| |
SU 2.12.
Entinen TT:n Pikkuteatteri on pitkään ollut jo kahvila Kivi, jossa on kahvila-ravintolatoiminnan lisäksi teatteria. Kävimme katsomassa kriitikoiden ylistämän kahden esiintyjän pienoisnäytelmän Valtava yksiö.
Mielenkiintoinen teos, jossa yhdistyy tanssitaide ja sirkus. Lähes sanatonta teatteria,dadaistista dialogia, vahvasti fyysistä ja vahvojen tunteiden läsnäoloa. Suosittelen.
Se oli keskiviikkona.Mutta tänään - jotta ei viime tippaan jäisi - olimme sitten Anjan kanssa Vapriikissa katsomassa terrakotta-näyttelyä. Ehdimme viimeiselle opaskierrokselle. Tuskin koskaan enää nuo Shi Huangdi-keisarin hautarauhaa vartioineet luonnollisen ihmisen kokoiset savesta tehdyt sotilaat ja muut hahmot tulevat näyttelyyn Suomeen. Oli elämys nähdä edes pienenpieni murto-osa siitä valtavasta kiinalaisesta kansallisaarteistosta, mitä Shi Huangdin hautalöydös on.
Keli oli hirveä. Liukastelimme Tampereen autioita katuja pitkin. Tuuli vei meitä eteenpäin. Ei muuta kuin kädet levälleen ja antoi tuulen työntää liukasta katua pitkin.Kunnon myrsky teki talvi-illasta todella totisen.
Mutta kaupunki oli kaunis - jälleen kerran.
KE 4.12.
Miten tämä Pisa-tulos voi olla näin valtava uutinen? Eihän Suomen koululaitos ole mihinkään kaatunut. Kokonaisuutta ajatellen tulos on edelleen hyvä. Täysin selvää on, että Aasian maat pystyvät jylläämään autoritaarisella, perinteisellä koulunpidollaan. Siellä oppilaat istuvat, kuuntelevat ja kirjoittavat ja ope opettaa. Ja pitkän koulupäivän jälkeen lähdetään vielä privat school -systeemin puolelle hakemaan maksusta ylimääräistä opetusta. Muistan, kun meillä aikanaan oli japanilainen vaihto-oppilas ja hän kertoi kouluoloistaan, niin sehän oli jotain kellon ympäri koulussa ja sitten läksyt päälle.
Jostain luin, että Suomen heikon (mielestäni muka heikon) tuloksen syynä on opettajainkoulutus. Me emme osaa - minä siis mukaan lukien - kouluttaa enää opettajia. Etenkään emme osaa ohjata tulevia opettajia käyttämään tietotekniikkaa ja muuta teknistä välineistöä, jolla nykynuoret tottuneet toimimaan.
Otan kritiikin vastaan mutta ei ole kuitenkaan kovin huono omatunto. Opettaminen on vaativaa ja oppiminen on vielä vaativampaa, mutta ei kaiken ydin ole kuitenkaan tekniikka vaan ydin on sielussa ja sydämessä. Tärkeintä opettajan työssä on saada oppilas innostumaan, jotta hän alkaa opiskella. Opettaja ei voi oppia oppilaan puolesta, mutta hän voi motivoida oppilaan opettamaansa aineeseen. Toisekseen tärkeätä on luoda turvallinen oppimisympäristö, jossa saa rauhassa opiskella ja voi ilman kiusaamisen tai nälvimisen pelkoa osallistua opetuskeskusteluun, kysellä ja on lupa myös erehtyä ja lupa myös kritisoida.
Mielestäni Pisa-tuloksissa pärjätään, kun opettaja osaa motivoida, pitää hyvän työrauhan ja osaa opettaa.
TO 5.12.
Terveisiä Tampereen tuomiokirkosta, jossa oli isänmaallinen konsertti. Mieskuoro Laulajat keräsi tuttuun tapaan tuvan aivan täyteen. Piispa Repo piti koskettavan puheen. Solistivieraana oli Tero Harjuniemi, joka loistaa TT:n Les Mis -tuotannon suuressa pääroolissa.
PE 6.12.
Vasta nyt illalla lehdestä luin, että täällä Tampereellahan olisi tänään ollut monenlaista tapahtumaa ja seurattavaa. Turhaan siis käpristyin Nekalan taakse kotosohvalle, kun olisi voinut lähteä kaupungille katsomaan itsenäisyyshumua. Mutta kun en ole oikein ihmismassaorientoitunut vaan enempi tämmöinen sängyn päällä läppärin kanssa viihtyvä erakko, niin tarkkailen elämänmenoa täältä kotoa käsin. Tosin kylässä kyllä pyörähdimme.
Oli mukava, että Tampereella oli monenlaista itsenäisyystapahtumaa ja kuvissa Tampere ja Tampere-talo näyttivät tv:tä katsellessa ihan upealta. Ihan siis oikeasti jotain loistokasta!
Kyllä itsenäisyyspäivän juhlat tuovat perustellusti iloa ja valoa synkkään kaamosaikaan. Mukava katsella televisiosta tasavallan presidentin vastaanottoa. Suomessa juhla on kuitenkin vielä vaatimaton, mutta juhlava verrattuna muiden maiden kansallisiin traditioihin.
Aivan kuten Heidi tuossa facebookissa seinälläni kommentoi, niin nyt oli vieraissa pienipalkkaisia, pyyteetöntä vapaaehtoistyötä tai hyväntekeväisyyttä tekeviä paljon. Ikinä ennen en muista vastaanotolla olleen niin paljon tavallisia ihmisiä ja sotiemme veteraaneja ja veteraaninaisia. Julkkiksia, talouselämän supervaikuttajia ynnä muita perinteisiä juhlijoiita Nalle Walhroosista Jorma Ollilaan ei nyt näkynyt. Oli sen sijaan kiva nähdä tavallisia ihmisiä, jopa tuttuja ja jopa työkavereita ja tamperelaisia julkkiksia kuten Eila Roine. Ja tamperelaisia näyttelijöitä lavalla esiintymässä. Nyt oli ilta, jossa oli myös ihan eri tavalla sisältöä, koska oli myös ohjelmaa.
Iltaani vain synkensi STT:n kautta tullut tieto oopperalaulaja Tom Krausen kuolemasta. Kautta aikain kaikkein hienoimpia suomalaisia laulutaitelijoita. Mulla ollut ilo olla ainakin kolmessa Krausen konsertissa sekä nähdä häntä oopperarooleissa Savonlinnassa. Kerran tein lehtihaastattelunkin. Sympattinen, älykäs herrasmies ja kertaan vielä itseäni: loistava laulaja, joka on tehnyt erittäin merkittävän kansainvälisen uran.
TI 17.12.
Minullakin on nyt vuosikymmeniin joulukalenteri. Ja odotan innolla jo huomista, että saan avata luukun.
Radio YLE 1 on pitänyt koko kuukauden joulukalenteria, jossa on joka päivä uusi äänimuisto. Joku legendaarisista kuuuluttajista puhuu.
En olisi arvannut, miten hyvä muisti on kuuloaistilla. Siinä tulee mieleen kasa lapsuutta ja tuplasti nuoruutta, kun olen kuunnellut noita radioääniä, jotka ovat arkeani ja juhlaani siivittäneet.
Radio on minulle kaikkein tärkein joukkotiedotusväline. Sehän on se oikea suomenkielinen sana eikä mikään media (saati meedia). Olen aina viihtynyt radion parissa ja lapsena kai oli pakko, kun se oli päällä ja sitä tuli vain siinä leikin ja homman ohessa kuunneltua.
Onko elämäni ollut siis tavallista tylsempää, kun muut nuoret fanittivat vaikkapa jotain kuuluisaa (ei tule nyt yhtään nimeä mieleeni) muusikkoa/yhtyettä ja minä olin innoissani, että nyt oli Maija-Kaarina Lehtovaara aamuvuorossa radion kuuluttajana ja iltaan tuli Pertti Eerola.
Kärjistys mikä kärjistys, mutta sen sanon suoraan, että vaikka en massakulttuurin ja -viihteen perässä ole koskaan halunnut mennä (ei ole kiinnostanut), niin ei elämäni tylsää ole ollut.
Jos on meinannut tulla tylsää hetkeä, niin sitten olen avannut radion.
Äänien maailma on monien tunteiden ja tunnelmien loputon maailma.
LA 28.12.
Kiitoksia Yleisradiolle hienosta joulukalenterista. Arvasinkin jo, kenen ääni sieltä tulee 24. luukusta - ja oikein arvasin. Kannattaa kuunnella läpi koko Radio YLE 1:n joulukalenteri. Mitä äänimuistoja. Esimerkiksi Ritva Pelkonen on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimpia radioääniä.
Joulu on ohi. Onneksi. Paitsi joulunaikahan vielä jatkuu loppiaiseen. On mukava nähdä tuttuja ja sukulaisia ja mukava, kun on lomaa, mutta kautta aikain minua on ahdistanut joulussa ja juhannuksessa yksi asia. Se, että Suomi menee aattona kiinni klo 12. Kun koko yhteiskunta pysähtyy joulu- ja juhannusrauhaan, kadut autioituvat ja koko maa vaikuttaa evakuoidulta, se tuntuu minusta aina niin kummalliselta. Siksi minusta on mukavaa, kun pyhien jälkeen koittaa arki, johon kuuluvat mm. semmoiset mukavat asiat kuin aamu- ja päiväpostin tulo.
TI 31.12.
Aivan mustaa - tai pikemminkin vihreää. Kävelin ennen saunaa ohi Vihiojan ja sitten Nekala mainavenueta pitkin ja katselin lumetonta Nekalaa. Valot loistivat Railon (kulttuuriravintola) ikkuinoista. Äänet raikuivat Wanhasta Tapista (toinen niistä kolmesta paikallisesta ja se kolmas on Katiska). Menin ohi ja sujautin kohti Muotialaa. Enää ei loistanut kuin Siwan valot. Paitsi mitä nyt noita papaatteja, paukkupommeja ja vähän isompaa tavaraa.
Saunan jälkeen vähän surffailin netissä ja kohta keitän meille nakkeja. En aio valvoa puolilleöille. Jos paukutuksesta saa vain nukuttua.
"Juhlavuoteni" päättyyl. Mukavinta tässä vuodessa oli ilman muuta synttärikahvit. On loppuelämäksi paljon muisteltavaa. Valokuvia tuosta keväisestä ja mukavasta päivästä kahtelen usein.
Ajattelin lopettaaa tähän tämän koko nettipäiväkirjan pitämisen. Mutta tästä tullut mun arkeeni niin tärkeä harrastus, kun vuosien ajan olen tänne kaikkia valokuviakin kerännyt ja tämä on semmoinen muistojen kirjanen ja on mukava aina joskus kirjoitella. Sillä ei ole mitään väliä lukiko tätä kukaan vai ei. Eihän mulla ole enää mitään poliittisia, journalistisia tai taiteellisia pyrkimyksiä minnekään. Nyt vain opettelen elämään loppupuolen hiljaiseloa ja tekemään sen perustyöni mahdollisimman hyvin.
Hyvää vuotta 2014 jokaiselle, päällimmäisenä toivon siunausta ja terveyttä ja onnellisuutta.
<< Takaisin arkistoon
|
|
