| |
KE 1.12.
Hyvää Oskarinpäivää. Ennen oli aina Oskarinpäivämarkkinat Taipaleen koululla. Nyt siellä on markkinat joka päivä, kun entinen koulukiinteistö kauppana.
Nainen on lähempänä luontoa, sanoi Kuuskosken Martti - faunipeikkojen luoja ja isä. Olen samaa mieltä. En vähättele naista ja naisen asemaa, mutta haluan nostaa esille miesnäkökulmaa.
Siivosimme eilen ja käsiini osui vanha Lääkärilehti, jonka kolumnissa Miia Soininen kirjoittaa:
- Eräs isä totesi, että neuvolakäynnit sujuvat hyvin, kunhan mukana pelkästään äiti tai isä. Jos molemmat paikalla, isä on kuin ilmaa.
Juuri näin! Monissa tilanteissa, kun kyse lapsista, mies on kuin ilmaa. Missä siis tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lain edessä, mitä perustuslain henki edellyttää.
Samassa lehdessä on juttua isien masennuksesta ja erityisesti pienten lasten isien masennuksesta.Nina Halmeen väitöstutkimuksen mukaan joka kolmas pienten lasten isä on luokiteltavissa alkoholin riskikäyttäjäksi.
Mites mää tavallisena keski-ikäisenä miehenä tätä analysoisin? Siten, että paineet ovat nykymiehellä kovat. Pitää olla perheenpää, mutta silti pehmo, pitää olla auktoriteetti ja samalla diplomaatti. Tasa-arvon aikanakin yhteiskunta edellyttää mieheltä tiettyä mallia. Kunnon mies ei masennu, mutta sydänkohtaus huonojen elämäntapojen ja paineiden seurauksena on kunniallinen ja hyväksyttävä tapa kuolla. Mies ei itke eikä pura paineitaan ympäristössään siinä kuin nainen, jolla ei ole kynnystä kilauttaa kaverille ja nyyhkyttää pahaa oloa pois.Entäs jos nainen tienaa enemmän kuin perheen mies? Onko se alentavaa?
Mikä siis miehen asemassa muuttunut?Onko 2000-luvun suomalaismies samassa skitsotilanteessa kuin keskiajan ritari, jota vaivasti se, että piti olla kristillisesti hyvellinen ja samalla ammattitappaja?
Eikö talous kiinnosta? Onko talousosaaminen retuperällä? Näin kysyy Nordean asiakaslehti Ajassa ja haastattelee opetusministeri Henna Virkkusta. Lehti aprikoi, että miten suomalaiset selviävät lainojensa kanssa, kun me takeltelemme jo prosenttilaskujen kanssa. Mikä on opetuksen rooli omien raha-asioiden hallinnassa. Hyvä kysymys ja osuu omaan nilkkaan. Kuuluhan taloustieto yhteiskunnallisiin aineisiin ja meikäläisen työn kuvaan. Enemmän pitäisi vielä tähän aiheeseen panostaa, myönnän.
Mennyt viikonloppu oli loistelias. Mökki- ja saunarauhaa, aikaa niin pojan kuin puolisonkin kanssa. Näki vanhoja tuttuja ja naapureita.
Täytyy myöntää, että kunnon kiireetön saunasessio -huilimisineen ja vilvoitteluineen välillä - antaa niin hyvän olon sekä keholle että mielelle.
PE 3.12.
Nyt alkoi vanhuus. Selkeästi aistin, että poikamaisuus jäi eiliseen ja heräsin ukkoutuneena. Mulla nimittäin vihloo, kivistää, säteilee. Mulla ei ole ollut minkäänlaista kolotusvaivaa koskaan enkä ole edes päänsärkyä potenut joten mulla ei ole mitään särkylääkkeitäkään. Mutta nyt on pari kertaa jo vähän tuikannut mutta pysyn salaperäisenä enkä sano minne päin pitkää laihaa ruhoani.
Vielä tästä opettajien työaikojen kadehtimisesta. Tänä aamuna menimme töihin klo 8 ja pääsemme hyvässä lykyssä pois klo 24. Eikä tule mitään lisiä vaan kaikki kuuluu virkavastuuseen. Tosin tässä iltapäivällä on nyt aikaa käydä kotona mutta tuossa vieressä on vielä noin 70 korjaamatonta esseetä. Onneksi reilut 150 esseetä jo sain korjattua.
Liisa lähti illalla mukaani kahtomaan J+J:n uutta joulusatua.Kiva! Ettäpäs on laitettu näyttämö koreaksi. Niin satumaista scenografiaa en ole nähnyt aikaan päivään!Poika meni Manseen, siellä yksi tyttäristänikin, siellä puolisoni, siellä vävyni - ja näiden kissa...nämä yksinäiset hetket ovat mulle kova haaste. Onneksi on illalla seuraa kun lukiot viettävät yhdessä itsenäisyysjuhlaa ja meitä paikalla kai liki 400...
MA 6.12.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
PE 10.12.
Kyllä työ tuo iloa. Ensinnäkin oli ilo tutkailla työhyvinvoinnin mittareita ja havaita, miten hyvin oma työyksikkö siellä on pärjännyt. Ihan saman allekirjoitan: on ilo ja etuoikeus saada olla töissä Jämsän lukiossa.
Oppituntityötä pitää saada jotenkin luokkahuoneesta pois ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteistyötahon kanssa toteutettava sijoittajakurssi on omassa aineryhmässäni eräs mahdollisuus tämmöiseen. Koko ajan siinä itsekin oppii. Nyt on ollut mukava havaita, että suomalainenkin kuluttaja on jälleen kaupassa. Talouden kasvutrendi näyttää hyvältä. Talouskasvustaan kuuluisan Kiinan tunnusluvuissa kannattenee huomioida, että budjetoinnissa huomioidaan myös tulevat julkisen sektorin aiotut suunnitelmat. Ja että tyhjätasku suomalainen saa lainaa noin kolme kertaa halvemmalla korolla kuin Kreikan valtio. Korkotaso on tosiaan Kreikan liki 12 %sta aina Suomen vajaaeen 3 %:iin ja Saksan jo lähemmäksi 2,5 %:iin.
Vähän on kylymät lattiat täällä, kun talvi yrittää saada vanhan statuksensa takaisin. Onneksi on nämä tukijoukkojen lahjana antamat sisähuopikkaat, jotka paikallista huopaosaamista ja tulivat lahjaksi kevään 2007 vaalien jlkeen. Jämsäläinen huopaosaaminen on yksi elävä esimerkki tradition onnistuneesta kääntämisesta EU-ajan bisnestaidoksi.
Hyvä, että Finnairin lakko loppui. Ymmärränä, että kiristynyt kilpailu nostaa paineet kulurakenteessa juuri henkilöstökuluihin. Aasia-strategiaa vain vahvemmaksi - siinä taisteluase halpalehtoyhtiöitä vastaan.
Ennen ei ollut halpalentoyhtiöitä, vaan oli vain kalliita yhtiöitä. Sen sijaan oli Anttila ja Stockman, Viking Line ja Silja Line. Brandeillä luotiin näkemys hinnasta ja laadusta. Mites nyt...vastaava kilpailu siirtynyt maasta taivaalle.
TI 14.12.
Hannu Lintu siirtyy RSO:n ylikapellimestariksi. Mistäs Tampere filharmonia saa nyt uuden? Just hiljan olimme Anjan kanssa Tampere-talossa erään tuttavapariskunnan kanssa kuuntelemassa Hannu Linnun johtamaa orkesteria ja solistina mm. kuningasbassomme Matti Salminen. Aluksi soitettu La forsa del destinon alkusoitto pistää aina dramaattisuudessaan minut värisemään. Niin tälläkin kertaa. Sääli, että konsertti osui samaan aikaan, kun oli Niskalassa taidenäyttelyavajaiset, joissa olisi voinut kuulla Tove Åmania ja Juha Kotilaista, mutta näitä päällekkäisyyksiä elämässä tulee.
Katselin kirjakaupassa äsken kirjasatoa ja olihan siellä mielenkiintoista kuten Teemu Keskisarjan Vihreän kullan kirous - elämäkerta G.A. Serlachiuksesta. Myös Janne Viljamaan teos Pidä puolesi - irti narsistin hampaista on varmasti sisällöltään mielenkiintoinen.
Sen sijaan minua ei kiinnosta mm. Kitty Kellyn Oprah tai Johanna Korhosen Väyrynen,Väyrynen,Väyrynen tai elämäkertäteos Minä - Ozzy.
Mä uskon Jokilaakson Terveys Oy:n visioon vaikuttavasta alueellisen terveydenhuollon mallista. Idea erikoissairaanhoidon ja terveyskeskustoiminnan integraatiosta on ilman muuta kuntalaisen ja potilaan parhaaksi. Potilas saa näin nopeat ja välittömät palvelut ja mikä parasta: saman katon alla. Ja jos joku on ruodusta pois esim. sairauden takia, on aukko helppo paikata, kun koko hoitotiimi keskitetty samaan paikkaan. Tärkeintä ei ole mielestäni potilaan kannalta hoidon sijainti, vaan hoidon laatu. Mä ainakin haluan - jos tarvitsen - parasta mahdollista hoitoa ja niin nopeasti kuin mahdollista. Olen valmis jopa vähän siitä maksamaan ja hyväksyn sen faktan, että kaikki tämä ei ole ihan vieressäni, vaan on kuljettava palvelun luokse.
Jokainen suomalainen heittää vuodessa ruokaa roskiin 23 kiloa...siis tämä kansa, joka potee yhtenä kansansairautena aikuisiän diabetestä, minkä syntyä edesauttaa ylipaino. Voi, voi meitä. Milloin opimme syömään oikein ja hallitsemaan itsemme ja arkemme. Eihän sen pitäisi niin vaikeata olla, eihän. Rasva ja sokeri ovat sitä paitsi pahan makuisia ja tekevät pahan olon.
Tuli niin iloinen mieli, kun Erja Laaksonen yllätti perhettäni jälleen iloisesti. Pienistä, mutta sydämellisistä, asioista saa paljon iloa!
TO 16.12.
Hyvä Elonen! Olipas mukava lukea sekä paikallis- että maakuntalehdestä iso - ja positiivinen - uutinen: Elonen investoi ja laajentaa. Enemmän tämmöisiä uutisia. Elonen Oy on ollut koko toimintansa ajan kasvuhakuinen perheyritys. Ilman semmoisia tätä hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi.
Mun työssäni ei ole urakehitysmahdollisuuksia. Eikä optioita tai muuta takuuvarmaa kannustusjärjestelmää. Toki työ sinällään jo palkitsevaa. Mutta yksi positiivinen kannustus on puurojuhla. Mikä nauruterapiailta jälleen. Kiitos abeille hauskasta illasta, jossa me opettajat saimme ansaitusti olla tyypittelyn kohteena. Tuli yöunikin paremmin, kun oli kunnolla saanut nauraa koko illan. Puurojuhla on pienen elämäni ja vuodenkiertoni kohokohtia.
Aika pitkiä päiviä ollut tällä viikolla, mutta välillä ellämä on tämmöistä. Sitten joku toinen viikko helpompi. Kyllä tämä tästä....
LA 18.12.
Kohta on syyslukukausi ja syksyn kokousrumba ohi. Joulua olen laittanut sen verran, että kortit lähetin. En mitään muuta. Vielä kaksi päivää töitäkin ja pitkät päivät. Syyslukukausi loppuu ensi keskiviikkona, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä n. klo 01 kun tulen yökirkosta kotio. Tiedän kokemuksesta, että sen jälkeen on tyhjä olo.
Viime viikko oli hauska. Viranhoidon lisäksi mm. valtuuston budjettikokous, piirihallituksen kokous pikkujoulusyömisineen ja tutustuminen YLE:n Keski-Suomen tiloihin ja toimintaan, koulutuskuntayhtymän valtuusto, koulutuskuntayhtymän hallitus, opettajainkokous, toisena päivänä opettajien hankekokous, puurojuhla, ryhmäkokous. Sain muuten läksäislahjaksi piirihallitukselta komean Marttiini-merkkipuukon.
Sen verran kerkesin sosiaalista privat-eloa viettämään, että kävin illalla cappuccinolla tyttäreni ja vävyni kanssa. Oli mukava jutella kaikessa rauhassa. Muutoin viikko vierähti oppilaiden, kollegojen ja kokousten kanssa.
Yksikin ilta oli kaksi kolmen ruokalajin illallista. Velvollisuudentuntoisena suoritin velvoitteeni enkä jättänyt lautaselle. Hyvää oli ja taatusti kylläinen olo.
Läheisille ei ole jäänyt aikaa, mistä huono omatunto ja paha mieli. Ei tämä ole valkoisen miehen elämää, että hoitaa useamman päivän parisuhdetta puhelimella. Yhdessäolon ilo ja arki, toisen läheisyys ja fyysisen lähelläolon turvantunne - kun ne jäävät puuttumaan moneksi päiväksi, tulee epävakaa ja kurjamielinen olo. Sitä tuntee itsensä ja tekemisensä jotenkin vajaaksi ja merkityksettömäksi.Anjaltahan tämä kysyy jaksamista paljon. Samoin lapsilta Ei ole helppoa, kun mies/isä joutuu jakamaan aikaansa viranhoidon lisäksi vielä moneen muuhunkin julkiseen suuntaan. Kaikki se aika on pois läheisiltä. Olen kysynyt monet kerrat jo itseltäni, onko tämä kaikki sen arvoista ja kauanko jaksan ja milloin on aikaa myös läheisille ja itselle.
En mä valita, enkä kadu. Vain yhtä asiaa elämässäni kadun ja se ei liity esim. politiikkaan. Haasteet, joita elämä tuonut ja joita olen ottanut, ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Nyt kyse siitä, että on tajuttava ottaa uusia haasteita ja jättää vanhoja pois. On osattava vetäytyä ajoissa.
Jäin miettimään viime valtuuston jälkeen puheenjohtajan roolia ja toimenkuvaa. Itse näen, että puheenjohtajan ei tulisi olla aloitteellinen muutosesitysten suhteen, vaan keskityttävä kokouksen tekniseen johtamiseen ja oltava objektiivinen, kuunteleva ja aloitteenteko on nimenomaan ryhmien/rivivaltuutettujen tehtävä.
Pekonit ja munat syöty ja kahveet juotu. Minäkin kokeilen nyt tätä paljon puffattua vedä rasvaa -ruokavaliota ja jätän sen rakkaimman eli perunan ja leivän. Tosin mulla aleni kolesteroli ja sen mukana lähti 20 kiloa, kun jätin rasvaisen ja lähmän pois. Rasva sotkee vain mahan sisällön ja jättää ikävän rasvaisen maun suuhun. Salaattikin parempaa ilman kastiketta tai korkeintaan ripaus sitruunamehua. Öljyt jätän muuhun käyttöön.
Nyt lähimmäistä auttamaan ja nokka ensin kohti mehtäkyliä mäkien päälle ja sitten Tampereen kotio...
SU 19.12.
Lämmin, hyvä mieli jälleen joululaulujen jälkeen. Kuten ennenkin, olimme Aleksanterin kirkossa.
Nyt keskityttävä Rene Flemmingin laulutaiteeseen....Ylen:n Teema päällä. Pikkuhiljaa olen alkanut tytkästyä Flemmingin taiteeseen. Äänenväri ei niinkään vielä tehonnut, mutta se tulkinnan rakentaminen, josta hän rakentaa kokonaisuuden. Hän on muuten laulajatar, jonka mukaan on nimetty mm. jälkiruoka ja parfyymi.
PE 24.12.
Joululla on se ihmeellinen voima, että se pakottaa meidät pysähtymään. Eri asia, pitääkö pysähtymiseen olla pakko. Pitäisi kyetä pysähtymään muulloinkin kuin kerran vuodessa joulunaikaan.
40 %:ssa Suomen kotitalouksista elää ja asuu vain yksi aikuinen. Jouluperinteet ovat muuttuneet ja muuttumassa. Mm. näitä totuuksia kuulin YLE:n joulu-ohjelmasta.
Aiemmin katsoimme Teemalta tiernapoikaperinnettä. 40 vuotta sitten oliin murijaanien kuningas. Joitakin vuosia sitten poikani oli Tiernapojissa, mutta hän oli Herodes.
Kun nyt kerrankin ehdin, niin katselen vähän televisiota. Illalla YLE-laatua sarjassa Kotikatsomo, jossa Matti Ijäksen komedia lehtorista, joka rakasti historiaa...tarina lehtori Sakkasesta...se on nähtävä.
Rauhallista joulunaikaa, siunausta kaikille.
TI 28.12.
Rupesin miettimään, että miksi ihmiset jakavat asioitaan julkisessa mediassa, esim. facebookissa tai jos jollakulla blogi - kuten mulla. Mitä järkeä? Kenen ilo? Ja missä yksityisyys? Johan perustuslaki henkii intimiteettisuojaa.
Minä en yhtään pahastu, jos joku pistää kotisivut ja pitää blogia. Jokaisen oma asia, mitä kirjoittaa. Ottaako kantaa vain esim. politiikkaan vai miten paljon kertoo privat-elämästään.
Elämästä on tullut urapainotteista ja hektistä. Ei ole aikaa lähteä spontaanisti kylään tai olla illalla varuillaan, jos sattuu tulemaan vieraita. Näin oli mun lapsuudessani. Muistan vielä, miten oli jännittävää, kun kuuli porstuasta askeleita ja mietti, keitähän vieraita sieltä tänä iltana tulee. Nyt vierailut sovitaan kuukaisia etukäteen. Jos aikaa löytyy.
Facebook on tämänpäivän kylävierailua. Netin ääressä vielä jaksamme notkua työpaineittemme jälkeen. Sinne voi pistää kuvia ja jakaa se katselemiskokemus muiden kanssa. Ennen vanhaan katseltiin kylässä sohvalla istuen albumista liimattuja paperikuvia. Nyt levitys tapahtuu sähköisesti.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nostalgia on ja pysyy, mutta elämä menee eteenpäin.
IL listasi suomalaisten eniten arvostamia ja vähiten arvostamia ammatteja. Ei ole yllätys, että arvostetuin ammatti on lääkäri. Opettaja on sijalla viisi. Top ten -listalta löytyy onneksi mm. sairaanhoitaja, siivooja ja maanviljelijä. Raskasta, fyysistä peruspuurtamista suomalaiset arvostavat myöskin - hienoa!
Vähiten arvostettu työ on puhelinmyyjän työ ja toiseksi vähiten arvostettu on kansanedustajan työt. Tosin viimeksi mainittua hommaa kohtaan on ylikysyntä tarjontaan nähden. Ja ainoa ala Suomessa, jossa työntekijäpuoli päättää itse palkankorotuksistaan. Siis tuo kansanedustajan homma, meinaan.
<< Takaisin arkistoon
|
|
