| |
TO 2.10.
Maanantain paneelissa esillle noussut lukion sijaintikeskustelu on tärkeä asia. On muistettava, että logistikko ei välttämättä järjestele koulukyytejä lukiolaisille, koska lukio on ei-lakisääteinen palvelu, mikä ei edellytä myöskään koulutuksen ylläpitäjää järjestämään koulukyytejä perusopetuksen tapaan. Uskon, että lukion siirtäminen Seppolasta esim. ammattikoulun alueelle toisi lisää oppilaita Hallista Mäntän lukioon - jos sinne olisi suora kyyti ilman mahdollista Jämsän kautta tapahtuvaa auton vaihtamista.
Hyppytuntisin lukiolaiset käyttävät kauppojen ja pankkien palveluita, autokoulupalveluita, kirjaston palveluita. Niiden oltava lähellä. Erityisesti kirjakaupan läheisyys on lukiolaiselle tärkeä asia. Ja aina muistettava, että Jyväskylän ja Tampereen lukiot vetävät jo nyt. Uuden kaupungin lukiosta tehtävä entistä vetovoimaisempi.
Lukioasiaa on kysyttävä käyttäjäkunnalta eli Kuoreveden, Jämsän ja Jämsänkosken 8.- ja 9.-luokkalaisilta sekä heidän vanhemmiltaan sekä nykyisiltä lukiolaisilta ja heidän vanhemmiltaan. Käyttäjäkunnan kanta on tärkeä asia päätöstä tehtäessä.
Koulu-uhkaukset ovat törkeitä. Tämänpäiväiset kaksi Tampereen tapausta kolahtivat minuun henkilökohtaisesti, sillä Kalevan lukio on lähellä Maijan ja Samin asuntoa. Kaarilan yläasteen rehtorina on taas entinen pomoni ja hyvä ystäväni, joka oli silloin Seppolan koulun reksinä, kun olin yläasteella töissä. Kaarilassa asuu myös hyvä ystäväni, joten seutu minulle merkityksekäs.
Paatista on tehty Nuoren Voiman päätoimittaja! Siis se nuori poika, jonka muistan ikuisesti Peikkopuiston Paattina, on nyt FL ja tutkija. Oikea nimensähän on Martti-Tapio Kuuskoski eli hän on faunipeikkoluojan Kuuskosken Martin - hyvän ystäväni - vanhimmainen Martin jälkimäisestä liitosta taiteilija Marja-Liisa Kaitalan - hyvä ystäväni - kanssa.
Yksi uusi ystäväni, joka on vaihtamassa työpaikkaa, pääsi jatkoon ja testit kestivät vaatimattomasti 11 tuntia! On siinä urakkaa. Olo oli kuin mankelin läpi vedetyllä. Suurten firmojen johtoryhmän paikoille mennään tiukan seulan läpi.
Tänään oli tanssiharkoissa eka kerran fuskua. Luulin, ettei semmoista tanssia olekaan, kun hyvä ystävättäreni hiljan siitä mainitsi. Ajattelin hänen fuskaavan. Hyvää jumppaa oli, sillä meno siinä sen verran sykkivää. Mulla meni niin ja näin. Pysyinpä jopa rytmissäkin välillä - mutta taka-askel oli välillä etuaskel ja välillä taka-aske oli yhtä hidas kuin joustavat sivuaskeleet, vaikka sen pitää olla nopeampi. Ope kävi kysymässä, vieläkö tuolin kanssa harjoittelen, kun pistin viikolla viestin, että on niin kuivakasta tämä yksin harjoitelu, kun kumppanina tuoli ja ope oli sitä mieltä, että kannattaa hankkia nainen.
SU 5.10.
Terkkuja täältä Kaarilasta, ei kun Kalevasta. Nämä K-alkuiset Mansen osat sotkevat nyt pään, kun on Kalkkua, Käpylää, Kaukajärveä, Kyttälää. Maijan ja Samin asunnon ikkunasta tästä 9. kerroksesta katselen aina iltavalaistua Kalevan kirkkoa, joka on mulle kauniimpi ja tärkeämpi maamerkki kuin se kuuluisa Näsinneula, joka myös iltasella hohtaa. Nyt oli tilaa olla Mikon kanssa, kun Maija ja Sami vävykokelaani kotona viikonvaihdetta. Olin Tampere-talossa harkoissa ja ennen sitä käytiin yhden ystäväni luona syömässä ihanaa kotoista makaronilaatikkoa, jota olin oikein toivonutkin. Annalta oli tullut muuten mailia, mistä ilahduin, kun niin harvoin hänestä kuulen enää. Oli ollut työmatkalla Kiovassa.
Jopa minä osasin ennustaa, että Islannin pienen kansantalouden hurja kasvu johtaa ylikuumenemiseen ja sitä kautta talousongelmiin kuten nyt on käynyt. Iltalehti ottikin kantaa, että kauanko Suomen rahoitusmarkkinat säilyvät ongelmitta, kun joka puolella tuntuu olevan rahoitusmarkkinaongelmia muita Pohjoismaita, Baltian maita ja Venäjää myöten - isommista kansantalouksista puhumattakaan. Ehkä Suomen pankkilaitos otti viimeisen vakavan kriisin niin tosissaan, että riskiluototusta ei ole harjoitettu ja näin rahoitusmarkkinakriisi minimoitu. Toivottavaa olisi.
Turkin presidentti Abdullah Gül on seuraava Martti Ahtisaari -luennon pitäjä Jyväskylässä ensi torstaina. Tämän päiväisessä Keskisuomalaisessa on presidentin haastattelu, jossa yleissävy on mielestäni turhan kohtelias ja jäin kaipaamaan enempi kriittistä journalismia.
Olkoon vain presidentti, niin sitä suuremmalla syyllä hän voisi vastata, mikä on Turkin politiikkaa kurdeja kohtaan ja mitä presidentti ja hänen islamilaistamiseen jossain määrin pyrkivä AKP-puolueensa aikoo tehdä kurdien aseman parantamiseksi, naisen ja miehen tasa-arvon kehittämiseksi, yleisten ihmisoikeusasiain kehittämiseksi sekä miten aikoo kehittää Turkin ja Armenian suhteita. Ovathan maiden päämiehet jo tavanneet jalkapallon merkeissä. Kaipa sekin on jotain. Mutta eiköhän olisi aika nostaa kissa pöydälle, jopa turkkilainen kissa, ja selvittää, mikä oli armenialaisten kohtalo Turkin alueella vuosina 1915-17. Armenia puhuu kansanmurhasta, jonka Turkki kiistää. Minä ainakin haluan historian opettajana tietää, mikä on objektiivinen totuus.
Harvoin olen lukenut niin myötäelävää ja aitoa kolumnia, kuin ministeri Paula Risikon Kauhajoki-tragediaa käsittelevä kolumni viimeisessä Opettaja-lehdessä. Ministerin omat läheiset joutuivat kokemaan tuon tragedian, joten harvoin mikään asia on kohdannut maamme ministeriä niin henkilökohtaisella tasolla.
KE 8.10.
Parasta: Mikko oli joukkueessa, joka pääsi kädentaitojen jatkoon. Kaikkiaan 16 joukkuetta ja vain kolme pääsi jatkoon! Olen ylpeä Mikostani!
Mä en tiedä, kuinka moni käy täällä lukemassa taviksen blogia. Kiinnostaako, mitä mulle kuuluu? Hyvää. Henkilökohtaisista jutuista en enempää puhu, mutta mukavasti menee. Ja se on oikeus ja kohtuus kaiken sen jälkeen, missä myllyssä olen tullut pyöritetyksi.
Olen hullun lailla korjaillut kokeita ylppäreitten jälkeen kaikki illat. Saan urakan tehdyksi ennen syyslomaa. Ilmeisesti syötän arvosanat koneelle tallinnalaisesta hotellista tulevana viikonloppuna eli sen verran jää lomalle töitä. Onneksi nyt ei enempää. Illalla olin seuraamassa vaalipaneelia, jossa oli teemana lapset. Hyvä aihe ja hyvä paneeli. Kerrankin sain pidettyä suuni kiinni enkä sanonut sanaakaan. Istuin ja kuuntelin, mitä muut olivat mieltä. Varmasti kaikki kuntavaaliehdokkaat ovat yhteisen hyvän asialla. Se on selvää. Mistä siihen rahoitus...se onkin kovempi juttu!
PE 10.10.
Loma tulee ja tarpeeseen. Hullun lailla kaikki liikenevä aika mennyt ylppäreitten ja kokeitten korjaamiseen. Silmät ovat ihan kipeät. Sain neuvon pistää kylmän kääreen silmien päälle. Sehän muuten on auttanut joskus mua pään ja vatsankin kivistykseen. Harvoin mulla on särkenyt mitään paikkaa. Olen varmasti ikääni nähden vähiten särkylääkkeitä syöneitä suomalaismiehiä.
Mutta nyt särkee hermoja! Tässä tasa-arvon maaksi väitetyssä oikeusvaltiossa näen todella sen, miten heikoilla mies voi olla eron jälkeisessä tilanteessa. Sain oikein viranomaistaholta lapsen tapaamisoikeuspostia ja jos kirjoittaisin tässä, mitä siinä sanotaan, niin kukaan ei uskoisi! En uskonut minäkään, että nykyaikana voi niin keskiaikaista touhua vielä olla.
Sanon suoraan, että kun mun perusarvojani ovat koti, uskonto ja isänmaa, niin kukaan ihminen ei voi ikinä arvata edes lähellekään niitä tunteita, mitä kodin hajoaminen ja menettäminen ovat minulle merkinneet.
On siis vähintääkin oikeus ja kohtuus, että elämä alkaa hymyillä ja uusi onni ja kukoistus ovat tullakseen, kuten ruhtinas Gremin laulaa aariassaan Jevgeni Oneginissa. En vain olisi ikinä osanut uskoa, että elämä voi muuttua hyväksi kaikkien kolhujen jälkeen.
Että enkö mitään sano Nobelista: no totta kai tunnen mitä suurinta iloa kuten kaikki suomalaiset ja esim. namibialaiset varmasti myöskin todella otettuja, että Martti Ahtisaari sai Nobelin. Ja miehellä on pitkän ja ansiokkaan diplomaattikarriäärin lisäksi kykyä edelleen itselliseen ajatteluun ja mielipiteisiin. Ahtisaari uskaltaa edelleen sanoa, että Suomelle Nato-jäsenyys olisi hyvä asia. Niin pieni on muutoin maailma, että kun Ahtisaaret olivat Tansaniassa, niin Liisa-tyttäreni kummisetä siellä ilmeisesti ui ja leikki Marko Ahtisaaren kanssa. Liisan kummisedän perhe oli myös työssä Tansaniassa samaan aikaan, kun Mikko-kummisetä oli pieni poika. Minä olen puolestani Mikon ja Johannan - joka siskontyttöni - Konsta-pojan kummisetä. Lisäksi mulla on kaksi kummityttöä.
MA 13.10.
Ihana päivä eilen Tallinnassa. Menin itse jo lauantaina ja se oli yhtä tyhjä kanssa, kun satoi. Enhän päässyt kävelylle kuin vasta myöhään loppuillasta.
Söin mahdottoman runsaan ja hyvän aamiaisen hotellissa ja menin Patua vastaan, kun tämä tuli koneella. Kello 12 menimme Estonia-teatteriin katsomaan Rigolettoa. Itkin niin, että olin räässä. En kestä sitä tarinaa, jossa Rigoleton koko elämä pyörii tyttärensä Gildan ympärillä ja Mantuan herttuan miehet tikkailla käyvät varastamassa isältä tämän koko elämän. Rigoletto palkkaa Sparafucilen tappamaan Mantuan herttuan ja saa lopussa säkin, jossa on ruumis. Samalla Rigoletto kuulee jostain tutun äänen: "La Donna e mobilee..." - hän tajuaa, että herttuahan elää ja säkissä onkin hänen oma tyttärensä. Kreivi Monteronen oopperan alussa antama kirous on toteutunut. Voiko traagisempaa olla kuin oman lapsen kuolema
Tultiin lentokoneella pois.Käytiin syömässä unkarilaisessa ravintolassa ja otettiin Unikumit eli unkarilaiset yrttiliköörit jälkkäriksi. Soitin heti Hki-Vantaalta Maijalleni, että onhan tämä tallessa. Pelkäsin, että joku kiivennyt Kalevassa 9. kerrokseen tikkailla ja varastanut Maijan multa ja Samilta.
Rigoletto on mulle henkilökohtaisesti tärkeä teos monella tasolla. Edelliskerran näin sen livenä noin neljännesvuosisata sitten Berliinissä ja silloinkin Patun kanssa. Laulunopettajani Pirkkoliisa Tikan bravuurirooleihin on kuulunut Gilda, jota hän esitti mm. Tukholmassa ja Berliinissä. Pavarotin kuoleman aikoihin katsoimme hotellin televisisiosta Rigoletto -elokuvaa ex-puolisoni kanssa. Sitä kuuluisaa, jossa Ingvar Wixell (ruotsalaisbaritoni) nimiosassa ja Pavarotti Mantuan herttuana ja muistaakseni Edita Gruberova Gildana. Tietenkin isänä samaistun kovin Rigoleton nimihahmoon ja kun Lampimäki vaaleudellaan muistutti Maijaa, niin siksi mulla tuli just Maija mieleen, muut tyttäreni taatusti yhtä rakkaita. Ja Gildan ikä juuri sitä luokkaa, missä iässä Maija nyt.
Esitys oli perinteinen, mutta toimiva ja eteni jouhevasti. Etenkin nimiosan laulanut Rauno Elp oli kaikin puolin uskottava ja äänellisesti hohdokas. Gildana säteili suomalainen koloratuurisopraano Sirkka Lampimäki. Nämä kaksi veivät kyllä koko shown. Jüri Alpertenin johtama Estonian orkesteri oli hyvässä vedossa.
Katselin koneesta Suomenlahtea ja lähestyvää Suomen rannikkoa. Sen lyhyen matkan aikana kertasin vielä oopperan juonta ja musiikkia. Tein sen analyysin, että huikentelevalla naistennaurattaja Mantuan herttualla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja sukujuuret Turkissa. Rigoletolle on puolestaan jäänyt ikuinen trauma Gildan äidin kuolemasta. Hovinarrin hommat eivät ole edesauttaneet surutyöstä toipumista, vaan pitkä sairausloma olisi ollut tarpeen. Jos niitä nyt renessanssiaikana olisi edes annettu. Sparafucile on rehellinen rosvo. Tappaa sen, jonka asiakas pyytää, mutta siskonsa Maddalena sotki rehellisen rosvouden ja pisti veljensä tappamaankin Mantuan herttuan sijaan herkän Gildan. Kumpi oopperan suurin pahis - herttua vain Maddalena? Onkohan Fransesco Maria Pieaven libretossa häivähdys sovinismia?
Vielä illallakin täällä Kalvikissa Patun luona sävelet soivat päänupissa. Tänään heippa Hesalle ja menoksi Manseen. Mikko ollut viikonlopun Maija ja Samin luona. Likkoja ikävä - kuten aina.
KE 15.10.
Nokian tulos heikkeni, Aasian pörssit laskussa, USA:ssa samoin - kuten Suomessakin, venäläiset taitavat ostaa koko Islannin...tätäkö on markkinatalous. Juuri tätä. Suhdanteet vaihtelevat. Ikävä kyllä, se kuuluu globaalin talouden faktoihin. Talouselämä, kuten elämä ylipäätään, on riskejä täynnä. Tosin jokainen pyrkii riskejä minimoimaan, mutta täydellä varmuudella niitä ei voi koskaan poistaa.
Mikko ja Liisa lähtivät Annan luo Lontooseen. Kyllä mua jännitti, kun he kaksistaan Hki-Vantaalta lähtivät Heathrown suurelle kansainväliselle kentälle. Monta tekstaria pistettiin ja pari puheluakin iskälle Helsinki-Vantaalta tuli. Delhin kone lähti samoihin aikoihin kuin Lontoon iltapäiväkone ja Liisa kertoi, että "noita pelottavan näköisiä intialaisia on niin paljon...." - ajattelin, että isiä olisi tarvittu. Ymmärrän, että kansallisissa asuissaan intialaiset ovat olleet vaalealle Liisalleni jännittävä näky ja kokemus. Olisinpa päässyt itsekin Annan ja Miksun luo Liisan ja Mikon kanssa. Mun syyslomabudjettini mahdollisti käynnin Tallinnassa.
Kävimme teatterissa. Tampereen Teatteri on mulle rakkain teatteritalo. Siellä näin aikanaan ensimmäisen näytelmäni, joka oli muuten Leena Härmän Rieväkylän rapsodia ja ohjaus silloisen teatterinjohtajan, teatterineuvos Rauli Lehtosen. Olin ihastunut paitsi näytelmästä, myös teatterin tuoksusta, samettisista tuoleista, kristallikruunuista. Tampereen Teatteri oli myös eka teatteri, jonka näyttämöllä sain olla avustajana ammattilaisten kanssa. Teos oli Kurjat eli Les Miserables, joka on Lontooossa mennyt iät ja ajat. Näinkin sen siellä ja kyllä Lontoossa laadukasta musiikkiteatteria tehdään.
Nyt oli kyseessä Cabaret joka kertoo musikaalin keinoin natsismin noususta Berliinissä. Se jatkoi samaa teemaa kuin tiistai-illan elokuva, jota olin katsomassa erään ystäväni luona. Italialaisleffa Kaunis elämä kertoo fasismin noususta Italiassa ja elokuva muuttuu yllättäen alun farssimaisuudesta synkäksi keskitysleirikuvaukseksi. Mutta hyvä elokuva, suosittelen. Eikä Tommi Auvisen ohjaama Cabaret -musikaalikaan ole hullumpi, joskaan ei napakymppi. Mutta pyrkii tuomaan 30-luvun politiikkaa esiin ja jättää kiiltokuvakliseet taka-alalle. Ja jälleen viehätyin ilmapiiristä ja tuoksuista...
Cabaret-musikaalissa on muuten mukana Niemisen Antti, ammattitanssija, jonka kanssa olimme aikanaan samassa operetissa J:kylän kaupunginteatterissa. Antin ura etenee hyvin.
Huomenna täytyy käydä onnittelemassa ikinuorta Heikki Isännäistä, joka täyttää 90 vuotta. Isävainaan vanha sotakaveri ja monelle jokilaaksolaiselle autokoulussaan ajo-opetuksen antanut itseänäisyytemme puolesta taistellut mies. Kovin montaa talvisodan taistelut kokenutta veteraania ei jokilaaksossa enää ole.
PE 17.10.
Meillä oli eilen Kokoomus kuuntelee -tapaaminen Hallin Jannessa. Piispan Liisa, Niinimäen Mamu ja minä edustimme ryhmämme ehdokkaita. Pari ihmistä tuli paikalle. Laatu korvasi määrän. Oli mielenkiintoista keskustelua esimerkiksi Jämsän päiväkoti- ja koulupalveluista, jotka hyviksi todettiin ja huoli kova, miksi on niin trendikästä lähteä esimerkiksi lukioon Tampereelle ja Jyväskylään ja miten hyviä oppilaita Hallista tulee Jämsän lukioon ja miten moni on edennyt hienosti Jämsän lukion jälkeen esimerkiksi tieteellisellä uralla.
Puhuttiin tonttipolitiikasta, erikoissairaanhoidon yliopistollisten sairaalapalveluiden ostamisesta Tays:sta Kuopion sijaan ja erityisesti sosiaalitoimen ostopalveluista muista kunnista. Kalliiksi tulee ostaa esim. vanhushoitopalvelua Juupajoelta ja samaan aikaan tyhjää tilaa Koskenpäällä.
Huomenna Jämsän torille, ihmiset hyvät! Jutellaan lisää.
Minä tässä alan valmistautua loman loppumiseen. Niinpä alkaa "tojellinen pimii". Onneksi pääsen joululomalla Mikon kanssa Kanarian valoon ja lämpöön. Kyllä eilenkin oli pimiitä, kun ajoin takaisin Tampereelle Kokoomus kuuntelee -hommelin ja Heikki Isännäisen synttärionnittelukäynnin jälkeen. Mutta kun tulee Tampereelle, tulvahtaa aina iloinen valomeri vastaan. Tampere on syyspimeiden ehdottomasti valoisin kaupunki.
MA 20.10.
Kuuntelen Metso-kirjastosta lainaamaani Georg Ots-antologiaa. Siinä kuulee tuon suuren baritonin monipuolisuuden: ooppera-aarioita, liedejä, operettia, musikaalia. Juuri nyt hän laulaa "The Impossilble Dream" musikaalista The Man of La Mancha. Monet kerrat olen tuota laulua laulanut konserteissa kuten kahta muutakin Don Quihoten laulua samasta musikaalista. Ja aikanaan näin tuon musikaalin Tukholmassa Oscars-teatterissa nimiosassa itse Jarl Kulle, yksi monipuolisimpia näyttelijöitä Pohjoismaista. Miten hienosti Ots rakentaa tuon yhden laulun. En voi kuin ihailla ja samalla miettiä, kunpa itse olisi pystynyt samaan.
Syysloma ohi ja työt alkoivat. Ihana syysloma, jonka kruununa kaunis viikonloppu, jonka viimeisteli mukava pitsa-ateria. Maija ja Samikin olivat mukana ja tuli yksi hauska ovimattovitsi.
Monenlaista hommaa oli kuten pientä vaalityötä Jämsän torilla ja ilo toivottaa K-S:n Kristillisdemokraatit tervetulleiksi Jämsään kaupungin puolesta syyskokousta pitämään tähän mukavaan kotikaupunkiini. Yön pimeydessä ajoin märkää asfalttia pitkin Tampereelta Jämsään sitä varten. Koko matkan kuuntelin auton CD-levyltä Matti Salmista ja ihailin jälleen kerran hänen syvää bassoaan. Välillä vaihdoin Les Miserables -levyyn ja kerran Georg Otsiin.
Mikko ja Liisa tulivat tänään Lontoosta ja Mikko toi ihan liikaa mulle tuliaisia: paidan, partavettä ja suklaata. Hän ajattelee aina muita. Olisi käyttänyt pientä matkabudjettiaan vähän itsekkäämmin. Kiva oli kuulla, että reissu meni hyvin ja Annalla ja Miksulla kaikki okei. Mikko tykkäsi Tiedemuseosta ja Luonnontieteen museosta, jossa hän ja Liisa näkivät dinosauruksien luurankoja. Katsoin koulussa heti välitunnilla ulkomaan saapuvien lentojen aikataulut ja kone oli laskeutunut vartin etuajassa eli jo klo 12.00. Soitin Mikolle ja Liisalle heti klo 12.05 - olivat vielä koneessa. Ihana kuulla heidän äänensä. Ja vielä mukavampi oli saada Mikko tänne kotiin. Liisaa en valitettavasti ole vielä nähnyt.
Olin tänään opettajainhuoneen onnellisin mies. Veikkaisin näin.
TI 21.10.
Toivottavasti kestät mustan huumorin.....Maija soitti ja ihmetteli: - Ai, sä olet ihan vapaalla jalalla! Minä kysymäänsä vähän oudoksuin, että mitähän tytär nyt meinaa....
- Kun Turkin suurlähetystön viimeöisestä tuhopoltosta on otettu kiinni neljä miestä, niin Sami ajatteli, että isäs on ollut varmasti asialla....!
Enempi sisäpiirivitsi. Olen usein arvostellut Turkin politiikkaa enkä missään nimessä hyväksy terrorismia tai väkivaltaa poliittisena keinona, mutta tuo Samin ja Maijan murjaisu pisti kyllä naurun raikamaan. Sen sijaan ei naurata, kun Turkin suurlähetystö on jo löytänyt syyllisen: kurdit...just ja joo.
Eilen Turkissa alkoi mielenkiintoinen oikeudenkäynti, jossa syytetään Ergenkon-järjestöä islamilaistamispyrkyisestä vallan kahvassa olevan AKP-puolueen kaatamisyrityksestä. Ergenkon-järjestö edustaa kemalilaisuutta. Mitenkäs oikeudenkäynti sujui...siten, että se keskeytettiin hyvin pian, kun se ajautui kaaokseen...noh, voihan kebabit!
Minkähän takia Kuitunen eroaa VR:n johdosta? En mä osannut ainakaan tuommoista uutista odottaa. Sen sijaan SuperSeaCatsin ajautuminen konkurssiin ei ollut suuri uutinen. Tallinkin ja Viking Linen suurlaivainvestoinnit ovat pistäneet Suomenlahden liikenteen aivan uuteen kilpailutilanteeseen, jossa nyt myös Eckerö Line sekä Nordic Jet Line ovat altavastajan asemassa. Valitettavasti, vaikka niin mukavia palveluita juuri nuo edellä mainitut varustamot tarjoavatkin.
Muistatko Mona Sahlinin? Ruotsalaisen demaripoliitikon, joka on tullut esille lähinnä kohu-uutisten kautta. En mä tiedä, kuinka pätevä hän on poliitikkona, mutta erilaista kohua Sahlinin ympärillä on ollut. Nyt hän johtaa Ruotsin demareita eli on paikallinen Jutta. Kummallakin naisella on raskas reki vedettävänään; pitäisi saada vaalivoitto ja päästä taas oppositiosta hallitusvastuuseen. Ja henk.koht. karisma pitäisi vielä saada oikein kunnolla lehahtamaan kun taustalla on sellaisiakin karismaattisia hahmoja kuin Olof Palme tai Paavo Lipponen, joka nykyään omistautuu venäläisen maakaasuputken vartijan rooliin.
Meillä oli tänään koululla abien perinteinen vaalipaneeli. Kymmenen ryhmää on asettanut ehdokkaita ja jokaisesta onneksi pääsi joku paikalle paitsi Perussuomalaisista. Tuo paneelin ajankohta keskellä päivää on hankala työssä käyvälle. Kiitos kaikille panelisteille panoksestanne!
TO 23.10.
Vielä pari sanaa näistä koulukuvioista. Konsultin selvitystulos, että uusi lukio mahtuisi nyk. J:kosken yläasteen ja lukion tiloihin on pelkkä neliöharha. Konsultti laskenut vain neliöt, jossa ovat mukana mm. kaikki aula- ja käytävätilat, ruokala, keittola yms. Em. tiloissa ei voida antaa opetussuunnitelman mukaista opetusta. Oppitunti tarvitsee luokan. Jotkut aineet, kuten kemia tai kuvataide, tarvitsevat tietynlaisen varustetason ops:n mukaisen opetuksen antamiseen. Kemian tunnin pitäminen ei onnistu esim. koulun keittolassa.
Toisekseen Kankarisveden koulun ja J:kosken lukion nykyinen liikuntatila on pieni ja mahtuisiko siellä pitämään edes koko ikäsarjan yo-kirjoituksia.
Jos tyhjää tilaa löytyy Metsäoppilaitokselta ja Ammattikoulun päärakennuksesta, ne ovat ensi vuoden alusta Jyväskylän alaisia tiloja eikä ainakaan seutulukiolaisen näkökulmasta ole viisasta pistää juoksemaan opiskelijaa kolmen talon väliä: Kankarisveden koululla yksi tunti, toinen Metsäoppilaitoksella ja kolmas esim. Ammattioppilaitoksen päärakennuksessa.
Muistutan edelleen, että kaupallista koulutusta ei olla ajamassa alas, joten Kauppaoppilaitokselta ei vapaudu tiloja seutulukiolle. Koulutuskuntayhtymällä ei ole vapaita tiloa eikä niitä ole tulossa. Campus-ajattelussa on unohdettu, että Auvilanmäki jää kuitenkin omaksi alueekseen eli nykyinen Terveydenhuolto-oppilaitos ja Puutarhaoppilaitos. Fyysisesti täydellistä toisen asteen campusta ei siis jokilaakson alueella näkemykseni mukaan saada. Se on nyt vain fakta, joka on tajuttava.
Rehtori piti hyvän puheenvuoron abien vaalipaneelissa, kun häneltä kysyttiin, mitä toisen asteen campus todella tarkoittaa. Rehtori aloitti vastauksensa:
- Latinan kielessä campus tarkoittaa taistelutannerta...
Puhuin muuten illalla Annan kanssa skypessä. Enhän mä olisi osannut, mutta Mikko neuvoi. Oli kiva kuulla Annan ääntä ja hänen ja Miksun kuulumisia ja toki faktaa siitä, miten oli mennyt Mikon ja Liisan kanssa. Sanoi, että hiljaista on nyt.
Liisa toi mulle Lontoosta tuliaisiksi siniset aamutossut. Mikko muisti ne tänään antaa. Liisa on valitettavasti kipeä. Olisi tuonut ne henk.koht. ja sitä odotinkin, mutta toki ymmärrän sairauden tuoman esteen. Samassa paketissa oli kahden nuorimmat piirustukset, joissa luki: "isille"....lämmitti mieltä - ja paljon.
SU 26.10.
Kiitos äänestäjille ja henk.koht. kiitokseni jokaiselle, joka katsoi, että olen vielä luottamuksen arvoinen. Otan tämän haasteellisen tehtävän äärimmäisen nöyränä vastaan.
Tänään oli konsertti Mikkelissä ja melko sammutetuin lyhdyin sieltä ajoimme. Etulyhdyistä toinen oli sammahtanut ja auton takapään rekisterikilpi tippui eilen autopesussa pois ja sen köytin väliaikaisesti narulla sisäpuolelle takapenkin niskatukeen, että näkyi kuitenkin. Niin oli ongelmia etu- ja takapäässä. Siis autolla.
Kun tulin kaupungin yhteisistä vaalivalvojaisista kotiin, niin sammui toinenkin etulyhty...joten varsin pimeää. Aamulla pitkillä valoilla töihin ja iltapäivällä sitten polttimohommiin.
MA 27.10.
Toivosen Osku ne polttimot laittoi. Liian monta ruuvia...olisi kai pitänyt etupuskuriakin irroittaa. Miksi tehdään tuollaisia autoja, ettei enää voi edes etuvalojen halogeenipolttimoita ite vaihtaa?
Ja vaalianalyysi: Ensi vuoden alusta Jämsän sinfoniaorkesterin pitää saada kapellimestareikseen herkimmätkin nyanssit tuntevat persoonat, jotka pystyvät johtamaaan orkesteria niin, ettei synny partituurin vastaisia tremoloja. Melodian pitää kulkea, tempon pysyä kohdallaan, dynamiikan pitää olla hallussa. Tämä yltiörunollisuus tarkoittaa suomeksi sitä, että tärkeimmille luottamushenkilöpaikoille toivon valittavan yhteistyökykyisimmät ja laajasti tulevaisuuten katsovat henkilöt.
Nuorin tyttäreni oli tänään Mikon ja mun luona ja oli lystiä. Pelattiin shakkia ja hän voitti aina. Lauloimme lastenlauluja. Hän toi myös Liisan koulukuvan. Että Liisa on kaunis! Sain myös Liisan leipomia sämpylöitä. Hyviä olivat, todella ihanan makuisia.
Kiitos monista onnitteluista vaalimenestyksen johdosta, joista muuten kaukaisin onnittelu tuli Alanyasta. Toki toivoin paikallisesti Kokoomukselle parempaa tulosta. Prosentuaalisesti menetimme vähän ääniä, mutta yhden paikan menetystä se nyt vaalimatematiikan takia merkitsi.
Oman tulokseni odotin olevan paljon huonomman. Tänään tuli töissä juttelua kollegan kanssa aiheesta. Hän koki, että on ollut hyvä, että olen ollut nettipäiväkirjassani avoin. Itselleni ainakin sillä on ollut merkitystä, että olen saanut jakaa elämäni liukumäkeä tämän kanavan kautta ja kertoa tunteistani ja tuoda julki myös sen, että elämä tuo vastoinkäymisiä eikä kohtele aina silkkihansikkain. Siitä ryöpytyksestä olen selvinnyt ja nyt mennään eteenpäin.
Jämsällä on mahdollisuudet nousuun. Nyt tarvitaan diplomatiaa, ei suurta sooloilua.
<< Takaisin arkistoon
|
|
