| |
MA 6.6.
Kiva keli. Kunnon kesä.
Moni onnitellut loman alkamisesta. Ja alkoihan se - teoriassa. Kyllä mä pidinkin eilen ja tänään lomaa, mutta loppuviikon teen töitä. Kyllä sitä on pakko painaa vaan, ei auta muu. Laskut on maksettava. Pari kokousta vielä ja lehtijuttuja, jotka ovat tosin mulle henkireikä. Torstaina kouluhommiin, kun olen yhtenä kesätentin valvojana ja yritän jäädä korjaamaan ne ja osan itsenäisistä suorituksista. Sitten pidämmekin totaalilomapätkän - yhdessä.
Tänään vähän siivoilin ja istutin muutaman perennan. Anja on vielä töissä. Join kahveet terassilla ja kahtelin sitä rauhoittavaa omaa pihamaata ja viereistä laidunmaisemaa. Siinä silmä ja sielu lepäävät.Olen uppoutunut täysin siihen maisemaan.
Illaksi ajoin tapaamaan nuorimmaista. Vein hänet uimaan ja siellä oli myös kaksi seuraavaa. Oli mukava olo isänä olla uimarannalla niinkin monen lapsensa kanssa. Ja se nuorimmaisen riemu! Samoin kuin sitä seuraavan! Ja sitä seuraavan!
Illalla kävelin kotikontuja - syntymäkodin. Menin suolle haistelemaan. Siellä se kukki valkoisenaan.Taitoin muutaman suopursun mukaankin.
Niitä nyt kahtelen.Tulee lapsuuden tuoksu ja tunnelma.
TI 7.6.
Sitähän media jo sanonut, että sitä saa, mitä tilaa. Pressan valtaa haluttiin kaventaa ja uuden perustuslain mukaan ek-vaalitulos sanelee hallituksen kokoonpanon ja helpottaa ja parlamentarisoi pääministerin valintaa.
Entäs sitten, kun vaalitulos on näinkin yllättävä kuin se meillä nyt oli. Kansan tahtoahan olisi kuunnelta ja hyväksyttävä se tosiasia, että Kokoomus on suurin puolue. Ja Katainen sen puheenjohtaja. Turha esim. haikailla nyt Niinistöa apuun. Puheenjohtaja on puheenjohtaja ja hällä tehtävänsä. Niinistö arvostettu, hyvä poliitikko, joka nauttii yleistä arvostusta yli puoluerajojen. Kataisella on lupakin olla politisoitunut, sillä hän nykyinen puoluejohtaja. Välistä tuntuu - ainakin minusta - että Kokoomukselle ja Kataiselle olisi parempi jäädä oppositioon. Hoitakoon ne, joilla tuntuu se piilossa oleva viisastenkivi nyt jossain olevan. Oli hallituskokoonpano mikä tahansa, niin helppoa sen työ ei tule olemaan. Ainakin asiat, joita tällä vaalikaudella tulee eteen, ovat kovin haasteellisia.
Ensi sunnunatina on Turkin parlamenttivaalit. Jos ennakkosuosikki AKP voittaa, se tietää nationalistinen islamilaispuolueen entistä suurempaa valtaa. Asiantuntijain mukaan Turkin demokratiakehitys (tekisi mieli sanoa, mikä ihmeen demokratiakehitys) on vaarassa. Erdogan nauttii pääministerinä islamilaisten nationalistien suurta suosiota. Ei ole mahdoton visio, että vaalivoitto on askel kohti fundamentalistisempaa Turkkia. Ja mitä se tarkoittaa Euroopan ja EU:n näkökulmasta?
Löysin parjatusta Wikipediasta pätkän Erdoganista:
"Pormestarina hän kielsi alkoholin tarjoilun katukahviloista ja vuonna 1998 hänet tuomittiin "uskonnollisen vihan lietsomisesta" kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen, koska hän oli lukenut Ziya Gökalpin (1876-1924) sotaisan islamilaisen runon "Sotilaan rukous" (1913). »Minareetit ovat pistimemme / kuvut kypärämme / moskeijat parakkimme, / uskovat sotilaamme. Tämä pyhä armeija suojelee uskontoani. Matkamme on kohtaloni, loppu on marttyyrius»"
Tänään YLE:n radiouutisissa haastateltu istanbulilaiskannattaja totesi Erdogan ja AKP -kiimassaan ykskantaan:
- Voiko näin ihmeellistä pääministeriä olla edes olemassa!
TO 23.6.
Lomaakin on ollut, mutta muutama päivä myös töitä. Parasta lomaa oli viikko Italian Toscanassa. Tällä kertaa lensimme Finnairilla Pisaan, josta olikin helppo lähteä autolla. Fi-Li-Pi -autostrada (Firenze-Pisa/Livorno) lähtee suoraan Aeroporto di Galileo Galilein edestä. Siitä vain suoraan baanalle ja kohti Fiorentinon kukkuloita ja Vincenzo a Torrin tuttua kylää.
Muttei syytä huoleen. Reissu meni hyvin jälleen kerran ja oli levännyt, rentoutunut olo. Nyt ovat kokouksetkin jo ohi ja enää muutama koulukorjattava. Rästitentin kokeet jo korjasin ja pari itsellistä suoritusta vielä pitää käydä läpi. Lehtijuttukeikkoja jonkun verran ja niitä teen mielelläni, kun vielä jaksan.
Mitä mukavaa...hallitus kasassa, joskin hallitusohjelmassa hirvittää talonlämmitys- ja autonkäyttökulujen nousu. Moni tarvitsee omaa autoa välttämättä työmatkojensa takia. Ymmärrän, että osalle se voi olla ihan statussymboli- ja kerskakulutushyödykekin.
Valentina Nofornita häikäisi Gardiffin laulukisan finaalissa. Vielä mulla joku tuntumaan laulutaiteeseen, kun sanoin heti finaalin eka aarian eli Lucia di Lammermoorin alussa, että siinä tämän kisan ykkönen. (Ukrainalaisbaritonikin hyvä!) Ja sitä enteilivät ekat aplodit ja myös toiset finaalisuoritukset eli Juliettan valssiaaria ja sitä ennen kuultu Rusalkan aaria. Kaunista, taitavaa, musikaalista.
Pienesti tehty pihatöitä, samaan tahtiin sisätöitä, käyty vähän rippi- ja synttärijuhlissa. Uimakauden aloitin jo ennen reissua.
Mukava oli ajaa suvisen maiseman halki Kuhmoisten Päijälään. Juttukeikka Riihigalleriaan oli mukava. Osmo Rauhalan näyttely aukeaa yleisölle ensimmäisenä juhannuspäivänä. Esillä on Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnoksia, osin semmoisia, joita ei ole ollut esillä missään. Rauhala on tunnetuimpia nykytaiteilijoitamme ja arvostettu myös kansainvälisesti. Hänen soolonäyttelynsä saaminen koto-Suomen suveen on ollut iso asia, mistä Kuhmoisten kulttuuriyhdistys saa olla todella ylpeä.
Patrick Gallois ja Jyväskylä Sinfonia konsertoivat Jämsän kirkossa. Se oli lhyvä ilta. Etenkin Kiviniemen urkuosuus Poulancin numerossa pisti yleisön vapisemaan. Valkamien taideviikkojen annista on vuosikymmenten aikana tullut oleellinen osa myös omaa kesääni.
Vähäsantanen sai Valviralta puhtaat paperit. Säälimättömän mediakohun silmään joutunut Jokilaakson sairaala on tehnyt hyvää työtä. Se on nyt vihdoin virallisestikin todistettu. Suuri kiitos sairaalamme hyvälle, motivoituneelle henkilöstölle. Kirurgi Vähäsantaselta on kysytty lujaa turnajaiskestävyyttä, mitä on onneksi löytynyt.
LA 25.6.
Maamme historian yksi vaikeimmista ajanjaksoista alkoi 70 vuotta sitten:jatkosota.
KE 29.6.
Tuomas Kyrön "Kyllä minä niin mieleni pahoitin" -teos ehti olla markkinoilla kuulemma vajaan viikon, kun piti ottaa jo toinen painos. Siinä teoksessa tulee hyvin ilmi suomalaiseen perusluonteeseen kuuluva taipumus valittaa ja tarkastella asioita negaatioiden kautta. Tämä depressiivisyyteen vaipuva kansakunta on sisukas, mutta jaksaaa täyttää mm. yleisönosastot valitusvirsillä.
Enkä osoita sormella, vaan katson peiliiin. Olen yksi suurimmista valittajista. Ja suurimmaksi osaksi ihan turhaan, sillä niin paljon elämässäni on asioita hyvin.
Voisin luetella tänä kauniina keskikesän päivänä piiiitkääään listan mukavista asioista. Tärkeintä on, että minullla on mukavat, rehelliset lapset. Hyvä ja ahkera vävy.
Ja aivan ihana puoliso. Olen etuoikeutettu, että olen saanut hänet.
Olen siis onnellinen mies.
<< Takaisin arkistoon
|
|
