa. Toiminta syttyy, elää ja roihuaa muualta päin lähtevänä. Ei kunta voi olla kovin suuri katalysaattori ja tehdä kuntalaisista aktiivisia kulttuuritoimijoita, kulttuurinälkäisiä, innokkaita harrastajia. Se ei kuulu kunnan nykyiseen toimivaltaan.
Tekemistä ja toimintaa tarvitaan - ja kulttuuria. Se lähtee ihmisten omasta sisäisestä tarpeesta. Taitoja voi toki kehittää ja siinä yhteiskunnan tukikin on tarpeen.En ole vieläkään vaihtanut talvirenkaita pois. Eilen illalla piti, mutten jaksanut. Vointi on jotenkin löysä. Liekö laiskuutta vai jotain muuta? Toivon mukaan vain laiskuutta, sillä se helpoimmin parannettavissa.
Ilta piristi kummasti. Olin Keski-Suomen Kokoomuksen piirin kevätkokouksessa. Oli aivan ihanaa takana olevan vaalitouhun jälkeen tavata vaalien kautta tutuksi tulleita ihmisiä. Ratisen Pertti, vaalikampanjan ilopilleri, mies Muuramesta, aina hyvällä tuulella, ahkera ja aikaansaava. En ole Perttiä nähnyt sitten vaalien, mutta nyt tapasin, kuten myös Virkkusen Hennan, jonka kanssa paljon tein yhteistyötä kampanjan aikoihin. Henna on hyvä kansanedustaja. Ja O-P, Pauli, Eija, Jaakko, Heikki ja monet muut. Pääsinpähän Jormanaisen Manun kanssa vähän vaihtamaan mielipiteitä, missä mennään kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa eteläisessä Keski-Suomessa. Kuhmoisten tilanne on ikävästi levällään. Eipä kateeksi käy Jormanaista kuten ei Tapanilan Minnaakaan.
Mielelläni aloitan Keski-Suomen piirihallituksessa, vaikka homma tulikin mulle kesken kauden. Anja ei töitten vuoksi voi jatkaa ja hänhän tavallaan olikin pelastajana tilanteessa, kun Pirjo Vaskisalo muutti Kuhmoisista Hesan seudulle ja eteläisen K-S:n piirihallituspaikka piti pikaisesti täyttää.
<< Takaisin arkistoon
|
|
