| |
MA 1.6.
Takana Suvivirsi ja Gaudeamus...miksei meidän koulussa lauleta sitä toista värssyä, jossa niin komiasti hoilataan Viviant professores eli eläköön opettajat...!!!
Kova viikko takana ja olo sen mukainen; kuin jyrä olisi päältä ajanut. Kerkesin kaikki kokeet korjata, olin kokouksissa niin Mäntässä kuin Tampereellakin, jossa oli hiippakuntavaltuston kokous. Piispa Repo piti loppuhartauden ja puhui kauniisi ja viisaasti. Oli tragediaa ja järkytystä myös viikossani. Perjantaina oppilaiden kanssa Turun retkellä. Kansallispyhättö Tuomiokirkon ja Turun linnan renessanssiosan lisäksi kävimme Kakolassa, josta vangit siirrettiin reilut vuosi sitten uuteen vankilaan. Kakolanmäen ent. vankila-alue on noin 20 hehtaaria. Kiinteistöt ovat heikossa kunnossa ja mietin yhdessä bussikuskin kanssa tulomatkalla, että mitkä mahtavat olla vankilaolot Venäjällä, kun oikeus- ja sivistysvaltio Suomessakin vankeinhoidolliset olot ovat olleet niinkin haasteelliset kuin Kakolassa vielä jokin aika sitten.
Kävimme mm. Volvo-Markkasen sellissä ja katsoime Kreivi Ylermi Lindgrenin tekstaamia kymmentä käskyä.
Vielä 19 Turun reissua, jos terveenä ja hengissä jaksan eläkeikään asti. Historian anniltaan Turku on upea kaupunki.
Lauantai meni hikoillessa tumma puku päällä aina aamuyhdeksästä liki yhteen yöllä. Kävin ylpäärijuhlissa niin Jämsässä, Länkipohjassa kuin Tampereellakin. Viimeisissä pippaloissa vaihdettiin vapaalle ja jäimme Anjan kanssa iltaa istumaan. Oli ihana katsella tällä kertaa Näsijärven tyyntä pintaa ylhtäältä Pispalasta käsin ja laulaa porukalla yhteislauluja. Siinä meni niin Elämää juoksuhaudoissa kuin Viron kansallislaulukin - viroksi!
Ja miten mukava oli kävellä lempeän pehmeässä alkukesän neitseellisessä suomalaisessa kesäyössä Näsijärven rannalta Pyhäjärven rannalle. Linnut alkoivat jo viritellä aamutoimiaan ja sireenit uhkuivat parhaintaan.
Että tuli ihmisarvoinen olo, kun sain ajaa nurmikon ja vähän kyykkiä kukkapenkin laidalla. Kyllä tavalliseen elämään ja arkeen pitää kuulua kesällä nurmikkoa ja kukkia. Se on paitsi olemisen tärkeä esteettinen elämys, niin se tarjoaa myös tekemisen oivallista vireyttä. Anja pisti ruokaa ja minä nautin pihassa 28 asteen pilvettömästä lämpötilasta.
Maijalla nyt pari viikkoa lomaa. Onneksi! Tyttöhän lähti toissa keväänä suoraan kirjoituksista töihin ja siitä asti tehnyt raskasta työtä vaikeiden työaikojen siivitämänä ilman lomaa.Sami viihtyy uudessa työpaikassaan. Lämpöistä on nuorella parilla Kalevassa näillä keleillä! Mikko päätti perusopetuksen ja olin suunnitellut eilisillalle pientä yhteistä juhlistavaa, mutta pieleen meni. Että mua harmittaa! Liisa pyörähti onneksi. Osaisinpa lasteni kanssa paremmin. Kaipa jokainen vanhempi tuntee välillä heikkoutta ja voimattomuutta ja kyllä minullakin on usein se tunne, että osaisinpa olla parempi isä.
KE 10.6.
Pronto! Taalla Firenze. Toscanan auringon alla on lamminta ja kaunista...on koettu keskiaikaa ja renessanssia, mutta eletty myos hektisesti nykyhetkessa kiinni. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat taalla.
Just tulimme Uffizin galleriasta. Siella on muuten Toscanan parhaat vessat! Pyydan Anjaa opastamaan naille ravintoloitsijoille, miten tehdaan hyvaa ruokaa...nyt en ehdi enempi. Ciao!
PE 12.6.
Taalla Amsterdam...juu. Amsterdamin yossa ollaan. Schipholissa. Meridianan kone oli niin myohassa Firenzesta etta myohastyimme jatkolennolta Hesaan ja ei siina auttanut muu kuin jaada tanne. Onneksi menee lentoyhtion piikkiin ja mikas tassa, kun hyvatasoinen hotelli, vievat ja hakevat hotskulta asemalle ja ilmainen illallinen. No, saavat jotain tehdakin sen eteen, ettei KLM oootellut muutamaa minuuttia, etta olisi ehtinyt. Tosin KLM:n palvelu ja ystavallisyys Schipholin kentalla oli oikein hyvaa.
Toscana jai. Itkuhan siina tuli. Takana yksi elamani parhaimmista viikoista. Maisemat, tunnelma, ilma, historia, romantiikkaa...kaikki samassa paketissa. En pysty sanoin kuvailemaan viikon hienoutta.
Nyt hotellihuoneeseen ja nukkumaan.Huomenna paastaankn Finnairilla, mika hieno asia. Kun joskus taalta viela kotiin paastaan, kirjoitan lisaa matkasta ja sen kokemuksista. Ciao....!!!!
TI 16.6.
Mikä reissu! Eka kerta, että kaikki varattiin ja maksettiin netistä: lennot, majoitus, auto, Ufficin gallerian liput. Vähän jännitti, mihin rahat menevät, mutta kaikki toimi. Talomme St. Vincenzo a Torrin kylässä Fiarontinon kukkuloilla Firenzen eteläpuolella oli upea: 120 neliötä tyylikästä tilaa noin 400 vuotta vanhassa talossa, jonka terassilta avautuvaa näköalaa katselisi koko kesän.
Auto oli välttämätön. Lanciaamme ei tullut naarmun naarmua, vaikka ajokulttuuri kapeilla vuoristoteillä ja kapeakaistaisilla autostradoille on villiä melskettä, helinää helskettä. Puntomiesten tieliikennelaki kuuluu: mäne mutkassa ohi ja jos rajoitus 70 kh/h, niin aja vähintään satasta. Ja jos edellä on turisti vuokra-autolla ja katsoo liikenneympyrässä tienviittoja, niin paina hullun lailla autosi pilliä, jotta saat edelläsi olevan sydänkohtauksen tai hermoromahduksen partaalle.
Firenzen renessanssi-ihmeet olivat elämys. Ufficissa tuli nähtyä livenä mm. Botticellin Primavera ja Venuksen syntymä, Tizianin Urbinon Venus sekä Francescan Urbinon herttua ja herttutar.Eikä tarvinnut jonottaa paljoa mitään, kun lähtöaika oli varattu ja maksettu netistä. Tosin käsittelymaksut tekivät kai enemmän kuin itse pääsylippu. Intialaisen suutelevan pariskunnan takana vähän aikaa jonotimme ja aattelin ottaa lajissa maaottelun Intia-Suomi...
San Gimignanon keskiaikainen kaupunki tunnetaan torneistaan, joita kaksi kilpailevaa mahtisukua statuksensa pönkittämiseksi keskiajalla rakensi. 72 puolustustornista on vielä 14 pystyssä. Kaupungin talousmenestys perustui hyvään sijaintiin pyhiinvaellus- ja kauppareitin varrella, mutta musta surma tuhosi kaupungin. Maailmansodan jälkeen kaupungin menestys perustuu viiniin ja turismiin.
Itselleni paras elämys oli Sienan keskiaikainen kaupunki, jossa yhdistyy luonnollisella tavalla menneisyys ja nykyisyys. Yhtään en liioittele, kun sanon, että Sienan Campo on maailman kauneimpia aukioita. Jos syntyisin uudestaan, syntyisin sienalaiseksi. Sienan keskiajan menestys perustui pankkitoimintaan ja villankudontaan. Musta surma lamaannutti myös Sienan.
Perillä eläminen oli yllättävän halpaa, mikä oli ihana asia. Lanciallamme ajoimme Montelupon Coopiin, joka oli läheisin suuri marketti. Ruokalasku oli oleellisesti edullisempi kuin Suomessa. Ja Anjahan laittaa ihanaa ruokaa. Toki kävimme ulkonakin syömässä, mutta yleensä petyimme. Mutta viimeisen illtamme illallinen oli elämys. Paikka oli ensinnäkin uskomattoman ihana: ikinä en ole illallistanut niin kauniissa paikassa. Tähän asti suosikkini on ollut Panorama Etterem Unkarin Fonyodissa Balatonin rannalla, mutta tämä terassi, jolta avautui näkymä iltavalaistuun Firenzeen, on vertaansa vailla.
Upeita maisemia, rauhaa, historiaa, nykyisyyttä, Chiantia, pastaa, aurinkoa, romantiikkaa, ihania pikkukyliä, oliivilehtoja, viinitarhoja...meistä tuli osa Toscanan lempeää maisemaa. Toscana, joka on kuin pitkä ja pehmeä suudelma, käden hellä hipaisu auringon pehmentämällä iholla...
Meridianilla en sitten enää lennä. Eihän ne tarjoilekaan muuta kuin mehua tai vettä. Finskillä oli sentään lämmin ateria Ams-Hel -välillä, joten hyvä Finnair!
Sunnuntaiaamuna kiirehdimme jo rippijuhliin. Ihana pitkästä aikaa istua Tampereen Tuomiokirkossa. Matti Hannula oli lehterillä puikoissa ja kävin kiittelemässä komeasta musisoinnista ja tervehtimässä. Mattihan on Tuomikirkon kollegansa Tuomaksen tavoin Tampereen Oopperan hommissa myöskin.
Eilen viruinkin jo valtuuston kokouksessa, huh,huh. Tämä rakas Jämsäni nettovelkaantuu noin 27 700 euroa päivässä. Tilanne on vakava!
Mikko pääsi haluamaansa kouluun. Olen onnellinen poikani puolesta. Oli tehnyt hyvää työtä Taipaleen tavaratalossa. Hienoa! Maija palasi lomaseltaan töihin. Oli kiva, kun tuli Samin kanssa meitä vastaan lentoasemalle ja toivat kyydissään Tampereelle. Liisa on Annan luona Lontoossa kaksi viikkoa.
Mä valmistaudun ekaan yhteiseen juhannuksemme. Niinhän sitä sanotaan, että Herra antaa ja Herra ottaa ja paljon se multa otti, mutta kyllä se vielä enemmän on mulle antanut...
PE 19.6.
Sentään valoisaa ja vihreää. Se Suomen suvessa aina hyvää. Vaikka välillä koleaa ja sateistakin.
Tässä totuteltu Toscanan valon ja lämmön jälkeen arkisempaan suveen, jossa laventelien huumaava tuoksu ei tunnukaan koko ajan. Tosin meillä Toscanan muistona oma pieni laventeli, joka tuo tuoksumuiston tuosta ihanasta viikosta, lempeästä valosta ja hellivästä säästä.
Maija ja Sami menivät kavereineen Himos-festareille ja yöpyvät luonani. Mikko halusi ilman muuta jäädä heidän kanssaan. Mä matkasin sitten Pyhäjärven rannalle Tampereelle, jossa tätä kirjoitan odottaen samalla keittiön ihania tuoksuja, kun Anja tekee herkkuja...
Eilen olin moneen kertaan yhteyksissä Liisan kanssa.Lontoossa parempi keli kuin täällä. Kävin viikolla Mikon kanssa katsomassa lasteni mummoa Keskussairaalassa ja leikkaus mennyt hyvin, joskin jälkikivut ottavat veronsa. Kaksi kertaa olen ehtinyt jo Mikon mailapoikanakin golf-kentällä olla. Tosin keskiviikkoiltana oli niin tuulista ja koleata, että ihan paleli. Kelsiturkkihan mun olisi pitänyt päälleni pistää.Käytiin Anjan kanssa viikolla myös Niskalan ateljeenäyttelyssä katsomassa Erkin uusimpia akvarelleja.Mistä se mies jatkuvan luomisvoimansa ottaa. Jälleen kerran upeita töitä ja jälleen kerran jotain uutta kuten intialaisten pukujen -sarja, josta pidimme kovasti.
Mä en ole EU-vaalejakaan ehtinyt kommentoida, kun vaalit menivät nyt vähän ohi, kun olimme reissussa. Tosin tulokset tarkasti luin ja analysoin palattuani ja en ole ainoa, joka ihmettelee vasemmiston heikkoa menestystä aikana, jolloin vasemmiston pitäisi menestystyä: lama ja oppositioasema.Äänestämässä toki kävin jo ennakkoon.
Kyllä oli 9-tie ruuhkainen eilen iltapäivällä, kun ajoin Jämsästä Tampereelle. Tosin Tre:n suuntaan ei ollut ruuhkaa, mutta Keski-Suomeen päin oli jatkuva mateleva jono, joka Alasjärven kohdalla oli jo täysin pysähdyksissä. Lielahden City-marketin parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja, mutta ihmeen vähällä jonottamisella selvisimme kaupasta ulos.
Rauhallista juhannuksen aikaa kaikille.
TO 25.6.
Pitkästä aikaa olin liediä kuuntelemassa. Mäntän Musiikkijuhlat on hieno festari Suomen suvimusiikkitapahtumissa. Herman Wallen lauloi Lisztiä, Ravelia ja Rahmaninovia. Henri Sigfridsson oli pianistina. Viime kesänä kuulin häntä sooloresitaalissa ja pidän kovasti Sigfridssonin pianotaiteesta. Etenkin Rahmaninov lämmitti. Mä olen ilmeisesti ollut entisessä elämässäni venäläinen, kun slaavisävyt uppoavat muhun kuin voisula puuroon. Ja tykkään kyllä venäläisestä kulttuurista ja taiteesta. Sääli, etten osaa kieltä.
Tapasin sattumalta konsertissa Margitin, jonka mukaan koulutuskuntayhtymän Riian - vai taivutetaanko se Riikan - matka oli mennyt hyvin.Tänään menen Heikki Rautasalon muistokonserttiin Valkamien viikoille. Suomalaisen sellotaiteen eräs legenda, Jämsänkoskella syntynyt Heikki Rautasalo, menehtyi tänä vuonna.
Muistelin Mäntän Klubilla konsertissa istuessassani, miten oli toisenlaiset tunnelmat tasan vuosi sitten mulla samassa paikassa. Nyt olen kuin eri mies. Siltikin mua kiusasi, että tuoli vieressäni oli tyhjä. Tiedän, että elämäni ei ole merkityksetöntä ja kaikella on tarkoituksensa, mutta olen niin malttamaton ja vaativa. Olisi niin mukava, kun voisi aina mennä kaksin ja olla yhdessä, mutta kummallakin meillä työmme ja tekemisemme ja onhan tämä reilut 90 km välimatkaa arkea hankaloittava asia. Ja pakko koordinoida asioita siten, että saan omat menoni ja lasten menot ja tarpeet yhteensovitetuiksi.Mutta siltikin kaipaan arjessa ja juhlassa viereen...
Anja teki juhannuksena mainion makuista toscanalaista sienirisottoa. Maultaan se ei ollut mikään maustepommi, vaan miellyttävän mieto, jossa hyvät raaka-aineet tulivat makuineen erinomaisesti esiin. Miksi se mun tekemä risottoyritelmä oli kuin öylättipuuroa? Mikkokaan ei sitä tykännyt!
Maijan Sami on taas töissä. Jippii! Mulla on hyvä, reipas ja ahkera vävy. Olen todella mielissäni Maijan suhteen. Sami on oikein hyvä valinta kestävälle parisuhteelle. Ja jos Anna tätä luet, niin kyllä Miksukin on hyvä mies! Tietenkään en hänen kanssaan niin paljon pääse tekemisiin, kun asuvat Lontoossa asti.
Olen niin lapsellinen, että tuli mukava mieli eilisistä nimpparionnitteluista. Yleensä kukaan ei muista nimipäivääni, kun se sotkeentuu juhannushumuun, mutta nyt sattui olemaan vasta juhannuksen jälkeen. Siskoni Leena ei petä; hän muistaa aina onnitella ja mulle riittää ihan viesti tai sana: onneksi olkoon. Mikko-poikani yllätti vallan; oli pienillä rahoillaan ostanut mulle ihan lahjan. Siinä se kauniissa lahjapaperissa odotti lasten valokuvien vieressä eteisen senkin päällä. Olin Mikon caddynä taas golf-kentällä illalla. Oli loistava keli!
Maanantaina oli viimeinen kh:n kokous ennen kesäpaussia. Terveydenhuollon kilpailutus puhutti liki kolme tuntia ja hyvä että puhutti. Kyseessä iso asia. Toivon totisesti, että sen kautta saisimme Jokilaakson sairaalan leikkauskapasiteettia maksimoitua. Ymmärtääkseni yli tuhannen operaation vaje tällä haavaa. Tilat ja hyvä, osaava henkilöstö on. Leikattavia vain lisää. Valitettavasti shp:n tarve ja meidän tarjontamme eivät vielä kohtaa.
Kauhiasti olen nähnyt tuttuja tällä viikolla. Kaislon Anjaakaan en ole pitkään aikaan nähnyt ja ruokakaupassa törmättiin hyllyjen välissä. Ja mulla tämä kamala valkoinen liian pieni T-paita päällä. Aattelin, että nyt eivät Anjat tykkää. Kummallakin kun loistava estetiikan silmä. Ohimennen näin mm. Sarin ja Juhan ja Kaisan. Ekmanin Masakin soitteli pitkästä aikaa. Täytyisi näitä sosiaalisia kontakteja pontevammin hoidella, mutta kun sen vähäisen vapaa-ajan, mitä on, haluan kohdentaa sekä lapsille että Anjalle.
<< Takaisin arkistoon
|
|
