| |
KE 1.4.
Saimme rautaisannoksen tietoa ulkoasiainhallinnosta. Olimme aamupaivan Suomen Rooman suurlahetystossa ja Jussi Tanner (lahetyston "kolmonen") osasi kertoa todella hyvalla tavalla nuorille diplomaattiurasta, valtion hallinnosta, Italian politiikasta, EU-asioista. Antoisa aamupaiva.
Iltapaivan sitten satoi. Onneksi aamupaivalla ei, kun olimme lahetyston pienessa puutarkassa Via Lisbona 3:ssa. Mun piti menna vaikka minne sen pienen vapaa-ajan turvin, muta kiertelin rautatieaseman kauppoja sateelta suojassa.
Tannerilla oli hyvia Rooma-juttuja. Kertoi mm. ovesta, jonka takana on suljettu munkkiluostari, jossa on munkkeja, jotka eivat koskaan poistu/ole poistuneet ko. tiloista. Osa ollut siella yli 3o vuotta. Siis jossakin taalla Roomassa. Tai nunnat, jotka antaeet lupauksen pysya puhumatta loppuelamansa ajan. Huh...siihen musta ei olisi kuten ei tuohon ensimmaisenkaan asiaan.
Olimme illalla koko porukalla Restaurant Mangoviassa illallisella. Kiva ilta. Tosin sanottava, kuten kollegani Minna miestaan siteerasi:
- Osaavat taalla tehda pastaa ja pitsaa, mutta eivat lihaa.
Entas privat? Ikava on. Ja kova. Rakkaimpiani. Rooma niin kaukana Jamsasta ja Tampereesta.
TI 7.4.
Kyllä tässä on Italian maanjäristysuutisia yrittänyt seurata kiireiltään. Toki aihe nyt läheinen, kun niin läheltä piti, ettei ollut kokemassa sitä täryytystä, mihin Rooma heräsi eilispäivänä. Olisi voinut matkaohjelmaamme vähän muutoksia tulla - ainakin suurlähetystöaudienssin osalta. Tuskin leiirikouluaudienssimme olisi ollut ykksöasiana, jos selvitettävänä, onko suomalaisia kadoksissa.
Lähtöpäivänä Roomassa oli ihana, kesäinen sää. Kävimme Pyhän Callixtuksen hautakatakombeissa. Ne olivat mielestäni vaikuttava vierailukohde kuten Pyhän Paavalin kirkkokin, jossa on mosaaaikkikasvokuvat kaikista paaveista ensimmäisestä nykyiseen. Siis Benedictus XVI on myös jo kasvomosaiikkina kirkon seinällä ja kovin on näköisensäkin.
Kollegat jatkoiva bussissa oppilaiden kanssa Jämsään ja jäin Patun luokse Hesaan yhdeksi yöksi. Saunoimme, kävin myös altaassa uimassa, juttelimme, kävimme kiinalaisessa. Hauskaa oli muistella vanhoja ja viettää kiireetön ilta.
Seuraavana päivänä pinkaisinkin sitten jo kiireen vilkkaa Tampereelle, jossa odotti lempeä kevät ja Stokkan Hullut päivät, jossa pyörähdimme. Kävimme jollain Piazzalla syömässä intialaista ja oli hyvä kokemus. Leppoisa ilta kahden. Seuraavana päivänä söimme kotona. Anja laittoi. Ja että hän osaa!
Karua oli palata Jämsään. Auto huollossa, joten kävellen lähdin kirjataakkaani kantaen jo klo 6.45 maanantaiaamuna kohti koulua, jotta ehdin tehdä hommia ennen opetuksen alkamista. Sitten suoraan tunnilta kaup.talolle kokouksiin, jotka alkoivat osaltani klo 14.15. Kaupunginhallitus alkoi klo 17 ja loppui klo 23. Vaikeita asioita kuten lomautukset. Kh:ssa ajateltava objektiivisesti ja siinähän edustan (Veli-Markun varamiehenä) työnantajaa ja rooli olla talouden vartijana ja paiimentajana. Valtuustossa voi ottaa enempi kantaa, mutta todellisuus täytyy muistaa: kunnan talous on todella suuressa kriisissä ja äkkijarrutusta tarvitaan.
Sitten lampsin kotiin ja suunnittelin tunnit ja taas aamulla klo 6.45 jaloille ja kohti työmaata....on ollut jotenkin yksinäinen olo nämä kaksi päivää. Onneksi Mikko tuonut iloa isin elämään.
KE 8.4.
Ennen kouluun lähtöä kuuntelin mielenkiintoisen haastattelun YLE 1:ltä. Ortodoksisen systemaattisen teologian ja patristiikan professori Serafim Seppälä Joensuun yliopistosta puhui Armenian kansan historiasta, maan kauneudesta, taiteesta ja viitattiin jutussa myös I ms:n aikaiseen kansansurmaan. Seppälän mukan armenialaiset ovat joutuneet historiansa aikana kokemaan poikkeuksellisen paljon julmuutta ja raakuutta ja tämä taas on luonut poikkeuksellisen paljon kaunista ja merkityksellistä taidetta.
Turkkilaisten suorittaman kansanmurhan osana Armenia menetti 90 % maastaan ja mm. pyhän vuorensa, Araratin, joka on tuttu Nooasta ja arkista. Läntisen arviot vaihtelevat 600 000 - 1,5 miljoonaan armenialaiseen, joita nuorturkkilaiset sotaministeri Ismail Enverin "siunauksella" surmasivat järjestelmällisesti 50-100 hengen ryhmissä. Miksi?
Armenia on maailman vanhin kristitty maa eli vuonna 301 kristinuskosta tuli Armenian valtionuskonto. Eriuskoisuus lienee yksi selittävä tekijä, mutta toisena on vaikuttanut ainakin se, että osa armenialaisista oli vauraita liikemiehiä, mikä ärsytti köyhiä turkkilaisia talonpoikia. Jotkut armenialaiset liittyivät kristityn Venäjän puolelle maailmansodassa, mikä vaikutti myös turkkilaisten Armenia-inhoon.
Monet valtiot ovat tunnustaneet Armenian kansanmurhan kuten Ruotsi, Kanada,Itävalta, Australia, Venäjä, Puola, Sveitsi ja jopa Saksa, vaikka siellä on huomattava turkkilaisvähemmistö. Myös EU-parlamentti on tunnustanut asian. Myös osa USA:n osavaltioista ja Iso-Britannian alueista (Wales) ovat antaneet tunnustuksensa, vaikka itse valtiot eivät, mikä johtunee siitä, että Turkki on iso Nato-maa. Turkkihan kiistää kansansurman.
Suomi ei ole asiaa tunnustanut. Syksyllä 2005 valtiovierailun Armeniaan tehnyt tasavallan presidentti Halonen totesi asiaa kysyttäessä, että Suomen ulkopoliittinen linjaus on perinteisesti ollut pidättäytyä ottamasta virallisesti kantaa historian tulkinnoista.
Eiköhän Armenian kansansurma ole historiatieteen nykykeinoin tutkittavissa ja saatettavissa fakta-ajalle. Eivät Mainilan laukauksetkaan ole enää historian tulkintaa, vaan niistä on faktatieto.
Paikallisella tasolla lomautusuhka puhuttaa, kun se alkaa nyt konkretisoitua sanoista teoiksi. Kh:n pöydän ääressä olen eri roolissa kuin kunnan työntekijänä tai lasteni isänä tai kunnallisten palveluiden käyttäjänä. Huoli mulla myös opetuksen tasosta ja oppilaiden oikeusturvasta. Toki ajattelen omieni eli lukiolaisten parasta. Heidän tulisi saada mahdollisimman hyvät valmiudet yo-tutkintoa varten. Jos koulu pistetään vaikka alkulukukaudesta kiinni, niin siinäpä lähiopetus kärsii ja väitän, että syksyn yo-kirjoitukset myös.
Maija ja Sampu tulevat illalla. Kivaa! En ole heitä nähnyt kuin Rooman lähdön aattona, kun joimme synttärikahveitani Kalevassa.
Entäs poikani Mikko? Järjesti tänään yllärin. Kun menin kotio, siellä olikin pienimmäiseni. Ja meinasi kuolla nauruun nähdessään mut. Ja heti shakkia pelaamaan. Ja hänhän se voitti. Ilahtui, kun kaivoin esiin pienen Rooman tuliaisen. Niin Mikosta sen verran, että laittaa taas papiskaa (=isä-vainaan Pappa-tunturi) kuntoon. Puunaa nyt runkoa eli hioo ja maalaa...
Ei meidän koulu ihan huumoriton talo ole - ei lainkaan! Oppilaskunta kuulutti tänään:
- Pääsiäisen kunniaksi vietämme huomenna munapäivää. Tämä hyvä myös niille, jotka palmusunnuntaina jäivät ilman munaa...
PE 10.4.
Mikko innostui illalla kahtelemaan Luther -elokuvaa. Minusta se oli kiva. Luther on yksi lempparihahmoistani historiassa. Tykkään aina opettaa reformaatioaikaa ja olenhan aikanaan ystäväni Patun kanssa käynyt Lutherstubessa eli siinä linnassa, jossä Fredrik häntä piti piilossa ja siinä työhuoneessa, jossä hän UT:n saksansi. Mukavat muistot tuosta Eisenachin visiitistä.
Oppilaskunta tempaisi eilen piilottelemalla pieniä tipuja, joista sitten kuuluttivat välituntisin vihjeita. Tipusen löytänyt sain sukaamunan. Yhden tipusen pistivät mun taskuuni ja kuuluttivat jotain: "minne tämä tipu lähti, siellä on Pikkukakkosen tähti..."
Eipä ole naisväkeä perässäni koskaan niin paljon juossut eikä tule juoksemaan. Nopeimmat syövät hitaat, joten ensimmäisenä paikalle osunut sai tipusen ja sitä vastaan oppilaskunnalta suklaamunan. Ja että mulla oli hauskaa. Vaihtelu virkistää arkirutiineja.
Meillä on rauhallinen pääsiäinen Kaarilassa. Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!
MA 13.4.
Pääsiäinen on ollut mulle aina tärkeätä aikaa: Kristuksen ylösnousemusjuhla, ei lahjaruljanssia, kevätaika ja kesää kohti mennäään, hyvät syömiset...
Ero viimevuotisen ja tämänvuotisen välillä hurja. Viime pääsiäisenä korjasin ylppäreitä ja piristystä ankeuteen toi, kun Reijo soitti ja pyysi heille. Olin sitten koko päivän Reijolla ja Irmalla ja hauskaa oli, vaikken ensin olisi millään lähtenyt, vaan halusin jäädä haavojani nuolemaan kuin rakkikoira Nelihovin pimeään nurkkaan.
Tänä pääsiäisenä haistoin kevään kaikilla aisteillani. Sain kokea vahvasti ja voimakkaasti elämänvoiman, joka vie kohti tulevaisuutta. Sain jakaa asioita ja kokemuksia. Viettää kiireetöntä ja stressitöntä kevään suurta juhlaa. Sain syödä niin valtavan hyvin, että muutamassa päivässä taisi tulla kilojakin lisää.
Kävimme Anjan kanssa myös elokuvissa. Nyt tuli nähdyksi Oscareita kahminut Slummien miljonääri. Menoa oli ja viritystä kultuttuurikuvaukseen ja kyllähän se ihan hyvin tehty leffa on, mutta loppu yllätyksettömän siirappinen.
Vuokrasimme Milan Kunderan romaaniin perustuvan Olemisen sietämätön keveys, josta Kaufman ohjasi leffan 1988. Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche ja ruotsalainen Lena Olin ovat pääosissa. Olinin olen nähnyt teatterissa livenä Dramatenin Kung Learissa, jossa itse Jarl Kulle oli nimiosassa. Bergmanin ohjausko se ihan oli?
Elokuva ei pysty taltioimiaan kirjan suurta filosofista pohdintaa, mutta aavistus keveästä elämänasenteesta ja sen mitalin toisesta puolesta tässä hyvin huolellisesti tehdyssä elokuvassa on onnistuttu taltioimaan. Itseäni viehätti paitsi päähenkilöiden ihmissuhdekuvaus yksilötasolla, myös Tsekkosslovakian miehityksen kuvaaminen, mikä on tärkeä osa romaania ja siitä tehtyä elokuvaa. Tsekit kokivat kovia vuonna 1968. Tuo syksy ei saa unohtua!
Ja onhan tuossa elokuvassa eroottista lataustakin, mistä toki tykkään ja sehän sopii passelisti juuri heräävän kevään herkkiin ja hauraisiin hetkiin.
Mikolla nyt uusi mopo. Olen onnellinen puolestaan. Ihan on kelpo kulkupeli.
Kävin Mikon ja Liisan kanssa onnittelemassa kummitätiäni. Himoksen päällä vielä täysi talvi. Lunta niin, että hiihtämään pääsee, vaikka täällä alhaalla jokilaaksossa jo lumetonta. Sortit olivat ylenpalttisen hyvät ja kiva, kun lapsia lähti mukaani. Vaikka pääsiäiseni oli kaikin puolin upea, niin toki lapsia ajattelin ja kaipasin. Mutta yritin olla heidän pääsiäisessään läsnä, vaikken fyysisesti sitä tällä kertaa voinutkaan tehdä. Ja vilkaasti viestittelimmekin.
MA 20.4.
Ymmärrän, että ammattiliiton edunvalvontaan kuuluu tietty tiukkuus ja tietyt pelisäännöt ja ymmärrän vielä sopimussitovuudenkin. Mutta....
Jos ollaan tilanteessa, että todellista joustoa tarvitaan, niin miksi siihen ei kyetä. Puhun Jämsän pakkolomauhkasta, mille on todelliset perusteet. Ymmärtääkseni tämä todettu myös eri toimijoiden taholla yt-neuvotteluissa eikä taloustilanteen kriittisyyttä ole kiistetty. Minen ainakaan kiistä, kun tiedän, paljonko lainaa jauhaa kaupungin kirstuun joka päivä ja mitkä ovat korkomenot. Äyrin nostaminen kesken vuotta ei ole mahdollista ja jos nyt aletaan rahoittamaan lisälainalla nykyistä kassakriisitilannetta, se on kuin omalta lapseltaan varastaisi. Vastuu on otettava paitsi tästä hetkestä, myös huomisesta!!!
Pakkoloma on viheliäistä. Itse olen kokenut aikanaan potkutkin. Se vasta kokemus oli. Vieläkään en ole selevinnyt henkisesti siitä asiasta. Että ahkera ihminen potkittiin pellolle tuotannollis-taloudellisista syistä. Raakaa on todellisuus, kun suhdannevaihtelut kääntyvät taantuman ja laman puolelle.
Tiedän myös, että on esim. kollegoja, joita kiinnostaisi vaihtaa lomarahat pakkoloman korvikkeena tai tehdä määräaika työtä vähän vähemmällä palkalla. Mutta kun yleissitova kunnallinen työmarkkinajärjestelmä ei anna näille ihmisille mahista näihin vaihtoehtoihin, joita nämä ihmiset itse haluaisivat ja mikä olisi myös kuntatyönantajalle edullinen asia. Yksilön oma toive, näkemys ja tahto - kunhan ne eettisesti ja juridisesti oikein - on näkemykseni mukaan tärkeä asia, jonka jyrääminen luodulla sopimuskäytännöllä tuntuu pahalta. Näin sanon siis riviopettajana, joka kaupungilla töissä.
Kunpa kävisikin niin, että Jämsän talousnäkymät tästä kirkastuvat yhtäkkisesti loppuvuodeksi, mutta henkilökohtaisesti pelkään, että näkyvät vain synkistyvät, tummuvat, mustuvat....alkaa jo palella - sen verran pakkasella jo ollaan. Vaikeita päätöksiä on pakko tehdä. On pidettävä pää kylymänä ja oltava realisti. Näin sanon päättäjänä.
Ihmeen nopsasti meni kh:n kokous tänään, kun jo ennen kymmentä selvittiin illalla ulos kaupungintalolta. Pari kertaa olen nyt varajäsenenä ollut kokoustamassa kaup.hallituksessa ja ovatpahan olleeet ihan pitkän kaavan mukaisia: pykäliä paljon ja keskustelua vieläkin enemämmän. Tämäniltaisen keskustelun taso oli parhaimmasta päästä, kun vertaan aiempiin kokemuksiini. Tämä ihan henkilökohtainen kantani ja vuodatukseni.
Sos.- ja terv.toimen tilaselvitysraportti puhutti iltakoulussa ennen kh:n kokousta. Omana kantanani totean yleisellä tasolla, että kun puhutaan kustannussäästöistä, niin silloin on puhuttava myös keskittämisen eduista ja suuruuden ekonomiasta. En vielä yksityiskohtaisemmin ota kantaa asiaan, ennen kuin olen kantani ehtinyt muodostaa. Ja sosiaali- ja terveyslautakunnan lautakunnan puheenjohtajana tehtäväni enempi johtaa puhetta ja antaa jäsenille keskustelun paikka. Mun ei tartte olla äänessä hokemassa, mitä mieltä olen. Riittää, että mulla tulee olemaan asiaan kanta.
Jaa, että mitäs muuta...eipä tässä ihmeempiä. Viikonloppu oli kiva. Kävimme Hesassakin.
Vieläkään en ole päässyt tuosta "laivasta" (7-hengen tila-auto, joka vie yksin mua ja samalla paljon bensaa) eroon....voi muaaaaa....eiks kukaan halua ostaa sinistä ja hyvää Chrysleriä? Please!!!
TO 23.4.
Jopas taitaa ruveta kesää pukkaamaan! Mikä ihana keli. Sääli, että tämä viikko niin kokouspainotteinen, ettei ehdi taaskaan kunnolla elää. Näin romanttinen keli vaatisi vähän käsi kädessä -kävelyitä.
Yllättävä veto tuo tv-lupatoimikunnan ehdotus julkisen palvelun mediamaksusta kaikille kotitalouksille. Saas nähdä, meneekö läpi. Toki mä annan arvon YLE:lle ja sen ohjelmatuotannolle. Julkisen palvelun yhtiö hoitaa hyvin ja muistaa kotimaisuusasteen ja erikoisohjelmat pienryhmille erityisesti radio YLE 1:ssä. Kaupallista tv- ja radioviihdettä pursuaa yllin kyllin, joten silloin osaa arvostaa hyvin toimitettuja radio- ja tv-ohjelmia.
Mä sain lisäveroja. Itkut. Olen aina osannut tehdä verotuksen jokseenkin hyvin ja kiva tietenkin joulun alla vähän saada takaisin. Ehdotushan tämä vasta oli. Kun vielä lisään vähennykset, niin menisköhän sitten nollille?
En ole vielä aamuja laskenut, mutta eiköhän tässä suvivirttä kohti komiasti mennä. Nopsasti on tämäkin lukuvuosi luiskahtanut. Jos seuraavatkin menevät yhtä äkisti, niin mähän olen kohta jo eläkkeellä! Ohoh!Mun on painettava jarrua ja vähennettävä muita töitä, jotta jää aikaa enempi ihanaan privat -elämiseen.
PE 24.4.
Poikani Mikko halusi viettää kavereitten kanssa leffaillan. Mä lähdin viettämään tyttäreni Maijan kanssa pitkästä aikaa isä -tytär -iltaa. Kävimme ulkona meksikolaisessa syömässä, Stokkalla, kenkäkaupassa, espressolla. Maija osti aivan upeat valkoiset Gaborin juhla-avokkaat, jotka istuvat hänelle erinomaisesti.
Nyt katottiin netistä Susan Boylea, jonka tulkinta on koskettava. En yhtään ihmettele hänen kohoamistaan maailman maineeseen. Anja sen mulle kerran Kaarilassa jo näytti. Kuulun niihin miljoonin, jotka ovat tätä brittien Talent -ihmettä käyneet netissä bongailemassa.
Ihana keväinen ilta. Pitkästä aikaa. Syötiin vähän jätskiäkin juhlan kunniaksi. Sami on vielä töissä. Iltavuoro päällä. Tulee joskus kymmenen jälkeen. Ahkera nuori mies. Ja vastuuntuntoinen. Maijalla ollut hyvä tuuri. Ja mulla myöskin. Olen iloinen nuorten puolesta.
En ole ollutkaan täällä Kalevassa yötä pitkään aikaan, mutta välillä raivattava vähän laatuaikaa lapsillekin. Kaarila ja Kaleva ovat elämäni tärkeimmät tukipisteet.
Yhdessä sitä etsimme. Yhdessä sitä valitsimme. Ottihan se vähän aikaakin, mutta joka sekunti oli sen arvoinen. Iloinen, lumoavan värinen, nuorekas, hieno leikkaus. Sopii käyttäjälleen erinomaisesti. Tulen itsekin valtavan hyvälle tuulelle, kun katselen lopputulosta. Kokonaisuus näyttää erinomaiselta.
Että mikäkö se on, mitä yhdessä etsimme, valitsimme jne...Anjan uusi takki tietenkin.
Jännää, miten sitä tulee hyvälle tuulelle tämmöisistäkin pienistä asioista kuin tyttärensä uusista kengistä tai rakkaimpansa uudesta takista. Mutta kun näkee, että istuu ja sopii hyvin, niin iloiseksihan siitä tulee. Ja onhan se esteettistä silmäniloa.
LA 25.4.
Luulin meneväni labrakokeisiin, mutta sehän oli kuin verenluovutuksessa: yhdeksän pitkää putkea valutin eilen aamulla labrassa. Jossei sillä verimäärällä jo vähintään kahta tautia löydy, niin sitten ei ole millään mitään väliä. Ei mussa mitään vakavaa ole. Ihan norm. kontrollia, kuten kolesterolia ja semmoista. Hyvähän se silloin tällöin on tarkistaa, alkaako paikat reistailla. En ole ainakaan huomannut nyt mitään. Rytmihäiriötäkään ei ole ole ollut aikaan päivään. Kaikin puolin kevyempi ja parempi olo.
Loistava keli tänään! Oli ihana olla Tampereella. Ei Pyhäjärvi vielä lainehtinut. Mutta lämmin oli ulkona jo istua ja katsella järvelle päin. Sinivuokot kukkivat ja tulppaanit nousivat maasta ihan silmissä.Anja grillasi kalaa. Se oli jälleen ihan mahdottoman hyvää.
Katsoin vähän aikaa vielä Suomen ja Norjan peliä ennen Jämsään lähtemistä Maijan ja Samin luona. Poikkesin tulomatkalla Riitalla ja Penalla. Söimme Mikon kanssa vähän salaattia ja saunaan pääsyä odottelemme. Mikko oli poikien kanssa pelaamassa sählyä pari tuntia ulkona.
Ensi tiistai on päivä, jota en unohda. Silloin tulee tasan vuosi siitä, kun äitevainaa vietiin sairaalaan. Saman päivän iltana kuulin hänen viimeisen kerran puhuvan. Toivotteli hyvää vointia, kun lähdin pois huoneesta. Aina jaksoi huolehtia muista. Sen jälkeen en äitini kanssa enää puhunut. Toukokuun 9. päivään asti jaksoi lämmin ja hyvä sydän sykkiä. Äitienpäivät merkitsevät minulle enää haudalla käyntiä. Näin elämä menee. Aikaa vastaan ei voi taistella.
<< Takaisin arkistoon
|
|
