| |
TO 6.10.
Onhan tama Lontoo mielenkiintoinen kaupunki. Ja paljon olisi nahtavaa. Mutta aikataulu on tiukka.
Mitaan muuta en nyt odota kuin sunnuntai-iltaa. Silloin naen tyttareni. Tulee tyomatkaltaan. Ja naen myos vavyni.
Sita taalla olen ihmetellyt, miten he jaksavat ja osaavat tassa suurkaupungin kovassa menossa.
SU 9.10.
Ne tärkeimmät, sillä en ole ehtinyt kirjoittaa. Tiukka ohjelma ollut, mutta nyt lyhyt yhteenveto Lontoosta.
Ekana aamuna heräsinkin Hesasta. Noh, se oli tarkoituskin. Lentokenttähotelli Hiltonin kylppärissä oli liian monta putelia minulle. Yhdellä pesin pääni ja huomasin liian myöhään, vasta koneen vessassa, että jollain muulla olin pessyt tukkani kuin shampolla. Tukkani oli rasvan turboluokkaa, ulottui joka suuntaan. Olin kuin osa-aikaeläkkeellä oleva punkkari, kuin entinen irokeesi.
Heathrowelle tultuamme lähdin kipakasti ulos koneesta ja muistin terminaalissa, että pukupussi jäi koneen sisääntulon naulakkoon. Lähdin juoksemaan takaisin koneeseen ja olin jo siinä sisäänmenoputkella, kun lentokenttävirkailija tuli ystävällisesti pukupussini kanssa. Näin tilanne oli pelasTettu. Tosin myöhemmin huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaaN valkoisen paidan.Sen varta vasten pesin ja silitin (huom! en teetä Anjalla, vaan jotain teen myös itse) ja kotio se jäi. Mutta saihan niitä täältäkin.
Itse WorldSkills -messu oli vaikuttava tapahtuma. Tajusin, miten muuallakin osataan - ei vain Suomessa. Ja aloin jopa huolestua tulevaisuuden kilpailukyvystämme. Osaamiseemme ja kouluttamiseen on panostettava. Kiinalaiset kaakeloivat ammattitaitojen MM-kisoissa siihen tahtiin, että oksat pois. Ja puualan hommia osataan muuallakin. Eipä näyttänyt huonolta Singaporen joukkueen osaamisen taso, eikä muun muunkaan.
Eilisen illallisia jännitin, että osaanko etiketin ja jos alkaa jännittä. Mä en ole mikään sosiaalinen nero. Mietin, että mun tuurilla plaseerauksessa viereeni tulee istumaan Opetushalllituksen pääjohtaja. Oli tuuria, sillä istui takanani. Sen sijaan viereeni tuli Opetushallituksen tutkijaprofessori pääjohtajan sihteeristöstä. Onneksi han on mutkaton mies. Small talk ei nimittain ole myoskaan vahvuuksiani. Olen metsien mies, kumisaappaiden sankari.
Itse WorldSkills messu- ja kilpailualueella oli näinä päivinä 150 000 ihmistä. Siellä näin mm. prinsessa Annen. Pääministeri David Cameronkin oli,mutten nahnyt. Iso-Britannian opetusministeri piti esitelmän. Brittiministereilla on semmoiset sosiaaliset taidot, etta osaavat ottaa yleisonsa ihan eri asteella kuin suomalaiset. Meillahan poliitikon uskottavuus rakentuu murjottamisesta. Mita vakavampi ja ilmeettomampi, sita uskottavampi. Katsele ja kuuntele esm. Lipponen, Soini, muistatko Ahti Karjalaisen. Ei se Niinistokaan mikaan huumoripommi julkiselta kuvaltaan ole.
Mulla vain tuo kuullun ymmärtäminen - kuten muukin tajunnan taso - on kovin heikko. Joudun kovasti skarppaamaan ja ainahan voi kysaista maanmiehelta tai -naiselta, mita jokin sana meinaa.
Yhdessakaan museossa, galleriassa, kirkossa, oopperassa, teatterissa en ole ehtinyt kayda, en myoskaan Towerissa, en St. Paulin katedraalissa. Onneksi tiukan ohjelman henkireikana oli Stonehengen retki. Matka mystiseen esihistorialliseen maisemaan oli hyvin koskettava.
Niukka vapaa-aika kulunut toita tehdessa. Olen korjannut kokeita ja vaantanyt lehtijuttuja. Viela on 60 esseeta korjaamatta.
Mukavinta tässä mielenkiintoisessa ja opettavaisessa ekskursiossa oli kuitenkin se, että tänään tapasin Annan ja Mattin.Kyllä perheasiat ovat aina ykkönen.
Mutta siina mulla oli huonoa tuuria, etta lauantai-iltana Mattilla oli viimeinen esitys We will rock -musikaalissa. Hanhan on nayttelija ja kolmivuotinen sopimuksensa tuossa yhdessa Lontoon suurista menestysmusikaaleista paattyi juuri mun taalla ollessa ja nyt jai nakematta, miten vavy vetaa lavalla.
TO 13.10.
Kansallinen epäonnistumisen päivä! Hienoa, että tämmöinen on nimetty. Ja tähän syksyyn, jossa muutakin kivaa - kuten isänpäivä. (Olemmehan me isät ansainneet päivän ja juuri marraskuussa, äideillä kun toukokuussa)
Olen supernegatiivinen. Kaikki, mitä teen, menee pieleen. Ja tiedän sen jo etukäteen. joten tätä päivää minulla on syytä juhlia. Mutten juhli, koska juhlat menisivät pieleen. Siksi vain olen. Ja vedän kohta peiton korviin.
Pari esimerkkiä....odotin kovasti siviili-ilmailun ystävänä ja jopa harrastajana maanantaina Heathrow`lle pääsyä. Ja oli vielä aikaa koneen lähtöön haistella ison kentän tuulia ja aistia tunnelmia. Siitä tykkään. Olen niin kieroon kasvanutkin, että tykkään asemista ja niiden tunnelmista. Esimerkiksi Hampurissa aikanaan menin viettämään aikaani Hauptbahnhofille enkä esim. Repenbahnille.
Juuri kun sain paikkani, terminaali evakuoitiin. Kaupat, kahvilat ja ravintolat suljettiin. Meidät johdettiin emergency -osastolle....ja tässä sitä taas ollaan epännistumisen jälkeen epäonnisena kirjoittamassa.
Esimerkiksi eilen piti lähteä kävelylle ja varta vasten pyysin, että Anja odottaisi, että ehdin tulla töistä. Kaunis, aurinkoinen päivä - mikä paiste. Ja kun mä tulin, koko taivaanranta synkkeni. Pilvet lähes roikkuivat, hyvä etteivät niskaan tippuneet.
Niin väistyi paiste, niin poistui päivä. Heti sillä silmäyksellä, kun tulin. Luonto puhkesi suureen synkkyyteen. Vain salamat puuttuvat.
Joten miksi en viettäisi tänäänKIN epäonnistumisen päivää.
MA 24.10.
YK:n päivän aatto oli yllättävän harmaa. Pilvet leijuivat lähes kiitoradan tasolla, kun laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Barcelonan valo ja sykkivä elämä vaihtui hetkessä kosteaan hämärään, joka käärii huomaansa turvallisesti ja jopa hellästi. Nyt vain kohti pimeän ydintä. Hämärän kosteuden kautta pimeään kylmään.
Kotiin palattuani kävin postit läpi. Tuli surullinen yllätys. Sain tietää, että taiteilija Martti Kuuskoski on poissa. Juuri, kun tulin Espanjasta. Martillehan Espanja oli tärkeä paikka. Tuntui hetken, että kohtalolla on jälleen joku oikkunsa vaiko vain sattuma.
Martin kaltaisia taiteilijoita ei ole enää. Hän oli moni-ottelija, kulttuurin ja taiteen suurtuntija, tekijä ja kuluttaja. Loistava seuramies, älykäs keskustelija. Hänen kaltaisensa taiteilijat istuskelivat 1900-luvun alun Pariisin katukahviloissa belle epoquen aikaan. Olikin yllätys, että suuren maineen ja kokemuksen kerännyt Kuuskoski asettui 80-luvulla Jämsään.
Martti ehti luoda Jämsään fauni-idean pohjalta Peikkopuiston, jonka hengeksi nousi Peikkoteatteri. Kun Himosta vasta suunniteltiin, bussivirrat tulivat Peikkoteatteriin. Kymmenet tuhannet silmaparit ehtivät nähdä Himmin, Hiskin, Torvinokan, Sumppimuorin...
80-luvun kesät ovat nuoruuteni lämpimimpiä muistoja. Sain tehdä töitä Martti Kuuskosken kaltaisen taiteilijan kanssa, kuunnella hänen juttujaan kirjallisuudesta, musiikista, teatterista, taiteilijoista, Mallorcan kodista, menestyksen mannasta, uusista suunitelmista, kuulla runojaan, lukea näytelmiään, kuunnella levyjään. Muistan elävästi Martin jykevän otteen, kun hän luki runoaaan 17-vuotiaan pojan taistelusta. Martti taisteli itse läpi elämän myrskyt ja tyvenet peräti 94 vuoden ajan. Se on pitkä työn ja taiteen täyteinen taival sotaveteraanille.
Niin... ne olivat kultaisia kesiä. Harvalla on elämässään niin ainoalaatuinen kesätyömiljöö kuin oli Peikkopuisto ja -teatteri.
Ja Martin lapset...kesä kesän jälkeen tulivat ja tekivät. Nyt jo aikuisia ja omat elämät, omat urat. Mutta se yhtenäisyys, yhteen hiileen puhaltamisen henki. Kun oli niin hyvä tuote; Martin faunipeikkoidea.
Jämsän kaupungin matkailun pioneerityötä tehnyt Martti Kuuskoski on nyt poissa. Hänen teatteri- ja filimuransa, kirjalliset ansionsa sekä faunipeikkomaailmansa jäävät elämään.
Kiitos, Martti, monista hyvistä keskusteluista, tuesta ja hyvästä ystävyydestä.
LA 29.10.
Viikko sitten olimme tutustumassa Casa Battlon, katalonialaisarkkitehti Antonio Gaudin omaperäiseen taloon, jonka katto on kuin lohikäärmeen harja. Kävimme toki muissakin Barcelonan Gaudi-kohteissa kuten Güellin puistossa sekä Sagrada Familiassa.
Maurilaisesta vaiheesta goottillaiseen matkannut arkkitehti edustaa omaperäistä katalonialaistyyliä, joka ainakin ajallisesti on art neauveau´n aikaa. Hyvin mielenkiintoinen arkkitehtoonis-esteettinen tuttavuus tämä herra Gaudi. Suosittelen - kuten koko Barceloonaakin. Missään en muista elämän sykkineen niin hektisesti kuin Ramblalla. Ja tässä talsittu vuosien varrella sentään Nevskin prospektit ja muut. Sitä väkeä riittää noilla Barcelonan keskeisimmillä kaduilla ja aukioilla ihan hengästymiseen asti.Mukava kahdenkeskinen lomanen meillä oli. Paljon ehdimme pienessä ajassa näkeä ja kokea, mutta vielä enemmän jäi, joten toivon, että pääsemme vielä uudemman kerran käymään Barcelonassa.
Kaupunki- ja metrokartan takana oli vielä kartta, johon oli merkattu kaikki Barcelonan Lidlit. Ja niitä on paljon. Anja hertsasi, että nyt ei mennä yhteenkään Lidliin. Eikä sitten menty.
Paluumatkalla luin lentokoneessa Sofi Oksasen Baby Janen. Otin sen ihan summassa matkalukemiseksi. En tiennyt, mistä se kertoi, mutta nyt tiedän: kahdesta masentuneesta lesbosta, jotka myyvät käytettyjä naisten pikkuhousuja ym. semmoista peruskamaa postimyynnin kautta pervoille ja puolpervoille.
On niin mukavaa, kun Liisa ja Mikko tulivat käymään. Liisa jäi oikein yöksi. Oli oikein mukava ilta! Kävimme Liisan kanssa Ahlmannilla ja ostimme erittäin hyvää runsassuolaista mallasleipää ja kahvevehnäset. Mikko jäi syömään makkarakeittoa, jota olin tehnyt loppuviikoksi. En mä työviikon päätteeksi niin mitään jaksanut erikoisemmin laittaa paitsi salaattia. Maija ja Samikin tulivat saunomaan. Olisin tehnyt takkaan tulen, mutta oli niin matalapaine, etten vihtinyt ruveta häärimään. Tänään ehkä - nyt paistaa aurinko ja leveästi.
Söimme saunan jälkeen salaatin kanssa sitä mallasleipää sekä Manchegoa. Se mulle uusi Pecorinon-tyyppinen tuttavuus Espanjasta. Ostin sitä jo Barcelonassa, mutta eilen lisää Stockmannilta. Meni koko pala.
Eloselle tuli sekä kulta että hopea leivonnaissarjassa. Todella hieno asia koko Jämsän seutukunnan puolesta. Onneksi olkoon!Elosen tuotteet ovat kovasti rynninneet esille mm. Tampereella sekä Lahdessa. Se on merkillepantavaa, sillä Mansehan on paljolti Linkusuon ja Lahti Sinuhen hyvien valtakuntaa.
Tutustuin vähän joogaan ja asketismiin, kun suunnittelin oppituntia Intian historiasta. Se alkaa opetussuunnitelman mukaisestii tutustumisella Intian filosofiseen ja uskonnolliseen maailmaan eli nämä jainalaisuudet, Siddharta Gautamat, kastit jne.
Alkoi kiinnostaa jooga. Siinä sitä voisi ihteään tutkiskella ja pyrkiä kirkastumiseen ja valaistumiseen. Mutta kunen minä pääse edes siihen lootusasentoon. Kokeilin ja sattui ihan pirusti. Kyllä mulla jää korkeampi valaistuminen saavuttamatta, kun se ottaa mulla niin pahasti jo se asennon hakeminen poloviin ja nilikkolihin. Minen nyt tiedä, millä mä ihteni kirkastutan. Valoa kohti minäkin haluaisin mennä, mutta ei ole muuta kuin tuo kirkasvalolamppu, jolla ihteni säteilytän aamusella. Siinä se hohkaa keittiön pöydällä valaisten roikkuvat silmäpussini, jotka valuvat kohti kahvimukia. Ja siitä sitten aina unessa useasti kaduilles koulutie...jotain kirkastumista sitä tarttisi, jotain hengellistä herätystä, kokonaisvaltaista ravistusta.Ehkä pölökyllä päähän lyömistä.
<< Takaisin arkistoon
|
|
