| |
TO 1.3.
Ei minusta kansanedustajaa tule ainakaan, jos asia on Konginkankaan äänistä kiinni. Enhän minä päässyt Konginkankaalla tänään edes ihmisten juttusille. Samat vaatteet, samat ilmeet ja sama minä kuin puolta tuntia aiemmin Viitasaarella. Siellä menivät vaalikarkit kaupaksi ja tuli ihmisten kanssa juteltua eikä kukaan juossut karkuun. Konginkankaalla yritin kahdeksalle ihmiselle vaalikarkkia antaa, niin yksi vain otti. Mutta lupaan Konginkangasta lämmöllä muistaa ja asioita ja etuja ajaa. Karkit eivät ole hampaille hyviä ja ei ole mikään pakko jäädä ehdokkaan kanssa juttusille. Kiitokset paikalliselle K-kauppiaalle, joka lupasi pitää Keskon lippua ylhäällä ja jatkaa kauppiasvetoista vähittäistavarakauppaa, jolle on tarvetta tässä maassa.
Asuuko Viitasaarella vain iloisia ja mukavia ihmisiä? Semmoinen mielikuva minulle jäi, kun torilla ihmisiä tapasin. Välittömiä, huumorintajuisia, sosiaalisia. Hyvä Viitasaari!
Äänesseudulle on kuin kotiaan menisi. Se on peilikuva tästä omasta jokilaaksosta. Mennyt vain kehityksessä meidän ohi. Kolmen kunnan yhteenliittymisellä Äänesseutu saa elinkeinopolitiikassa kilpailuetua Jämsän seutuun nähden.
Äänekosken vaalikahvila on mukava paikka. Tilava, siisti ja aina hyvä tunnelma. Irene on muiden mukana tehnyt loistavaa työtä ja kolmen porvaripuolueen yhteistyö (KOK+KESK+KD) on tullut kahvilan kautta konkretiaksi.
Mukava oli tavata niin Ireneä kuin Raimoakin ja toivon, ettei Äänesseutu minua täysin unohda kun vaalit alkavat. Jämsän seudun ihmisenä koen Äänesseudun asiat tutuiksi ja tärkeiksi ja näitä kahta seutukuntaa pitää kehittää Jyväskylän tärkeinä kilpailuvaltteina. En minä Jyväskylään minään isona pahana sutena pidä, maakunnan veturihan se on, mutta Keski-Suomi tarvitsee jatkossakin useampia seutukunnallisia keskuksia.
Kiitos mielenkiiintoisesta keskustelusta herralle, jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta puhuttiin mm. globalisaatiosta, energiasta ja kuntaliitoksista.
Välittäkää terveiset Suolahteen Helvi Karjalaiselle, joka oli iso apu kun taannoin tein Suolahden apteekin historiikkia silloisen apteekkarin, Aino Rantasen toimesta.
Mitä on ehdokkaan arki? Esim. tänään ajoin 341,9 kilometriä. Pissapoika ei toiminut ja menomatkan kurakeli on kammottava. Nyt takaisin tullessa tie oli jäinen. Seisoskelua, odottelua...kuin Becketin näytelmässä Huomenna hän tulee...kun kukaan ei tule...eikä mitään tapahdu. Tuleeko tämän päivän perusteella yhtään ääntä? Hulluksi tulee, jos sitä alkaa miettiä. En minä tätä itseni takia tee vaan sen Suomen puolesta, mitä edustan ja mitä haluan.Ja miten antoisaa on, kun sitten joku tulee juttusille ja voi vaihtaa ajatuksia.
Kun olisi rahaa kuin roskaa, niin voisi pistää suuret myllyt jauhamaan tätä kampanjaa, mutta minun on edettävä ihmisen luota ihmisen luokse. Valtava haaste, mikä pistää kieltämättä omankin motivaation välillä koetukselle.
Mutta huomenaamulla taas. Psyykkaan itseni mm. Laukaaseen ja Hankasalmelle ja piristystä tuovat muut Kokoomuksen ehdokkaat, joiden kanssa yhteinen tournee.
SU 4.3.
Perjantain ja launtain ehdokaskierroksen mukavimmat hetket mulle olivat Hankasalmi ja Muurame.
Hankasalmella oli mukava tavata mm. Tapani Mattila, joka hakenut Jämsän kaupunginjohtajaksi. Fiksu, osaava kaveri. Sain hyvän vaikutelman. Mukava oli jutella pitkästä aikaa myös kulttuurista, joka jäänyt tämän vaalikarusellin kaikkein vähiten esille nousseisiin aiheisiin. Ulla Kolehmaista, Hankasalmen kulttuurisihteeriä, olen arvostanut aina ja erityisesti hänen esille tuomansa Ruumissaari-tietous, joka on noussut valtakunnankin tietoisuuteen. Mieltä lämmitti myös, että Kolehmainen arvostaa Jämsän ArsJokvars -näyttelyä sekä huopayhteistyötä. Kilvan kiittelimme Helstenin Ritvan työpanosta kuvataiteen esillenostamisessa Jämsässä. Huopa-avaimenperäni muuten saivat huomiota ja kiitosta Hankasalmella.
Muuramessa oli pitkä mukava keskustelu erään hammaslääkäriherran kanssa. Korpilahdella taas tapasin mm. Pirkon sekä Kalliot.
Tarvikekeskuksen iltapäivä oli menestys. Väkeä oli ja tietenkin ministeri Pekkarinen ja edustaja-taitelija Alatalohan sen väentungoksen keräsivät, mutta luvan saatuani pääsin minäkin nauttimaan samasta kansanpaljoudesta ja yritin ajatuksiani esille nostaa. Kukapas se muua kissanhännän nostaa kuin kissa itse! Oli mukava tavata monia, monia tuttuja ja tuntemattomia ja keskustelut kiirivät aina susilaumoista perintöverotukseen asti.
Perheeni yllätti iloisesti tulemalla paikalle ja Maija jäi auttamaan Laukian Anjaa ja Lehtisen Ullaa kahvituksessa. Mikko oli vielä Kangasalla, kun meni Konstalle, kummipojallemme, kahdeksi yöksi.
Tänään keskityn alkavaan työviikkoon, perheeseen ja Arto-gaalahommeleihin, josta meillä palaveri iltapäivällä Merjalla.
Ps. Vaimoni väittää kuulleensa Tarvikekeskuksen pihamaalla keskustelun, jonka sisältönä olisi ollut: "kyllä sitä täytyy jyväskyläläistä äänestää - ei noista paikallisista ole". OLEN TÄYSIN ERI MIELTÄ. ETELÄINEN KESKI-SUOMI ANSAISTEE OMAN EDUNVALVOJAN. MINÄ EN AINAKAAN KOE OLEVANI LAINKAAN HUONOMPI KUIN JYVÄSKYLÄLÄINEN EHDOKAS. EIKÄ KUKAAN PAIKALLISISTA EHDOKKAISTA OLE MAAKUNNAN VETURISEUDUN EHDOKKAITA HUONOMPI!
Enkä alueellista vastakkainasettelua kannata kuten en kannata SAK:n menneisyyspuoluelaisten esille tuomaa työnantaja-työntekijä -vastakkainasettelua. En halua rakentaa tulevaisuutta vihollisasetelmista käsin.
viimeiset gallupithat lupaavat Kokoomukselle hyvää tulosta. Ei muuta kuin yli puoluerajojen äänestämään. Muista:yksyksysi!!!
TI 6.3.
Olenko väsynyt? Tulossa hulluksi? Hyväksikäytetty? Epäonnistunut? Enkö osaa puhua, kirjoittaa? Enkö ole uskottava? Miksi en ole uskottava? Onko tässä mitään järkeä...?
Monenlaista aatosta on mielessä pyörinyt. Valehtelisin, jos sanoisin, että tämä pelkää ruusuilla tanssimista on. Kampanjointi on kovaa työtä ja juuri nyt oloni on kovin tylsä ja tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi. Tekisi mieleni huutaa: - IHMISET, TULKAA TÄNNE! OLEN OLEMASSA!
Illalla on oltava skarppina, kun on suuri vaalikeskustelu, mitä pidän eteläisen Keski-Suomen yhtenä päätilaisuutena. Väsymys purkautuu mm. ulkoilemalla, johon mulla ei ole minuuttiakaan aikaa, joten rutisen tähän nettipäiväkirjaan ja jaan pahan oloni kaikkien kanssa. Kynän kauttaa likavedet menemään.
Eilinen Tiimiakatemian paneeli oli hyvä. Se oli hyvin järjestetty, näpäkästi vedetty ja teemassa tiukasti pysyvä. Onnittelen järjestäjiä.
Monta uutta näkökulmaa ja tärkeätä asiaa on kampanjan aikaan mieleeni noussut kuten eilisillan jälkeen jäin miettimään yritystalouden osalta yritysten kasvuhalukkuuden nostamista. Siitähän maamme yrityskulttuurissa on paljolti kyse. Olemassa olevia yrityksiä on saatava kasvuhaluisiksi, mihin lainsäätäjä voi motivoida verolakiratkaisuin, hallinnollisin ratkaisuin, infrastruktuuria kehittämällä ja yrityskulttuuria tukevilla opetus- ja kasvatusratkaisuilla.
Jaakko T. totesikin paneelin jälkeen, että Ruotsissa yritysten kasvuhakuisuus on paremmalla tolalla kun taustalla on selkeästi työn ja yrittäjyyden kannustavuutta tukevat arvot.
PE 9.3.
Ranskan Waltari eli kirjailija Henri Troyat on kuollut. Merkittävä historiallisen romaanitaiteen edustaja on tullut tunnetuksi erityisesti trilogiastaan, joka alkaa Napoleonin kukistumisen aika käsittelevällä romaanilla Tsaarin luutnantti. Muistan lukeneeni sen aikanaan Espanjan lämmössä ja tuon romaanin kautta sieluni siirtyi Andalusiasta Keski-Venäjälle. Troyat on mainio ranskalaisen ja venäläisen kulttuurin yhdistäjä, jonka kirjalliset ansiot ovat kiistattomat.
Paikallisten ehdokkaiden paneelissa yllätti iloisimmin yleisömäärä. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat sitttenkin! Toinen iloinen yllätys oli aikataulussa pysyminen. Yleisön osallistumista olisin toivonut. Kiitos paikallislehdelle ja paikallisille työväenopistoille paneelin järjestämisestä.
Jyväskylän senioritapaaminen eilen iltapäiväällä on riemukkain ja hauskin tapaus, jossa tämän kampanjan aikana olen mukana ollut. Oli mukava nähdä tuttuja kuten Sirkka ja Pentti sekä erityisesti Mirkkolan Kalle, jota Luoja näyttää kohtelevan erityisen armeliaasti. Mies kun ei vanhene millään. Oli mukava idea saada paikalle ehdokkailta myös pieniä esityksiä. Kiitos myös ikuiselle turvalleni Ekmanin Matille, joka hanureineen toi lisäilmettä tilaisuuteen.Partasen Pauli oli tilaisuudelle hyvä vetäjä ja hän huolehti yhdessä Niekan Pentin kanssa, että tapahtumasta tuli hauskalla ja elävällä tavalla etenevä eikä puisevan poliittinen.
Luntakin tulee tupaan tässä vaalityössä vaikka ulkona kevät etenee liiankin vauhdikkaasti. Toivon kovasti Yrjö Määtän yleisönosastokirjoituksen tapaan keskittämistä, sillä eteläisellä Keski-Suomella on mahdollisuus omaan edunvalvojaan näissä vaaleissa ja nyt olisi oikeiston vuoro. Iris Hacklin ja Inger Hirvelä ovat hienoa parlamentaarista työtä tehneet. Mutta keskittäminen ei onnistu ellei Jämsä, Jämsänkoski, Kuhmoinen, Korpilahti, mielellään vielä Keuruu, Luhanka ja Joutsakin, ole mukana yli puoluerajojen. Sanon tämän rehellisenä mielipiteenäni, sillä teen työtä sen eteen, että eteläinen Keski-Suomi saisi oman edunvalvojan ja lainsäätäjän, sillä se sen ansaitsisi.
Eilen illalla oli vaalirumban päätteeksi vanhempainilta, jossa olin virkavastuulla luokanvalvojan ominaisuudessa. Korvassa kävin ennen vanhempainiltaa pitkän ja hedelmällisen keskustelun nuoren väliinputoajan kanssa. Fiksu ja mukava kaveri, joka avasi mulle uusia hyviä näkökulmia ymmärtää tämän yhteiskunnan turvaverkon vakavia puutteita. Kiitos hyvästä keskustelusta! Kiitos myös Heljälle kannustavista ja avartavista sanoista.
Tänään mulla opetusta 8-15 ja sitten alkaa abien yo-kirjoituksiin valmentava tentti klo 15-18. Ensi keskiviikkona jo historian reaali. Anja auttoi jälleen leipomalla korvapuusteja, joita vein eilen Jokivarren koululle ja tänään omalle koululle. Hyviä kuin mitkäkin!
Kyllä tämä aika menee äkkiä. Kun muut ehdokkaat panostavat vielä viimeisiin päiviin ennen lopullista äänestyspäivää, meikäläinen korjaa hiki hatussa reaalivastauksia.
Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille. Minä olen huomenna Terhi Pullin ja Olli Kivistön kanssa Jämsän Elosella ja vauhdittajaksi tulee Ari Vatanen. Sieltä Keuruun Korvaan ja luvassa live-musiikkia a la herra n:o 119 ja Riikka Turkki. Tulethat paikalle!
SU 11.3.
Keuruun hommat menivät eilen uuteen uskoon, kun Suur-Keuruu ei julkaissut maksettua ilmoitusta. Huomenna ryhdytään selvittelemään, missä vika. Matskun toimitin kyllä keskiviikkona.
Jämsän Elosella oli kiva tunnelma. Riikan harmonikka toi mukavasti lisätunnelmaa leivoskahveille.Illan jaoin Mikon kanssa mainoksia Kuhmoisissa ja jopas tuli liukasta, kun meni pakkasen puolelle. Tämän illan jaoin Hallissa. Viimeisiä vaalivirityksiä tässä villisti valmistellaan.
Jos oikein ymmärsin Keskisuomalaisesta, näyttelijä Jorma Böök juhlii tänänä taiteilijajuhlaansa. Onnea! Juhlarooli Leipurin vaimossa on kuin kirjoitettu Böökille. Muistan hänet neljäsvuosisadan ajan, sillä lukiolaisena pääsin vihdoin käymään teatterissa. Esimerkiksi Kauppamatkustajan kuolema ja Happy end -musikaali vanhassa teatteritalossa ovat olleet mulle elämyksiä. Tuula Saarinen rosvopäällikkö Kärpäsenä lauloi lopussa: "huomispäivä kantaa huolen, huomennahan vasta kuolen". Jukka Tuominen pelastusarmeijalaisena lauloi: "enkä enää koskaan juo mä viinaa, niin hän lausui luona Pietarin." Kristiina Hakovirta loisti naispääosassa. Liian varhain edesmennyt Mauri Nevonmaa taas miespääosassa.Jorma Böök oli Happy Endissä Takimora, vai oliko se Tokimara, jokin japsihahmo kuitenkin. Oi niitä aikoja. Silloin oli sunnuntaisinkin näytöksiä ja teatterit pystyivät tarjoamaan enemmän ensi-iltoja. Nyt kun Suomi on rikkaimmillaan, joudutaan kulttuurin tarjontaa supistamaan kustannuspaineitten vuoksi. Sille asialle toivon jotain tehtävän.
Tampereen Ooppera juhlii 60-vuotistaivaltaan Aidalla. Yritän vaalirumbasta huolimatta päästä sen näkemään. Olikohan ne Tampereen Oooperan 40-vuotisjuhlat, kun oli Panulalta tilattu ooppera Lallista ja Henrikistä. Siinä olin nuorena opiskelijana kuorossa mukana. Ja kävimme sen Kokemäellä suuressa teltassa esittämässä ja presidentin puoliso rouva Tellervo Koivisto ja silloinen maaherra Pirkko Työläjärvi istuivat kerran katsomossa. Saman vuoden linnanjuhliin Lallin komeasti tulkinnut Lahtisen Retsu sai kutsun puolisonsa näyttelijä Kaija Sinisalon kanssa.
KE 14.3.
Elämäni jännittävintä aikaa. Tänään yo-reaalikoe ja sunnuntaina Mikon synttärit ja vaalit. Eilen viimeinen pitkä rundi. Hennan ja Karin kanssa Kuhmoisissa ja johan rupesin minäkin saamaan siellä huomiota! Voipi muutamia ääniä sieltä tulla ja sietää tullakin, sentään Keski-Suomen perinteisesti kokoomuslaisin kunta.
Länkipohja yllätti taas iloisesti. Väkeä oli baarillinen ja mukava oli tavata sekä junioreita että senioreita esim. Olga Lipponen ja Lindströmin Kaisa ja Sirenin Otto. Tie Kuhmoisista Länkipohjaan oli pahempi kuin Linnanmäen vuoristorata. Sanoin, että kannan itse ensimmäisen sangollisen soraa ja vien lapion henk.koht. paikalle, jos eduskuntaan pääsen. Jämsä Halli päättivät tiistain rundin. Talvisodan päättymistä muisteltiin kuten yleisestikin maassa. Illalla kotiuduin väsyneenä ja rasittuneena.
Kaikessa rytäkässä unohdin hakea Mantan hoidosta. Tuli palautetta ja lujaa! Ei yhtään lohduttanut iltapäivälehtien lööpit, joissa ministeri Luhtanen lupasi antaa ukollensa kyytiä. Tunsin suurta hengenheimolaisuutta herra Luhtasta kohtaan ajatellen, että samassa veneessä ollaan, mutta eri syistä. Mutta rakas Teijani yllätti humanistisuudellaan: ei ollut melua. Anteeksi pyysin hajamielisyyttääni ja ihmekös tuo tässä minuuttiaikataulussa!
Tänään Keuruun Korvaan. Ylppäreistä en vielä sano mitään, kun kello ei vielä klo 12. Iltapäivällä kerron sitten tarkemmin!
Ja nyt on iltapäivä: kiitos, rakas Ylioppilastutkintolautakunta selkeistä ja hyvistä historian kysymyksistä! Kiitos!
Kiitos rakas Jämäsänkosken Keskustapuolueen yhdistys uusista linjauksista jotka pistävät jokilaakson lähitulevaisuuden visiot uusien mahdollisuuksien valoon. Ja Kokoomuksen kannatus nousussa. Näinhan MTV:n uutistoimituksen tekemän gallup jo eilen kertoi. Näin paljon positiivista yhdelle päivälle pistää minut jaksamaan nurisematta viikon h-hetkeen asti.
Ari Sorvari yleisönosastolla kyseli, maksavatko poliitikotkin torimaksun kuten kauppiaat. Kyllä. Ainakin minä joka lauantai kun olen ollut. Ja omasta pussista. Eikä ole paljoa. Halvinta mahdollisinta tapaa kampanjoida.
PE 16.3.
Olen kaivannut tähän vaalikampanjaan enempi keskustelua ulkopolitiikasta. Onneksi Yleisradio on yrittänyt nyt loppupäivinä ottaa aihetta esille. Venäjä-suhteet tuntuvat olevan suomalaisille hankala keskusteluaihe. Minä en Venäjää pelkää enkä sitä mörkönä pidä, mutta en pidä hyvänä myöskään vaikenemista saatikka hyssyttelyä. Venäjä on suurvalta, jolla on omat strategiset etunsa valvottavanaan ja omat päämääräänsä. Suomen ulkopoliittinen linja on ollut jo pitkään varsin laimea. Suhteet sekä Yhdysvaltoihin että Venäjälle ovat ikäänkuin toisarvoisia, vaikka kyseessä on kaksi merkittävää suurvaltaa, joilla poliittisen arvovallan lisäksi on myös merkittävät kaupalliset arvot Suomen näkökulmasta katsottuna.
En ymmärrä hallituspolitiikan peruslinjaa: ollaan tässä vaan hissukseen ja eihän me mitään Nato-hommeleita eikä muutakaan uutta...kuten ennenkin ja katsellaan...ja pikkuhiljaa...
Katsellaan vaikka historian kirjoja ja karttakuvia. Ne kertovat faktat, mikä on Suomen sijainti ja mitä riskejä siihen liittyy. Sotilaallisesti todennäköisin vaihtoehto on, että Suomessa soditaan, jos maamme joutuu suurvaltain välisen konfliktin tantereeksi. Sekin asia täällä on koettu. On koettu myös se synkkä yksinäisyys, mikä oli syksyllä 1939. Presidentti Kallio oli juuri alkusyksystä todennut, että ei hätiä mitiä, ja kyllä pärjäillään, vaan kuinkas sitten kävikään. Siinä olivat ystävät vähissä, vaikka Suomi saikin huomattavasti apua ja tukea. Viimeisimmän alan väitöskirjatutkimuksen mukaan Ruotsin jälkeen eniten Italiasta! Saksan intresseissähän oli ennemminkin, ettei Suomi talvisodassa pärjäisi ja Saksa pyrki tyrehdyttämään myös Suomen viennin Englantiin, joka oli Suomen tärkein sen hetkisen kauppakumppani. Ja siinä Saksa onnistui.
Valtioneuvoston, presidentin ja eduskunnan vastuunjako ulkopolitiikan johtamisessa pitää katsoa hetimmiten uusiksi. Kahden lautasen kattaus EU-huippukokouksissa on naurettavaa. Suomen on tehtävä selkeä Venäjä-strategia, millä tarkoitan ulkopolitiikan visioita Suomen ja Venäjän välillä,kun EU:lla ei näytä mitään kunnon Venäjä-politiikkaa olevan. Ottakoon Suomi sitten vaikka johtajan roolin EU:n Venäjä-suhteissa. Onhan meillä aiheesta kokemusta ja sijaintimme puoltaa myös tiettyä asiantuntijaroolia Venäjä-suhteissa Euroopan unionissa.
Entä Kiina ja Intia? Eivät ole vähäpätöisiä tekijöitä tämän päivän kansainvälisessä politiikassa. Pitäisikö Suomen katsoa näitä maita muullakin tavalla kuin vain kännyköiden suurhankkijoina?
SU 18.3
Muistan hyvin tämän päivän 14 vuotta sitten. Olin vaimoni tukena Jokilakson sairaalan synnytysosastolla. Sektion piti olla heti aamusta, mutta äkillisten muiden kirurgisten toimenpiteiden vuoksi hänen sektionsa venyi iltapäivään asti. Ne olivat pitkiä tunteja odotella. Päivi oli vaimoni tukena leikkaussalissa. Sieltä tuotiin juoksujalkaa pientä poikalasta. Kohtasimme ensi kertaa toisemme, Mikko ja minä, silloisen synnytysosaston vauvalassa. Pesun jälkeen mustikkapipo päähän ja omaan seimeen. Illalla vielä itkin onnesta.Tänään tuo jössikkä täyttää jo 14 vuotta.
Aamulla veimme hänelle aamiaisen laulun kera vuoteeseen kuten perheessäämme on syntymäpäivisin tapana.
Oli kaunis idea Maijalta lähteä tänään kirkkoon. Ihan kuin olisi ollut jokin johdatus. Pääsin hyvästelemään vanhan naapurini, Eevan, jonka poismenosta sain kuulla vasta hiljan enkä ehtinyt adressia pistää. Onneksi tapasin Eevan lapsia puolisoineen, jotta pääsin esittämään osanottoni. Muistan Eevaa lämmöllä. Ahkera ja työteliäs ihminen, rehellinen. Auttoi aina muita.
Illalla veimme Annan Pirkkalan lentoasemalle. Väsytti kaiken vaalitouhun jälkeen vielä hypätä rattiin.
Yksin eilen mulle tuli pelkästään ajamista semmoiset 350 kilometriä.
Jämsän torihan oli yhtä vaalihumua. Laskin, että 10 ehdokasta oli Jämsän torilla aamulla. Keuruulla ei tietääkseni ollut sitten muita kuin minä. Kaikki painelivat iltapäiväksi Jyväskylään, mutta minä menin Keuruulle. Kiitoksia Riikalle hyvistä soitoista. Oli mukava tunnelma Keuruun vaalikahvilassa, kun musisoitiin. Seuraaviin vaaleihin aion ajoissa saada Keuruulta tukijoita, nyt olin liian myöhään liikkeellä.
Kiitos kovasti Anjalle, Erjalle, Veli-Markulle, Erkille, Reijolle, Antille, Airalle, Teijalle, Anskulle, Mikolle, Maijalle, Värelöille ja kaikille muille, jotka mahdollistivat eilisen mustikkasoppalopetuksen. Mulle jäi vaalirumbasta hyvä mieli ja kaunis muisto. Mielialani ovat kieltämättä vaihdelleet epätoivosta voitonriemuun, mutta nyt päällimmäisinä muistoina ovat vain ja ainostaan plus-merkkiset asiat ja kaikki se tuki ja kannustus, jota olen saanut.
Suuri kiitos Viitasaaren Matille nettisivujeni ylläpidosta. En varmasti koskaan pysty korvaamaan sitä vaivannäköä, mitä Matti on sivujeni eteen tehnyt.
Olen tutustunut moniin uusiin ihimisiin, käynyt mielenkiintoisia keskusteluja, luonut uusia kontakteja. Mulla on kotona Mauri Pekkarisen kampanjakahvia, Kalmarin Annen kauraryynjä, Neittaanmäen jauhopussi - jopa Alatalon sinisankaiset silmälasit. Kepu on pitänyt perheen ryyneissä ja särpimissä kampanjan loppumetrit! Siinäkin hyvä syy yhdistellä Keskustaa ja Kokoomusta - ja kristillisdemokraatteja. Oikeiston erot suurissa kysymyksissä ovat lopulta minimaalisia. Kansamme on aina ollut oikeistoenemmistöistä. Jotta se tulisi näkyviin politiikan suurissa linjoissakin, se edellyyttää ilman muuta RKP:n, Keskustan, KOK:n, KD:n ja vihreiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Illalla menen vielä vaalitoimitsijaksi ja sitten Jämsän seudun ehdokkaiden yhteisiin vaalivalvojaisiin Vitikkala-saliin. Aamulla sitten yo-koetta valvomaan ja opettamaan ja huomen illalla kh:n kokoukseen. Huomenna alkaa ihana arki.
Kiitos kaikille!
Kiitos!
MA 19.3.
Jo tunnin ylppäreitäkin valvoin. Olo onnellinen. Kokoomuksen hienoa kokonaistulosta ei varjosta muu kuin että vieläkän ei tullut sitä toista paikkaa Keski-Suomesta. Sentään yli 21 000 ääntä ja puolta pienemmällä äänimäärällä Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit saivat saman verran edustajia Keski-Suomesta. Tämä suhteellinen vaalitapa...mutta on tyydyttävä kansan tahtoon. Ja onnea Hennalle! Ja myös demareitten Tuulalle, jonka ansiosta eteläinen Keski-Suomi sai nyt vihdoin oman edunvalvojan. Seuraavissa vaaleissa sitten myös porvariäänillä yksi etelästä, eikös?
Äänestäjät ovat puhuneet ja sillä siisti. Tämän tuloksen kanssa eletään ja mikä on kokoomuslaisena eläessä.
Kun avasin työmaalla salkkuni, sieltä löytyi ensimmäisenä pölypussi. Onneksi tyhjä. Seuraavaksi löytyi pienen tytön punainen sukka. Ovat vähän työkamppeet näemmä sekaisin mutta olen minä tämän rumban aikana työni kuitenkin hoitanut. Nyt voi taas keskittyä normaaliin elämään.
Meillä oli ihanat poikkitaiteelliset vaalivalvojaiset eilen Vitikkala-salissa. Sain omilta tukijoukoiltani niin mahdottomasti huomiota, lahjoja ja aplodeja että ihan hävettää. Mieltä se toki lämmittää, valehtelisin jos muuta sanoisin. Olen niin mielissäni, että tämä kotikenttä piti. Muualta en voinut ääniä toivoakaan, kun en ehtinyt tehdä vaalityötä laajemmin. Jos kotikenttä olisi pettänyt, se olisi tuntunut pahalta. Että minuun luotetaan. Että olen sittenkin uskottava.
Kiitos!
LA 24.3.
En minä nettipäiväkirjan pitoa lopeta, vaikka vaalit ovat ohi! Hissan yo-kokeet jo jätin kansliaan, yhteiskuntaopin vielä kesken. Myös yhteiskuntaopin ainereaalin kysymykset olivat mielestäni hyvät ja asialliset. Kiitos yo-lautakunnan historiajaoksen!
Olin Jokivarren koulun (Jämsässä olevan) myyjäisissä tänään. Mukavaa oli. Viedään vielä pieni muistaminen Peltosen Tuulalle Teijan kanssa tänään ja huomenna yritän viedä Virkkusen Hennalle, jos aikatauluni ei petä. Huomennahan Jyväs-Hanureilla kaksi konserttia Minnansalissa Jyväskylässä. Onneksi mulla vain juonto. Laulupuoli ei nyt sujuvimmillaan. Koko viikon lapset sairastelleet. Ensin tuli Maija kovaan kuumeeseen, sitten Manta, sitten Liisa, sitten Mikko ja eilen illalla Laura. Vuoron perään on oltu Teijan kanssa töistä pois ja sitkeätä flunssaa tuntuu olevan. Yskiminen ihan mahdoton. Itse ollaan pystyssä pysytty. Kyllä muakin eilen vilutti niin että luulin kuumeen jo nousevan, mutta ei tässä vielä tätä kirjoittaessa ainakaan ihmeitä ole.
Siskoni Leena pisti Mikolle eilen synttärikemut pystyyn ja se oli kyllä kaunis teko. Ei meillä olisi voinut pitääkään, kun ahtaat tilat ja porukka kipeänä.
Vaaleista tullut paljon postitiivista palautetta ja jotenkin heräsin itsekin vasta vaalipäivän iltana. Siihen asti vaan tahkosin ja tahkosin, minkä talon rakentamiselta ja viranhoidolta kerkesin. Ei montaa ehdokasta tästä vaalipiiristä ole, joka niin pienellä budjetilla ja niukalla ajalla vaalityötä teki.
Tämä vapauden tunne on hurmaavaa. Ei mitään minuuttiaikataulua ja tämänkin päivän sain rakennella ihan haluamakseni ilman vaalikiireitä. Aika aikaansa kutakin. Nyt jännätään hallitusneuvotteluja!
Mulle saapi laittaa sitten sähköpostia, jos haluaa kysellä/jutella!
KE 28.3.
Katsoin Stokkan Hullujen päivien lentotarjouksia ja lauantaina Finnair myisi 110 eurolla menopaluuta Budapestiin. Pitäsiköhän kesällä ottaa ja lähteä. Vauhdikas kesä tulossa, kun on muutto, Kanadan keikka, Hallin Janne -oopperan harkat ja esitykset, joten loppukesästä pieni lomanen olisi varmasti paikallaan, jotta olisi akut ladattuina alkavalle lukuvuodelle.
Väyrynen on mahtava! Että hän osaa. Moni muu olisi ikionnellinen semmoisesta äänimäärästä, mutta sehän ei Väyryselle merkkaa näköjään mitään. Kumpaa kansanedustajan tulisi edustaa: kansaa vai itseään. Kumman etu tärkeämpää: kansan etu vai oma etu. Väyrynen on ainakin rehellinen ja tuo julki sen, mitä moni muu peittelee: oma etu on tärkein. Uskomaton poliittinen farssi niinkin kokeneelta poliitikolta.Mielestäni kyse jo kansanvallan aliarvioimisesta. Toivottavasti Keskustapuolueen johto pistää Paavon nyt aisoihin.
<< Takaisin arkistoon
|
|
