| |
LA 6.10.
Ei ole pimeämpää eikä syvempää syksyä kuin Porin tiellä. Pelkäsin, että koko meri nousee niskaan tässä kaatosateessa. Mutta ei. Siitä vaan Skodan rattiin ja takaisin kohti Tamperetta. Sinne jäi upea kirkko, ranta ja Galleria Angelo.
Ranskalais-amerikkalainen Cassandra Wainhouse on asunut Italiassa yli 20 vuotta, mistä suurimman osan Toscanassa. Hänen viides Suomen taidenäyttelynsä avataan tänään Porissa Galleria Angelossa. Pääsimme tutustumaan Wainhousen ja taiteilijakollegansa Mavillan (oikea nimi Marco Marchiani) näyttelyyn jo tänään. Työt ovat elämää sykkiviä, täynnä toscanalaista valoa, monisäikeisiä. Päävärinä punainen, josta sivuosaan nousee murrettu oranssi. Itse viehätyin yhden työn tummasta sinisestä, mikä edustaa mulle rauhaa, syvyyttä, etenkin suomalaista talvea kaikessa kauneudessaan.
Oli aika iso kontrasti lähteä sysimustaan syksyyn ja kaatosateeseen tielle numero 11 kohti Tamperetta. Sade hakkasi ja takoi. Tuntui, että ojat ja joet nousevat tielle. Kuukauden sateet rojahtivat niskaan yhdessä vuorokaudessa.
Mutta: Toscana sydämessä läpi suomalaisen syksyn.
TI 9.10.
Olen läpi aikuisikäni hajottanut itseäni moneen suuntaan. Tehnyt yhtä työtä tuonne, toista tänne, kolmatta sinne. Kaikki työt - kaikki alat - ovat niin mielenkiintoisia.
Ikäkö sen tekee? Vai mikä? Mä vain huomaan päivä päivältä, miten mukava on keskittyä opettamiseen ja koulunpitoon. Onhan tässä toki käännekohta, kun tänä lukuvuonna kaikki on uutta. Ei se helppoa ole, mutta haasteet jalostavat ja antavat uutta potkua. Ei ole kuin yksi mahdollisuus: löytää oma paikkansa isossa yhteisössä.
Monet kerrat ikävöin tutun opettajainhuoneen hyvää kahvintuoksua, lämmintä ilmapiiriä, huolien ja riemujen jakamista kollegojen kesken. Se yhteisöllisyyden tunne ei ole nyt samanlainen.
Mutta nyt on erilainen näkökulma samaan asiaan ja se tuo ainakin tähän pieneen ja vaatimattomaan mieheen kokemuksellista rikkautta.
Kuluva lukuvuosi tarjoaa mulle mahdollisuuden tehdä opetus- ja kasvatustyötä todella isohaarukkaisen ikäryhmän kanssa. Yläkoulun seiskat ovat vielä pieniä. Abit taas isoja. Ainakin olevinaan, mutta onhan siinä oikeasti iso ero 7. -luokkalaisen ja abiturientin välillä. Ja tähän päälle vielä yli 20 -vuotiaat - ehkä enemmänkin - opetusharjoittelijat. Saa siis tehdä töitä lapsi-, nuoriso- ja aikuisrintamalla. Mikä avartava uusi kokemus.
LA 13.10.
Istuin aika ymmälläni sosiaali- ja terveystoimen budjettiseminaarissa. Tulorakenne sen kuin kevenee ja palveluntarve kasvaa. Haastetta piisaa.
Vielä vähemmän ymmärrän, mitä mahdollisuuksia ja uhkia on yhteistoimintalueella Jämsä-Kuhmoinen-Mänttä-Vilppula. Lähinnä mulla tuli visioita kuunnellessani mieleen Jukka Linkolan ooppera Hallin Janne, jossa tulin 2. näytöksen alussa lavalle hevosella ja lauloin Jukka Virtasen sanoin:
- Älä mäne Mänttään, kenkäs mänii länttään....mieluummin mää Jämpsään, pääset likan lämpsään....
Kuntavaalihuuma on kuumimmillaan. Katsoin erään puolueen lehteä ja kuntavaaliteemoja. En ihan pysy perässä, mutta auttakoon joku mua, kun en ymmärrä.
Yhtenä kuntaremonttikohtana lukee puolueen aviisissa näin: "Lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä, jotta lääkäripulalla ei romuteta kansanterveyslain mukaisia julkisia palveluita." Asia hyvä, mutta miten tämä liittyy kuntavaaleihin...eiväthän kunnat järjestä lääkärikoulutusta.
Toinen esimerkki: "...emme hyväksy kylä- ja lähikoulujen lakkauttamista ja luokkakokojen kasvattamista...teemme kaikkemme, jotta lähi- jak yläkouluja ei lakkauteta, mikäli oppilaita kouluihin riittää." Just näin. Ei kai kukaan hyväksy luokkakokojen kasvattamista tai koulun lakkauttamista. Jokainen on niitä vastaan. Mutta entäs jos ei ole oppilaita. Ja mikä on oppilasraja? Otetaan esimerkiksi 10 oppilaan kyläkoulu. Se ei voi mielestäni enää taata opetussunnitelman mukaista opetusta eikä siinä tilanteessa koululla ole enää sitä kasvattavaa ja sosiaalista vaikutusta, minkä oppilas tarvitsee tulevaa työelämää varten EU-ajan Suomessa. Koulu on oppilasta varten, se ei ole kyläyhteisön itseisarvo, vaikka tärkeä asia kylälle onkin.
"Koko Suomi pystytään pitämään asuttuna, jos niin halutaan tehdä. Tarvitaan ainoastaan toimivat liikenneyhteydet ja muu infra sekä maalaisjärkeä päätöksentekoon." No nih. Jo YK määrittelee sen, että ihminen saa vapaasti asua missä tykkää. Ei edes valtiovalta - tai kunta - voi pakkosanella, missä kukin asuu. Ja toisekseen. Eikös työ ole se, mikä määrää yleensä ihmisen asuinpaikan. Tällä logiikalla Jämsän pitäisi olla ihan mahdottoman asuttu kunta. Tännehän on loistavat liikenneyhteydet esim. Tampereelta, Jyväskylästä, Helsingistä, Lahdesta. Ja siitä huolimatta kato käy eli muuttotappio jyllää. Useamman kuin yhden kerran olen nähnyt, että Jämsänkoski-Jämsä-Kaipolan -reitin bussi kuljettaa tuoleja, ei matkustajia.
Syysloma alkoi. Mukava, kun ei tartte suunnitella tunteja eikä pohtia harjoittelijoiden tuntisuunnitelmia. Eikä yhtään palaveria. Ei yhtään kokousta. Ei yhtään laulukeikkaa. Ei yhtään juttukeikkaa.
Hiljennyin kuudelta radion ääreen, minkä teen aina lauantaisin, jos vain aikataulu sallii. Tein vähän rästiin jääneitä kouluhommeleita ja kuuntelen ehtookellot ja hartauden ja siihen päälle Lauantain toivotut levyt, joka on suosikkiohjelmani. Hartauden virtenä tuli Sua kohti Herrani. Tuli niin elävästi äitevainaa mieleen. Hän usein lauloi tuota virttä, joka kuului hänen lempivirsiinsä. Olo oli hetken hyvin haikea.
Onnistuin loman alkajaisiksi siivotessani viemään myös Anjan lentoliput paperinkeräykseen. Samoin rikoin yhden kynttilänjalan. Olin suunnitellut meille romanttisen illan ja ostanut sitä varten mm. Mozarella-juustoa. Pistin oikein coktail-tikkuihin minitomaatteja ja Mozarellaa. Anja ihmetteli makua ja menin kahtomaan paketista, niin sehän olikin vanhaa. Oli unohtunut jääkaappiin samanlainen Mozarella-paketti, mutta mennyt vanhaksi. Luulin sitä tänään ostamakseni ja taas oli sekasotku valmis.
Näin onnistui romanttinen iltamme, minkä järjestin. Nyt jännitämme, iskeekö ruokamyrkytys ja jos, niin milloin.
TI 16.10.
Hallo, hier ist Berlin.
Juuri nyt saksalaiset tuulettavat. Mukava nähdä kollektiivista riemuaan. Istun berliiniläisen hotellin aulassa ja katson suoraa lähetystä, jossa futisottelu Saksa-Ruotsi. Isäntämaan peliä näkyy katsomossa seuraavan itse eurooppalaispolitiikan kuumin ykkösnimi, Angela Merkel.
Vietimme kesäisen päivän Wannseellä. Toki syksy tullut myös jo Berliiniin, mutta tänään täyttä aurinkoa ja ihan mukavan lämmintäkin. Tosin myös kylmää tuulta. Välillä ollut hiki, välillä paleltanut.
Anja meni jo lepäämään ja mä lähdin vielä Alexanderplatzille. Piti mennä DDR-museoon, mutta se menikin kiinni jo kahdeksalta. Huomenna olisi vielä ohjelmaa vaikka kuinka paljon, mutta aika loppuu kesken. Lennämme nimittäin illalla jo kotiin.
KE 17.10.
En ole ikinä ennen käynyt Berliinin eläintarhassa. Mutta nyt kävimme ja oli kyllä mukava reissu. Tosin mietin, että onko tämä eläinten Kaivanto, Pitkäniemi, Juurikkaniemi. Synkkiä eläimiä seisoskeli, istuskeli tai käveli ympyrää ilman virikkeitä ja luonnollista elinympäristöä.
Mutta olihan se mehtäkylän pojalle ihmeellistä nähdä ilmielävä kirahvi, elefantti ja tiikeri. Pelottavin kaikista oli musta pantteri - huh...Ja kun leijona karjui, niin Anjakin kysyi, mistä täältä pääsee ulos.
Eilisiltaan palaan....lähdin huoneeseen pari minsaa ennen ottelun loppua ja kun olin kävellyt portaat ylös 4. kerrokseen, niin alhaalta kuului ihan raivo huuto. Ne kaksi ruotsalaista, jotka olivat lahteneet ottelusta kotio hotelllille siinä vaiheessa, kun peli oli Saksan hyväksi 4-0. Ne siellä huusi. Nimittäin ihan lopussa, ihan finaalissa, Ruotsi tasoitti loppuluvut 4-4. Ihan käsittämätöntä.
Mitä oli paussilla tapahtunut? Mitä Ruotsin valmentaja oli pelaajille puhunut? Mistä rakkaat naapurimme sen itsetunnon vetävät? Alussa Saksa vei mennen tullen yli ja ali pöytien svenssonsparkoja. Ja mikä noste nähtiin lopussa. Olipa mukava noille hotellimme ruotsalaiskavereille, kun vähän apaattisina seurasivat illan loppua. Olivat sentään vartavasten Berliiniin tulleet seuraamaan Ruotsin onnistumista futiksessa. Ja pettymyksen siivittäminä lähtivät kesken pois.
Mutta lopussa kiitos seisoi.
PE 26.10.
Enpä ole ennen ollut koulun lipunnostojuhlassa, jossa salkoon nousee leijonalippu. Tänä aamuna kokoonnuimme klo 8 Tampereen yliopiston normaalkoulun pihamaalle, ja salkoon nousi Suomen lippu. Näin avattiin Norssin 50-vuotisjuhlat.
Ja kun valtion koulu, myös valtiollinen Suomen lippu.
Tänään oli juhla ensin yläkoululaisille ja sitten lukiolaisille. Huomenna on pääjuhla.
Koululta ajoin suoraan Jämsän Cafe Korvaan, jossa oli tänään vieraana maa- ja metsätalousminsteri Jari Koskinen. Porukkaa oli mukavasti paikalla ja erityisen ilahtunut olin, että paikalla oli paljon ehdokkaita.
Kiireiset ajomatkat olisivat olleet tänään tappomeininkiä, mutta onneksi vävy vaihtoi illalla vielä mulle nastat. Soitin nimittäin Maijalle kysyäkseni, haluaako suppilovahverokeiittoa. Tein pitkän päivän päätteeksi pontevan pötikän sienikeittoa. Noh Maija, sieniruokien ystävä, oli oitis valmis ja kohta körryyttelivät meille. Ja kun Sami huomasi, että mulla vielä kesärenkaat, pyysi saada ne vaihtaa. Minä estelin ja sanoin, että ehtiihän tässä ja katotaan myöhemmin. Mutta olin kuulemma niin väsyneen väsynyt, että apu oli tarpeen.
Ja kyllä apu olikin tarpeen. Ei olisi tänään tullut kulkemisesta muutoin mitään.
Keskussairaalassa (Jyväskylä) on hinkuyskää. Hyi hurjaa! Luin tänään Keskisuomalaisesta. Siinä on semmoinen tauti, että ei helepolla pääse. Jos vain joku ei ole vielä joutunut kuuntelemaan vuodatustani omasta hinkuyskäkokemuksestani ambulanssikyyteineen ja tukehtumishommeleineen, niin ilmoittakoon. Ja minä auliisti kerron.
Hinkuyskäkokemuksen jälkeen päätin, että vaikka miten muuten kuolen, mutta en tukehtumalla. No, ei se ole omassa päätäntävallassa, milloin ja miten täältä lähtee. Eikä tartte ollakaan.
Olen nöyrä.
LA 27.10.
Ensimmäinen, joka tuli vastaan mentyäni koululle tänään, oli opetusministeri Jukka Gustafson. Tervehdimme muodollisesti, sillä emme tunne. Tosin muistan hämärästi Gustafssonin opiskeluajoilta. Istuimme jotain samaa historian peruskurssin luentoa. Gustaffsonilla oli jo silloin solmio. Meillä muilla ei.
Sitten vastaan tuli piispa Matti Repo. Neljä vuotta olemme istuneet samaa hiippakuntavaltuustoa. Mä tosin suuren osan kokouksista poissaolevana, kun on mennyt päällekkäin muiden kokousten kanssa.
Norssin 50-vuotisjuhlassa oli monta puhetta.Monta. Yliopiston tervehdyksen toi vararehtori Harri Melin. Hänen sosiologian luentonsa aikanaan kuuntelin ja tenttasin. Juhlan jälkeen menin muiden mukana juhlakahveille ja ensimmäinen vastaantullut oli Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson. Tervehdimme ilman käsipäiväätä. Samoja tilaiisuuskia joskus istuttu, mutta tuskin muistaa, tuskin tuntee.
Tärkeä päivä ja mukava juhla, mutta tajusin, että enhän mä ketään todella tunne. Kiersin tumma puku päällä. Tai lähinnä seisoin. Eihän täällä ole mulle tuttuja oppilaita menneiltä vuosilta tai nyt eläkkeellä olevia kollegoita.
Mutta opin myös uutta. En tiennytkään, että hallintouudistuksen myötä yliopistossa ei ole enää tiedekuntia, vaan Tampereella ainakin sen tilalla yksiköt. Meikäläiset kuuluvat EDU-yksikköön. Toisekseen Tampereen yliopisto on ottanut kopin YK:n heittämästä kestävän kehityksen ideologiasta ja juhlassa kuulin, että Tampereen yliopisto on reilun kaupan yliopisto.
Itse juhlaa vertasin tahtomattani mielessäni koko ajan Jämsän yhteiskoulun 100-vuotisjuhliin, jossa taas ympärillä oli lähes koko ajan tuttuja ihmisiä Ja mulle aivan uutta olla koulun juhlassa istumassa salissa osana yleisöä. Mä olen tottunut roikkumaan näyttämön verhoissa pistämässä porukkaa lavalle oikeassa paikassa,oikealla hetkellä. Aina ollut jotain ohjelmavastuuta - isompaa tai pienempää.Nyt sai vain olla ja katsella. Ja juoda juhlakahveet. Enkä meinnaut tuohon roolin näköjään millään sopetua. Erityisen mukavaa oli laulaa yhteislauluna Kesäpäivä Kangasalla. Keskisuomalaisen osakunnan miehenä mulla ei ole mitään Männkkömetsiä ja rantojen ratoja vastana, mutta tykkään lauluna tuosta Kangasala -balladista ihan mahdottomastai. Siinä mukavasti kulkeva sävelkieli.
Mutta eihän tämä elämä jatku eikä kehity, jollei aloita välillä ihan alusta. Jos ei ympärillä ole tuttuja, niin sitten niitä tuttuja pitää ryhtyä hankkimaan.
<< Takaisin arkistoon
|
|
