| |
MA 7.6.
Ikääntyvän miehen paras aloitus kesälle: eka kerran olivat kaikki kuusi rakasta lastani, rakkaat vävyni sekä rakas Anjani yhtäaikaa täällä vaatimattomassa Jämsän majassamme. Oli mukavaa! Anja auttoi mua ja pisti semmoisen siivousrumban päälle, että mä en osannut enää muuta kuin hokea: -Mitä, mitä, mitä....
Tehtiin salaattia ja tietysti mozzarella-tomaatti-basilika -juttua (Samin kauhuksi), grillattiin hyviä makkaroita ja maissintähkiä ja keitin tuoretta parsaa, jota söimme hollandaise -kastikkeen kera. Olin niin otettu, kun lapset tykkäsivät parsasta. Sehän on kevään ja alkukesän suurinta herkkua. Yritin parhaani puhuakseni Miksun kanssa englantia, mutta eihän mun ääntämyksestä ota selvää susikaan.
Annoimme vaatimattomat tuliaisemme ja oli niin mukava kahtella sitä lasten riemua. Olin kovin onnellinen mies, kun sain viettää illan läheisimpien ja rakkaimpien ihmisteni kanssa. Eihän meille kaikille ollut edes tuolia, jolla istua eikä niin monta lautastakaan, mutta sopu sijaa antoi ja välillä tiskattiin ja kun yksi istui, toinen seisoi.
Ja tänä aamuna sitten nukuinkin pommiin. Onneksi poika sentään heräsi ajoissa kesäduuniinsa.
Kyllä mä huomaan nyt, että olen talven jäljiltä kyllä kovin väsynyt. Mahdollinen hyväntuulisuus ja valokuvissa oleva hymy kätkevät kyllä taakseen tosiaankin ikääntyvän miehen stressin ja väsymyksen. Olenhan mä jo liki 50 vuotta ja elämä ei ole aina kohdellut silkkihansikkain. Mutten ole periksikään antanut!
Haluan omistautua päävirkani hoitoon, laulamiseen, ehkä joskus vähän kirjoittamiseen - sekä ennen muuta omistautua parisuhteen vaalimiseen ja kehittämiseen sekä laatuaikaan lapsikatraani kanssa.
Suvivirret veisattu ja gaudeamukset hoilattu, iloittu uusista valmistuneista ja tulihan sitä taas pari tippaa aikamiehenkin silimäkulumaan, kun lahjakkaat nuoret niin nätteinä ja komeina juhlavaatteissaan viettivät suurta päiväänsä. Yhteistyö heidän kanssaan on ollut niin antoisaa ja mukavaa, että ikävä tulee. Kunpa Luoja soisi terveyttä ja jaksamista, että saisin tehdä tätä ihanaa työtäni vielä kauan.
KE 9.6
Otin virkavapaata (palkatonta) ja olin lyhyesti reissussa. Sillä aikaa oli joku hirveä Israel ja Turkki -sotku, jota yritimme seurata Italiasta käsin tv:stä. Siitä oli vaikeampi saada tolkkua kuin euroviisujen finaalista, jossa Saksa onneksi voiti. Ja kotomaassa oli sillä aikaa valitu eka kertaa nainen piispaksi ja uusi terveysministeri oli tullut järkiinsä ja lopettanut tupakinpolton. Olishan se ollutkin: tupakoiva terveysministeri. Kuinka uskottavaa olisi vaikka rikosrekisterin omaava Korkeimman oikeuden tuomari, lentopelkoinen lentokapteeni, narkomaani A-klinikan johtajana, kortiton llinja-autonkuljettaja tai rytmitajuton muusikko. Ministeriön korkeimman poliitikon on oltava poliittisella areenalla myös esikuva. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kesä alkanut kolmen kovan asian merkeissä: kaup.johtajan valinta, Jamitin kohtalo ja laboratorion tulevaisuus. Onko järkevää tehdä fuusio Keslabin kanssa just nyt? Muuttuko taloushallinto oleellisesti paremmaksi, jos Jamit ajetaan just nyt alas? Riittävätkö valittavan uuden kaupunginjohtajan rahkeet taistelemaan Jämsälle parempaa tulevaisuutta?
YLE:n Teemalta tuli loistavaa Tapani Perttu -ohjelmaa. Nautin joka sekunnista. Perttu on kautta aikain parhaita suomalaisia miesnäyttelijöitä, jonka skaala on poikkeuksellisen laaja. Hän hallitsee niin karaktääriroolit kuin komedian ja farssinkin ja vieläpä suvereenisti musiikkiteatterin. Pertun laulutulkinnat kyseisissä ohjelmassa olivat häikäiseviä. Hänen tulkintansa taso on huima. Luonteenlujuus ja itsevarmuus yhdistettynä musikaaliseen lahjakkuuteen tekevät Pertusta merkittävimmän suomalaisen laulavan miesnäyttelijän 60- ja 90-lukujen välillä. Muistan erityisesti Pertun loistavat roolitulkinnat Amadeuksen Salierina, Villihunajan Platonovina, Karamazovien Isä Zosimana, Piukkojen Paikkojen Josephinena, Cherbourgin sateenvarjojen gentlemannina sekä viimeksi Leijona talvella näytelmän kuninkaana. Sekä myös Kurjien Javertina. Se ainoa teos, jossa oli kunnia olla samalla lavalla suuren mestarin kanssa ja muitakin hyviä Tampereen Teatterin näyttelijöitä tuossa Rauli Lehtosen ohjaamassa teoksessa oli. Vaikka arvostelut olivat ristiriitaiset, tykkäsin siitä itse ja sitä oli mukava tehdä. Sittemmin näin sen vielä Helsingin kaup.teatterissa sekä Lontoossa.
Vielä tuosta Teemalta tulleesta, että kaksi laulua meni luihin ja ytimiin. Toinen kertoi äidistä ja toinen isästä, joka hyvästelee maailmalle lähtevän poikansa. Mutta eipäs Natalie -tulkintakaan jättänyt kylmäksi.
Toscanan valoa ja maiseman kauneutta on saatu Anjan kanssa nauttia. Ihana reissu. Tosin olen sitä mieltä, että italialaisten kokkien pitäisi tulla Tampereelle Anjan luo opettelemaan, miten tehdään hyvää italialaista ruokaa ja vastaavasti autoilijat voisivat tulla mun luokseni opettelemaan maltillista ja turvallista ajamista. Ferrarikansan miehet olivat taas ärhäkköinä painamaan pillejänsä, kun vähänkin hidastin opesteet nähdäkseni tai parkkipaikkaa etsiessäni.
Mutta ystävämme Ritan luona oli aivan huikaisevan hyvä illallinen. Tapasimme siellä myös Los Angelesista olevan perheen, jonka vanhemmat olivat Hollywood-kaupungin tv- ja leffapuolen ihmisiä. Jennifer rouva on huippustailisti, joka saanut Emmy-palkinnonkin ja pistänyt kunton monia kuuluisia ja miehensä taas mm. USA:n tv:ssä suositun Suurin pudottaja -ohjelman tekijätiimiä. Meillä on mukava ja mielenkiintoinen ilta.
Meridiana lentää nyt suoraan Helsingistä Firenzeen. Omat eväät mukaan ehdottomasti. Siinä ei edes myydä mitään syömistä. Kolmen tunnin lennon kohokohta on mehutarjoilu, kun saa valita joko lasillinen mehua, vettä tai limsaa. Ai viiniäkö....ehei!
Ja menomatkalla koko cabincrew pelkkiä miehiä. Ei yhtää lentoemäntää, vaan neljä stuerttia. Mitäs minä varattu mies enää kahtelemaan lentoemojen sääriä. Kylllä mun silmilleni iloa riittää omassa kullassani.
TO 10.6.
Kyllä oli mukava päivä eilen, kun meillä oli yhteistä aikaa koko iltapäivä ja ilta. Pistettiin Tre:n pään pihaa kuntoon ja istutettiin mm. ruusuja ja laventeleita. Laventelin tuoksusta on tullut loppuelämäni tärkeimpiä tuoksumuistoja ja -elämyksiä. Sitä nimittäin kukkii Toscanan "pihassamme" ja siellä myös rosmariinipensaita. Piti pistää kumpaakin matkalaukun sisälle hyviä tuoksuja antamaan.
Kylllä Suomen suvi on kaunis. Oli mukava tehdä aurinkoisella kelillä pihahommia.
Kiitokset Erjalle ja Jyrkille avusta jälleen kerran. Ja lettukahveista ja kiitokset vielä pojankin puolesta, joka sai tuliaisletut. Työn raskaan raatajalle maistui pitkän päivän päättäjäiseksi. Oottelin sen jälkeen poikaa töitäs kotio ja tein ruuan valmiiksi. Sitten lähdimme ajamaan Heinolaan, jossa oli kesäteatterin ensi-ilta. Että oli nätti ilta ja kyllä Suomen kesä on kaunis.
Heinola on erikoistunut kesäteatterissaan laadukkaasti tehtyyn musiikkiteatteriin. Tällä kertaa Enkeleitä Broadwayllä. Hyvin tehty, mutta ei kuulu lainkaan lempimusikaalieni joukkoon teoksena.
Kiitos pojalleni, että lähti mukaan. En jaksaisi enää millään mennä tämmöisiin yksin. Niin kauan ja niin paljon olen sitä joutunut elämässäni tekemään. Anja taasen töissä ja siksi musta tuntuukin niin turhalta tämä alkanut loma, kun toinen vielä töissä ja mää vain päivät istun, istun ja istun.
En saa yksin mitään aikaiseksi.
Kun sekä Anja että nyt myös poikani ahertamassa työn äärellä.
SU 27.6.
Meillä päin sanotaan vihta. Kuuluuhan Jämsä itämurteisiin. Ent. Längemäen ja Kuoreveden rajalla menee murreraja. Länsimurteissa se on vasta.
Mutta meillä kylyvötään vihtalla. Ja nimmää kylyvöin vihtallla Tampereellakin.
Anja osti nimppari- ja juhannusylläriksi vihtan. Enkä ole pariin vuoteen saunailoa sillä kapineella nauttinutkaan. Se tuoksu! Keuhkot hengittivät ja tuntui, että oli tilaa paljon enemmän. Ja mikä olo tuli pitkiin ja laihoihin raajoihini, kun keskikesän juhlaa yhdessä lauteilla läiskittiin.
Olen mielissäni Ghanan puolesta. Mustan Afrikan valtio peittosi massiivisen USA:n futiksen MM-kisoissa ja jatkaa puolivälieriin. Hienoa Ghana!
Britit hävisivät Saksalle. Onko taas niin, kuten tuttu sanoi, että muut potkivat kuukauden ja Saksa vie lopulta koko potin?
Vanha suola alkaa janottaa. Rakkauteni laulua ja oopperaa kohtaan alkaa herätä. Odotan innolla Savonolinnan opperajuhlilla käyntiä. Muistaakseni 1999 viimeksi kävin. Ennen kävin joka kesä ja moneen kertaan suvessa. Elämyksiä on monia. Aidan ensimmäisenä kesänä nimiroolin lauloi kolme sopraanoa, joista Pauletaa de Vaughnin näin samassa roolissa Berliinissä myöhemmin. Mutta mulla oli kunnia nähdä kesällä 1986 toinen niistä Aida-oopperoista, joissa nimiroolin lauloi sähköistävä Mara Zampieri. Monet, monet Aidat ehdin nähdä mm. Helena Döse ja Nina Rautio nimiroolissa. Mutta Zampierin ylittänyttä ei ole.
Muita Savonlinnan hienoja muistoja on mm. Hildegard Behrens Lentävän hollantilaisen Sentana, Malgorzata Walewska Cavalleria Rusticanan Santuzzana - kuten Riitta-Maija Ahonen saman teoksen Lolana - Raimo Laukka Tannhäuserin Wolframina sekä Raimo Sirkiä saman teoksen nimiosassa, upea Marjana Lipovsek Aidan Amneriksena, Tom Krause ja turhan nuorena edesmennyt Walton Grönroos Aidan Amonasrona, Jorma Silvasti Taikahuilun Taminona.
Mutta kuka muu on saanut Olavinlinnan muurit jylisemään siten kuin Matti Salminen. Hänen laulutaiteestaan olen nauttinut aina. Jostain syystä erityisesti mieleeni hänen monista upeista rooleistaan on jäänyt Iso Guardiano Kohtalon voimassa. Ei suinkaan tunnetuimpia rooleja Salmisen repertuaarissa, josta Savonlinnassa ehdin nähdä mm. Ramfiksen (Aida), Dalandin (Lentävä holllantilainen), Sarastron (Taikahuilu).
Bassoista puheen ollen muistan Jaakko Ryhäsen Savonlinnasta erityisesti Macbethin Banquona, jossa Jorma Hynninen teki hyvän nimiroolin.
En ole koskaan nähnyt livenä Martti Talvelaa Olavinlinnan näyttämöllä. Tv:n kautta kylläkin hänen Sarastronsa Taikahuilussa. Savoninnaan liittyy mulla monia lämpimiä ja hauskoja muistoja ja erityisesti ystäväni Patun ansiosta. Oopperan ja teatterin lisäksi silloin nuoruusvuosina ehtivät tulla tutuiksi mm. Seurahuone, Tott, Casino ja Hopeasalmi.
Nyt katselin Teemalta Donizettin Rykmentin tyttären, joka tuttu teos. Aikanaan Tampereen Ooppera esitti sen ja ohjaus oli Tapio Parkkisen - sama mies, johon törmäsin sittemmin Hallin Jannessa.
Covent Gardenissa taltioidussa esityksessä on aivan huippuhyvä sopraano Mariena. Mikä komedienne ja näyttelijä laulutaiteen lisäksi tuo Natalie Dessay.
Tonion aaria on yksi tenorikirjallisuuden vaativimmista. Olen levyltä kuullut Alfredon Krausen hienon tulkinnan tuosta hurjan vaativasta aariasta. Juan Diego Florez - joka Dessayn tapaan on mulla täysin vieras nimi - veti sen niin hyvin, että jopa Covent Gardenin vaativa yleisö yltyi raivoisiin väliaplodeihin tuon kuultuaan.
Olen samaa mieltä kuin AL. Eikö pitkäaikaiselle pääministerille löytynyt korkeampaa laskualustaa? Miksi jättää politiikan ykkösketju juuri nyt ja etenkin kansanedustajan työ puolisen vuotta ennen vaaleja? Henkilökohtaiset syytkö vai halua väistää mahdollinen tuleva skandaali? Sitä moni mielessään kysy.
Pasta puttanesca - siinäpä uusi hyvä makuelämys. Muutoin söimme juhannuksen perinteisiä kuten uusia perunoita ja lohta, mutta tänään Anja teki italialaista.
Enkä ole Apenniinien niemimaalla ikinä niin hyvää pastaa syönyt kuin mitä tänään Pyhäjärven aaltojen rantamaisemissa keskellä Hämettä.
TI 29.6.
Pari päivää kesäleskenä. Tuli tämä termi mieleen, kun Mäntän musiikkijuhlien - hieno festari - avajaiskonsertissa kuulin Rahmaninovia. Sehän soi riipaisevasti Marilyn Monroen tähdittämässä Kesäleski -elokuvassa.
Mun paripäiväiseni on ihan kilttiä elämää. Eilen kh:n kokous ja tänään Mäntän avajaiskonsertin kritikointi. Huomenna arki normalisoituu.
Kun ensi vuoden budjettiraamia pohdittiin eilen, törmättiin taas tähän väkiluvun alentumiseen. Tähän asti puhuttu vetovoimaisuuden lisäämisestä, jotta saataisiin uusia veronmaksajia Jämsään. Nyt totuus se, että kaupunki ei meinaa pystyä pitämään edes olemassa olevista asukkaistaan kuten pitäisi. Tässä on kuullut itse kukin joidenkin/monen puhuvan, että muuttaa pois. Nyt väkimäärätaantumassa ollaan kaksiteräisen miekan kanssa tekemisissä. Se on jo todella suuri haaste kaupungille, jonka veroäyriä on tulotalouden romahtamisen takia jouduttu 2000-luvulla nostamaan aina 17.25 lukemista ennätykselliseen 21 lukemaan.
Tapasin eilen kaksi vanhaa oppilasta. Olivat hyvässä laitamyötäisessä kumpikin ja ilahtuivat, kun tapasivat "pikkukakkosen". Mukava oli nähdä. Ja ymmärrän, että elämä ei päästä aina helpolla ja kolhuja tulee. Minun oppilaissani ei ole mustia lampaita. Kaikki ovat puhtaita valkoisia. Joidenkin osalle tulee enemmän vaikeutta. Hyvä paimenhan ei laumaansa jätä eikä siitä ketään häädä.
Brittien tappio Saksalle harmittaa. Nyt Espanja johtaa yhdellä maalilla Portugalia. Muistan jotkut futiksen MM-kisat, jolloin Maija oli innoissaan Christiano Ronaldosta, portugalilaisesta pelaajasta, joka näkyy olevan kentällä nytkin. Poika väitti, että mä olen aina kannattanut Portugalia. Nyt kyllä liputan Espanjan puolesta.
Juhannusaaton Keskisuomalainen hämmensi. Kolme sivullista peräkkäin sama-aiheisia juttuja.Yhdessä pohdittiin potilaita puutteessa - pitäisikö sairaalassa olla tilat seksitouhuille? Toisessa keksittiin suomalaisnimeä bikineille ja niitä oli mm. nännärit, tissukat ja rantsikat. Yhdessä kolumnissa kysyttiin, miksi miehet eivät saa seksiä, yksi otsikko oli Rakkauden ammattilainen, sivun verran oli juttua aseksuaalisuudesta ja jopa lähetyssaarnaaja-asennon etymologiaa käsiteltiin.
Vielä muutama vuosi sitten olisin syvästi, syvästi paheksunut lehden moista linjaa, mutta nyt on jo ikää ja elämänviisautta - sekä kesäistä mieltä - että eipä mua häirinnyt. En enää pienistä hetkahda. Jopa luin pari juttua ja mulle oli historioitsijana ylläri, että keskiajalla a tergo oli erityisen synnillistä.
Tapasin muuten Mäntässä illan konsertissa kollegan. Oli kiva rupatella. Viimeksi tapasin kollegan ja vanhan opiskelukaverin Hki-Vantaalla ja tuli muuten samaan Firenzen koneeseen. Enpä ole auskultointiajan kavereitakaan tavannut, kun jäänyt tämä tietojen päivitys ja kouluttautuminen turhan vähälle. Nyt pitää ryhdistäytyä ja osallistua HYOL:n kursseille ja Lahden historiapäiville. Erityisesti yhteiskuntaoppi, taloustieto ja lakitieto vaativat jatkuvaa tietojen päivittämistä.
<< Takaisin arkistoon
|
|
