| |
KE 2.12.
Ei olisi joulukuu voinut alkaa paremmin. Poikani Mikko tuli eilen ja oli oikein yökylässä.
Kävimme eilen syömässä tapasravintola Inekzessä. Tykkäsimme.
Tänään teimme muusia ja lihapullia. Tykkäsimme.
Sitten menimme Kangasalle.
Minä jäin sitten hoitamaan vauvaa, kun Maija lähti kauppaan ja pyysi Mikko mukaan kantoavuksi. Hyvin pärjäsimme. Leikimme, lauloimme, juttelimme.
Lopuksi pieni nukahti syliini, kun istuimme keinutuolissa ja hissukseen hälle laulelin.
Piteli tiukasti kiinni sormestani.
PE 4.12.
Monet kerrat sain nauttia Jämsän lukion hienosta ja perinteikkäästä syksyn yo-juhlasta ja itsenäisyysjuhlasta. Se on edelleenkin pukujuhla, iltajuhla ja päättyy tanssijaisiin.
Toki oma lukunsa oli se vanha kunnon juhlapaikka eli Seppolan koulun sali. Sitä kaipaan myöskin. Kun lukio siirtyy nykytiloistaan kohta pois, minulla ei ole jäljellä enää yhtään semmoista koulumuistoa, johon voisin fyysisesti palata: Sammallahden koulu ei ole enää koulu, Vitikkalan koulu on ihan uusi ja minulle vieras. Seppolan koulu on tyhjänä. Tontti on vain kalpea muisto entisten vuosikymmenten loistosta.
Ja pian tyhjenee myös lukio: sen ikipunaiset ovet ja mustat ovenkarmit jäävät historiaan.
Onhan tämä haikeaa ja vaikeaa.
LA 5.12.
Lauantain toivotuissa tuli valtavan upea Turiddun aaria Cavalleria Rusticanasta. Ajattelin, että oliko hän Jonas Kaufmann. Niin täyteläistä, linjakasta, jotenkin baritonaalista - vaikka erittäin loistavat ylä-äänet. Dramaattista.
Kunnes YLE 1:n kuuuluttaja kuullun jälkeen kertoi totuuden:
- Pekka Nuotio.
Sen perusteella, mitä olen Nuotiota ääninauhoilta kuullut, pidän häntä kansainvälisen tason upeana tenorina.
Nyt kuuntelen Metropolitanista suorana tulevaa Puccinin La Boheme -oopperaa. Se ei kuulu suosikkeihini, mutta yritän siihen nyt tutustua.
Olo on nyt hyvä. Ja vatsa täysi - liiankin. Anja teki nimittäin erittäin hyvää pastaa.
SU 6.12.
Hyvää itsenäisyyspäivää!Vuosi vuodelta arvostan tätä päivää yhä enemmän.
PE 11.12.
Työviikko on takana. Olen erittäin väsynyt. Lukukauden loppu ottaa aina koville. Tämä valottomuus on niin raskasta.
SU 13.12.
Olipas iloinen, virkeä ja veikeä lapsenlapsi jälleen vastaanottamassa, kun kävimme Kangasalla. Meillä oli oikein mukavaa - jälleen. Ihanhan jo juttu luistaa. Ei siinä sanoja tarvitse. Kyllä jutustelu sujuu hyvin ihan jokellellen - puolin ja toisin.
<< Takaisin arkistoon
|
|
