| |
SU 1.12.
Vieläköhän Hallissa on Oskarinpäivämarkkinat? Ennen vanhaan Taipaleen koululla oli aina ja ne jäivät mieleen ja olen pitkään kypsytellyt saman idean tuomista Jämsän Seppolaan pääsiäisen ajan tapahtumaksi. Mutta en ole enää yläasteen puolella opena, joten jääköön, mutta voisikohan lukio sen järjestää. Muistelen lämmöllä Taipaleen koulun aikoja. Eijan jämäkkä ote koulun ruorissa. Pikkujoulutkin olivat aina avec-kutsut, joten minäkin pääsin puolisoni Teijan avecina mukaan ja tutustuin hänen kollegoihinsa ja niin tullut hyviä ja tärkeitä ystävyyssuhteita, sanottakoon nyt esimerkkinä vaikkapa Raskut, joiden tuki ja apu on ollut mulle moneen kertaan kullanarvoinen asia.
"Lastemme puolesta". Niin luki kyltissä Akuliinan aukiolla, kun pieni joukko mielenosoittajia osoitti mieltään kaupungin tulevaa budjettia vastaan. Mistä nämä ihmiset tietävät budjetin yksityiskohdat, kun minäkin vasta eilen aloin lukea koko budjettiesitystä, joka tuli postissa mulle keskiviikkona. Vieläkään en ole loppuun asti ehtinyt. Kai asiaan pitää ensin tutustua, ennen kuin voi siitä mitään sanoa.
Minuun ei vetoa tunnetasolla tuo iskulause "Lastemme puolesta" pätkääkään. Minulla on kuusi lasta ja olen aina katsonut asioita lapsiperheen näkökulmasta. Yksi on päiväkodissa, yksi ala-asteella, kaksi yläasteella, yksi lukiossa ja yksi yliopistossa, joten saan henk.koht. seurata lapsuuden ja nuoruuden kirjoa koko skaalalla ja peilata sitä myös poliittiseen ajatteluuni ja toimintaani sekä päätöksenteon pohjalle. Jos joku luulee, että suurperheen isänä olen poliittisesti suisidiaalinen tyyppi, joka tekee päätöksiä lapsiperheiden etuja vastaan, niin tulkoon meille kotio, köyttäkööt mut paksulla hamppuköydellä ja vetäköön hevosen tai auton perässä Kuhmoisiin - ja vielä vanhaa tietä Puukkoisten kautta, mikä mutkaista ja mäkistä - ja jattäköön sinne nauttimaan itsellisen kunnan itsellisestä tulevaisuudesta. Jään sinne loppuelämäkseni erottamaan kaup.hallituksen puheenjohtajia ja etsimään syyllistä Lockwood-jupakkaan.
Illalla on pikkujoulut. Yritän tässä vähän ilahtua, että jos saisi naurunkin vielä joskus tulemaan. Nyt on olo kuin A.Kivellä - "ei nähnyt kevättä, ei kesää, eli vain syksystä jouluun"
SU 2.12.
Joulukatu avattu ja pikkujoulut vietetty. Kivaa oli! Yllätyin hauskasta illasta. Aika meni äkkiä ja kiva, että Teijakin viihtyi. Meitä oli mukava porukka koolla ja Morva sopivan idyllinen ja tunnelmallinen paikka iltamme viettämiseen.
Hyvä, että kansalaiset aktiivia ja mieltänsä ilmaisevat, mutta kyllä se eilinen oli kärpäsestä tehty härkänen. Edelleen jaksan sanoa, että asioihin ensin perhdyttävä ennen kuin mennään mieltä osoittamaan. Toivottavasti eilisen mielenilmaisun järjestäjistä mahdollisimman moni lähtee kunnallisvaaliehdokkaksai ja vaikuttamaan asioihin.
TI 4.12.
Ensin oli ryhmäkokous, joka alkoi kello 16, sitten kaupunginhallitus, joka alkoi klo 17 ja päättyi n. klo 22.30. Tervetuloa mukaan kunnallispolitiikkaan! Paremmin siellä pöydän ääressä voi vaikuttaa kuitenkin kuin torilla tai yleisönosastolla. Etenkin tämä budjettiasia. Minäkin odotin, että budjettiesityksessä otetaan kaikilta pois vähintään puolet. Kädet vapisten siihen kirjaseen tartuin luullen, että uusi kaupunginjohtaja on ilkeän paha setä, joka vie lapsilta tikkarin ja vanhuksilta iltapuuron.
Ihmettelin sitä esitystä lukiessani, että missäs nämä radikaalit supistukset nyt sitten ovat. Kun paljon etukäteen haahailtu Saksalakin näytti siltä, että eihän se toiminta mihinkään lopu, vaan siirretään vanhustyön muihin yksiköihin. Nämä asiat kirkastuivat vielä paremmin kokouspöydän ääressä.
Mattilan esitys ensi vuoden budjetiksi on kaikin puolin järkevä, sillä siinä otetaan huomioon talouden ennuste, huoltosuhde, tulovirran uhkat, oppilasennuste jne. Vaikea on faktapohjalta esitystä lyttyynkään lyödä, jos emme halua syödä lastemme leipää. Kun esim. syntyvyys on sitä luokkaa, että perusopetuksen oppilasmäärä vähenee tästä lukuvuodesta vuoden 2006 syntyneisiin jämsäläisiin suhteutettuna yhden Jokivarren koulun nykyoppilasmäärän verran, niin onhan tämäkin asia vakavasti otettava tulevaisuuden Jämsää suunniteltaessa.
J+J:n uusin kannattaa käydä katsomassa. Näyttämökuva on kaunis ja erityisesti Mäntysen Karin valomaailma tukee ohjauksen kokonaisnäkemystä hyvin. La Manchan mies on vaikea musikaali, sillä sen laulut ovat rytmisesti haasteellisia ja vaativat äänellisesti hyvää laulutekniikkaa. J+J:n tapauksessa sävellajeja on laskettu alkuperäispartituurista, mika on perusteltua. Harva teatteri pystyy toteuttamaan laulullisesti La Manhan miehen alkuperäispartituurin mukaan.
Näin musikaalin aikanaan Tukholman Oscar-teatterissa ja nimiosassa oli itse Jarl Kulle, joka oli Tapani Pertun tapaan myös laulava näyttelijä, joka ylsi hienoihin karaktääritulkintoihin. Vähän sen jälkeen Olof Palme murhattiin ja se on syy, miksi tuo teatterikokemus on jäänyt niin erilaisena mieleeni. Liikuinhan silloin juuri nilllä kulmilla, joilla Palme tapasi kohtalonsa.
KE 5.12.
Arvasin, että Ilkka Palmun maanantaisesta nousee kohu, mutta että jo heti tiistaina. Arto Lampinen ja Seppo Sneck ottivat asian henk.koht. Täytyy muistaa, että valtaa käyttävät joutuvat kritiikin kohteeksi ja heidän toimiaan on lehdistön lupa arvostella kovemmin kuin tavallisia kansalaisia arvostellaan.
Arvostan lehdistön vapautta. Näin itsenäisyyspäivän aattona muistutan, että Sibeliuksen Finlandia syntyi yli sata vuotta sitten lehdistön päiväksi ja sitä juhlaa vietetiin nyk. Svenska Teaternin tiloissa, jossa on muistolaatta siitä, että Finlandia sai siellä ensiesityksensä. Vapaa lehdistö kuuluu länsimaiseen demokratiaan.
Ilkka Palmu on tällä hetkellä jokilaaksolaisjournalisteista ainoa, joka todella uskaltaa sanoa ja pistää persoonansa peliin itseään säästämättä. Hän provosoi tahallaan, mitä moni paikallislehden toimittaja ei viitsi tehdä, kun haluaa päästä vähemmällä ryöpytyksellä. Arvostan hänen tapaansa nostaa asioita esille ja keskusteltaviksi. Hyssyttelyä on ollut jo vuosikaudet.
Itsekin ihmettelen, ja varmasti moni muu samoin, mihin perustuu Jämsänkosken huima investointibuumi ensi vuonna! Ja eihän Saksalaa mihinkään vielä lakkauteta. Esityskin oli palveluiden siirtämisestä muihin yksiköihin ja nyt esitys valtuustolle on, että aikalisä ja asiaa tutkitaan. Palmu ei ole siis huono visionääri.
Terveisiä Tampereen Teatterista. Nostalgista nähdä jälleen Hiirenloukku, jonka näin siellä viimeksi lukiolaisena, kun lähdin mukaan koulun teatterimatkalle. Oli kiva nähdä nyt katsomossa niitä näyttelijöitä, jotka silloin olivat Hiirenloukun näyttämöllä kuten Kaija Sinisalo, Marjut Sariola ja Liisa Roine. Silloinen ohjaus oli muistaakseni Eila Lappalaisen, nykyinen Tommi Auvisen. Tulos turvallista perusteatteria, jossa ei ammuta presidentin kuvaa sen paremmin kuin Lenita Airistoa tai Sauli Niinistöäkään.
TO 6.12.
Hyvää itsenäisyyspäivää! Tulin juuri konsertoimasta ja ilta menee kokeita korjatessa. Yritän samalla katsella linnan juhlia televisiosta.
Eilen illalla olin koulun itsenäisyysjuhlissa, jotka samalla syksyn yo-juhlat. Oli mukava ilta ja erityisesti Tiinan ja Jennin tekemä näytelmä oli hurmaava. Miten kollegat pistivät itsensä peliin. Esimerkiksi Jonnen, Jennin, Hannun ja Antin hulvattomat suoritukset saivat katsomon ansaitusti hurmioon. Loistavaa työtä!Kiva, että Päivikkikin tuli. Reksi piti kauniin puheen Päivikille, joka jäi joulukuun alusta vapaalle. Muistan lämmöllä Päivikin tunteja. Hän opetti sekä mulle että vaimolleni Teijalle aikanana sekä enkun että ranskan. Uutta oli, että hän opetti kielen lisäksi myös kulttuuria. Hän maalaili sanoin Pariisin kattomaisemaa ja mulle tuli valtava palo päästä käymään Pariisissa, jossa olen sittemmin onneksi päässyt pari kertaa käymään. Mutta kattomaisema on näkemättä, kun Eiffel-torni on mulle ja verenpaineelleni liian korkea.
Olipa yllätys katsoa linnan juhlia, kun eka session lopuksi tullut musa oli Linkolaa! Hallin Jannen se loppukohtaus, jossa pistettiin tanssiksi ja piiriäkin mentiin! Loistavaa! Ja kuinka tuli kesä mieleen ja kaikki se Hallin Jannen ihanuus. Oli Tuulalla ja Hennalla kummallakin siniset puvut, Tuulalla tummempi, Hennalla vaaleampi. Tuttuja oli jonkun verran. Ingerkin oli kutsuttu ja Gröndahlin Jukka eskoteerasi Outi Parikkaa, joten Jämsä taas linnassa esillä.
Hyvää Annanpäivää! Pistin meijän Annalle onnittelut niinkin modernisti kuin tekstiviestillä. Kohtahan on joulu ja Annakin tulee kotiin.
Ikäviä tuttujen ja ystävien poismenoja ollut tässä joulunalla. Kyllä ihmisen kuolema pysähdyttää aina, ei se katso ikään tai sairauden laatuun. Jotkut tapaukset ovat nopeammin tajuttavissa ja suruaika jää lyhyemmäksi, mutta jotkut ovat käsittämättömiä, mutta niistäkin on ihmisten päästävä yli ja selvittävä.
Omaa elämääni piristää äidin hyvä kotiutuminen 4 kk:n sairaalassaolon jälkeen. Vaikka apua paljon tarvitseekin, niin silti arki lähtenyt pyörimään mielestäni hyvin.
Kunpa Kaisa tulisi Liisan kaveriksi uudeksivuodeksi. Olisi mullakin lystimpää, kun niin paljon perhettä silloin poissa esim. Laura äidillänsä, Maija jossakin, Teija menossa. Ei sitä osaa ruokaakaan laittaa ihan vain muutamalle, kun on tottunut, että vähintään seitsemälle pitää aina kattaa.
TI 11.12.
Yllätyshän se oli, että meni J:koskella läpi niin suurella enemmistöllä. Hyvä asia sinällään. Nythän työ vasta alkaa. Todelliset hyödyt ja mahdolliset säästöt uuden kunnan syntymisestä toteutuvat vasta pitkällä, pitkällä aikavälillä. Lampisen Arton itsenäisyyskynttilä valtuustokokouksessa oli jo ylidramatisointia. Eihän Jämsänkoski ole koko Suomi ja itsenäisyyskynttilä symbolisoi valtiollista itsenäisyyttä, ei kuntien hallinnollisia rajoja. Kiva, että kynttilää polttaa, mutta tyylitaju pitää muistaa.
Päätäntäkulttuuria täytyy saada sorvattua enempi tulevaisuuteen katsovaksi kun nykyisellään piehtaroidaan turhan paljon menneisyydessä. Tämä nousi esiin taas eilen Jämsän valtuuston kokouksessa, joka alkoi klo 14 ja päättyi 21.30. Ja mitä tuossa ajassa valtuusto sai aikaan: ei mitään. Esitykset menivät läpi lukuisista turhista äänestyksistä huolimatta. Ainoa muutos oli veteraanien kuntoutukseen, jossa itsekin lipesin hallituksen esityksestä, mutta syy oli eettinen. En voi henk.koht. syistä äänestää veteraanien tukea vastaan, kun isäni oli rintamalla täydet viisi vuotta ja äiti kotirintamatyössä. Myönnän, että sotaveteraaniasioissa en välttämättä ole objektiivinen, vaan mukaan tulevat tunteet, mikä ei politiikassa välttämättä ole hyvä asia.
Tätä kirjoittaessa harmittaa, että jouluntulo on niin stressaavaa ja aivan liian kallista. Eikö voitaisi palata kristilliseen perinteeseen ja pyhittää joulu Jeesuksen syntymäjuhlana ja unohtaa suurin osa siitä materialistisesta hössötyksestä. Olen tätä yrittänyt omassa perheessäni, mutta huonoin tuloksin. Teija haluaa tietynlaisen joulun ja hänellä siihen oikeus.
Koen usein jääväni alakynteen. Oma syyni, kun annan aina vaimolleni periksi, mutta väsyn siihen hokemiseen ja inttämiseen. Teija on niin vahva tahtoihminen ja dominoiva persoona, ettei tosikaan. Toisaalta hän äärettömän herkkä ja kätkee sitä haparoivaa ja epävarmaa minäänsä juuri sen dominoivan Niskavuoren Hetan alle. Olen hankala ja kelju aviomies, myönnän sen avoimesti. Mutta on mulla kyllä haasteellinen vastanäyttelijäkin tässä paridraamassa.
KE 12.12.
En ole elämässäni onnistunut missään, mutta nyt tuli edes yksi asia, jossa koen onnistumisen riemua: Maija sai inssin ekalla kerralla läpi. Ja inssinä vielä pikkuserkkunsa Toivosen Petteri, joten paineet korkealla. Ja risteyspainotteinen ajo ja ruuhka-aikaan. Olen siis onnistunut tyttäreni ajo-opetuksessa. Petteri antoi vielä positiivista palautettakin! Muistan lämmöllä loppuelämäni yhteisiä ajo-opetushetkiämme.
Koilarissa tänään olleessa kuvassa näytän ihan vähä-älyiseltä. Parasta oli se, että kuvatekstissä totean, etteivät jämsäläiset ole mörköjä, mutta itse kyllä näytän ihan möröltä.
Muutoin mua onkin tänään vain ja ainoastaan haukuttu. Olen maailman haukutuin ihminen. Chrysler jämähti Jämsänkoskelle. Uutta akkua en ole vielä löytänyt siihen.Teija haukkui heti aamulla, Mikko ja Liisa vasta iltapäivällä. Maija ei taida tänä iltana kyllä mua haukkua. Posket onnesta hehkuen nauttii inssiajon läpäisystään.
TO 13.12.
Hyvät Luciat! Että oli hyvät jouluruuat Särkisaaressa illalla! Todella maukasta ja jälkkärinä ollut jäädyke vallan hurmaavaa. Yksi hyvä yksityiskohta oli katajanmarjasilakat. Varsin suomalainen ja hyvä maku.
Erityisopetuksesta ollut keskustelua KSML:n yleisönosastossa. Mm. erityispedagogiikan proffa ja kansanedustaja Tuula P. ottaneet kantaa. Olen proffan kannan takana: liikaa on erityisopetussiirtoja Suomessa.
Mun näkemykseni mukaan yksi syy ongelmiin on opettajainkoulutus. Seula, jolla valitaan koulutukseen, ei ole tarpeeksi hyvä. Opettajaksi tulee ainesta, jolla esim. auktoriteetti kadoksissa. Ja sitä tarvitaan opettajantyössä. Auktoriteetti ei saa perustua pelotteluun, uhkailuun tai kiristämiseen, vaan asiantuntemukseen. Opettajan on hankittava oppilaidensa luottamus näyttämällä, että hän tietää tarkasti, mitä tekee ja miten tekee. Siitä se yhteistyö lähtee ja näin saadaan hyvä työskentelyilmapiiri myös suurissa ryhmissä ja vaikeidenkin murrosikäisten kanssa. Opettajalta tarvitaan ryhtiä ja jämäkkyyttä ja tämän päivän opettajilta puuttuu persoonallisuutta. Koulutusputki tekee tasapäisiä virkamiestyyppisiä opettajia ja kentälle tarvitaan persoonallisuuksia!Tämän päivän koulussa tarvitaan reippautta ja räminää, ei hiippailua ja hissutusta.
PE 14.12.
Mikon ja Liisan kanssa riidat sovittu. Niin pitääkin. Teijankin kanssa sovitaan, mutta me kaksi kovapäistä, Teija ja minä...voi,voi. Tänä iltana lähdetään kuitenkin teatteriin. Menemme Lahteen katsomaan Catsia.
Kunpa tuo kylpylärakentaminen nyt jo alkaisi. Sitä on odotettu ja odotettu ja nyt näyttää hyvältä, kun maakiista ei enää ymmärtääkseni investoinnin esteenä. Lähden tästä kokeilemaan, miltä maistuu venäläinen ruoka siinä uudessa Koskelle avatussa venäläisraflassa. Tykkään venäläisestä keittiöstä kovasti. Hyvää viikonloppua!
TI 18.12.
Kiitoksia abeille hauskasta puurojuhlasta! Tänään oli siis taas vuoden se päivä, että saa ensin jännittää, minkälaista sketsiviihdettä on tulossa ja sitten nauraa, kun oppilaat näyttelevät meitä opettajia. Tarkkaan olivat maneerimme katselleet ja puhetapaamme kuunnelleet ja yleensä karikatyyrit muistuttavat kohdettaan aina ulkonäköä myöten. Ihan samaa ei voi sanoa kaikista tapauksista, kuten Veli Kiviaho, joka näytteli Kristiinaa...eikä Viivikään nyt ihan mun näköiseni ole, mutta hyvin hän näytteli hissan opettajaansa.
UPM:n lomautus harmittaa, vaikka ei sinällään uutinen, kun tietää, että paperitehdaskapasiteettia maailmassa liikaa. Toki se tekee aika loven kaupungin verokertymään ja vaikeuttaa myös investointibuumia elävän naapurikaupungin ensi vuoden budjetin toteutumista. Toisaalta tässä ollut myönteisiä uutisia helikopterien osalta onneksi ja Himos-kuviotkin näyttävät taas positiivisilta ja pääsihän Jämsä Monopoli-pelin pelilaudalle! Jes! Jes! ja JES!!!
KE 19.12.
Terveisiä Tampereelta. Kirjoitan tätä keskiviikkoiltana Metso-kirjastossa. Tulin vähän Mansen valoja katselemaan ja samalla käyn Annalla ja haen jo hänen leipomiaan kuivakakkuja jouluksi kotiin, jotta Annan ei tartte tuoda kaikkea tullessaan, kun tulee kotiin joulun viettoon. Pääsee vasta aattona kotiin, kun on Sokoksella joululomatöissä ja vielä aatonaaton töissä.
On muuttunut tämä vanha rakas opiskelukaupunkikin. Kun lähdin asemalta kävelemään kohti Keskustoria, niin Stokkan edessä oli oranssipukuinen Hare Krisna -mies. Enää en ostanut Bhagavadgita -kirjaa.. Muutossa pistin kolme sellaista roskiin enkä koskaan ole yhtään niistä lukenut. Toisella puolella Hämeenkatua soitti venäläinen katusoittaja haitaria. Ennen ei sentään ollut kaupunkikuvassa kuin Pelastusarmeijan joulukeräyspata joulunalus-Mansessa. Mutta maailma muuttuu, Eskoseni...
Syyskauden viimeinen kokous mulla huomenna, kun menen Mäntän koulutuskuntayhtymän hallituksen kokoukseen. Kolmas jouluateria kokouksiin liittyen tässä kuussa tulee sen kokouksen päätteeksi.
TO 20.12.
Unohdin eilisessä mainita, että matkalla Jämsän asemalle tapasin kaksikin Hallin Janne -kollegaa. Ensin Mannisen Marjutin, joka tekee hienon roolin La Manchan mies -musikaalin vaativassa naispääosassa J+J:ssä ja samaan junaan tuli armoitettu tenori Luukkasen Jukka, matkalla miniristeilylle.
Tampereella tapasin matkalla asemalle Hämeensillalla Alangon Sirkka-Liisan. Yhtään ei ole vanhentunut. Sama tehokkuus Sirkka-Liisassa. Sovittiin, että menen talvella kyläilemään, kun en ole aikaan päivään nähnyt. Junassa tapasin Vielman Ahtin.
Mäntän koulutuskuntayhtymän hallituksen kokouksen jälkeen oli ateria, mutta ei joulateria, vaan gourmet-illallinen,jonka oppilaat olivat suunnitelleet, tehneet ja tietenkin tarjoilivat. Alkupalana oli savustettua metsäkanan rintaa salaattipedillä,jossa oli misunaa, villiheinää ja tammelehväsalaattia. Sitten oli lakkasorbettia ja ananasgranitea ja pääruokana lampaan sisäfilettä suklaakastikkeella kera kasvitäytteisen puikulaperunaruukun. Jälkiruokana oli valkosuklaa-karpalokakkua. Maistui ja tarjoilu pelasi!
PE 21.12.
Olen pahoittanut vaimoni mielen. Kirjoitin nettipäiväkirjassa joulun vietosta ja vaimoni ymmärsi asian toisin kuin olin tarkoittanut. Oli saanut ystävättäreltään tekstarin. Olisin toivonut, että vaimoni lukisi nettipäiväkirjaani useammin ja ilman, että ystävätär pistää tekstarin mitä siellä lukee.
Pyydän anteeksi tuottamaani mielipahaa. Tarkoitin vain, että jouluun ei tarvitse pistää niin paljon rahaa ja esim. se tavarapaljous joka joulun aikaan liikkuu, on mielestäni liiallista. Perhejoulumme ovat olleet ihania. Teija pistää hyvät ruuat ja se rauha ilman kokouksia, keikkoja tai muita töitä on totta kai vuoden kohokohta. Ei mulla vuosiin ole muuta ajankohtaa ollut niin totaalisesti töistä vapaata kuin joulu.
Sain töihin nimettömän kirjeen. Koneella kirjoitettu ja lähettäjää ei mainita. Lähettäjä huolissaan minusta ja huhuista ja toteaa mm. että olen köyhän talon poika ja nyt aktiivinen kokoomuspoliitikko ja enkö kunnioita isäni arvoja ja että puhun perheestäni, mutta onko mulla perheelleni aikaa.Eihän tuommoiset kirjeet tietenkään kivoja ole, mutta aion jatkaa elämääni ja arvoni eivät muutu pätkääkään. Olen ylpeä isästäni ja olen ylpeä kokoomuslaisuudestani ja aikaa ei ole koskaan liikaa ja perheelle toki liian vähän.Politiikasta en kirjeen perusteella luovu.Enkä muista töistä. Olen kiinnostunut monista asioista ja kun vielä olen terve ja jaksan, haluan olla aktiivinen ja toimia. Kaikkia ei voi miellyttää ja sillä siisti.
TI 25.12.
Rauhallista joulua kaikille! Ihana olla kotona kaikessa rauhassa perheen kesken. Miksu (Michael) tuli Lontoosta (meijän vävykokelas, joka nigerialaisitaliainen ja asuu nyt Lontossa, joten on vähän kinkun ja laatikkojen lisäksi kansainvälistä perspektiiviä.) Me ei oikein osata kääntää aina kaikkea esim. mitä on lanttulaatikko tai mitä on maalämpö kun Kallioniemi kaivoi meille 180 metriä kallioon alaspäin reikää, josta tulee lämpö jne. mutta esim. laatikkoruuista me puhutaan vai etttä "christmas boxes" , niin Miksu tietää, mistä kyse, vaikka käännös ihan päin puuta. Manta puhuu Miksulle sujuvasti suomea kuten "anna mulle leipää" , "kato tätä mun nukkea" ja "tule leikkiin Miksu mun kanssa" ja Miksu vasta englanniksi ja hyvin sujuu heillä co-operation.
Ruuat ovat olleet aivan ihania ja paitsi että Teija on hyvä kokki, hän on myös taas laittanut kodin niin nätiksi, niin nätiksi.
Mun bravuureihini kuuluu se smetanasilli ja kalalautasen teko ja sienisalaattii, jonka eka kerran tilasin valmiina, kun en ehtinyt suolasieniä syksyllä laittamaan. Vaikka niin sateinen kesä oli, niin olen mä kankeaksi käynyt kun en sienimehtälle kerinnyt. Italiansalaatin teen myös, mutta tällä kertaa se ei oikein maukas, sillä kastiketta liian vähän ja kastike ei tarpeeksi maukas.Ja nyt tehtiin porukalla, mikä kiva asia. Mun piti yhtäkkiä vielä aatonaattoiltana mennä ensiapuun, joten tuli kiire sen italiansalaatin kanssa. Lääkärinä päivystikin vanha oppilaani jolla Teija käytti kesällä Mantaa ja täytyy sanoa, että tulee loistava lääkäri kyllä tästä henkilöstä - ja on sitä jo nyt!
Äitin piti tulla tänään meille syömään, muttei jaksa, joten me viedään sinne palvelutaloon hänelle herkkuja. Harmittaa vain, että lapset käyneet napsimassa sienisalaattia ja smetanasilliä siihen tahtiin, että nehän loppuvat kesken. Sami, meijän toinen vävykokelas, tulee tänään Maijaansa tapaamaan. Samilla oli vähän haveria autonsa kanssa ja auto nyt meidän pihassa, mutta kyllä se kuntoon saadaan. Surullista, kun Maija ja Sami lähtevät huomenna Kouvolaan, mutta toivon, että tulevat vuodenvaihteeksi tänne meille. Anna ja Miksuki lähtevät huomenna ja Teija lähtee reissuun, nyyh...taloon jää niin vähän sakkia, että miten mä osaan olla....
<< Takaisin arkistoon
|
|
