| |
TO 4.10.
Tällä viikolla on ollut joka ilta jokin kokous ja tänään vielä valtuustoryhmän tapaaminen uuden kaupunginjohtajan kanssa. Lauantaina lähdemme koulun kanssa teatterimatkalle Tampereelle. Kalenteri täyttyy kummasti, kun syksy etenee.
Harmittaa, että Kokoomus vaalivoittonsa jälkeen on töpeksinyt ja hankkinut kielteistä julkisuuskuvaa, mikä tekee kuntavaaleista entistä haasteellisemmat. Vaikka sairaanhoitajille on ohjattu hallituksen kautta palkankorotusrahaa ja korotustaso yli 12 % on todella iso ja huomattava, se jää täysin tuon 500 euron ja Kataisen "lupauksen" varjoon. Tai ministeri Lindenin vauva ja etätyöt ja nyt vielä A-Studion väitteet ministeri Vapaavuoren lainaväitteistä.
Mistä minä pienenä keskisuomalaisena kunnallispoliitikkona tiedän, mitä todella on tehty ja luvattu, mutta eihän tällaisia sotkuja tarvitsisi olla. Puolustelemaankaan en voi ruveta. Nyt ryvetään tässä ja suunta eteenpäin ja jos mokattu, niin opiksi on otettava. Oppositiollehan tämä kaikki on suurta herkkua.
Näyttäisi siltä että Tehyn lakko tulee. Hallitus ei asiassa peräänny. Valitettavasti viime vuosina lakot ovat käyneet yhä pitkäkestoisemmiksi ja onneksi lakkoja on enää harvemmin kuin 70-luvulla. Jos pamilaisetkin vielä pamauttavat, niin voi voi. Lakko kuuluu kansanvaltaan ja siihen tulee olla oikeus, mutta lakoilla on aina se mitalin toinenkin puolensa ja lakoilla on kärsijänsä.
LA 13.10.
Syysloma alkoi! Kun männä kesän loma jäi mulla olemattomiin,yritän nyt tämän viikon aikana ladata akkuani niin paljon kuin vain voltit sallivat. Lähden tiistaina Budapestiin - yksin! Kukaan ei rutise eikä nyi takinhelmoista eikä anele rahaa tahi hoe: - ei, ei museoon....
Ei myöskään ole 33 oppilasta paimennettavana kuten leirikoulussa. Nythän on juuri vuosipäivä edelliselle leirikoululle, sillä 13. lokakuuta tulimme Prahasta vuosi sitten viikon mittaisesta onnistuneesta leirikoulusta.
Vähän noita pihatöitä ja muita rästiin jääneita kotihommia tässä meinaan tehdä. Syysloman jälkeen jatkuu paitsi työputki niin kokousrumba. Esim. tilaaja-tuottajamallista on info, ja se tulee tarpeeseen. Olen jo kaivannutkin perustietoa, mikä se malli on ja miten se toimii.
Toivottavasti keli lämpenee, kuten on luvattu. En välitä yhtään, että talvi jo tulisi. Himoksen kaavan läpimenosta olen iloinen, kuten varmasti moni muukin. Myönteinen signaali sijoittajille!
SU 14.10.
Onpa ollut mukava päivä. Mummut ja pappa tulivat meille syömään. Sinikka ja Keijo lähtevät taas huomenna Thaimaahan puoleksi vuodeksi talvea viettämään. Assi-mummu ei ole meillä käynyt kuin yli vuosi sitten Jäkälässä. Invataksilla haettiin osastolta sairaalasta. Ja mukavaa oli!
Pistimme kotoista ja suomalaista ruokaa. Teija teki karjalanpaistia ja se oli erinomaista. Minä tein tomaattikeittoa alkuruuaksi ja salaatit ja kalalautasen. Jälkiruuaksi Mikko paistoi lettuja ja minä täytin lämpimät letut kylmällä vaniljajäätelölöllä ja mansikkahillolla. Oli hyvää! Liisa leipoi kahvin kanssa korvapuusteja.
Kynttilät toivat tunnelmaa ja takassa roihusi tuli. Oli oikein kotoista ja rentouttavaa ja varmasti oli niin äidille, Sinikalle kuin Keijollekin mukava päivä. Ja erityisesti meille ja lapsille!
Ja äidinkin sairaalassa vaivannut ruokahaluttomuus...siitä ei ollut tietoakaan. Soi kuin reissumies! Ja vielä punaviiniäkin lasin otti.
Nyt tässä takkatulen loisteess istutaan, kynttilät edelleen tunnelmaa luomassa. Lämmitin saunan. Pääsee Maijakin kotosaunaan, kun lähtee huomenna mummunsa ja pappansa mukaan kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Tein heille jo lähtöselvityksenkin netissä valmiiksi.
On tämä loma mukavaa! Elän jälleen!
TI 16.10.
Taloussanomissa on mielenkiintoinen palkkavertailu akateemisesti koulutettujen ja duunaripalkkojen kesken. Ei liene yllätys kenellekään, että akateemisesti koulutettu kirjastonhoitaja tai teatteritaiteen maisteri tienaa keskimäärin vähemmän kuin putkiasentaja. Lähes sama palkka on psykologian maisterilla ja luokanopettajalla.
Jos sairaanhoitajat saavat läpi vaatimuksensa, he kohoavat palkallisesti kunnallisen alan palkkaeliittiin. Edelleen yritän muistuttaa, että palkankorotusten tulisi edetä maltillisesti ja pitkällä aikavälillä. Ylisuuret kertakorotukset kostautuvat. Sairaanhoitajat varmasti toivovat nettopalkkansa kasvua, mitä ylisuuri kertakorotus ei välttämättä takaa. Nyt on helppo vaatia sisarilta tukea, kuten Arja Paakkanen populistisesti paikallislehden yleisönosastossa totesi. Mutta poliitikon tehtävä ei ole ajaa yhden väestöryhmän etua, vaan tarkastella kansantaloutta kokonaisuutena!
Minä lähden nyt Budapestiin. Lähtöselvityksen tein jo eilen netissä. Se on kätevää. Tarttee vain jättää matkalaukku Baggage drop -tiskille Hki-Vantaalla ja siitä suoraan turvatarkastukseen ja tax free -puolelle.
TO 18.1O.
Táállá Budapest! Metrossa mietin jo Ferihegyn lentoasemalta tullessani, ettá ovatko námá ympárilláni olevat heimoveljiámme. Missá meidán ugrilainen alkukotimme on....jotain tuossa kielen intonaatiossa on tutuhkoa ja ihmeen hyvin sanat jáávát mieleen, miká ei sinálláán kielisukulaisuutta vielá tieteellisesti todista.
Sosialistisen realismin patsaspuisto oli vaikuttava. Siellá ovat Stalinin saappaat, ainoa Stalinin patsaasta, joka jáljelle jái vuoden 1956 kansannoususta. Muutoin madjaariveljemme ja -siskomme pistivát palasiksi koko Stalinin patsaan. Sosialismin jáánne tuoksahtelee vielá sillá táállá mm. rakennuskannassa ja palvelukulttuurissa. Kapitalismin kovuus nákyy kerjáláisiná, syrjáytyteiná ja erityisesti romaanien sorrettuna asemana.
Tyõn tuottavuudessa on vielá parantamista. Palvelualalla on valtavasti henkilõkuntaa, mutta tarve ei válttámáttá aina niin iso. Ja erilaista lipunmyyjáá ja tarkastajaa ja esitteen jakajaa, puhumattakaan kadulla kauppaansa pitávistá vyõn myyjistá, põytáliinojen kauppaajista jne...en uskalla edes arvata, mitá kaikkea õiseen aikaan myydáán...
Huomenna kotiin. Kolme yõtá tállá kertaa sopiva máárá. Kyllá historian opettajan velvollisuuksiin kuuluu káydá muissa kulttuureissa ja niiden museoissa. Nyt ymmárrán taas Unkarin historiaa paljon enemmán. Luin jo ennen matkaa kirjoista ja táállá náhnyt livená, mitá se on tarkoittanut.
LA 20.10.
Mukava oli päästä kotiin. Matkoilla on yksi parhaista asioista kotiin lähteminen ja kotiin tuleminen.
Pitkät ovat Tonavan rannat. Tuli niitä taas pari iltaa asteltua ja kuljettua siltojen yli. Viimeisenä iltana kiipesin pimeässä Cittadellalle. Koville otti, kun joka paikassa ei palanut katulamppukaan. Mutta oli se sen arvoista. Uskomattoman upea on Budapest iltavalaistuksessaan eikä sitä mistään näe sen paremmin kuin Cittadellan päältä.
Uskomatonta sekinn, että kun laskeuduin alas ja ihastelin yhtä komeata taloa ja sen puutarhaa, huomasin, että sehän on Suomen suurlähetystö.
Vielä uskomattomampaa, että edelleen siinä samassa paikassa on ruokaravintola, jossa Patun kanssa interraililla söimme 25 vuotta sitten. Se oli ikimuistoinen pitkä päivällinen, jota siivitti elävä musiikki. Ja elävä musa soi siellä edelleenkin. Hintataso oli vain toista ja asiakkaat rikkaita turisteja. Minä menin salaa eteiseen ja istuin siellä puolisen tuntia kuunnellen turisteja hemmottelevaa unkarilaismusiikkia. Sitä ennen katselin kadulta ikkunan läpi erään paikallisen nuorenparin kanssa, kun tarjoilijat tanssivat viinikarahvit pään päällä. Sitä numeroa ei ollut silloin viimeksi eli huhtikuussa 1982, kun siellä söimme.
Neljännesvuosisata sitten istuin siellä nauttien musiikista, ruuasta ja juomasta eikä se maksanut paljoa mitään verrattuna nykyiseen hintatasson. Siltikään en olisi valmis vaihtamaan Unkarin järjestelmää siihen samaan vanhaan. Jokainen tietää, että markkinatalous on raaka systeemi, mutta unkarilaisilla on nyt poliittinen vapaus. Vuoden -56 kansannousu on unkarilaisille edelleenkin suuri asia ja heidän elämisensä milloin Itävallan alla, milloin turkkilaisten alla, hetken natsi-Saksan alla ja lopulta neuvostovallan alla ovat kaikki hyviä syitä nykyiselle itsenäisyydelle ja demokratian hahmottamiselle.
Mutta en bongannut enää sitä asuntoa ja sen parveketta, jossa asuimme. Se pariskunta, joka siinä asui, ei enää tällä telluksella käyskentele. Silloin oli ikää jo sen verran paljon. Mutta mukava pariskunta, joka majoitti kotiinsa reilaavia nuoria.Bartok Bela -utcan alkupäässä se oli, ihan tuon mainitun sörözön (=ravintola) lähellä. Muutoin kaikki palautui käsittämättömän hyvin mieleen näinkin pitkän paussin jälkeen. Deja vu -kokemus oli vaikuttava.
Paluulennon purserina oli muuten Merja Vanhanen. Oikein miellyttävä ja reipasotteinen lentoemäntä, jolla oli jopa persoonallisuutta kuulutuksissa eikä kaikki mennyt sen totutun liturgian mukaan.
LA 27.10.
Kyllä ollut raskas viikko. Joka ilta jokin kokous tai sitten vanh.ilta jonne viran puolesta osallistuttava. Eilen olisi ollut vielä yksi edustushomma, mutta mun oli pakko se jo perua, en jaksanut. Ihan jo fyysisiä oireita.
Muutenkin niin raskas viikko, kun Teijan kanssa taas kova henkien taisto. Kaksi jääräpäätä kun ottaa yhteen, niin on se tulta ja tappuraa. Nyt olen karkotuksessa ja katotaan sitten parin viikon päästä, miten tästä mennään. En ole helppo puoliso, muttei totisesti ole Teijakaan! Moni ei mun housuissani olisi jaksanut näitä vuosia. Ei todellakaan.
SU 28.10.
Pitkästä aikaa olin keikalla. Se sai ajatukset hetkeksi pois omista asioista, joissa nyt aivan liikaa mulle päänvaivaa. Kunpa elämä olisi edes vähän helpompaa. Ja kunpa jaksaisin. Kaipa mun pitäisi puhua, mutta kätken ja olen sitä mieltä, että itse taakkani kannan ja haavani nuolen. Tiedän, että se ei ole terveellinen tie.
Illalla kuuntelin kokonaan Sibeliuksen laulukilpailun finaalin. Ehkä oli yllätyskin, että finaalin tuntemattomin nimi Hanna-Stiina Tahkola voitti. Mutta ymmärsin, että kisassa haetaan myös persoonallisuutta ja kriteereissä painotetaan myös tulkintaa ja siihen nähden Tahkolan voitto oli omiaan. Kiinnitin heti huomiota hänen voimakkaan tummaan ääneensä, jota hän rohkeasti väritti tulkitessaan Sibeliusta. Olen juryn kanssa täysin samaa mieltä.
Tein pitkästä aikaa iltapalaksi mannapuuroa, lasten herkkua. Maija tulee huomenna onneksi kotiin. Olen häntä kaivannutkin. Äiti siirretty osasto 11:lle eli vuodeosastolle, mutta olen yllättynyt osaston viihtyisyydestä ja siisteydestä. Huonekin on todella kodikas.
TI 30.10.
Eilinen valtuustonkokous jäi kaivertamaan mieltäni. Hallin Jannen ylim. määräraha sinällään ikävä asia, mutta kuitenkin toivoin Jämsän sen hyväksyvän. Totta kai olen puolueellinen ja epäobjektiivinen. Hallin Janne oli mulle tärkeä kokemus ja pidin tiimistä ja työilmapiiristä valtavasti ja tulen kuolemaan siinä uskossa, että se oli taiteellinen voitto ja toi Jämsälle enempi hyvää kuin huonoa.
Nyt on jälkiviisasta sitten pohtia, tarvitseeko sitä 20 000 euroa myöntää. Budjettihan oli täysin epäonnistunut, mutta ei siitä voi ketään syyttää. Se oli liian suuri tuotanto kerralla ja kyse kokemattomuudesta. Riskinotosta sen sijaan täysi kymppi. Kyllä Himosalueen kehittämiseen on Jämsältä rahaa liiennyt. Entäs nyt, kun on kyse 20 000 euron lisämäärärahasta J+J:n tappioiden peittämiseksi! J+J on lypsävä lehmä, jota Jämsän ei kannata missään nimessä teurastaa. Eikä myöskään poliitikkojen pidä sotkeutua teatterin ohjelmistoon. Yhteiskunta, jossa poliitikot alkavat päättää, mitä taide on saatikka alkavat määrätä, mitä esitetään ja mitä ei esitetä, on totaalitaarinen yhteiskunta, joka ei ole demokratia, vaan diktatuuri.
Kaupunki osoitti varsin ihmeellisellä tavalla kulttuurimyönteisyytensä kukittamalla Hallin Jannen kantaesityksessä vain osan solisteista. Se oli asia, jota häpesin ja luottamushenkilönä sain monet kerrat siitä porukalta kuulla. Ja kyllä on saanut myös kaupungin edustajat kuulla sitten minulta ja uskon, että kaupungin johto on tietoinen, mitä mieltä olin siitä, että mm. Ilkka Hämäläinen, Jukka Luukkanen, Maija Keskinen jäivät kukittamatta. Suomisen Seppo ja Lindströmin Pirkko jakoivat kukkia yli tuhannen katsojan seuratessa vain osalle solisteista ja loput jäivät seisomaan ilman kukan kukkaa. Mikä paremmin voisikan näyttää siltä, että tuossa on se rupusakki, joka on B-luokkaa A-luokan saadessa kukkakiitokset.
Tämän kukkafiaskon jälkeen kun kaupunki yhä uudelleen ja uudelleen vatvoo tuota lisämäärärahaa, niin sanon suoraan, että mua hävettää ja raskaasti.
Äiti viihtyy osasto 11:lla hyvin. Joka aamu potilaat puetaan kunnon vaatteisiin. Sekä lounas että päivällinen yhteisessä ruokailutilassa. Osaston toimintoihin olen hyvin tyytyväinen. Oma huone ja viihtyisä, kodikas. Radio, kasetteja, lukemista, jumppaa, ohjelmaa. Äitihän ei katsele televisiota, mutta seuraa Ylen ykköstä ja erityisesti klassista musiikkia ja tietysti hengellistä musiikkia. Kirjavaunusta olen hänelle lainannut lukemista. Ruoka-aikaan on mukavaa, kun vastapäätänsä istuu vanha naapuri Liisa. Ja Topikin syö samassa pöydässä.
Eilen yllätyin, kun kävi ilmi, että ainakin Arja lukee nettipäiväkirjaani. Luulin, ettei tätä kukaan lue, mutta kiva, että joku edes käy. Jäin tähän koukkuun. Mun piti vain vaalityöhön liittyen tätä pitää, mutta tämähän on kivaa...
Maija tuli kotiin! Ihanaa! On ruskea ja teetti nätin mekon itselleen Thaimaassa eikä tullut maksamaan kaikkinensa kuin 50 euroa. Lennot olivat menneet hyvin ja sinne jäivät mummu ja pappa itkemään, kun tyttärentytär lähti takaisin koto-Suomeen. Ja kuulemma kylmä maito maistui ihanalta tänään koulussa. Uskon sen, kun kaksi viikkoa on syönyt thai-herkkuja.Olen niin ylpeä Maijasta, kuten muistakin lapsistamme. Nyt kun hän on jo noin iso tyttö ja keskustelee niin järkevästi ja ymmärtää paljon asioita.
<< Takaisin arkistoon
|
|
