| |
LA 10.10.
Hyvää Kiven päivää! Eikös se juuri tänään. Eipä tämä niin mieltä ylentävää ole kun on aamulla lukenut Naantalin kaltaisia tulipalouutisia. Kova on tuska nyt monessa perheessä. Elämä on vaativaa.
Jämsän nykyinen kirkkorakennus täytti 80 vuotta. Arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema kirkko vihittiin käyttöönsä mikkelinpäivänä 1929, jolloin kirkossa saarnasi piispar Gummerus. Nyt juhlajumalanpalveluksessa saarnasi lähtösaarnansa eläkkeelle siirtyvä kirkkoherra Sakari Nurmesviita.Saarna oli henkilökohtainen, sisälsi sakumaiseen tapaan huumoria, mutta oli myös julistava. Se sisälsi keskeiset ja tärkeät saarnaelementit. Nurmesviita on ollut mukana elämäni monissa tärkeissä asioissa viime vuosien aikana. Olen kiitollinen siitä hiljaisesta ja tärkeästä tuesta ja myötätunnosta jota olen hänen välittämänään kirkolta ja seurakunnalta saanut. Jokainen voi aavistaa, mitä myllerrystä on ollut, jos vajaan kuukauden aikana on mm. viettänyt tyttärensä lakkijuhlia, äitinsä siunaus- ja muistotilaisuutta, poikansa konfirmaatiojuhlaa...onneksi Saku oli aina mukana, niin tuli joku tuttuus ja turva.
Kirkon juhlaviikolla kävin kuuntelemassa Mozartin Requiemia. Laukaan srk:n kamarikuoro ja Mikkelin kaup.orkesteri Jouni Vaajan johdolla onnistuivat hyvin. Hieno musiikki-ilta.
Vielä viikko sitten marmatin, että syysloma ihan liian aikaisin enkä tartte mitään lomaa. Hyvä kun selvisin hengissä nämä viimeiset päivät. Eilen olin niin raato, etten meinannut päivän päätteeksi olleiden lakitiedon tuntien jälkeen jaksaa koululta kotio lähteä. Oli lyijynraskas olo. Mutta yhden yön jälkeen jo levänneempi ja seesteisempi olo. Lakitiedossa oli muuten naimisasioita. Ne kivoja ja mielenkiintoisia. Syysloman jälkeen sitten onkin kuolemaa ja testamenttia.
Suomen kielen emerita prof. Auli Hakulinen totesi radiossa eilen, että olisiko koululaitoksessamme syytä lisätä äidinkielen opetusta ja vähentää englantia. Hän sanoo, että äidinkieli kehittää ajattelua. Vanhoissa suurissa sivistysmaissa kuten Ranskassa, Venäjällä, Englannissa, Saksassa koululaitoksessa on äidinkielellä iso rooli Hakulisen mukaan.
Puheet ja aikomukset riittävät tänä päivänä rauhan Nobeliin. Rauhanpolitiikasta tuli mieleeni yksi lemppariaiheeni: Turkki ja Armenia. Maat solmivat tänään diplomaattisuhteet. Oho. Noinkohan menee läpi maitten parlamenteissa, joissa kummassakin kansallismieliset vastustavat.
Näin se on. Loma. Vähän sosiaalista elämää, lukemista, lenkkeilyä, rauhoittumista, yhdet oopperaharkat, panostusta lapsiin ja Anjaan - ja myös itseeni.Jos ehtis Patulla käymään, olisi myös kiva.
Kauppaan, kamat kasaan ja Tampereelle. Kuulas syyspäivä ja hämärtyvä lokakuinen ilta Kaarilassa odottavat.
PE 16.10.
Kauan kaipaamani hän - olkoon L - on ollut syyslomalla luonani. Kivaa! Eilen pyörähdin harkoissa (teoksena on W:n L-alkuinen näyttämöteos) ja ennen sitä kävin T:n kaupungissa taas hänen luonaan - olkoon A - . Sitten menimme yhdessä A:n kera T:n kaupungin H-nimiseen kaup.osaan ja heitimme taas hänet - olkoon M - P:n kupeeseen, josta sitten harkkojen jälkeen hain hänet takaisin ja heitin paluumatklla H-nimiseen kaup.osaan...
Ei tule mitään...päätin kokeilla hyvin anonyymia tapaa kirjoittaa ja olla mainitsematta mitään nimiä. Mutten osaa. Mulla on elämä ja siihen kuuluvat saumattomasti läheiseni. Mun nettipäiväkirjani on arjen kuvaamista ja mun arkeeni kuuluvat omat ajatukset ja mielipiteet mutta myös arjen rutiinit tyyliin: tänään pistin semmoista ruokaa ja teki hyvin kauppansa. En yritä luoda mielikuvaa, että olen täysin irrallinen yhteiskunnallinen olio, joka on ihan yksin ilman mitään siteitä. Mulla on ystäviä, mulla on lapsia, mulla on hyvä ihmissuhde. Syön, nauran, nukun ja rakastan. Olen muutakin kuin vain lukion vanhempi lehtori tai kunnallispoliitikko. Syvintä arkeani en tällä foorumilla avaa. Jos alkaisin kaiken kokemani kertoa, sitä ei kukaan uskoisi. Ja jos joku uskoisi, hommaisi mut Amnesty Internationalin suojiin tai saattaisi turvapaikanhakijaksi johokin EU:n ytimeen. Sen verran on muistanut elämän mylly muakin pyöritellä.
No en mää mitään poliittista turvapaikkaa tartte. Mä olen Tampereen kiintiöpakolaisia ja mulla on hyvä humanitaarispoliittinen turvapaikka Kaarilassa. Pyhäjärven rantoja parempia paikkoja ei maalimasta hevin löydy - jollei Toscanaa lasketa.
Jämsän rautatieasema on pelottava paikka. Miksi ihmeessä se uudistus johti siihen, että laiturille mennään radan yli. Viimeksi kun olin ja 1. raiteelta oli juna lähdössä etelään ja valot villkuivat punaista ja äänet kilkattivat, niin ihmisiä meni ja meni vain radan yli ja veturi jo nytkähteli kohti Tamperetta. Mä en tajua, miksi ison investoinnin jäljiltä on jätetty semmoinen surmanloukku!
Kim Longinoton dokumentti häiriintyneiden brittilasten koulusta puhutti varmasti monia. Myös minua. "Pidä kiinni, päästä irti" oli riipaisevaa katsottavaa. Etenkin ohjelmaotsikon attribuutti: mitä pahaa aikuiset voivat lapsille tehdä. Vanhemmuuden vastuuta olen useasti miettinyt itsekin. Hyvään pyrin isänä, mutten aina kykene sille tasolle, jolle haluan. Lienee tuttu tunne kaikille, joilla lapsia on.
Se on Lissabonin sopimus enää Tsekin pressasta kiinni, kun Puolan kollegakin sen jo allekirjoitti. En jaksa uskoa yhden miehen taisteluun koko unionia vastaan. Leipätyönikin takia olen yrittänyt EU-kuvioita seurata, muttei kai edes Esko Antola voi tietää, mitä Lissabonin sopimus voimaan tultuaan todella reaalisesti meille EU-kansalaisille merkitsee. Lähinnä tässä kai kiinnostaa niinkin raadollinen asia kuin Ahtisaaren tai Lipposen mahikset huippuvirkaan. Ettäkö oikein Euroopan presidentiksi?
Ahtisaaresta on kyllä sanottava, että hän on kansainvälisesti arvostettu ja tunnettu diplomaatti. Mutta niitä harvoja Suomen presidenttejä, joka joutui luopumaan presidenttiydestä yhden kauden jälkeen. Ei ollut istuvalle pressalle kiva juttu alistua puolueen pressaehdokasäänestykseen, jossa olisi ollut tiedossa ilmeisimmin tappio Haloselle. Maailmalle Ahtisaari kelpaa. Suomelle ei tuntunut kelpaavan.
TO 22.10.
Onkos tää suomalainen formaatti? Tämä TV 1:n Elämä pelissä? Kyllä on ollut hyvä ohjelma. Kerrankin olen tullut seuranneeksi televisio-ohjelmaa. Anneli, Martti,Ville,Pia,Teija...päässeet hienoon ohjelmaan, joka ainakin Suomen tv:ssä alansa pioneerityötä. On ollut mukava seurata yritystänne, taisteluanne, epätoivoanne, pyrkimystänne. Tämäniltaisessa ohjelmassa oli paljon hyvää kuten Martin iloisuus ja Pian valoisuus. Ehkä muhun eniten vaikutti hopeaseppä-Teijan koko ulkoisen olemuksen muuttuminen. Miten upea nainen hänestä on kasvanut. Ja ne siteeraamansa sanat eli miksi pilata tämä kaunis päivä eilisen murheilla. Kunpa osaisin sisäistää tuon saman.
Elämä pelissä -ohjelmaa tulee vähän ikävä. Se on antanut itselle paljon ja olemme usein Anjan kanssa ohjelmasta jutelleet. Se on ollut mukava kahdenkeskinen ohjelmakokemus, joka on hyvin tehtyä Yle-laatua. Edelleenkin olen vanhana yleläisenä sitä mieltä, että Yleisradiolla on sijansa monipuolisena mediapalvelujen tuottajana.
Sitten liirumlaarumia. Tiistaina oli opetuksen päätyttyä kaksi palaveria virkaan liittyen ja sitten vanheimpainilta, jossa olin virkavastuulla ja kotio tulin yhdeksän maissa. Keskiviikkona vielä pitempi päivä. Menin kahdeksaan ja tulin yhdeltätoista illalla. Tosin päivän päätteeksi oli J:kylän viulukilpailun finaalin kritikointi Keskisuomalaiselle. Ihana saada kuulla nuoria, lahjakkaita muusikoita opetuksen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan budjettikokouksen vetämisen jälkeen. Loukon musiikillinen järkevyys vakuutti. Kotila puolestaan virkisti persoonallisella otteellaan. Isovache-Panan klassisuus, jossa herkkyys yhdistyi voimaan. Tässä vain osa illan tunnelmista.
Koulutuskuntayhtymän valtuusto hyväksyi parin puheen jälkeen tänään kokouksessaan yksimielisesti lukiokoulutuksen järjestämisen siirtämisen Jyväskylän kaupungilta koulutuskuntayhtymälle. Uskon itse, että J:kylän lukiokoulutukselle ratkaisu on hyvä. Ponsi laajemmasta selvityksestä on ihan ok, mutta on muistettava, että ponsi tarkoittaa vain selvitystä, ei mitään sen radikaalimpaa.
Aihe herättää intohimoja. Asenteellisesti on kova kysymys, kellä on lupa järjestää lukiotason koulutusta. Kaikille ei ole mieluista niputtaa lukio ja ammattikoulutus samaan. Itse en näe siinä mitään pahaa, päinvastoin uusia mahdollisuuksia. Nyt on katsottava rauhassa, miten tehdyn päätöksen mukaisesti J:kylän lukioiden työ alkaa kehittyä uuden koulutusjärjestäjän alaisuudessa. Aika näyttää, tuleeko toista aaltoa ja jos tulee, millainen. Jokilaakson lukiokoulutuksen tärkein on oppilas ja hänen mahdollisuutensa hyvää koulutukseen. YLi 100-vuotias entinen Jämsän Yhteiskoulu on merkittävä suomenkielisen opppikouluopetuksen antaja maakunnassamme ja koko valtakunnassamme. Jo traditiot edellyttävä, että lukiotasoinen koulutus pysyy fyysisesti Jämsässä. Mutta mikä taho sen koulutuksen järjestää? Aika näyttää. Ratkaisut pitää tehdä viisaasti siten, että fokuksessa oppilas.
Siitä tiistain sosiaali- ja tervysltk:n kokouksesta, että ensiapumme yöpäivystys toki herättää intohimoja. Ja pitääkin. Itse koen, että lääketieteellinen näkökulma on tärkein. Potilaan turvallisuus on ykkösasia. Jos yöllä tarvitaan akuuttia lääketieteellistä hoitoa, on se pystyttävä myös tarjoamaan. Potilasturvallisuuden nimissä en pidä hyvänä sitä, että keskim. 5 yöllisen ensiapukäynnin takia on olemassa lääkäripäivystys, mutta mahdollisuus hoidonmukaisiin toimenpiteissin puuttuu, jolloin on välttämätöntä lähettää jatkohoitoon Keskussairaalaan. Jos itse sairastun yöllä tai läheiseni sairastuu yöllä, haluan nopeimmin paikkaan, jossa tiedän kaiken mahdollisen hoidon olevan mahdollista.Yhtiöittämistyön myötä nähdään, miten asia jokilaaksossa tullaan hoitamaan.
Kolme rankkaa päivää. Huh. Selvisin. Pyydän anteeksi läheisiltäni, joita kohtaan olen tämän stressiviikon aikana ollut tavallista raskaampi tapaus. Valituksen ja ruikutuksen kääntöpuolella on kuitenkin rakkaus.
Mutten enää halua tämmöisiä työrupeamia.
SU 25.10.
Heikko huumori heläyttää vain fraasin: - Hiljaa virtaa Jämsänjoki...hiljaa kuten paljon kuuluisampi proosaotsikko - Hiljaa virtaa Don.
Alkoi mennä slaavimentaliteetin puolelle tuo tihku, pimeys, kosteus. Ysitien varret ovat mulle kyllä tutut, mutta aina tämä syksyyn porautuminen yllättää. Sai olla ihan skarppina, kun heikko tuulilasinpyyhkimeni yritti tehdä puhtaampaa tietä mulle Tre:lta Jämsään äsken.
Katsoimme Kaarilassa kaksi elokuvaa. Kummassakin oli samantyyppinen teema. Jäi mietityttämään ellujen jälkeen, mikä mun funktioni on lasten isänä ja mitä tulevaisuus siinä suhteessä tuo ja antaa.
Miten mää kestän lasteni häät? Tietävät parat itsekin, että se vanha äijä on täysin itkusta räässä ja talutettava. Nämä mun tunteet...ne täytyy vaan rakentaa voimavaraksi jälleen. Ei muuta kuin estradille ja katotaan, miten vanhalle sirkushevoselle käy.
Dustin Hoffman ja Jack Nicholsson tekivät hienot roolit eronneina isinä, joilla on vähän isyysstatus eksyksissä suhteessa lapsiin. Sanon nyt ihan suoraan, että ymmärrän hyvin herrojen elokuvarooli-isien tuntoja.Ei mun isyysstatukseni ole kadoksissa, mutta välillä tuppaavat keinot ja ideat loppumaan. Ja tunne siitä, että on riittämätön. Lienee tuttua tunnetta jokaiselle vanhemmalle?
TI 27.10.
Hesarissa uutinen, että kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan Suomi on maailman menestynein,vaurain tai hyvinvoivin maa. Riippuen siitä miten englannin sana "prosperity" käännetään. Kakkosena Sveitsi ja kolmosena Ruotsi. Sillä lailla!
Ja tämän päivän Keskisuomalaisessa uutinen, että Jämsä on Keski-Suomen edullisin asuinkunta, kun Keuruu kallein ja Jyväskylä nousemassa ohi Keuruun. Asiassa huomioitu kunnallisia maksuja kuten jätehuolto, vesi- ja jätevesimaksu ja kiinteistöverot.
Töissä kollega totesikin, että johan alkaa Suomi ja etenkin Jämsä houkutella kohta jo kaempaakin tulevia. Tänne vaan, täällä on kivaa. Ei ole liian lämmintä, ei liian valoisaa eikä liian kuivaa. Pysyy mukavan kosteana tässä lokakuun lopun hämäränhyssyssä.
Joskus tässä työssä osuu kohdalle yllättävän pitkiäkin päiviä. Kuten viikko sitten tulin koulutöistä kotio vasta iltayhdeksältä, kun oli opetuksen jälkeen kaksi palaveria ja päätteeksi vanhempainilta. Tänään ennen kuutta, kun oli opettajainkokous ja ylihuomenna ilmeisimmin kuuden jälkeen, kun on tentin valvonta ja yht.kuntaopin ryhmän kanssa pitäisi tehdä pieni kunnallisalan ekskursio.
Suomi Express -ohjelma oli jälleen hyvä. Ikääntynyt sisarpari, joka pitää nautatilaa Itä-Suomessa ja asuu karjakeittiössä. Ei patjaa, ei peittoa. Eikä paljon muutakaan. Ikänsä tehneet töitä.
<< Takaisin arkistoon
|
|
