| |
PE 2.11.
- Ooon köyhä laulaja ma vaaaiin...tuli mieleen tuo Henry Theelin vanha ralli, kun katselin Jämsän verotietoja.
Vanhat naapurit, ystävät ja työkaverit ovat nyt veromiljönäärejä! Säyrylän Olli johtaa koko tilastoa! Ihanaa! En kadehdi yhtään, vaikka olenkin kotoisin sieltä saman vuoren köyhältä syrjältä, mutta Himoksen tuoman arvonnousun taloudellinen etu on näille vanhoille sen seudun maanomistajille täysin oikein. Heistä jokainen on painanut töitä ja kovasti ja kerrankin on jotain tuuria elämässä. Minä voin jatkossakin käydä laulamassa Himosteatterissa ilmaiseksi enkä tunne mitään katkeruutta. Minulle riittävät toistaiseksi ainakin ansiotuloni, joista maksan osaltani ihan riittävästi veroja.
Vaimoni Teija, elämäni valo, elämäni rakkaus. Jos luet tätä, muista, että jokainen sana, minkä luet tämän pyhäinpäivän aaton päiväkirjastani on totta. Olet kovilla ollut, töitä tehnyt, isoa perhettä hoitanut, minua siinä tukenut, tuuppinut välillä eteenpäin, nuhdellut ja torunnut aiheesta (+ pari aiheetonta kertaa!). Olet pidetty opettaja, pidetty ihminen.
Nyt olet väsynyt. Tuen sinua. Seison rinnallasi loppuun asti, vaikka kaikki muu kaatuisi ja pettäisi. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut ja tulee olemaan.
Pappikin totesi aikanaan meidät vihkiessään, että avioliitto on kuin 30-vuotinen sota....olen aina tahtonut ajatella, että hän käytti tuota vertausta vain siksi, että tiesin sulhasen olevan historian maisterin.
Mulla pitäisi olla huomista varten kynttilöitä. En nyt kyllä ostanutkaan, mutta saahan niitä huomenna joltain kioskilta tai huoltamolta, jollen löydä. Isän haudalla on päästävä käymään. Toivottavasti ei tule lunta Keski-Suomessa, vaikka uhanneet, kun on vielä kesärenkaat kummassakin ynnä vielä polkupyörässäkin.
SU 4.11.
Terveisiä Länkipohjasta. Oli kiva olla Pirjo Bergströmin, Alexin, Julian, Tiinan, Jennin, Mariannan, Idan ym. konsertissa. Lämminhenkinen ja mukava tilaisuus. Kiitos myös Ilonalle tuottajanvastuusta. Länkipohja musisoi hyvin!
Kävin Länkipohjassa myös keskiviikkona, kun vein tyttäreni Maijan syömään Matkahuollon baariin. Lupasin Irjalle keväällä vaalien aikaan, että poikkea syömässä, kun siell niin hyvää ja kotoista. Tuttu paikkahan se jo Lipposten ajoilta, kun paunulainen pysähtyi siinä ja kävin monet tuutit ostamassa, jos olin pikavuoron kyydissä menossa Tampereelle. Huomenna on Länkipohjassa sitten kh:n kokous.
Sunnuntai-illan kaaos kaatuu taas päällee....kaikki kouluhommat vielä tekemättä ja alkuviikko hankala, kun joka ilta jokin kokous töitten päälle. Kesärenkaat vielä kummassakin autossa. Kun ehtisin vielä loppuviikosta vaihtamaan. Ensi sunnuntaina on sitten olo kuin kuninkaalla, kun on isänpäivä. Aion nauttia saamastani palvelusta ja huomiosta ihan täysin palkein ja häpeilemättä!
TO 8.11.
Sanoja on vaikea löytää. Mielestäni pääministeri Vanhanen sanoi Valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa osuvasti toteamalla, että Jokela-tragedia viilsi syvän haavan hyvinvointiyhteiskuntamme turvallisuuden tunteeseen.
Olemme tänään meidänkin koulussa käsitelleet asiaa sekä tunneilla että yhteisissä tilaisuuksissa oppilaiden kanssa ja rehtori on toimittanut opettajille Opetushallituksen ohjeita ja tiedotteita. Jokainen tietää, että yhteiskuntaa ei saa aukottoman turvalliseksi. Todennäköisyys silmittömälle väkivallanteolle on kuitenkin todella pieni. Mutta "tämä masentunut kansa", kuten brittilehdistö asian jo esille ottanut...
Historianopettajana minua koskettaa tietenkin, että tekijä oli kiinnostunut sotahistoriasta ja ääriliikkeistä ja -aatteista, joista hän rakensi itselleen ymmärtääkseni epäloogisen aatekudelman, jolla lähti yhden miehen sotaansa poliittisen manifestinsa konkretisoimiseksi.
Historia sinällään on täynnä myös raakuutaa, epätoivoa, kaikkea kielteistä. Muttei historia sinällään ketään hulluksi tee. Meidän on kohdattava menneisyytemme todellisena: sellaisena kuin se on ollut. Noin 100 prosenttia opiskelijoista tajuaa objektiivisesti, millaista oli elää hakaristin varjossa natsi-Saksassa tai Stalinin Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Tali-Ihantalan taistelusta puhuminen ei vielä opiskelijaa rakentamaan omia barrikadejaan tai Versailles´n rauhansopimuksesta puhumisen seurauksena opiskelija ei lähde kostamaan henkilökohtaisesti mahdollista kokemaansa "Versailles´n vääryyttä." Enempikin olen huolissani yhteiskuntaopista ja taloustiedosta, jossa puhutaan tämän hetken ongelmista omassa yhteiskunnassamme kuten työttömyydestä, syrjätymisestä, suhdannevaihteluista. Ne voivat synkentää nuoren mieltä, jos tulevaisuus alkaa pelottaa.
Yksittäisessä tapauksessa ei voi syyttää kotia, koulua tahi yhteiskuntaa. Ei myöskään tekijää, hänen läheisiään. Maallikkokin ymmärtää, että tässä tapauksessa psyykepuolella tapahtui jotain sellaista, joka olisi ehkä ollut mahdollista ennaltakin estää tai yhtä todennäköistä, että sitä ei olisi voinut estää.
Kiitos mm. Arjalle kauniista ja kannustavasta viestistä jaksaa kouluyhteisössä tehdä työtä eteenpäinkin. Henk.koht. tämä tapaus on oman henkilöhistoriani pahimpia uutisia Lapuan patruunatehtaan, Estonian uppoamisen ja WTC:n terrori-iskun lisäksi. Tokihan monet muut panttivankidraamat, tsunami, Myyrmannin pommi jne. ovat pysäyttäneet, mutta tämä on ihan toisenlainen henkilökohtaisella tasolla, kun kyseessä kouluyhteisö ja vielä lukio, jossa itse olen työssä.
Suru on yhteisöllistä. VT:n Saarnaajaa siteeraten: "Kaikella, mikä maan päällä on, oma aikansa on..." Suru on yhteisöllistä. Jaksamista meille kaikille.
PE 9.11.
Jatkan ihan muilla aiheilla ja koodasin tämän jo perjantaille, vaikka jo torstaina kirjoitan: Hyvä Jämsä! Jämsän seutu yltää Stakesin tutkimusten mukaan ainoana Keski-Suomessa tavoitteisiin kouluterveydenhuollossa. Muualla puutteita. Hieno asia, josta olen muiden tavoin ylpeä. Meillä on toimiva kouluterveydenhuolto, jonka tiedän isänä ja opettajana. Viimeksi eilen tein yhteistyötä kouluterpparin kanssa.
Ja huonot uutiset...talousuutisointi vihjaa, että paperiteollisuuden supistukset tulisivat koskettamaan myös Keski-Suomea. Jokilaakson suhteen vaarassa Kaipolan LWC-linja. Kun UPM:llä jo Keski-Euroopassa samaa ja siitä nyt ylitarjontaa muutenkin, niin eivätköhän ne reunoilta ala lakkautella...voi itku!
LA 10.11.
Olipa mukava isänpäiväylläri. Maija osti mulle lipun Hartwall-areenalle lätkää katsomaan. Ennen en ole ollutkaan. Mutta se oli mahtavaa. Kuinka se jääkenttä on pieni eikä se Hartwall-arenakaan niin kauhian suurelta vaikuta. Ja se tunnelma. Olihan se jotakin, kun Suomi pelasi Venäjää vastaan ja vielä Karjala-turnauksessa. Varusmiehet keräsivät rahaa sotaveteraaneille lippain. En huomannut, että venäläiset olisivat laittaneet.
Venäläiskatsojat olivat paljon innokkaampaa yleisöä kuin suomalaiset - ihan sama oli Ruotsi-Suomi -maaottelussa viimeksi Hesassa: ruotsalaiset olivat katsomossa niskan päällä koko ajan.Venäläisillä oli paljon rekvisiittaa ja lähes kaikille maalatut liput poskissa. He huusivat porukalla korkealta ja kovaa jo ulkona:"ras-siij-ja...ras-siij-ja...". Minä luulin ensin, että heiltä on jokin rasia hukkunut. Mutta kyllä meikäkin pisti parastaan ottelun alussa, kun tuli kansallislaulut. Maija häpesi ja sanoi, että minä huusin kovempaa kuin mikkiin laulanut esilaulaja. Mutta tulipahan vokaalista vastinetta suurelle ja mahtavalle.
Maija mua opasti, kun minä vaan kyselin, että mennäänkö väliajan alettua yleisölämpiöön ja soittaako ne kelloa merkiksi, kun toinen näytös alkaa. Minä kun tähän asti istunut vain teatterin ja oopperan katsomossa. Kysyin myös, milloin pitää taputtaa.Oopperassa se niin selkeätä, kun varma aplodien paikka on aina aarioiden jälkeen.
On se jännä, miten pieni musta kiekko saa ihmiset noin valloilleen. Mutta juoksevathan kissanpojatkin hullun lailla naruun laitetun paperimytyn perässä. Sama logiikkahan tossa lätkässä on. Se pieni musta kiekko pistää isot miehet menemään lujaa ja tosissaan - ja vielä katsomokin syttyy elämään.Kissoilla tosin se on ihan soololaji. He eivät syöttele toisilleen eivätkä kokoa joukkueita. Mutta varmasti kissanpennulla on yhtä hauskaa paperitötsän kanssa kuin meikäläisillä lätkämatsissa
Meillä oli Maijan kanssa tosi mukava päivä. Nähtiin tuttujakin. Ja kaiken huipuksi päivällä pelattu Ruotsi-Tsekki -ottelun, mehän katottiin jo se, tsekkijoukkue tuli siihen meidän eteen seuraamaan kollegoittensa peliä. Usutin Maijaa hakemaan itselleen nimmareita ja mieli hänen teki, muttei kehdannut. Meidän rivin päähän tuli istumaan Ruotsin joukkueen päävalmentaja ja muuta joukkueen johtoa. Kun lähdin erätauolle vettä hakemaan, sanoin kohteliaasti herra päävalmentajalle "ursäkta", kun ahtaassa tilassa menin hänen ohitseen.
Teija meni onneksi Mantan, Lauran ja Liisan kanssa vuodeosastolle omaisten päivään äidin luokse. Mikolla oli samaan aikaan harkat.
Ensi vuonna taas Karjala-turnaukseen! Ja koko perheen voimin!
KE 14.11.
Olin taas eilen Mäntän koulutuskuntayhtymän hallituksen kokouksessa. Olen siellä Jämsän "saattohoitajana" eli tämän lopun kauden, kun Jämsän eroaa kuntayhtymästä ensi vuoden alusta. Olen saanut Mäntän koulutuskuntayhtymästä hyvin positiivisen kuvan. Se on pienempi kuin tämä paikallinen, mutta se keskittyy tekemiseen ja yrittämisen meininki on kova. Päätäntäkulttuuri eroaa jokilaakson vastaavasta. Hallituksen kokous menee Mäntässsä helposti tunnissa, kun täällä menee neljä, viisikin tuntia. Aikaa ei mene turhaan änkkäämiseen eikä selittelyyn. Mäntässä keskitytään itse asiaan. Toivon mitä parhainta tulevaisuutta Mäntän koulutuskuntayhtymälle kun se monen muun tavoin joutuu uusien haasteiden eteen puitelain väestöpohjavelvoitteen vuoksi.
Paakkasen Arjan yleisönosasastokirjoitus tänään kirvoittaa tarttumaan kynään. Kun Länkipohjan neuvottelukunta toissa maanantaina kh:n ja neuvottelukunnan yhteiskokouksessa totesi, että heidän tarpeisiinsa riittää kaidehissi, niin Arja ottaa vieläkin kantaa kalliimman vaihtoehdon puolesta. Kyllä kai jokainen haluaa hyvän ja parhaimman hissin, minä ainakin. Sehän se palvelisi kuntalaisia maksimaalisen hyvin. Mutta kun rahan suhteen on niukkuus. On pakko tinkiä. Kun samassa kokouksessa kaupunginjohtaja selkokielellä kysyi, haluaako Jämsän kaupunginhallitus, että Jämsän talous pistetään kuntoon ja lopetetaan yli varojen eläminen, kaikki olivat sitä mieltä, että JOO! Ja nyt Arja ottaa kantaa todeten, että kun päättäjät vain tuijottavat rahaan, mikä ei yksin ratkaise. Arvostan Arjan taitoa ottaa kantaa ja olla äärimmäisen aktiviinen poliitikko, mutta haluaisin myös vastuullisuutta ja realismia populismin sijaan.
Ensi viikon perjantaina on Jämsän Kokoomuksen syysilta, jossa on tarjolla vähän ruokaa, ohjelmaa ja ajankohtainen poliittinen katsaus, jonka tulee pitämään EU-parlamentaarikko Pia-Noora Kauppi. Ruokailun takia ilta on maksullinen ja ennakkoilmoittautuminen välttämätön. Ilmoittautumisia mm. Kaislon Anjalle p. 040-5118672. Voit tulla mukaan, vaikkei ole kokoomuslainen. Ihan yleishyödyllinen ja hauskaksi tarkoitettu ilta, lähde mukaan!
LA 17.11.
Kotona lasten kanssa, Teija Ruotsissa käymässä. Konsta-serkku yötä meillä. Kuuntelen latvialaissopraano Inessa Galanten Verdi-levyä. Mielestäni aikamme parhaimpia Verdi-sopraanoita. Galanten pitäisi laulaa jo kiireesti Ameliaa, Leonooraa ja Elisabethia Metropolitanin lavalla. Äänen väri, volyymi ja elastisuus hyvät. Erityisesti Kohtalon voiman Le Vergine degli angeli munkkikuoron kanssa soi liikuttavan hienosti. Sitä olen kuunnellut useampaan kertaan.
Eilen tulivat syksyn yo-tulokset. Oman aineen tulos jälleen hyvä, mutta pisterajojen tiukkuus järkytti. Edes 34 pistettä ei riittänyt laudaturiin. Jos oppilas vastasi kuuteen tavallieen (=ei-jokeriin), maksimipistemäärä 36 ja näin 34 pistettä jo lähes täydellinen tulos, mutta ei riitä laudaturiin! Uskomatonta. Maijan ruotsin tulos oli hyvä, mutta Maija itse pettynyt ja ymmärrän hyvin. Yo-homma on realismissaan raakaa todellisuutta.
Mikko teki reseptinsä mukaan kastikkeen: fetajuustoa, tomaattimurskaa, sipulia, paprikaa, porkkanoita. Lisäsin siihen ruskistetun lihan, että saavat kasvavat vähän proteiinia. Keitän spagettia lasten riemuksi ja teen illalla iltapalaksi hyvä salaatin. Siitä koko perhe tykkää. Huomenna olisi konsertti Muurame-salissa. Pitäisi ryhtyä kokeileemaan ,miten pilli soi vai soiko ollenkaan.
SU 18.11.
- Pimiitä on, sano Lepsalan Jalo kun mustaan huopaseen kahto. Muistelen äijen ja isän puhuneen tuommosta juttua. Paikkansa pitävyyttä en kyllä tiedä, mutta ainakin ulkona on synkkää ja pimeätä.
Tulin juuri Muuramesta. Sali oli täynnä! Jopa valt. pj Santero Kujala vaimoineen oli paikalla ja oltiin yhdessä väliajalla kahvilla, kun Muuramen ihana kultt.siht. oli järjestänyt jälleen esiintyjille hyvät väliaikakahvitkin. Muuramessa osataan järjestää asiat hyvin ja esiintyjiä pidetään kuin piispaa pappilassa. Muurame-salin akustiikka vain on kuin tuo Jalon mainitsemassa huopasessa, mutta sille ei mitään voi. Tapasin myös Riitan, jonka synttäreillä olimme musisoimassa Komitten kanssa ja siitä kuulemma jo 12 vuotta ja 1 kuukausi.
Tapani mukaan toin keikkamatkalta tuliaisiksi lapsille pitsaa ja rullakebapia. Kauppansa teki ja riitahan siitä taas tuli, kuka sai minkäkin kokoisen palasen. Pitäisi tunnit vielä suunnitella, kun viitsisi ryhdistäytyä.
Mutta nyt lähen hakemaan Teijaa linkkiasemalta, tulee reissustansa kotio.
PE 23.11.
Toimikunta on tehnyt hyvää työtä. Uuden kunnan perusvisiot hahmotettu realistiselta pohjalta ja talouden faktat huomioitu hyvin. Jämsän ja Jämsänkosken "yhdyntä", kuten Ilkka Palmu tämänpäiväisessa kolumnissaan hersyvän rehevään tyyliinsä toteaa, on vahvuustekijä, jolla saadaan jokilaakson asemaan ytyä ja meininkiä Tampereen ja Jyväskylän välimaastoon. Haasteita on siltikin. Yksin huoltosuhde ja maan sisäinen muuttoliike asettavat uudelle kunnalle kovia paineita.
Tämäniltaiseen Villa Hiidenmäki -iltaan on tulossa kivasti porukkaa. Yritän saada omia kakruja vähän passinkipuolelle. Maija ei pääse, kun menee lapsenlikaksi. Ostin oikein uuden puvun. Se on harmaa kuten minäkin. Olen niin innoissani tuosta pukuinvestoinnista. Kohta lähdettävä roudaamaan ruokia ja juomia iltaa varten. Tilasin Sirpalta. Silloin tietää saavansa varmasti hyvää.
Huomenillalla menen Laajavuoreen esittämään vähän italialaista siiraappimusaa naisvaltaiselle yleisölle. Siellähän on Kokoomusnaisten valtakunnallinen syyskokous, jossa valitaan mm. uusi puheenjohtaja. Paikkaa kärkkyvät ymmärtääkseni oma parlamentaarikkomme Henna ja tämäniltainen puhujavieraamme MEP Pia-Noora K.
Joulua kohden tässä mennään . Tuttuun tapaan mua ei rasiteta kovin paljon pikkujouluilla, lähinnä ne mulle vain työtehtävä ja harvemmin olen päässyt ite viettämään hulpiaa. Tänä iltana olisi oman firman eli kaupungin p-joulut, mutta kun on tuo Villa Hiidenmäki tilaisuus.
Olin salaatilla ja kahveella Vehäleivässä ja Liisa huomaisi isin. Tuli Sofian ja Kaisan kanssa sisälle, kun vinkkasin ja tarjosin likoille pikkupullat, jotka Vehnäleivässä erinomaiset. Mä en saisi niitä syödä tämän kolesterolikampanjani takia, mutta mies on niin heikko, ainakin minä, kahdessa asiassa: naiset ja pullat.
MA 26.11.
Perjantai-illan pippalot menivät hyvin! Sirpan tekemät sapuskat olivat aivan hurmaavan hyviä! Heti paikalla tilasin Sirpan tekemään jotakin Maijan mahd. ylppäreihin, tytön oma toive. Maistoi kotona valkosipuliperunoita ja sanoi heti: - Tekeehän iskä Sirpa mun ylppäreihin sitten....
Lauantai-illan keikka Laajavuoressa meni kuin meni, ei äänentoistoa ja yökerhotila hankala ja tunkkainen laulaa akustisesti, mutta paahdoin kuin pieni porsas ja Masa kyllä hoitelee takuuvarmasti musisoinnin, vaikka istuisi aidanseipään päässä.
Sunnuntaina meillä olikin erikoiset kekkerit. Teijan veli vaimoineen ja lapsineen ja siskonsa. Pitkään puhuttiin ja pitsaan päädyttiin. Tilattiin porukalla Koti-Pitsasta ties kuinka monta italialaista pyttipannua, mutta minen kyllä tilannut. Minä söin niitä Sirpan tekemiä valkosipuliperonoita ja possupataa!
TO 29.11.
Tulin Mäntästä ja vieläkin ihailin niitä liikennevaloja, joita jo lapsena pidin edistyksellisen kaupungin merkkinä. Jämsässä ei vieläkään liikennevaloja, mutta liikenneympyröitä sitäkin enemmän ja eiköhän käyttökulut liikenneympyrästä pienemmät kuin liikennevaloista, joten alan jo kestämään mänttäläisten liikennevalot.
Moni varmaan ihmetteli, ettei päättäjiä tänään Nuoriso-orkesterin konsertissa. Ennemmin olisin siellä istunut kuin kokouksissa, mutta juuri tähän aikaan kokousrumba on budjettien takia kiireimmillään. Samoin ensi maanantaina Musiikkiopiston konsertti, jonne päättäjät olisivat varmaan tervetulleita. Mutta mites menet, kun kh:ssa budjetin sorvaaminen.Kulttuurinälkääni sain silti tyydytetyksi, kun kuuntelin ajoamatkalla Turun filharmoonisen orkesterin juhlakonsertin suorana lähetyksenä. Alkupuolella oli Uuno Klamin viulukonsertto, jota en ennen kuullutkaan. Siinä vähän aineksia Sibeliuksen vastaavasta, mutta enemmänkin siinä soi kiintymys Stravinskyyn. Moderni teos ja vaativa kuin mikä.
Sain tänään jo mielenosoituskutsun lauantaille. Mielenilmaisun syynä kaupungin ensi vuoden säästöjen vastustaminen. En minä voi mieltäni ilmaista ennen kuin tiedän, mitä budjetti pitää sisältää. Vasta alan siihen tutustua. Ja päätöksiäkään ei vielä tehty. Ei asiat voi näin edetä, että ensin osoitetaan mieltä ja sitten tutustutaan ja sitten vasta päätetään!
Kerrankin olen samaa mieltä Esko-Juhani Tennilän kanssa. Piti eduskunnassa hyvän puheen, jossa kritisoi Hesaan tulevan EU:n Elintarvikeviraston henkilöstön etuoikeuksista, jotka muistuttavat ihan keskiajan sääty-yhteiskunnan aateliston ja papiston privilegioita eli etuoikeuksia. Veikkaanpa, että taustalta löytyvät Keski-Euroopan suuret EU-valtiot, joissa keskiaikana vallitsi feodaalijärjestelmä. Suomalaiseen oikeustajuun tuonlainen etuoikeusajattelu ei istu.
Taas Suomi menestyy Pisa-tutkimuksessa. Että meidän koululaitos on hyvä, jes! Ja että siinä on vieläkin parantamisen varaa. Jes!
PE 30.11.
Vuosi vuodelta tämä marraskuun viimeinen korostuu vuodenkierrossani enemmän ja enemmän. Tänään on talvisodan alkamisen muistopäivä. Iän myötä alan tajuta Suomen kohtalon vuodet yhä paremmin ja samalla kirkastuu muisto isästäni ja hänen sotakavereistaan sekä niistä ponnisteluista ja uhrauksista, jotka he tekivät. Yhtä lailla kotirintaman merkitys muistettava kuten äitini panos esim. tykkitehtaalla Jyväskylässä. Yritän ehti viedä kynttilän isäni haudalle illalla.
Äiti pääsee sairaalasta! Kävelystähän ei oikein mitään tule, mutta rollaattorilla pari askelta ottaa.Psyykkinen vireytensä hyvä, mutta lähimuisti on tämän pitkän sairaalajakson aikana oleellisesti heikentynyt. Hoitonsa osastolla 11 ollut erinomaisen hyvää ja arvostan henkilökunnan läheistä ja kiireetöntä otetta potilaisiin.
Illalla mennään Teijan kanssa käymään ent. naapureilla, jotka eivät nytkään kyllä niin kaukaisia naapureita ole. Että mä kaipaan vieläkin Jäkälään...
Illalla Tartu mikkiin -ohjelmassa on mukana myös Petra eli viime kesän Hallin Jannen Mustalais-Saara. Loistava nuori näyttelijä, joka hyvin musikaalinen ja lahjakas liikunnallisesti. Pitäisi mennä TTT:iin katsomaan se uusi Rakkaudesta sinuun. Koululle varasinkin jo kevääksi liput Kansallisteatterin kohuttuun Tuntemattomaan sotilaaseen.
<< Takaisin arkistoon
|
|
