| |
SU 2.12.
Rauhallista adventtia. Olin aikonut mennä laulamaan Hoosiannaa Viinikan kirkkoon, mutta hävettää kirjoittaa, että nukuin. Kai tämä valtava työtahti vaati veronsa. Keskiviikkonakin kiidin suoraan Tre:lta J:kylään kahteen kokoukseen, yöllä kotio ja seuraavana aamuna taas seitsemäksi kouluun.
Ollut kyllä välillä mukavaakin kuten Norssin pikkujoulut toissa perjantaina. Ne pidettiin Pirkanmaan musiikkiopiston tiloissa. Tuttu talo menneisyydestä. Siellä kävin laulutunneilla. Ja kun olen reipas, nuuka ja köyhä, en käyttänyt taksia vaan kävelin kotio. Ja minuutilleen olin kotona klo 24.Olihan luvannut, kun näin pyydettiin, olla klo 24 mennessä kotona. Ja minä en mene jatkoille. En jaksa hälinää, en mahdollisesti humaltuvia ihmisiä.
Anjalla oli toissailtana pikkujoulut. Ne pidettiin Panimolla. Kuulemma komeasti söivät kuparisammioitten vieressä.
Tänään näin pitkästä aikaa Maijan ja Sampun, kun ovat tulleet Thaimaan reissultaan. Lämmitin heille saunan ja poltin takkaa, jotta taretaan ja leivoin joulutorttuja, joita syötiin glögin kanssa. Kahtoimme porukalla Tanssii tähtien kanssa -finaalin ja tuuletin, kun Krisse vei voiton. Hyvä, Krisse! Hyvä, Lahti!
Ja hyvä se kavaljeerinsa, jonka nimeä en muista, mutta tekee kekseliäitä, nokkealia koreografioita.
MA 3.12.
Mä en jaksa tätä jouluruuhkaa ja hössäämistä joulun kanssa. Mulle joulu on vain ja ainoastaan Vapahtajan syntymäjuhla ja tärkeitä traditioita mulle mm. joulukorttien lähettäminen. Toki haluan, että jouluna syödään juhlavasti, mutta senkin voi tehdä maltilla eikä pistää pöytää notkumaan ökymäisesti.
Joulu on turhan monelle vain stressiä ja kiirettä ja valtavaa rahanmenoa. Missä on kykymme rauhoittua? Talven pimeimpään aikaan on hyvä vetäytyä pohdiskelemaan syntyjä syviä, mm. elämän tarkoitusta.
Kyllähän sitä näillä vuosikymmenillä on kerran jos toistekin jo miettinyt oman elämänsä tarkoitusta. Välillä sen tarkoitukseni löytyminen on ollut aika hakusessaan: mikähän tehtävä mullakin tällä telluksella on talsia. Mutta tätähän tämä elämä on, töitä, töitä ja töitä. Tienata pitää, että arjesta selviää.
Eikä mulla mitään työntekoa vastaan ole. Olen todella iloinen, että saan olla töissä koulussa. Tykkään tehdä hommia oppilaiden kanssa ja mulla on aina ollut mukavat työkaverit ja loistavat rehtorit. Äkkiä laskien olen tehnyt päätöimista opettajatyötä kahdentoista eri rehtorin alaisuudessa. Tänä vuonnahan tuli täyteen tasan 20 vuotta yhtäjaksoista opetustyötä. Näiden kahden vuosikymmenen aikana olen opettanut Ruotsulan koulussa, Juokslahden koulussa, Jämsän yläasteella, Jämsän lukiossa, Jämsän työväenopistossa ja Tampereen yliopiston normaalikoulussa.
Jos Luoja terveyttä mulle sallii - alkaa nimittäin paikat vähän jo renklata - niin pari vuosikymmentä vielä olisi jäljellä.
MA 3.12.
Kuinka monet illat olen päättänyt, että menen ajoissa maate. Ja vielä useammat väsyneet aamut olen päättänyt, että illalla ajoissa maate.
Tässä sitä olen. Ja mietin. Ja pähkäilen.
Miksi?
Kuka tietää?
Noh, aamulla töihin ja siitä se taas lähtee.
TI 4.12.
Aina on pieniä kuolemia. Aina haudataan jotain.
Ne ovat kaihoisia, ohi meneviä hetkiä. Ei sen ihmeellisempää. Ei sen kummempaa.
Esimerkiksi teatterissa pitää aina haudata se viimeinen esitys. Sitä on urakalla harjoitettu. Porukan yhteishenki on yleensä vahva. Sitten sitä esitetään ehkä 20 kertaa - ehkä 90 kertaa - ehkä 200 kertaa. Ja joskus on aina edessä viimeinen näytös.
Sen jälkeen on "hautajaisten" paikka.
Tuli taas turhan ylidramaattinen prologi. Halusin nimittäin vain sanoa, että tänään oli tämän vaalikauden viimeinen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous. Mukavaa on ollut ja nyt mieli kaihoisa. Perustiimissä mukana olleita tulee ikävä.
Tuli testattua Ruotsulan hovin ruoka ja hyvää oli. Kotoisan makuista.
Tässä loputtoman itsemuistelun ketjussa palaan jälleen 20 vuotta takaisinpäin. Sattui olemaan juuri Ruotsulan koulu - nykyinen Ruotsulan hovi - jossa aloitin opena. Muistan erittäin hyvällä tuota aikaa.
SU 9.12.
Tänään on Annan päivä. Nimpparionnittelut tyttärelleni pistin fb:n kautta Lontooseen.
Muistan lapsuudesta, miten tärkeätä oli muistaa naapureita ja sukulaisia nimi- ja syntymäpäivinä. Nyt vasta tajuan, että se oli kylän yhteisöllisyyden kasvattamista. Kylä oli voimavara, josta sai heikkona hetkenä apua. Kuten talkooapua. Ei tarvittu rahaa, vaan tehtiin hommat töinä. Eikä sitä rahaa olisi ollutkaan.
Mä olin aika pieni poika, kun pääsin isän ja äidin mukana Loiloon Annan päiville. Jostain syystä se on ollut niin jännittävää, että vieläkin muistan, kun koputettiin oveen (Loilan vanha talo) ja annettiin lahjaksi kynttilä ja Loilon Anna vaikutti tosi ilahtuneelta ja sanoi.
- Ottakoa tämä tavaks!
TI 25.12.
"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas..."
Milloin on joulunajan luonto ollut näin puhdas, näin herkkä? Jämsänjoen rantaa eilen katsellessani näin aitoa tilataidetta. Luonnon muovaamaa. Jos olisi ollut kamera/kännykkä mukana, olisin ottanut kuvan siitä sinisen hetken idyllistä.
"Ihana on sielujen toiviotie..."
Vanha sleesialainen kansanlaulu tulee mieleen. Sitä laulettu monissa hautajaisissa.
"Kirkasna taivas..."
Mukava aattoilta.Meillä oli lapsia jouluaterialla. Lämmin tunnelma ja ruuat suhteellisen onnistuneita.
"Kun Jeesus meille armon toi..."
Jouluyö tässä kääntyy kohti loppuaan. Kello lähestyy neljää. Uni ei vain tule. Olo on yksinäinen.
Mutta aamullahan ei ole työpäivä, joten mikäs tässä sitten. Yö on vain niin pitkä. Niin pitkä.
Mutta onneksi tähän vuodenaikaan päivä on sentään lyhyt.
KE 26.12.
Kuin joskus ennen. Tämä rauhallisuus, mielenrauha, hyvä olo.
En kaipaa juuri nyt mitään. En odota mitään. En halua, että mitään tapahtuu. Tämä hetki vain on, kestää ja pysyy. Annan itseni olla tässä joutilaisuuden hetkessä, jossa ei tapahdu mitään. Tämä on sitä "tylsää arkea", mikä kääntyy aivan toiseksi eli "suureksi juhlaksi."
On ollut mukava saada nähdä jouluna kuvankaunista suomalaista luontoa, kuunnella musiikkia, syödä hyviä ruokia, viettää aikaa yhdessä ja nähdä läheisiä. Erityisesti minua ilahdutti, että sain pitkästä aikaa jouluaattoillan viettoon ja ruokapöytään Maijan ja Mikon. Ja että Anjan tytär oli myös meillä. Tuskin sitä voi lapset itse aavistaa, miten tärkeätä on vanhemmille saada jakaa tärkeästä juhlapyhästä osa lasten kanssa. Maijan kanssa olen saanut viimeksi syödä aattoillan ateriaa vuonna 2007. Elän vielä toivossa, että joku kerta elämässäni - saisin juhlapyhäpöytään myös Annan, Liisan, Mantan, Lauran, vävyt....saavuttamaton unelma?
Mutta nyt jatkan....kädessäni Paul Austerin uusin ja taustalla Pyotr Tchaikovskyn melankolinen, romanttinen melodiamaailma. Länsi ja itä kohtaavat.
SU 30.12.
Olen jo jonkin aikaa huomannut, miten stressi alkaa haihtua. Jo useampana iltana on väsyttänyt, mikä on minulle aivan ihana ja harvinainen tunne. Olen jo useana yönä nukkunut hyvin ja aamulla pitkään. Liian pitkään.
Peilistä katsoo edelleen vanha mies, mutta katseensa on vähän kirkastunut. Tullut jopa pilkettä silmäkulmaan?
Olen huomannut, miten meillä on mukavaa ja miten hyvin sitä viihtyy ihan tavallisessa arjessa pienten askareitten, oleilun, yhdessäolon merkeissä. Välillä keitämme hyvät kahvit ja taas jutellaan, ollaan, nauretaan ja pohditaan, että pitää ruveta liikkumaan.
On mukava päättää vuosi, kun huomaa olevansa onnellinen.
MA 31.12.
Kohokohtia joululomalla 2012: lapsia kylässä jouluna. Sitä herkkua lisää ja enemmän! Missä Anna, missä Liisa, missä Manta, missä Laura....?
Ella Kannisen tv-sarja Tie Roomaan on meidän perheen yksi favourite. Tulee koko saapasmaa tutuksi ja erityisesti historiaa ja kulttuuria kuten Pyhän Mikaelin luostari - miten upea paikka. Täytyisikin lukea Umberto Econ Ruusun aika, mutta kun nuo lahjakirjatkin vielä kesken.
2-osainen tv-sarja Puccinista. Hyvää ajankuvausta, pukuloistoa, mutta saippuamainen, pinnallinen. Silti oli oivallinen katsottava. Musiikkia olisi saanut olla enemmän. Oliko Puccini todella semmoinen naistenmies vai halutaanko hänestä luoda jälkikäteen kuvaa Luccan alfauroksena?Kaipa se menestys ja raha naisia silloinkin kiinnostivat. Helppoahan tämä elämä olisi itse kullakin, kun olisi rikas ja kuuluisa. Silloin olisi mukavaa leikkiä vaatimatonta.
Onnistuneet jouluruuat, hyvät kirjat ja kyky keskittyä lukemiseen, olemiseen ja hetkestä nauttimiseen.
Yhtä en kehtaa sanoa, mutta valtavan hieno homma.
Käynti elämäni ensimmäisen kerran Ideaparkissa ei sinällään ole joululoman kliimakseja, mutta että selvisin siitä asiallisesti ilman panikointia.
Eilinen ruokailu, kun menimme ulos syömään. TAYS:n henkilökunnan ruokalassa on edullinen ja hyvä ruoka ja jännittävä tunnelma, kun kiireinen hoitohenkilökunta menee ja tulee. Siinä on mehtäkylän pojalla kahtelemista ja ihmettelemistä.
Lenkillä käynti, raikas ulkoilma ja lumityöt.
Se ruotsalaiselokuva siitä naisesta, jonka elämän kamera mullisti. Televisiota olen kahtellut nyt enemmän kuin koko vuonna yhteensä.
Aivan helmeä, ettei tartte suunnitella illalla tunteja ja äpästää kouluasioiden kanssa. Tuossa tuo kirjapino odottaa ja kohta pistettävä mylly pyörimään...
Kiitokset äänestäjille, valtuustoryhmälleni, lautakuntani väelle sekä kaikille Jämsän valtuutetuillle kuluneesta vuodesta ja vaalikaudesta. Menestystä uudelle valtuustolle ja toivon hyvää työtä Jämsän hyväksi.
Siunausta tulevalle vuodelle jokaiselle!
<< Takaisin arkistoon
|
|
