| |
TO 5.3.
Mikko teki tosi hienon kenkätelineen meille! On pojalla kädentaitoja. Kehen lie tullut, niin ei isäänsä ainakaan siinä suhteessa.
Hesari nosti arvostelussaan esille ohjaaja ja scenografi Lorenzo Fondan mahtavat näyttämökuvat ja kokonaisuuden hahmottamisen ja Aamulehti Don Carloksen huippusolistit. Hyvät huomiot kummankin suuren lehden kriitikolta. Fonda kirjoittaa viisaasti käsiohjelmassa, että päähenkilöt joutuvat inkvisiittoria lukuunottamatta taistelemaan kaikki kahden vastakkaisen asian välillä, esimerkiksi Elisabet uskollisen vaimon ja rakastajattaren roolin välillä tai Rodrigo oikeudenmukaisuuden ja hoviuskollisuuden välilä. Vain suurinkvisiittori on selkeästi yhden linjan mies: hän on katolisuuden vankkumaton puolustaja, vaikka se vaatii verta ja väkivaltaa. Hän ei kannastan lipsu.
"Fratit" eli kuusi munkkia olivat vähän olivat ihmeissään, kun heidän nimeään ei ole erillisenä osiona käsiohjelmassa, vaikka Flanderin lähettiläiden nimet olivat sekä näyttämöllä esiintyvien neljän vinttikoiran nimet!
Valmistaudun tässä illan Verdi-esitykseen käymällä läpi Suomen välirauhan aikaa, mutta myös renessanssia, mikä sopiikin teemallisesti hyvin Filip II:n hovimaailmaan. Renessanssin taiteessa riittää jutunjuurta. Tiesitkö, että nykyaikaisen proosan suuri edelläkävijä Cervantes teki aikanaan "frederikit" eli meni naimisiin ihteään roiimasti nuoremman naisen kanssa, tosin vain 19 vuotta nuoremman, kun Frederik taas valitsi vielä nuoremman naisen eikä se Niinistökään ihan saamattomaksi ole jäänyt. Minä kyllä tykkään ihan ikäisseurasta.
Cervanteshan jäi Lepanton meritaistelun jälkeen muslimien vangiksi ja nämä vaativat hänestä lunnasrahoja, kun luulivat, että on rikaskin mies. Kaikkea ne vekkulit ovat keksineet. Kidnapata köyhä kirjailija ja vaatia lunnaita.
Turkish Airlinesin koneturman syy selvinnyt: mittarivika. Turkkilainen pilottijärjestöhön ehätti jo julkisuuteen mollaamaan Schipholin lennonjohtoa, että se olisi päästänyt koneen liian lähellä edellä ajanutta Boening 757 -konetta laskukiidossa ja Turkin Boening olisi joutunut sen aihettamaan pyörteeseen ja voimakkaaseen turbulenssiin.
Mites tämä elämä nyt muuttuu, kun Lex Nokia meni läpi? Minen ole ehtinyt politiikkaa seurata ja jotenkin kulttuuri vienyt nyt miestä niin, ettei mitään tolkkua. Kyllä laulaminen mukavampaa on kuin kokouksessa istuminen. Siitä ei pääse mihinkään. Kumman Sinä valitsisit: saada kuunnella kulisseissa Camilla Nylundin, Tommi Hakalan, Jaakko Ryhäsen upeata laulua vai istua kokouksessa etsien kaupungille miljoonien eurojen säästöjä ja leikkauksia?
LA 7.3.
Mua hirvittää ajatus, että kaupunki säästäisi lomauttamalla henkilöstöä. Lomautukset aina kova juttu, mutta olen samaa mieltä talousjohtaja Luostarisen kanssa, että vientiteollisuudessa lomautuksen jotenkin ymmärtää, kun loppuvat hommat. Mutta kunnan palvelutuotannossa ei kysyntä lopu. Lakisääteiset tehtävät tulee hoitaa. Jos ajattelen omaa työtäni? Onko se niin arvotonta, että voi jättää yo-kirjoitukset korjaamatta, kurssikokeet korjaamatta, leirikoulun pitämättä (vaikka oppilaat/vanhemmat maksaneet siitä kalliin hinnan)?
Jos esimerkiksi lukiossa olisi kahden viikon pakkoloma, niin oppilaille jäisi opetusta jaksossa vain 2/3 osaa normaalista. Sen kerrannaisvaikutukset yo-kirjoituksiin.? Ei vie oppilasta eteenpäin. Päivähoidosta, terveydenhuollosta, teknisen sektorin peruspalveluista, vanhushuollosta, ruokahuollosta en edes viitsi esimerkkejä nostaa, kun jokainen ne voi päätellä. Entä verotulojen menetys. Muutoinkin tulopohjan kaventuminen ongelma. Säästöt on haettava toimintoja priorisoimalla. Aina siitä puhuttu, mutta nyt on konkretian vuoro. Mitkä ovat lakisääteisiä ja mitkä ei-lakisääteisiä tehtäviä. Miten olemassa olevaa palvelutuotantoa on vara tehostaa? Se oleellinen asia ja sen kautta uskoakseni taloutta on vara saada parempaan kuntoon. Tietysti jokainen luulee, että puhun omaan pussiini eli kun kunnalla töissä, vastustaa pakkolomaa kiihkeästi. Niin vastustankin! En minä halua lomaa vaan tehdä töitä, sillä töitä minä olen Jämsän kaupungille tullut tekemään enkä viettämään ylimääräisiä lomapäiviä.
Mikon kanssa saunaan lähdössä. Klassinen numeromme naapureiden kauhuksi on lauteilla lautaa Kotimaani ompi Suomi. Volyymilla ja vibraatolla. Vähän mozzarellaa ja tomaattia basilikalla, mustapippurirouheella ja oliiviöljyllä maustettuna ja lasillinen hyvää, täyteläistä punaviiniä. Kyllä kelpaa.
Siltikin rinnassa tuntuu kaipaus. Ja kova. Kun yksi lempilauluistani, Kalmanin Kaks suurta silmää (operetista Sirkusprinsessa) saanut sielussani kohteen, on kaipuu välillä raastavaa kuin riivinraudalla ihoa revittäisi.
Huomenna taas Tampereelle Don Carlosta laulamaan. Saatiin seuraavan teoksen partituurit! Wagnerin Lohengrinissa kuorolla riittää laulamista. En tiedä vielä, jaksanko lähteä mukaan. Toki mieli tekisi. Ja onhan siinä jälleen hyvät solistit ja tuttu mies jo Hallin Jannesta; Jaakko Kortekangas, jonka kanssa Posti-Matin (Tammisen Martti) aina ryöstin toisen näytöksen alussa.
MA 9.3.
Mä jauhan ihan paikallaan, poljen samaa kohtaa eli Don Carlos...eilen Tuomas puhui ennen esitystä jälleen kauniisti ja motivoivasti, toivotti tervetulleeksi töihin.Onneksi yleisö ei tiedä kaikkea sitä draamaa, mikä kulissien takana tapahtuu. Noh, se jo ollutta ja mennyttä. Mutta iso koneisto Tampereen Oopperassa pyörii. Kun Don Carlosta esitetään, noin 270 ihmistä valmistautuu omiin työtehtäviinsä. Eilen oli täysi sali eli käytännössä 1806 paikkaa myyty. Yli 2000 ihmistä on siinä talossa kerralla, kun vasket aloittavat Storgårdsin tahtipuikon alla ensimmäiset sointukuviot. Yleisö oli eilen superia. Tunnelma oli korkealla!
Minä vain ajattelin esityksen ajan, että olisipa kapinakohtaus jo ja pääsisi sen jälkeen lähtemään Kaarilaan. Se visiitti oli viikkoni kohokohta. Myöhään meni paluumatka ja aamulla vähän tuppasi uuvuttamaan, kun piti kahdeksaksi lähteä töihin.
Äikän ylppäreitä valvoin iltapäivällä. Kysyivät mm. facebookin käyttämisestä. Jes - sehän on loistava systeemi. Tänäänkin sain taas uuden fb -kaverin, kun Mari oopperan kuorosta tuli kaveriksi.Mari tuurasi harkoissa Tarasovaa Ebolina ja on oikein hyvä laulaja ja tarkka muusikko.
Mikolla on torstaina ensi-ilta. Huomenna ennakkonäytös. Lindgrenin Ronja Ryövärintytär menee nyt J+J:n nuorilla. Heillä on hyvät, motivoituneet ohjaajat/vetäjät: Milja Nordström ja Mikko Leinonen. Kumpikin tehnyt loistavat sinunkaupat näyttämön kanssa.
SU 15.3.
Meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi, kun tauti rupesi tanssimaan ja vetikin kunnon ripaskat.Mulla on ikävä! Miksi täytyy riutua ja roikkua monta päivää siinä tuskassa, että ei pääse näkemään. Ja olis ollut Tampereen rievääkin ja vuonankaalia. Herkkuani.Kohta leirikoulukin, mikä tuo useamman päivän eron.Mutta yritän olla positiviinen: kesä tulee vääjäämättä ja silloin on enemmän aikaa. Pitkät vaaleat illat ja yöt, järven ranta, tanssilavat, ihanan pehmeät kädet, joihin tarttua ja lantio, josta tarttua kiinni. Uppoutua toisen silmiin. Ja menoksi musiikin tahdissa. Toisenlaista tanssia eikä mitään taudin viemää.
Hektisin aika töissä. Historian ylppäreitä korjaan ja silmiä kirvelee ja veristää. En koskaan muista ostaa niitä tippoja, joita kaverit suositelleet. Laskin, että tänä lukuvuonna korjaan 242 yo-esseetä ja noin 1146 kurssikoeesseetä. Siihen päälle muut korjattavat kuten pistarit, itsenäisten suoritusten tutkielmat. Kaikki tämä oppitunnin pitämisen ulkopuolista työtä, mikä tapahtuu kotona iltasella ja viikonloppuisin. Ainereaali tuonut lisää haastetta. Kun on kaksi jokeritehtävää, abit tietenkin vastaavat kumpaankin kerätäkseen pistesaldoa. Korjaajalle se tietää lisätyötä, mikä vaatii enempi aikaa.
Oli pakko seistä kulisseissa eilen ja aistia se 3. näytöksen alun kokemus, kun Filip Jaakko Ryhäsen hahmosssa purkaa vaimonsa uskottomuuden tuskaa kuuluisassa monologissaan. Että Ryhänen tekee sen hyvin. Ei ihme, että Tampere-talon täysi katsomo mylvi ja huusi suosioista. Eilen oli jälleen tosi hieno yleisö. Maija ja Sami kävivät väliajalla. Maija toi tekemäänsä ruokaa, joka olikin hyvää. Saivat silitellä niitä vinttikoiria, jotka avustajina Don Carloksessa.
Tutustuin taas uuteen kuorolaiseen, Tuomakseen. Käytiin kapinan ja loppukiitosten välissä syömässä, kun kumpikaan ei jäänyt näytöksen jälkeiseen karonkkaan. Kuorolla oli siis karonkka, muta kiisin kotio korjaamaan ylppäreitä. Tampereelta lähdettyäni yksi autoilija pysäytti mut, kun takavalot täysin pimeinä. Ajoin Ruutanan Shellille ja tunnin tein töitä, että sain vaihdetuksi polttimot. Miksi nykyajan autoissa kaikki on niin hankalasti ja ainakin niin lujasti ruuvattu, ettei tahdo saada irti. Ja hanskat Kaarilassa, joten paljain käsin ja vielä pimeässä tihrustin. Mutta sainpahan remontin tehdyksi. Olen ylpeä itestäni!
Kiitos Marja pienestä kuohuviinipullosta! Maistelin, kun korjasin ylppäreitä ja taustalla Wagnerin vasket hengittivät niskaani pehmeästi Lohengrinin säveliä.
Kävin viikolla katsomassa J+J:n nuorten Ronja ryövärintyttären ja pidin toteutuksesta kovasti. Hyviä ideoita. Hyvä ryhmähenki.Tapasin väliajalla mm. Kaarinan, J+J:n ent. pj. Hän nosti kauniilla sanoilla itsetuntoani.
Olen täysin eri mieltä KSML:n kriitikon kanssa. Kivelän Sofia nimiroolissa hehkuu energiaa ja iloa. Oma poikani Mikko...miten sujuvaa hänen näyttämötyönsä on. Tippa silmäkulmassa kahtelin, kun mietin, että 15 vuotta jo siitä maaliskuusta, kun kätilö hänet luokseni vauvalaan toi ja piti ottaa pieni käärö syliin, jotta juuri syntynyt poikavauva tuntisi isänsä lämmön.
PE 20.3.
Nyt sitten yht.kuntaopin yo-kokeet. Hissan sain jo käsistäni pois. Mulla on ollut semmoinen kolmen päivän trilogia, etten elämästäni vastaavaa muista: keskiviikkona koulun jälkeen Tampereelle. Ensi töikseni asemalle hakemaan korttia, jonka lippuautomaatti oli edellisiltana syönyt, kun en sitä ajoissa napannut, vaan puhuin ja puhuin vieressäni olleelle. Konehan imaisi sen aikaviiveen vuoksi sisuksiinsa. Sitten viimeiseen Don Carlokseen, joka oli ihan täynnä ja näytös venyi, kun alku myöhästyi. Mikko oli mukana ja seurasi tait.lämpiön monitorista ja välillä henk.kunnan cafen monitorista. Sanoi poika, että ikimuistoinen synttäripäivä ja onpa musan opelle kerrottavaa, kun meni basso Ryhänenkin niin läheltä ohi.
Esiripun laskettua oli pienet puheet ja kuohuviinimaljojen nostaminen. Olin Jorman kyydissä. Tapasin näytöksen jälkeen sattumalta myös Pirkkoliisan (Tikka) - entisen laulunopettajani, joka lupasi ottaa mut takaisin oppiin. Hän muisti minut, mitä ihmettelin. Miten ihmeessä voi muistaa sieltä 80-luvulta. Tykkäsin hänen opetustyylistään ja metodeistaan valtavasti ja hän teki paljon hyvää äänitekniikalleni ja ääneni huollolle.
Puolen yön jälkeen oltiin kotona ja torstaina mulla oli opetusta klo 8-15 ja illalla talvisota -luento. Tänään valmistelutunti, sitten kolmen tunnin kurssikoe, jonka päälle kaksi tuntia yo-valvontaa ja suoraan Laaksotien palvelutalon harjannostajaisiin kaupungin puolesta puhetta pitämään. Siinä lyhyesti trilogiani.
Mutta kohtahan alan jo pakata Roomaa varten. Tosin ei se mikään huvimatka ole, kun on 30 paimennettavaa opetuslasta mukana, mutta onhan meitä paimeniakin Rooman kedoilla kova trio.
Kiitos, että Anja on jaksanut mua ja etenkin näitä mun menojani. Kertaakaan ei ole hertsannut, mutta sen sijaan auttanut ja tukenut. Olen niin otettu siitä, että minulla on Hänet. Jos tulee vielä lisää projekteja, vien mennessäni köyden ja pyydän sekä anon, että hän köyttää mut siihen pihamäntyyn kiinni.
KE 25.3.
Kyllä on Heinäselästä tullut komea pitopaikka. Nimikin nykyisin Hirvikartano ja kaksi hirveä, Helena ja Annikki, pihapiirissä. Oli Oay:n kevätkokous ja ihan siksi lähdin, että paikkana Hirvikartano. Tuumasin, että se pitää nyt tarkemmin bongata. Eikä sen nyt pelkästään ollut hauskaa bongata niitä hirviä, vaan oli mukava nähdä myös työkavereita. Nythän on kollegoja entistä enemmän kun Jämsän ja J:kosken yhdistykset yhtä ja samaa.
Sain Maijalta jo toisen synttärilahjan: vessansiivousohjeet ja siivousvälineet. Anja muisti mua niin sytyttyvästi, että tuli tippa silmään. Ensi lauantaina juodaan synttärikahveet ennen kuin lähden työreissulle.
Tänään jätin yht.kuntaopin kokeet ja nyt enää iso nippu kurssikokeita korjattana. Ei auta muu kuin niitä Roomaan ottaa ja lentokoneessa korjata ja iltaisin hotellihuoneessa. Muutakin kivaa toki voisi Roomassa tehdä. Mutta eipä siinä illalla niin jaksakaan, kun päivät hektisen täynnä ohjelmaa oppilaiden kanssa.
Odotin Liisaa niin eilen yöksi, mutta ei tyttö tullutkaan. Onneksi hän oli sentään viime sunnuntaina luonani. Istuin illalla tuolissa ja katselin nukkuvaa tytärtäni. Miten kaunis hän onkaan. Miten rauhallisesti hän nukkui ja hengitti. Kunpa voisin viettää vielä enemmän aikaa kanssaan.
Mikko lähtee taas näytökseen. Ronjasta on paljon esityksiä. Toivottavasti yleisöä riittää.
Ja mullepas tuleekin vieras...
SU 29.3.
Olihan se hulppeata aamulla Hki-Vantaalla,kun monitoreissa pyòri YLE:n tekstitv:n uutinen: loton jàttipotti jakaantunut Jàmsààn ja Raumalle. Toki makin aattelin, ettà mihkakan meni.Onnea vaan.
Eka paiva Roomassa lahes pulkassa. Valvon nyt illan ja oottelen oppilaitten kotiutumista. Viime yo meni matkustaessa. Olin Tampereella. Anja laittoi ihanan ruuan ja Maija ja Sami synttarikahvit. Liisa oli kaverinsa Kaisan kanssa myos paikalla. Oli kodikasta.
Kavimme Fontana di Trevilla. Sielta Rooma naaraa noin 500 00 euron arvosta turistien heittamia kolikkoja vuositasolla, vaitetaan. Ja Anita Ekbergeita ei kannata tehda, vaan tulee liki 800 euron sakot!
Osa lahti siita jo hotskuun kollegojen kanssa ja halukkaat vein viela Espanjalaisille portaille. Huomenna tiukka paiva: Vatikaanin museoita ja taideaarteita ja sitten viela kapusiinimunkkien hautakryptat Via Veneton alkupaassa.
Taman kaupungin ytimen ja perusnahtavyydet hahmottaa akkia. Saali, etta on viela harmaahkoa ja tuulista. Lamminta kyllakin. Mutta eihan taallakaan viela ole mikaan kesa. Kone rytyytti laskeutuessaan Fiumicinolle ihan kunnolla. Meinasi osalle tulla jo pahoinvointiakin enka ihmettele siina vuoristoratailmiossa.
Tana syntymapaivanani mua erit. lammitti monet onnittelut tekstarein ja facebookin kautta seka IS:sta koneessa lukemani Tommy Tabermanin lausahdus: "Kun loytaa sen toisen sielunpuolikkaan, tietaa tulleensa kotiin."
Sita asiaa taalla Rooman lempeassaa illassa yksikseni mietin.
MA 30.3.
Ja taalla Rooma...+ 24 oli tanaan parhaimmillaan ja aurinko paistoi. Mutta meikalaiset tekivat toita: Vatikaanin taideaarteita tutkimme ja mm. Vincia, Tiziania ja Caravaggiota naimme (ei ole kaikkia vokaaleita ital.tietokoneen nappaimistossa...) alkuperaisina, kuten myos Laokoon-ryhman antiikin hellenistiselta ajalta ja Pietarinkirkossa tietenkin Michelangelon Pieta ja Sikstuksen kappelin kattofreskon ja seinafreskon Viimeinen tuomio. Sitten kapusiinien hautakrypta.Se muistuttaa karulla tavalla elaman katoavaisuudestaan. Kaikki lampunvarjostimia myoten no tehty kuolleiden ihmisten luista tuossa Via Veneton alkupaassa olevassa kryptassa.
Pari tuhatta vuotta sitten osattiin rakentaa. Kukaan ei puhu sisailmaongelmista tai homehaitoista, vaikka porukkaa on tuvan taydelta. Tuo hyvin rakennettu talo on Pantheon - aikanaan kaikkien jumalten temppeli, sitten oikeustalonakin toiminut ja nyttemmin kristilliinen kirkko. Siella poikkesimme iltapaivalla.
Osa lahti viela mukaamme barokkityylia edustavaan Il Jesu -kirkkoon, joten on ainakin tanaan kavelty, nahty ja koettu.
Meilla oli tapaaminen Barberinin aukiolla Vatikaani-ohjelman jalkeen. Siella oli joku paikallinen mies, jolla meni lujaa ja han piti omaa yhden miehen esitystaan ohikulkijoiden hammastykseksi ja kauhuksi. Ville mulle lohkaisikin, etta tuossako on Makisen tulevaisuus; olla pukeutuneena joulukuuseksi ja messuta Akuliinan aukiolla Jamsassa loppuelon ajan. Meinasin kuolla nauruun. Mistas sita tietaa, mutta ihan toisentyyppista tulevaisuutta olen kylla tassa ajatellut.
Kylla yllatyin ja liikutuin illalla: osa oppilaista tuli huoneeni ovelle, koputti ja kun avasin, lauloivat onnittelulaulun suomeksi ja italiaksi ja muistivat viela pienella lahjallakin. En ma semmoistakaan ole ennen kokenut, joten kylla tama elama mulle runsaasti osaa antaa, jos on joskuks ottanutkin.
Kollegoiden Minnan ja Petrin kera kavimme just iltapastalla ja -paniinilla ja nyt laskemaan joukkoja, etta kaikki ovat varmasti kotiutuneet sovittuna aikana.Arrivederci, tutto di popolo di Finlandia...(tieja hanta, miten man...italiata en osoa olleankoan)
<< Takaisin arkistoon
|
|
