| |
MA 1.4.
Minulla on ollut todella mukava pääsiäinen. Olen hyvin onnellinen.
Eilen olimme kaikki koolla. Söimme, joimme kahvit, lauloimme (tai siis vain minä yleisön pyynnöstä huolimatta) mutta ainakin nauroimme - ja paljon - yhdessä. Päivä oli minulle kovin tärkeä. Halusin, että on kiireetöntä ja pakotonta yhdessäoloa, yhteisten muistojen jakamista, tulevaisuuden pohtimista, asioiden auki penkomista. Ja syömistä.
Kiitos kaikki mukana olleet!
PE 5.4.
Kiitos kaikille! Hieno päivä! Ja on ollut suuri ilo, että olen saanut tätä merkkipaalua jakaa niin monen kanssa.
Kiitoksia kovasti!
Samoin vielä näin blogin kautta kiitos kaikesta siitä avusta, mitä sain leipomisessa, kahvinkeitossa, tarjoilussa, roudauksissa, kyydityksissä.
SU 21.4.
Ensimmäiset leskenlehdet näimme tänään! Ja sitruunaperhoset! Nyt odotamme, että tuo laidun alkaa vihertää ja lehmät pääsevät kohta laitumelle. Että on ihan ollut ikävä lehmiä. Tulee niin rauhallinen olo, kun katselee niiden lämminhenkistä ja levollista laidunelämää. Mutta on siellä nytkin jo liikennettä: milloin on kettu, milloin jänis. Ja useampiakin.
Eilen oli mukava päivä, kun näki taas tuttuja ja juhlakahveitten merkeissä. Tyttäreni Liisan valmistujaisissa itse päivänsankari säteili. Isää lämmitti kovin myös hyvä todistus. Uskon, että Liisa on oikealla alalla ja hyvin tärkeällä alalla. Työt on otettava aina vakavasti ja nyt kyllä pitäisi itsekin olla tulevaisuus turvattu, kun on perhepiirissä niin monta erilaista hoitoalan ammattilaista.
Tästä tulikin hyvä aasinsilta huomiseen: työterveystarkastus. Jännää. Tällä kertaa sen tekee Terveystalo.
TI 23.4.
Nyt on terveyssyyni ohi. Ei ole helppoa....ei....en ymmärrä tätä....pituuteni on 184 cm. Missä on kaksi senttiä??? Olen ikäni ollut 186 senttiä. En kestä tätä selkärangan lyttääntymistä.
Olin päättänyt, että alan tehdä jotain terveyteni ja hyvinvointini eteen. Eka kerran elämässäni menin tänään kuntosalille. Eilisisilta meni vaatteita ostaessa. Anja meinasi kuolla nauruun, kun ajatteli mua jossain kuntosalivetimissä. Ja naurua piisasi kaupassakin. Jopa niin, että ensin meinasi hermostua myyjä ja lopulta minä - tämän perheen i s ä n t ä.
Lopulta löytyi ihan kelvolliset Anjankin mielestä. Niissä häveten hiiviskelin kuntosalille hormonihemmojen sekaan. Onneksi siellä oli suht tavallista populaa.
Odottelin personal traineriani, joka kävi laitteet läpi ja teki mulle ohjelman. Olin kiitänyt suoraan koulusta hyppytunnin ajaksi.
Itse trainer oli 68-vuotias maahanmuuttajamis, kotoisin jostain Lähi-idästä ja entinen painonnostaja. Ihan hauska veikko.
Pikkuisen tuntui seuraavana päivänä jaloissa, mutta enhän mä nyt niin ollut mitään tehnytkään.
PE 26.4.
Tässä ollut juhlaa jos mitä ja lisää tulossa. Tyttäreni Liisan valmistujaisia vietetiin kauniissa kevätsäässä viikko sitten. Olen ylpeä hänestä ja tokaristaan sekä alasta, jonka valinnut. Liisa kuten Maijakin tekee tärkeätä työtä.
Eilen illalla olin pitkästä aikaa keikalla. Oli mukava tehdä jotain hyvien muusikkojen kanssa ja kiva päästä yleisön eteen, mutta olisi ollut mukavaa, että olisin osannut laulaakin.
Kyllä tuli mieleen se entinen sananlasku: "pienellä linnulla on kaula, mutta suurella on kulukku..."
Ei toimi tämän pojan pilli, ei toimi. En tajua tätä äänen laajaa vibraattoa, alaäänet eivät kuulu ja ylös ei enää pääse. Täytyy siirtyä Ukko Noa -osastolle. Siinä sentään semmoinen intervallimaailma, että meikälkin pystyy vielä laulamaan.
Vakavasti ottaen on tämä kova paikka. Haluaisin laulaa, mutta ei ole ääni entinen. Ei kai ikäkään vielä tässä vaiheessa baritonille voi tehdä tätä, onko kyseessä vain tekemisen puute ja instrumentti mennyt vireistä vai olenko veisannut väärällä tekniikalla?
En anna periksi, alan treena. Alan harjoitella uutta ohjelmistoa.
<< Takaisin arkistoon
|
|
