| |
TI 6.6.
Tänään oli mukava ilta Helsingissä. Keli mitä parhain. Käveltiin hetki Espalla ja Kasarmintorin yli. Anja jäi omaan tilaisuuteensa Pastikseen ja mä jatkoin kohti Kapteeninkatua ja Sea Horse -ravintolaa. Sinne kokoonnuimme muistelemaan taiteilija Martti Kuuskoskea, jonka syntymästä olisi tänään tullut sata vuotta.
Martti teki merkittävän uran sekä elokuva- että teatterinäyttelijänä, mutta myös kirjalijana. Se, mistä hänet parhaiten muistetaan, ovat faunipeikot. Ne olivat iso kansallinen ikoni ja vientituote 60-luvun Suomessa. Silloisen vaimonsa Helenan kanssa Martti loi merkittävän faunipuiston Järvenpäähän. Myöhemmin Martin faunipeikot jatkoivat eloaan Jämsän Peikkopuistossa 80-luvulla.
Minulla oli ilo ja kunnia olla monena kesänä Martilla töissä. Sain tutustua hienoon ja sivistyneeseen ihmiseen ja hänen kauttaan tutustuin myös taiteeseen - erityisesti kirjallisuuteen ja musiikkiin. Mutta tutustuin myös moniin mielenkiintoisiin ja hienoihin ihmisiin Martin kautta. Minusta oli erinomaista, että hänen lapsensa päättivät järjestää tämmöisen tilaisuuden. Oli ilo nähdä vanhoja hyviä tuttuja ja tutustua myös uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Oli mukava kävellä kesäistä Korkeavuorenkatua kohti rautaatieasemaa illan päätteeksi. Kainalossani oli Auvo Taivalvuon tekemä Suuri multamarssi. Kuvitusta Pyhän puun tarinaan.
SU 11.6.
Tässä monenlaista yllätystä ollut viime päivinä. Totisesti ollut!
Mutta poikani yllätti minut iloisesti tänä iltana. Ihan mieltä herkisti. Kiva, kun on on nyt mukavaa odottamista!
Anjan kanssa saatu laitettua tuota meidän pihaa vähän kesäasuun. Tänään pesimme tehopesulla terassin ja siitä tulikin kivemman näköinen. Eihän tuo piha niin helppo ole, kun sammalta työntyy joka paikkaan, mutta on se nyt kivemman näköinen. Viikko ollut kesälomaa ja joka päivä niin täynnä ohjelmaa, että. Tänään Mikko ja Laura tulivat meille syömään ja sitten käytiin vielä kahvilla ja napattiin Liisa mukaan. Maijan perhe oli perjantaina Liisan kera. Oli mukava mennä kahtomaan naapurin lehmiä Moonan kanssa. Nyt se on sitten kesä ja mikäs tässä ollessa lehmälaitumen naapurina.
PE 16.6.
Mukava olla ptikästä aikaa Hel-Sto-Hel -risteilyllä. Poikani Mikko ilahdutti ja yllätti. Oli hankkinut meille Tukholman risteilyt. Eilen lähdettiin Katajanokalta m/s Gabriellalla ja tänään sitten takaisin kohti Helsinkiä.
Olin kyllä tosi iloisesti yllättynyt Mikon hienosta teosta. Alkukesästä on mukava katsella suomalaista merimaisemaa. Se on rentouttavaa. Ja liityntäkuljetuksetkin kuuluivat tähän matkaan. Paunulaisella köröteltiin suoraan satamaan. Aika hurjat ruuhkat olivat Hesän päässä eilen, mutta meillä oli hyvä ja ammattitaitoinen kuski, joka jätti poikkeamtta Kampin matkakeskuksessa ja suunnisti suoraan Olympiaterminaaliin ja sieltä Katajanokalle. Kelikin on ollut oikein mukva. Kovasta merenkäynnistä en nimittäin pidä.
PE 23.6.
Olin varautunut paljon kehnompaan juhannussäähän. Mutta tänäänhän ollut koko iltapäivä aurinkoista. Istuttu terassilla ja luettu. Ja kuunneltu samalla musiikkia. Anja soitti oikein Waltteri Torikkaa. Minä samalla luin Raila Kinnusen kirjaa Korkealta ja kovaa. Se kertoo Karita Mattilan urasta. Hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Päivän jännittävin kohta oli, kun kävin Kalevassa Liisalla. Kun oli päässyt töistä TAYS:sta, niin oltiin sovittu, että poistaa multa tikit. Varauduin suureen ja mittavaan operaatioon, mutta siinä menikin noin minuutti. Assistenttinaan oli kissansa Mimosa. Eikä kivunlievitystä tarvittu.
Sen operaation jälkeen takaisin kotiterassille nauttimaan auringosta, kesästä, lukemisesta ja musiikista.
Nyt söimme jo kalaosuuden ja kohta jatkamme pääruokaan eli pihviin, joka on taas Anjan bravuuriosastoa. Minen osaa paistaa semmoisia. Illemmalla vielä juhannussauna.
SU 25.6.
Sadekelien ratoksi olen lueskellut kirjaa Karita Mattilasta. Mielenkiintoinen teos tuo Korkealta ja kovaa. Paljon on semmoista, minkä allekirjoitan Mattilan kanssa. On myös semmoista, missä mietin, onko kaikki kohdallaan. Mattila on kovan luokan kansainvälinen tähti ja hänellä on oikeus olla vahvasti jotain mieltä ja pistää nimiä mustalle listalleen, kuten kirjassa todetaankin useampaan kertaan. Temperamenttinen ja huumorintajuinen nainen, jota olen saanut oopperalavalla kahdesti seurata. Ja täysin myyty olin. Mikä osaamisen taso ja mikä karisma.
Eka kerra näin Hänen Tsaikovskin Patarouvan Lisana Tampereen Oopperan esityksessä. Kun Mattila astui lavalle, koko yleisö mykistyi. Hän piti yleisöä pikkusormessaan. Myöhemmin hän teki saman roolin Metropolitanissa.
Samaa mieltä Mattilan kanssa olen mm. siinä, että enemmän voisi olla myös puheteatterissakin yksilökiitoksia eikä aina koko massa tule kerralla lavalle. On usein ollut minullakin yleisössä istuessani niitä tilanteita, että haluaisin aplodein palkita erityisesti jonkun näyttelijän/laulajan, joka on sytyttänyt minua tavallista enemmän.
Mattila oli lahajaks aikanaan myös koulussa ja menestyi eri aineissa. Mukava oli lukea, että hänkin piti historiasta. Ja että heilläkin on ollut kotona Virkku -niminen hevonen.
Raila Kinnusen elävää tekstiä lukee mielellään. Mukana on myös kuvia Mattilan huikeasta urasta. Mukava kirja. Suosittelen.
MA 26.6.
Mattilan kirjan innoittamana olen tässä taas kuunnellut youtubesta monia hienoja laulajia ja löytänyt ihan uusiakin helmiä. Erityisesti sykähdytti, kun löysin pienen pätkän, jossa Dmitri Hvorostovsky palaa vaikean sairauden jälkeen vihdoinkin yleisön eteen Metropolitanissa ja laulaa konsertissa aarian Verdin Rigoletosta. Mikä aplodien myrsky sekä ennen että jälkeen esiintymisen. Mahtaa olla huikea tunne, kun aivosyöpähoitojen jälkeen pystyy vielä laulamaan ja tekemään yleisön iloksi sitä, mitä itse rakastaa. En tiedä, mitä mahtoi Hvorostovskyn päässä liikkua noiden minuuttien aikana, mutta sen tunteen täytyy olla jotain käsittämätöntä.
TI 27.6.
Tänään tuli YLE 1:n Kiveenhakatut -sarjassa mielenkiintoinen jakso. Toimittajat olivat nyt Jämsänkosken hautausmaalla. Pääosassa oli Cortinan olympialaisten viestihopeamitalisti Jorma Kortelainen. Hän on harvinainen urheilija siksikin, että on edustanut maatamme sekä talvi- että kesäolympialaisissa. Ohjelmassa sanottiin, että läheisten mukaan Kortelainen oli kuitenkin enempi hiitäjä kuin soutaja. Ja lepää viimeistä lepoaan hiihtoladun lähellä Jämsänkosken hautausmaalla.
Juuso Waldenin talli oli merkittävä suomalaisessa urheilussa. Etenkin Jämsänkoski-Jämsä-Valkeakoski -kolmiyhtys oli aikanaan ihan suomalaisen huippu-urheilun eliittiä. Mukava käyttää tuota sanaa "eliitti" tämmöisessä positiivisessa yhteydessä.
<< Takaisin arkistoon
|
|
