| |
SU 6.10.
Tänään oli kiva päivä. Pitkästä aikaa sukulaisia kylässä. Anja teki ruuan ja se oli valtavan hyvää. Huomasin, että vieraatkin vähän yllättyivät, että semmoinen kokki mulla täällä on.
Kaikki vapaa-aika mennyt työasioissa. En muista, onko urallani ollut koskaan näin tukkoista koeviikon ja yo-kirjoitusten jälkeistä aikaa. Valehtelematta kaksi viikonloppua mennyt - paitsi nyt tämä sunnuntai osin vapaa vieraiden ansiosta. Jotenkin ottaa vain voimille, kun pääset lähtemään koululta perjantaina viiden maissa ja kuudelta viimeistään otat pinon kokeita tai tutkielmia tai raportteja tai yo-vastauksia ja istut, luet, korjaat, istut, luet, korjaat....kunnes silmät väsyvät. Menet nukkumaan ja aamulla jatkat....
TO 10.10.
Hyvää Aleksis Kiven päivää. Suomalaisen kirjallisuuden ja suomen kielen ja kulttuurin päivää. Tärkeän teeman kunniaksi, rakas päiväkirjani, kirjoitan pari sanaa meille kaikille tärkeästä asiasta: koulusta.
Jämsän lukio, entinen Jämsän yhteiskoulu, on yli 100-vuotias opinahjo, joka on Keski-Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen oppikoulu ja ylipäätään vanhimpia suomenkielisiä oppikouluja maassamme. Koulun maineikasta historiaa vaalii perinneyhdistys, jonka puheenjohtajana on ollut pitkäaikainen rehtori, opetusneuvos Aaro Hakkarainen.
Jämsän yhteiskoulu on merkittävä osa Keski-Suomen kulttuurihistoriaa. Onhan koululla ylipäätään ollut iso merkitys yhteiskuntamme tasa-arvokehityksessä. Kansakoulussa tytöt ja pojat istuivat rinnakkain. Siellä oli rikkaan tilallisen tyttö, siellä oli köyhän torpparin poika. Sama linja on jatkunut sittemmin perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa. Suomessa koulunkäynti ei ole perheen varallisuudesta kiinnni, mikä on mahdollistanut sosiaalisen liikkuvuuden ja ollut osaltaan murtamassa agraarista sääty-yhteiskuntaa.
On tärkeä ja arvokas asia, että taloudellisesta niukkuudesta huolimatta voi nuori lähteä lukio-opintojen tielle ja sitä kautta hankkia itselleen laajan yleissivistyksen tulevaisuuttaan ajatellen.
Jämsän lukio on maakunnan toiseksi suosituin lukio Jyväskylän lukioiden jälkeen, kun katsotaan hakijamääriä. Murroksessa olevassa Keski-Suomessa lukioverkko tulee harvenemaan. Se on vääjämätön tosiasia. Opiskelijalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja siihen kuuluu myös oikeus saada tehdä valintoja. Mielestäni minimissään kolmisarjainen lukio voi tämän mahdollisuuden tarjota.
Jämsän lukio on hyvä yleislukio, joka jo useiden vuosikymmenten ajan on antanut hyvä pohjan elämälle ja valmentanut nuoria erinomaisesti korkeakouluopintoihin.
Olen enemmän kuin ylpeä, että olen saanut olla Jämsän yläasteen ja lukion oppilaana sekä kummankin talon opettajana että vielä tarkastella koulun menneisyyttä ja kulttuuria senioriyhdistyksen kautta. Kun on kolme eri näkökulmaa kouluun, tietää jo tasan tarkkaan, mistä puhuu.
Globaalin talouden aiheuttamassa taantumassa kuntataloudet ovat nyt uskomattoman tiukoilla. Tästä huolimatta luotan, että Jämsän budjettivalmisteluissa pidetään lukion tulevaisuus pinnan yläpuolella eikä investointi- ja kehityssuunnitelmia haudata. Jos halutaan pitää paikkakunnan vetovoimaisuus uskottavana ja tarjota paikallisille nuorille palveluita, ei muuta vaihtoehtoa olekaan.
Uskon ja luotan, että Jämsän nykypäättäjät erityisellä huolellisuudella huolehtivat maineikkaan Jämsän lukion kehittämisestä osana keskisuomalaista toisen asteen opetusta.
PE 11.10.
En ole pariinkymmeneen vuoteen istunut Tampereen yliopiston juhlasalissa. Jyväskylänkin vastaavassa olen viimemmäksi istunut.Mutta tänään tuli oltua. Edellinen kerta oli joskus 90-luvun alussa, kun yliopisto ensimmäistä kertaa järjesti juhlan maisteriksi valmistuneille. Sitä ennen opiskeluaikoina kävin joskus kaupunginorkesterin konserteissa, jotka ennen Tampere-talon valmistumista olivat yliopiston juhlasalissa. Meillä oli aina hissan kirjatentti päätalossa jossain salissa klo 16-19 ja kun kiirehdin tentistä iltahommiin teatterille, törmäsin aina naulakoilla konserttiyleisöön. Minä nuhruista nuttuani kiireellä naulakosta otin ja konserttiyleisö parempaa palttootaan tilalle pisti.Joskus konsertteja oli myös torstaisi eikä joka perjantai ollut näytöstä, joten mäkin pääsin nauttimaan musiikin iloista ihen livenä.
Mutta asiaan...tänään olimme oppilaiden kanssa EU-paneelissa, joka pidettiin siis yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat EU-parlamentaarikot Hassi, Jaakonsaari, Jäätteenmäki, Pietikäinen ja Takkula.
Tilaisuus oli hyvä, joskin opiskelijat ujohkoja kyselemään paikan päällä. Ja onhan aihekokonaisuus semmoinen, ettei siitä nykynuori saati nykyaikainen niin kauhiasti muuta tiedä kuin Saksa on iso, euro on kriisissä ja Turkki ei ole EU:n jäsen.
Hannu Takkulan kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa. Tunnemme jo noilta Tampereen opiskeluajoilta. Alustavasti sovimme, että jos keväällä tapaisimme Strasbourgissa itse EU-parlamentissa, jonne ilmeisesti olen oppilaiden kanssa maaliskuussa menossa.
Kolmen jälkeen tulimme yliopiston päätalosta ulos. Aurinko helli maisemaa. Yliopiston edessä olevat vaahterat kimalsivat auringossa kultaisesti. Syksyn sää ei voi enää kauniimpi olla.
Siitä sitten rullailin vielä koululle lopettelemaan hommia, jotta pääsisi loman viettoon. Viiteen saakka jälleen meni, vaikka olin kuvitellut loman alkamisen kunniaksi lopettavani työt jo kolmelta.
LA 12.10.
Nyt alkoi loma. Meille kummallekin. Kerrankin on pari päivää yhteistä aikaa. Voimme vähän kokkailla, haravoida lehtiä, käydä ehkä elokuvissa. Ja olla vain. Sehän se parasta onkin. Toki kotona monenlaista pientä hommaa rästissä ja sitten ei taas ehdi eikä jaksa, kun koulutyö jatkuu.
Toivottavasti pääsen näkemään myös lapsia. Edes vilaukselta. Tosin Liisan kanssa me olimmekin jo eilen illalla vähän kaupoilla ja oli oikein mukavaa. Menimme sitten vielä käymään Liisalla Mimosa-kissaa katsomaan.
SU 27.10.
Hyvää talviaikaa. Kun tänä rauhallisena pyhäaamuna ei ole nyt muuta tähdellistä, ajattelin pohtia itselleni demokratian olemusta.
Sosiaalisessa mediassa törmäsin keskusteluun, miksi lautakuntapaikat jaetaan kuin jaetaan ja miksei niitä anneta nille, joilla on asiantuntemus. Pohdinnassa oli esillä mm. demokratian tulevaisuus, kun joku mietti, että tulevaisuudessa lautakunnissa on mentävä asiantuntijajäsenyyteen. Myös sukupuolikiintiötä kritisoitiin.
Uusimman kuntalain mukaanhan ei ole pakko pitää kuin yhtä lautakuntaa: tarkastuslautakuntaa. Muitten lautakuntien tarpeen kunta voi itse päättää. Sukupuolikiintiöllä lain säätäjä on halunnut korostaa suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoa. Suurin osa naisista haluaa sivistys- tai sosiaalilautakuntaan ja suurin osa miehistä tekniseen lautakuntaan. Mielestäni on hyvä, että teknisessä lautakunnassa on myös naisnäkemys eikä se ole vain herrakerho. Kyllä Jämsän kokoisesa kaupungista varmasti löytyy neljä teknisesti orientoitunutta naista sekä neljä sosiaali- ja terveysasioihin kiinnostunutta miestä.
Miksei oman alansa ammattilainen saa olla oman alansa lautakunnassa? Näin ollen, miksei sivistyslautakuntaa täytetä opettajajäsenillä. Niitä löytyisi joka puolueesta. Kyllä mä uskon, että silloin sivistyslautakunnasta tulisi oman tontin edunvalvontajärjestö ja kokonaisuus ja sen etu ja kehittäminen unohtuisivat. Jos sivistyslautakunnassa olisi ope Vitikkalasta, ope Mäntykalliosta, ope lukiosta, niin taivahan tosi on, että kukin pitäisi juuri sen oman koulun kivijalasta kiinni viimeiseen asti ja meno olisi yhtä tehotonta kuin YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenvaltioiden kesken kylmän sodan aikana.
Jos lautakunnan jäsenyys mitataan asiantuntemuksella, niin miten se asiantuntemus mitataan. Jos olisi vielä yksi paikka ja mun lisäkseni sinne olisi kiinnostusta toisella opettajalla neiti X:llä, niin miten me mittaisimme sen, kumpi meistä on asiantuntevampi. Virkavuosien perusteellako? Tutkintotodistuksen perusteellako? Vai miten?
Onko niin, että kaunis ajastus asiantuntijavallasta lautakuntatasolla johtaisi enemmänkin virkamiesvaltaan, sillä yksi ja toinen asiantuntija on leipätyöltään jonkin asteinen virkamies. Tällöin valta keskiluokkaistuisi yhä enemmän ja liukuisi pikkuhiljaa yhden ihmisryhmän edunvalvonnaksi, jolloin oltaisiin jo lähellä oligarkiaa.
Poliittinen järjestelmämme lähtee siitä, että poliittisen päätöksen tekee poliitikko. Ja politiikassa on taustalla aate ja ideologia. Asiantuntijastatuksella meneminen tarkoittaisi valtionhallinnossa poliittisesta hallituksesta luopumista ja hallituksen kokoamisa virkamieshallituksena, mitä ei demokratia kuitenkaan hyvänä pidä. Vain ja ainoastaan poikkeusoloissa on Suomessakin ollut virkamieshallitus, kun poliittinen tilanne ei ole mahdollistanut riittävän nopeasti uuden hallituksen perustamista.
Poliittisten paikkojen jakaminen poliittisten voimasuhteiden sijaan asiantuntijastatuksella edellyttäisi, että aatteet ja ideologiat olisivat kuolemassa. Uusimman tutkimuksen mukaan a) uskonnot ja b) ideologiat eivät ole kuolleet - kuten aikoinaan jotkut ennustivat. Vaan jopa päinvastoin vahvistuneet.
Pieniä ryhmiä lautakuntapaikkojen menetys aina harmittaa, mutta suhteellisuuden mukaanhan on täysin selvä, että jos kansa on luottanut johonkin ryhmään vain sen verran, että ryhmä saa vain yhden valtuutetun, niin eihän semmoinen ryhmä voi saada myöskään lautakuntapaikkaa. Saadakseen enemmän vaikutusvaltaa, täytyy saada enemmän ääniä. Ja niitä saa, kun on semmoinen politiikka ideologioineen ja ohjelmineen, mihin äänestäjät luottavat.
Varmaan on totta, että aina lautakuntakokoonpanot eivät ole kuntalaisen mielestä parhaimmat mahdolliset. Vastuu on puolueilla. Lautakuntapaikan saaminen ei saisi olla pelkästään palkinto siitä, että suostui ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Lautakunnan jäsenen ei tarvitse olle valtuutettu eikä tarvitse olla kuntavaaliehdokaskaan, vaan puolue voi omista riveistään sinne pistää juuri sen asiantuntevimman.
Itse olin viime kaudella sos. ja terv.ltk:n pj. Ala oli mulle tuttu sen verran kuin olen käynyt terveyskeskushammaslääkärissä, käyttänyt lapsia ensiavussa, seurannut äitevainaan elämää aikanaan palvelutalossa ja käynyt itse työterveyshuollossa. Perhevanhemmuuden kautta taas sosiaalitoimesta oli jotakin tuttua.
Mielenkiintoinen ja iso sektori, johon kyllä tutustui ja oli pakkokin ja toisaalta koin objektiivisuutta, kun pystyin tarkastelemaan koko sektoria ilman mitään tunnesiteitä mihinkään sektorin osaan. Sitä on otettava vähän semmoinen kosminen tarkastelukulma kuin Sillanpää otti teoksessaan Ihmisiä suviyössä: katsottava, mitä kaikkea tapahtuu samaan aikaan eri puolilla.
<< Takaisin arkistoon
|
|
