| |
LA 7.10.
Tänään meitä oli iso laajennettu perhe TTT:ssa kahtomassa uutta tulkintaa Viulunsoittaja katolla -musikaalista. Sehän on musikaalien ihan parasta aatelia. Siinä on kunnon tarina. Ja sanomaa.
Tykkäsimme. Ja mikä mukavaa, niin meitä oli niin iso porukka ja esim. lapsistani peräti neljä pääsi mukaan.
Koko monta Viulunsoittajaa olen vuosikymmenten aikana nähnyt - myös TTT:ssa vuosikymmeniä sitten, kun Sinisalo oli Tevjenä. Olihan hän hyvä. Ei Ola Tuominekaan huono ollut. Yksi parhaista Tevjeistä on ollut Fred Negendanck aikanaan Svenska Teaternissa.
Muutama tuttukin kasvo oli lavalla - siis joiden kanssa olen aikanaan musiikkiteatteria tehnyt. Viulunsoittajassa en ole koskaan ollut itse mukana, vaikka aikanaan Tevje oli kyllä toiveitteni rooli, mutta tekmättä jäi ja enää ei mitään tulisikaan. Ei ole enää ääni kunnossa - ikävä kyllä. Mutta aikanan lauloin paljon konserteissa Viulunsoittajan säveliä. Erityisesti To Life oli - jos nyt voin näin sanoa - yksi bravuureistani. Sen lauloin mm. Ritva Filpun taiteilijajuhlassa Lahden kaupunginteatterissa joskus kauan sitten. Ritvahan oli tehnyt Golden ja senkin tuotannon pääsin näkemään, mutta aikaa siitäkin jo vierähtänyt.
Mutta mukava oli ilta -kiitos seurasta kaikille.
KE 11.10.
Joudun olemaan loppuviikon sairaslomalla. Kurkunpääntulehdus. Äänen kanssa ollut ongelmia jo pitempään. En olis ikinä uskonut, että ääni menee, mutta niin meni. Ei ole kivaa. Tosi tuskaista olla töistä pois. Puhekieltoa viikon ajan. Eipä ole sekään helppoa.
LA 14.10.
Tänään oltiin taas teatterissa. Katsominen onnistuu puhekieltolaiseltakin. TT:n Musta jää jätti vähän kaksijakoisen tunnelman. Hyvää näyttelijäntyötä - yrittämistä. Mutta ohjauksessa liian vähän toimintaa. Etenkin ennen väliaikaa homma seisoi. Tekstiä paljon. Selitystä selityksen perään. Trilleri on taitolaji kuten farssikin ja erityisesti suurelle näyttämölle sen rakentaminen ei ole halppoa. Frenckelin näyttämöllä onnistuu paremmin. Mutta kannatti nähdä. Ei jokainen teatterikokemus voi aina olla viittä tähteä.
TI 31.10.
Onko tosiaan päivälleen 500 vuotta, kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen? Hienoa, että saan tämänkin tärkeän vuosipäivän kokea juuri silloin, kun tuosta on tullut tasan 500 vuotta kuluneeksi.
Muistan opiskeluajoilta, miten mielenkiintoisen luentosarjan dosentti Matti Sainio pitii reformaatioajan oppihistoriasta Tampereen yliopistossa. Matti Sainio oli suuri persoona - erittäin oppinut ja sivistynyt ja monipuolinen. Piti myös toisen mielenkiintoisen luentosarjan oppihistoriasta: magian historiaa.
Täytyy sanoa, että opiskeluajoista Sainio kuuluu niihin luennoitsijoihin, joiden luennoilla istuin todella mielelläni. Hän sai historian elämään. Aivan kuin FT Aino Katermaa - hänen keskiajan peruskurssinsa ja kartografian ja paleografian kurssinsa olivat loistavia. Valtio-opissa pidin kovasti prof. Olavi Borgin luennosta, samoin kuin Jukka Paastelan kansainvälisen politiiikan puolelta. Suomen kielen opinnoista muistan parhaiten FT, lehtori Kaija Kuirin ja apul.prof. Pekka Lehtimäen, joka luennoi Suomen murteet ja siihen kuuluivat sitten litterointiharjoituksen. Minä jouduin tahtomattani olemaan vähän valopilkkuna, kun satuin olemaan jämsäläinen. Ja sekös Lehtimäkeä innosti, kun olin itä- ja länsimurteiden rajalta. Siinä tuli Axel Vareilius ja näytelmänsä Vekkulit ja kekkulit tutuksi. (tosin näytelmän sisältöä en tunne).
Kun nyt opiskeluaikojen muisteloihni pääsin, niin kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa FT Sinikka Tuohimaa nousee nimenä mieleeni. Humaani ja hieno ote ja muistan, miten hän piti mahdollisena, että Eeva-Liisa Manner voisi olla varteen otetttava kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaaja. Jos muistan oikein ymmärtäneeni.
Puheoppi oli lempiaineeni ja siellä on montakin nimeä - kaikkia en enää muistakaan, mutta toki mm. Päivi Kärkkiäisen, silloisen lehtorin, josta tuli sittemiin TV 2:n johtaja ja sittemmin Kansallisoopperan pääjohtaja, josta virasta taisi jäädä nyt eläkkeelle. Niilo Ihamäen radiopuheen kurssi oli hyvä. Mutta niin olivat muutkin puheopin kurssit. 80-luvulla Tampereen yliopistossa oli hieno opetushenkilöstö puheopin laitoksella.
Kasvatustieteistä muistan toki parhaiten historian didaktikon eli FT Taina Huuhtasen. Myös laitoksen johtaja FT Keijo Elion luentosarjaasta pidin. Hänhän teki uran historioitsijana armeijauran jälkeen. Sattui muuten Elio ainakin kerran olemaan myös sensorina, kun olin korjannut yo-vastauksia.
Teologian opinnoissa oli myös hyvät luennoitsijat. Kirkkohistorian luennoi Kyllikki Tiensuu (meniköhän nimi oikein) - oli mielenkiintoista ja kaikin puolin opettavaista. Risto Lauhan eksegetiikan luentosarjasta pidin erityisesti.
<< Takaisin arkistoon
|
|
