| |
LA 2.4.
Poika keksi jälleen hyvät aprillipilat. En vain tällä kertaa mennyt halpaan kuten viimeksi, kun menin MidasTouchilta hakemaan uutta nahkatakkia, jonka kuulemma olin arvonnassa voittanut. Kyllä ne siellä etsivät kaikki paikat läpi, että mikä kisa on mahtanut olla ja missä palkinto....
Tein päiväruuaksi herkkusienirisottoa. Tuulahdus Italiaa sopii tähän aurinkoiseen päivään. Kaksin ollaan. Anja töissä.
Vuodet vierivät....viime vuonna olinkin synttäripäivänäni Roomassa. Vein ikääntymisen kunniaksi läheisiä rakkaitani syömään viime lauantaina Koskikeskuksen Amarilloon. Tapasin siellä pari hyvää ystävää vanhoilta idyllisiltä opiskeluajoilta. Maanantaina olivat nuoriimmat likat jätskiannoksilla luonani ja keskiviikkona vietettiin Anjan kanssa kahvihetkeä ja käytiin vähän kaupoilla ja Anja vei mut syömään intialaiseen. En ole sitten viime kesän Hesan reissun ja toissa talven Kanarian reissun syönyt intialaista.Siis tässähän on ollut juhlaviikko. Ja juhlaa siinäkin mielessä, että selvisin jällen yo-kokeitten korjaamisesta määräajassa.
Tapaus Tiura jälleen. Ei ole hyväksi millekään puolueelle eikä ihmisten luottamukselle politiikkaa kohtaan nämä uutisotsikot. Jo toinen kohu pienen ajan sisällä. Eikö millään voisi saada politiikkaan enemmän rehellisyyttää ja otsikoihin asiasisältöä eikä skandaaleita.
Nyt ei ole korjattavaa. Saapi vain olla.
Tämä olemisen sietämätön raskaus....
Ja olo kepeytyi heti, kun lähti tuonne ihanaan ulkoilmaan pyöräilemään. Ja nyt sitten jo se nahkarotsi päällä! Tosi lämmintä. Oli kiva tavata likat ja käydä yhdessä jätskillä. Nuorimmainen ajoi pyörällä eka kerran viime talaven jälkeen. Kyllä siinä välillä mentiin päin seinää ja lyhtypylvästä, mutta intoa oli. Eikä tullut havereita.
Maija ja Sampu tulevat käymään ja uskon sieltä tulevan muitakin. Pesin vähän saunan lattiaa, että on kivempi heidän männä saunaan. Kiva saada olla lasten kanssa. Toki sitä kaipaa myös tähän sielunpuolikastaan. Olisi aina mukavampaa jakaa arjen ja pyhän eri elementtejä, mutta tämä on vähän vaikea jakokulma, kun on työt, kokoukset, muut velvoitteet, 100 km välimatkaa....
Pääsiäisaika on aina ollut mulle tärkeä juhla. Niin nytkin. Muistelen sitä pääsiäistä, kun Reiijo haki mut heille. En millään olisi lähtenyt. Keksin vaikka mitä, mutta onneksi ei antanut periksi. Ja niin mukava päivä siitä tuli Reijolla ja Irmalla. Kyllä raha on mitätön asia, kun alkaa miettiä, mitä hyvät ystävät merkitsevät.
Niin tämä elämä vain mennyt, että ihan toisenlaisissa fiiliksissä tähän pääsiäiseen valmistaudun. Rauhallista pääsiäisaikaa kaikille.
TI 6.4.
FST:lta tulee laadukasta ohjelmaa. Kuten vanhusten lääkehoidosta. Asiantuntijana haastateltiin professori Sirkka-Liisa Kivelää, joka on alansa herkeämätön tiedenainen. On motivoitunut ja pätevä. Muistan, kun äitevainaalla oli läääkkeitä niin pilvin pimein, etteivät meinanneet tiskipöydälle mahtua. Sitä maallikko ihmetteli, että miten voi ihminen pysyä hengissä sillä lääkemäärällä.
En mä mikään fanaatikko ole ja ymmärrän, että lääkkeellä on tehtävänsä, mutta mä en hevin ihteäni ala kemiallisesti sekoittamaan, jollei ole täyttä lääketieteellistä perustetta. Olen tyypillinen opettaja eli vaikea potilas vastaanotolla. Kyseenalaistan, kritisoin, epäilen. Mutta eipäs sitten ole pahemmin lääkkeitäkään onneksi tarvinnut ja saanut olla terve. Ja onhan mulla toki poikkeuksellisen hyvä omalääkäri.
Kyllä mulla on lasteni, itseni ja vanhempieni puolesta hyvät kokemukset Jämsän terv.hoitopalveluista. Sos. ja terv.ltk:n kautta olen seurannut aktiivisemmin vanhushuoltoa, mikä paljon esillä. Samoin seurasin melko hiljan edesmenneen äitini kautta. Jämsässä tilanne on hyvä. Esim. RAI-mittaristo toimii, unilääkkeitä käytetään maltillisesti, vanhuksia ei turruteta psyykelääkkeillä vuoteisiin. Varmasti nousee esille yksilötapauksia, joissa omaisilla ollut huolta ja syytäkin huoleen. En vähättele. Ja parantamisen varaa on aina. Mutta valtakunnan tasoon verrattuna tilanne vanhustyön osalta Jämsässä on hyvä niin avo- kuin laitoshoidonkin puolella. Henkilöstö osaavaa ja motivoitunutta. Lämmöllä muistelen Koskentie 13:n aikaa ja sitä iloista ja lämminhenkistä ilmapiiriä ja loistavia työntekijöitä. Siis se oli äitevainaan viimeinen koti.
Suurten kaupunkien tilanne on toinen. Ja vaikea. Osastojenkin ilmapiiri vaihtelee suuresti. Toimintakulttuuri ja ilmapiiri saattavat olla hyvinkin erilaiset, mikä heijastuu työolosuhteisiin ja työmotivaatioon ja sitä kautta hoitotyöhön panostamiseen.
Me kaikki vanhenemme. Aika on ankara, mutta tasapuolinen. Kummasti tässä alkaa jo vanhustyön kuviot kiinnostaa. Lähinnä vielä ikääntyneiden läheisten vuoksi.
Sitä löytää sisimmästään näköjään sittenkin graniittia. Ja se on hyvä. Kaikkea ei pidä sietää eikä kaikkea pidä ymmärtää. On osattava väistyä, myönnettävä virheensä, tehtävä korjauksia. Mutta ei saa olla tuuliviiri. Asiat, joissa näkee ehdottomasti totuuden ja oikeudenmukaisuuden, on pidettävä tiukasti oikeassa linjassa ja ruorissa. Vaikka tulisi lunta tupaan.
On heikkoutta luovuttaa, uhkarohkeutta taistella, mutta viisautta puolustaa oikeata näkemystä.
TO 8.4.
Sinällään merkittävää, että Venäjän ja Puolan pääministerit tapasivat Katynin muistopäivänä. Eilen vietettiin muistaakseni 70-vuotismuistopäivää yli 22 000 surmatun puolalaisupseerin muistoksi. Neuvostoliiton salainen poliisi suoritti tämän joukkosurman Katynin metsässä. Tapaus on luonnollisesti hiertänyt Neuvostoliiton ja nyttemmin Venäjän sekä Puolan välisiä suhteita. Toki on muitakin asioita, jotka näitä suhteita ovat hiertäneet.
Mullahan on kovat Puola-sympatiat. Kun ajoin Puolan läpi aikanaan mennen tullen, menetin sieluni sen maan ja kansan historialle ja mentaliteetille. Puolan yli ovat talsineet yhdet ja toiset valloittajat. Ja minäkin vielä autolla ajoin sen halki ja poikki. Mutten tehnyt pahaa.
Joku puhui töissä, että Paavo Lipposella on visio tehdä Suomesta tupakiton vuoteen 2040 mennessä. Loistava idea. Olen Lipposen idean takana hautaani asti, mikäli hällä nyt tämmöinen visio on. Niin paljon kuin julkisen terveydenhuollon ongelmista ja rahanpuutteesta puhutaan, niin samaan aikaan hoitoa tarvitsevat polttavat itseään toisesta päästä. Happirikastetta samalla kun nikotiini mällää veressä tai astamapiipusta sillä väliin, kun kessusta vedetään henkoset. Järjetöntä!Kukahan senkin myrkkymäärän itseensä vapaaehtoisesti pistäisi, jos tupakin kaikki mömmöt tarjottaisiin lautasella eteen syötäväksi. Tupakki on vaarallinen huume, joka tuhoaa terveyden hitaasti, mutta varmasti.
Mä olen yhden itse aiheutetun hidastetun itsemurhan omassa lähipiirissäni joutunut kahtomaan ja sen läpikäymään ja se kokemus riitti. Toista ei tule.
Enkä puhu nyt vain tupakista, vaan myös viinasta. Sekä huumeista. Ja kaikenmaaliman liimoista, ja pillereistä. Tai että Mobilat-rasvaa ohimoon ja myssy päähän ja lauteille. Mitä ihmeellisimpiä konsteja on, jotta ihminen saisi itselleen pahan ja huonon olon. Kuten esimieheni perusopetuksen puolella totesi:
- Eikö se ole normaalia, että haluaa hyvän olon eikä huonoa oloa?
En mä niin lapsellinen ole, että väittäisin ihmisten kiusallaan tai tyhmyyksissään terveyttään tuhoavan ja hankkivan sairauksia. Riippuvuudet ovat vaikea ja kova asia. Sen takia pitää tehdä kaikki voitava sen eteen, että ihmiset saadaan irti terveydelle haitallisista riippuvuuksista. Olen elämän puolustaja ja terveyden edistämisen kannattaja. Olen aiheesta ollut valtuustoaloitteenkin jättämässä, jossa Ballerupin esikuvan mukaisesti esitin, että Jämsä pyrkii tietyllä aikavälillä Länsi-Suomen läänin terveimmäksi kunnaksi.
Enkä hurskastele. Itse en ole mikään terveyden tai terveiden elämäntapojen täydellisyyden ruumillistuma. Liikunta jäänyt multa täysin. Liian vähän nukun. Melko tervellisesti yritän syödä, mutta parantamisen varaa on.Nyt pursuan raejuustoa ja tonnikalaa. Missäs muussa sitä proteiinia olikaan?
En ole ketään ristiinnaulitsemassa. Ehkä olen tuomion pasuuna, mutta sävelmä jota toitotan on hyvä. Haluan puolustaa arvoja, keinoja ja toimia terveyden edistämiseksi. Ja tiedän olevani siinä varmasti oikeassa.
Kävimme kahtomassa eilen Anjan kanssa Kahden herran palvelijan TTT:ssa. Oliko tämä eka kerta teatterissa tänä näytäntökautena....ei voi olla totta! Ikinä en ole käynyt näin vähän, mutta on tässä ollut nyt muutakin.
Mukava ilta oli. Kiva istua yhdessä ja jotenkin tuntui kivalta myös, että ihan kaksin. Vaikka katsomossa muitakin, mutta ei minkään ryhmän matkassa. Ja tuntui, että olimme ihan kaksin.
Eilen oli aivan upea päivä! Kerittiin lenkillekin.
Odotan huomista...
LA 10.4.
Juuri kun pari sanaa muistelin Puola-kokemuksiani ja kerroin mieltymyksestäni puolalaista mentaliteettia, kulttuuria ja historiaa kohtaan, maailman järkyttti uutinen lento-onnettomuudesta. Presidentti Lech Kaczynskin lisäksi kuoli moni johtava puolalainen. On käsittämätön murhenäytelmä, mikä voi kohdata yhtä suurta EU-maata. Ja tilanteen traagisuutta korostaa syy, miksi Puolan johto oli Venäjälle matkalla: muistelemaan Katynin metsissä 70 vuotta sitten tapettuja puolalaisia. Kaczynskin piti saada jonkinlaisena sovinnon eleenä uurnallinen Katynin metsän multaa Puolaan vietäväksi.
TO 22.4.
On ollut talvi! Junat jumissa kelien takia, laivat jumissa jäissä ja nyt lentoliikenne jumissa. Kun luonto näyttää voimaansa jälkiteollisen yhteiskunnan modernille ihmiselle, niin siinä ollaan sormi suussa kun ei päästä kulukemaan kuten on luultu ja suunniteltu.
En minä ihmettele ihmisten väsymystä politiikkaan. En saisi poliitikkona kai tätä sanoa, mutta sanon silti. Meillä on pääministeri, joka ei tunnu muistavan mitään, Marja Tiura, jonka poliittinen elämä kulkee skandaalista skandaaliin, Kimmo Kiljunen, joka matkustaa ja kenen kanssa ja sisäministeri, joka pistää mieluusti kaiken Poriin tai Suvi Linden ja golf-sotkujen jälkeiset YLE-sotkut....tuli nyt marmatettua omistakin.
Mutta politiikkaa tarvitaan. Se on yhteisten asioiden hoitamista. Ja kyllä musta Katainen hoitanut ministeripestinsä hyvin. Ja erityisesti arvostan Paula Risikkoa, joka sai viheliäisen pestin peruspalveluministerinä, mutta on tavallinen, työtä pelkäämätön, rehellinen ja tinkimätön poliitikko. Ei esittele vaatekaappejansa naistenlehdissä - tosin en ole kyllä naistenlehtiä lukenut, mutta jotain pohjalaisen luonteen lujuutta mää siinä Risikossa aistin ja arvostan.
Sunnuntaina oli Jyväs-Hanureitten 20-vuotisjuhlakonsertti Minnansalissa Jyväskylässä. Oli ilo saada juontaa se. Monet mukavat musiikilliset hetket olen sen porukan kanssa viettänyt. Toki Kanadan keikka on jäänyt mieleen yhtenä elämäni mielenkiintoisimmista musiikillisista kokemuksista. Hyvä porukka, joka ottaa tosissaan. Marttisen Sepon tarmo puheenjohtajana yhdistettynä Ekmanin Matin taiteellisen johtamisen tasoon on tuonut hyvää tulosta. Musiikin lisäksi olen saanut nauraa monet naurut Jyväs-Hanureitten kanssa ja heikoimpina hetkinäni itkeä heidän olkapäätänsä vasten ja mennä turvonnein silmin takaisin lavalle tuttu valokuvahymy huulilla näyttäen yleisölle, että hyvin menee vaikkei menisikään.
Väliajalla tuli pukuhuoneessa puhetta Pekan kanssa mulle ja Anjalle rakkaasta aiheesta eli Toscanasta. Pekkakin käynyt Sienassa ja mä intouduin kännykästä näyttämään Toscana-kuviani ja kerroin miljoonannen kerran Sienan kaupungin ihanuudesta, Toscanan maisemasta, luonnosta, valosta ja siitä käsittämättömästä rauhasta. Että alkoi hykerryttämään ja jäi oikein geeneihini, että sinne....sinne...Toscanaan. Jos oikein nätisti pyydän, niin jospas Anja tekisi sen samanlaisen salamipastan kuin viimeksi. Kyllä mä Montelupooon äkkiä markettiin ajan tarpeet ja Chiantit hakemaan. Eikä siinä välillä ole kuin pari kaksikaistaista liikenneympyrää, jotka täyttyvät kaistapäisistä italialaisista autoilijoista, joillen en kyllä ajotyylissä häviä.
Minäpäs vetäisen pitkästä aikaa parit laulukeikat. Ääni vaan tuppaa vaappumaan ja olen laiska harjoittelemaan kuten olen muutenkin laiska, mutta kiva päästä estradille.Tällä pojalla on kevättä rinnassa ja virma mieli. Tuntuu elo nyt hyvältä.
TI 27.4.
Suomi oli vasta 22-vuotias itsenäisenä valtiona, kun se joutui sotaan suurvallan kanssa. Pieneksi ja nuoreksi valtioksi maamme pärjäsi hyvin. Tätä maata ei miehitetty, itsenäisyys säilyi ja säilytimme myös kansanvaltaisen poliittisen järjestelmämme. Kun muu Itä-Eurooppa punertui puna-armeijan tukemana, Suomi pysyi monipuoluejärjestelmäisenä yhteiskuntana. Nämä ovat isoja ja tärkeitä asioita, joita sopi arvostaa muulloinkin kuin tänään, kansallisena veteraanipäivänä. Sotiemme veteraanit - niin miehet kuin naisetkin - tekivät mahdottoman mahdolliseksi. Kiitos.
En ole ollut kovin paljon yleisön edessä viime aikoina. Siksi jännitti sekä lauantaina että tänään.
Lauantai-illan lauluja en meinannut osata valita. Vaikka yleisöä oli paljon, mietin vain yhtä, jonka tiesin tulevan yleisön joukkoon. Se teki laulujen valinnasta vaativan, mutta tulkinnasta helpon. Oli vahvempi tunnetila ja syvyys sanoihin ja sointuihin.
Koulun iltamat menivät hyvin.Ohjelma oli hyvä ja ruoka maittavaa. Pentti Rauhalan tinkimätöntä otetta koulumme historian ja perinteiden vaalijana arvostan vuosi vuodelta enemmän, kuten Aaro Hakkaraisen tarmoa jaksaa panostaa senioriyhdityksen eteen. Ilman Aaroa ja Penttiä nämä iltamat eivät olisi toteutuneet.
Vielä sain Ekmanin Masan ja Hirvelän Jonaksen kanssa musisoida salissa, jossa olemme monet musiikilliset hetket yleisön edessä kokeneet. Kauanko se sali on enää pystyssä, tiedä häntä?
Itselleni oli mieluisinta päästä tutun salin ja entisen työpaikan parketille liitämään yhdessä Anjani kanssa. Kun Masa ja Jonas tahdittivat. Ja mikä komppi. Siinä on mainio duo.Se oli mun aikuiselämäni suuria kokemuksia, niitä hienoimpia hetkiä, jolloin yksinkertaisesta asiasta kasvoi itselleni suuri ja mieleenpainuva kokemus.
Tämän iltaisessa veteraanipäivän juhlassa nuoret musikantit loistivat. Osaavia ja lahjakkaita nuoria.
Vähän mua arvelutti, oliko tullut liikaa yhden miehen kontolle hommia tämäniltaisessa. Eilisillan kokouksessa yksi valtuutettu iloisesti mulle veisteli:
- Säähän esität siellä lähes kaikkea muuta muttet sentään telinevoimistelua.
Kevätlinnuille etelässä on laulu, jota olen ehkä laulanut kaikkein eniten. Pidän sen melodiasta ja sanomasta. Oma spesialiteettinsa on siinä, että sillä laululla lauloin koelaulussa Savonlinnan oopperajuhlakuoroon. Muistan sen hyvin, kun muilla oli hienoja aarioita ja mää häpesin, että mulla yksinkertainen Merikanto....
Tuntui upealta katsella tummissa puvuissaan istuvia veteraanimiehiä ja -naisia. Se rauhallisuus ja levollisuus, mikä heistä henki. Siinä istui edessäni ihmisjoukko, joka on tänään juhlapäivänsä ansainnut.
Poika teki simaa! Ja hyvää. Sitä just maistettiin.
<< Takaisin arkistoon
|
|
