| |
SU 2.11.
Rauhallinen ja kiva pyhäinpäivän viikonloppu. Perjantaina oli paikallaan junnaavat paikkaneuvottelut puheenjohtajuuksista. Toivottavasti ensi perjantaina löytyy sopu, jossa myös demokratia ja äänestäjien tahto näkyvät. Lämmin kiitos tuttavapariskunnalle ihanasta illasta ja hyvästä ruuasta, josta erityisesti mainitsen uunissa haudutetun palsternakkapaistoksen. Ihastuin täysin!
Eilen vietiin lasten kanssa kynttilät perhehaudalle. Nyt on kivessä äiteenkin nimi. Siellä he ovat kummatkin: isä ja äite. Kun nimet kivessä, niin uskottava on, että takaisin eivät tähän maalliseen enää tule. Haluan, että lapsilla säilyy traditio, että poisnukkuneita muistetaan ja muistellaan. Vein myös isovanhempieni haudalle kynttilän.
Elonen on pärjännyt hyvin kakkurasiakisassa, mikä on ymmärtääkseni ihan kansainvälisen tason hommeli. Siinä yksi hyvä esimerkki paikallisesta onnistuneesta kasvuhakuisesta yritystoiminnasta.
Tänään oli Tampereen vuoro. Mikko lähti mukaan ja oli Maijalla ja Samilla. Takaisin tullessamme oli juna niin täynnä, että olimme 1. luokassa. Mikko innoissaan, kun oli ilmaista kahvi- ja teetarjoilua sekä iltapäivälehtiä. Siinä mä bisnes-luokassa luin viikonvaihteen Ilta-Sanomista mm. Bond-elokuvista tärkeätä tietoa. Tiesitkö, että Rooger Moore piti sukat jalassaan Jane Saymoren kanssa kuvatuissa seksikohtauksissa elokuvassa "Elä ja anna toisten kuolla"? Sukat?
KE 5.11.
Nämä paikkaneuvottelut vain takkuilevat. Että voi olla vakavaa touhua. Olen samaa mieltä K-H:n pääkirjoituksen kanssa, että tärkeintä nyt kehittää kaupunkia ja saada talous kuntoon. Omat reviiriajattelut ja paikat kunnallispolitiikan karusellissa ovat täysin toissijaisia asioita. Minulle riittää, että olen valtuutettu. Nöyrä olen siitäkin, sillä se ei ollut minun aikaansaannostani, vaan äänestäjien tahto. Toki ymmärrän, että äänimäärä edellyttäisi hallitushommia. Katsotaan nyt. Mulle tämä ei ole kynnyskysymys. Kasvoja voi ja pitää vaihtaa tärkeillä paikoilla. Aika aikaansa kutakin ja muutokselle pitää antaa sijansa. Kukaan meistä ei ole korvaamaton - kaikkein vähiten minä.
Minä olen niin tyytyväinen ja onnellinen elämääni. Tuossa Mikon kanssa just saunottiin ja tein huomiseksi makaronilaatikkoa ja ylihuomenna lähden lähes kaikkien lasten kanssa Tampereelle, josta sitten jatkamme lauantaina Hesaan katsomaan Suomi-Venäjä -lätkämatsia ja jäämme Hesaan yöksi. Saapi nähdä, mitä ylläreitä sitten sunnuntaiaamuna on luvassa.
Jännä, miten voimakkaasti tuoksu voi vaikuttaa ihmiseen. Mulla on semmoinen hommeli, että jos nenääni tulvahtaa D&G -parfyymin tuoksu, niin pysähdyn kuin seinään tai lähden kävelemään perässä kuin unissäkävelijä. Mistä semmoinen voi johtua? Kai siitä, että hajuaisti on kuitenkin tärkeä ihmisaisti ja johdattaa salaperäisten viettien maailmaan. Eipä siitä yksinkertainen keski-ikäinen maisterismies oikein selvää saa, mikä sekin kuvio on. Noh - tässä sitten hengaillaan ja tuoksutellaan ja katotaan, miten elämä pyörii. On se elo paljon ottanutkin, mutta kyllä se näköjään paljon voi antaakin. Politiikan ystävälle tämänkertainen blogitekstini ei anna mitään. Mutta on muistettava myös elää. Politiikka on tärkeätä. Se on välttämätöntä. Mutta sitäkin tekevät ovat inhimillisä olentoja heikkouksineen ja vahvuuksineen. Haluan myös elää velvollisuuksien täyttämisen lisäksi.
SU 9.11.
- Oi, mun ihana ja suloinen Jämsäni, huusi nuorimmaiseni takapenkiltä, kun laskettiin tänään Partalanmäkeä alas ja hän näki keskustan valot. Kunpa aikuisetkin ilahtuisivat noin, niin saisimme tämän muuttotappion muuttovoitoksi. Jämsähän on hyvä paikka elää ja asua, mutta Jyväskylä ja Tampere tuppaavat houkuttelemaan asuinpaikkana Jämsää enemmän.
Olen väsynyt, mutta onnellinen. Kiva viikonloppu ja mukava oli olla lähes kaikkien lasten kanssa: kuulla heidän naurunsa ja nähdä heidän ilonsa. Erityisesti mun on mainittava Liisa, jonka kanssa ei liiemmin ole ollut yhteistä aikaa. Miten tyttö kasvanut pituutta ja kuitenkin vielä sen isin pieni "joulumansikka". Perjantaina lähdettiin Tampereelle ja lähtö yhtä hässäkkää. Kiire oli ja mun piti ehtiä käydä autokaupoilla ja sitten illaksi Don Carlosin harkkoihin Tampere-talolle, jonka jälkeen vielä odotti päivän odotetuin hetki. Harkoissa nautin korrepetiittorin kauniista soitosta ja muitten hyvästä laulusta. Olisi pitänyt itsekin, mutta kun ne oikeat soinnut eivät löydy tuosta noin vaan ja nopeissa tempoissa saada italian kielen tavut oikeiden nuottien kohdalle...yritä itse, niin tiedät, millaista se on.
Karjala-turnauksessa oli taas tunnelmaa. Lapsia vähän pelotti muutamien yli-innokkaiden käyttäytyminen, mutta rauhoittuivat, kun huomasivat turvallisuusjärjestelyjen toimivan nopeasti ja hyvin. Yksi riehuja vietiinkin oikein poliisien kera ja käsiraudoissa.
Oli mukava tavata Samin vanhemmat ja hänen läheisiään kotikylältä. Tuttuja näin muutenkin ihan yllättävän paljon kuten lasteni enon poikansa kanssa. Nuorimmaiseni taputti innoissaan ja huuteli viehkolla äänellään: "Hyvä, Suomi..."
Valitettavasti vain tappio tuli ja se lisäksi venäläiskatsojien kansallishurmaa. Kyllä "rassiija..." -huudot jäivät mieleen, kun ajelin kohti Kalllahtea, jossa olimme yötä. Oli mukava päästä uimaan altaaseen ja nähdä Patu. Liisa ja likat olivat leiponeet mokkapaloja isänpäivän kunniaksi ja söin yhden aamiaisen jälkkäriksi kahvin kera tänä aamuna. Sitten Tampereelle, jossa syötiin jälleen ulkona ja käväisin nopsasti lännessä päin, josta tulikin iloinen yllätys.
- Kiiruhda, kiiruhda ovelleni. Tuo mulle viesti tytöltäni...
Joku Parkkonen ilmeisesti vielä Pihtiputaalta, näkyy Idols-kisassa tulkitsevan todella tunteikkaasti ja hyvin laulua, joka on itse asiassa todella hyvä. Mikon mukaan laulu on nimeltään Posteljooni. Jes - tossa on ideaa. Rakkausteema uppoaa aina ja mikäs sen kivempaa kuin odottaa viestiä rakkaimmaltaan.
Jos lopuksi tipahdan maan pinnalle, niin pitää ryhtyä silittämään ja suunnittelemaan huomiset tunnit. Täytyy valmistautua myös uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen. Kiitos hauskasta isänpäivästä, johon liittyy päällimmäisenä yhdessäolo, mutta myös kivat kortit ja muistamiset, lämpimät halit ja tunne siitä, että isiä vieläkin tarvitaan. Annakin soitti Lontoosta, josta ilahduin kovasti. Huomenna pistän töihin mm. "Isä on rakas" -sukat. Vilautan vähän housunlahjetta ylemmäs, niin näkyy, mitä lukee. Kivaa työviikkoa kaikille!
MA 10.11.
Mä unohdin sanoa siitä Suomi-Venäjä -ottelusta, että Suomen kansallislaulun esitti ottelun alussa Ville Pusa. Ja taas lauloimme mukana koko areenan täydeltä...
Tänään oli uuden valtuuston ensimmäinen kokous. Onneksi ei tullut suhteellisia vaaleja. Siltikin kokous kesti liki kolme tuntia ja sitä ennen kahden tunnin ryhmäkokous. Valitettavasti Kokoomuksen osaksi jäi se, että jouduimme luopumaan siitä, mikä vaalituloksen perusteella olisi meille kuulunut eli valtuuston 2. varapuheenjohtajuus, joka meni nyt Uudelle Jämsälle. Mutta sillä saimme vältettyä suhteellisen vaalin ja aloitettua uuden kaupungin ensimmäisen 4-vuotiskauden tyylikkäämmin. Hienoa, että löytyy hallitukseen halukkaita, sillä työtäkin on paljon: talous, joka nyt 40 miljoonaa euroa alijäämäinen, pitää saada tasapainotettua.
Itse tein päätöksen jättäytyä hallituksesta pois. Toivottavasti äänestäjäni ymmärtävät valintani. Keskityn vain valtuustotyöhön ja haluan lisää aikaa omalle yksityiselle elämälleni. En halua privaattipuolella ajaa karikoille, vaan nauttia lempeistä tuulista lauhkeilla ulapoilla. Raivaan itsekkäästi itselleni lisää aikaa semmoiseen, johon sitä aikaa nyt tarvitsen.
PE 14.11.
Ollut rankka viikko. Maanantaina oli valtuuston kokous, keskiviikkona oppilaiden kanssa opintomatka Helsinkiin sijoitusmessuille ja Rahamuseoon, eilisillan olin Don Carloksen harkoissa Tampereella ja tämän perjantai-illan muissa menoissa Jyväskylässä. Ja viranhoito siihen päälle.
Tiistai-ilta oli vapaa ja se olikin ihana ilta. Pelkkää suloista joutenoloa ja onnellisuuden maukasta maistelua.
Sijoitusmessut olivat Katajanokalla Vanhassa satamassa, joka on aivan liian pieni tila sille väkimäärälle. Luentosalien ilma ei ollut hapesta kuullutkaan mitään ja oli tosi vaikea yrittää seurata siinä huonossa sisäilmassa esim. Warren Buffetin oppeja. Omahan oraakkeliksi ristitty amerikkalaissijoittaja on 2008 Forbes-lehden mukaan noin 62 miljardin USA:n dollarin arvoisen omaisuuden omistaja. Hän sijoittaa vain yrityksiin, joiden toimintaa ja alaa hän tuntee itsekin. Näinpä hän jätti it-huumassa sijoittamatta it-alaan. Mutta ymmärtääkseni turpiin on tullut Buffetillekin USA:n nykyisessä talouskriisissä. Hänen oppejansa siellä sisäistin ja niitä ovat mm. "älä koskaan häviä rahaa", "älä velkaannu" - helpommin sanottu kuin tehty.
Meinattiin oppilaiden kanssa kuolla nauruun, kun juoksutin heitä ympäri Suomen Pankin rakennusta etsien Rahamuseota ja vein heidät lopulta väärään museoon. Rahamuseon opastus oli oikein hyvä ja asiallinen ja abit saivat mielestäni loistavan tietoiskun taloustiedosta ja -historiasta ensi viikon kokeita varten.
Ensi maanantaina alkaa jo 2. koeviikko. Syksyn yo-kokeiden tulokset tulivat tänään. Sen merkkinä liehui jälleen lippu Jämsän lukion lipputangossa. Ja sopihan se Iriksen nimipäiväänkin. Koulusihteeri-Irikselle tulostenjulkistamispäivä tietää oppilasjonoa kansliaan.
Huomista odotan....vapaapäivä.....ihana vapaapäivä...
TI 18.11.
Kyllä nyt kirjoituttaa päiväkirjaa, kun pitäisi korjata kokeita....huh, että on taas urakka, mutta siitähän mulle maksetaan. Varasin tänään muuten ajan optikolle, kun se tuli nyt mulle: ikänäkö. Koko syksyn olen lukiessa joutunut pinnistelemään, joten keski-iässä ollaan ruumiillisesti, vaikka mieli kuin virkeällä varsalla. Ja varasin myös ajan hammaslääkärin tarkastukseen, kun pitkä aika edellisestä ja työterveyslääkärille myöskin, joten pistetään nyt miestä kuntoon yläpäästä alkaen (optikko ensimmäisenä)
Autossa on kesärenkaat. Kivat kelit tulossa. Olen yrittänyt saada tota isoa autoa vaihdetuksi, mutta ei se mene vaihdossa. Tietysti jos eurolla myisin, mutten halua siitä kovia tappioita ottaa. Huomenna mentävä ostamaan talvirenkaat ja pidän sitten tuota menopelinäni. Jo viime sunnuntaina oli tarpeeksi tukalaa ajaa, kun räntää tuli. Olin Sysmässä konsertoimassa. Päijänteen itäpuolen menin toisten kyydissä, joten mun piti ajaa vain J:kylän taakse Jyskään ja takaisin.
Arvostetun Financial Timesin mukaan Jyrki Katainen on Euroopan paras valtiovarainministeri. Enää ei ole Katainen "Jyrki-boy" vaan nuoresta iästään huolimatta raskaan sarjan poliitikko, jonka takana jo kiipeää meidän Hennamme eli Keski-Suomen kokoomuskansanedustaja Henna Virkkunen, jonka poliittinen ura on ollut häikäisevän nousukiitoinen.
Kylymät väreet mänivät pitkin selekäpiitä, kun kuuntelin päivällä silittäessäni Kultakuume-ohjelmaa, jossa 26-vuotias kiinalainen pianovirtuoosi Lang Lang tulkitsi pätkän Rahmaninovin pianokonsertista n:o 2. Sehän on musaa, joka saa elokuvassa "Kesäleski" Marilyn Monroen esittämän roolihahmon kuuumaksi. Enkä ihmettele. Rahmaninovin sävelet uppoavat syvälle. Lang Langista on kirjoitettu kirja ja hän on Youndi Lin ohessa maailman maineessa olevia nuoria kiinalaispianisteja, joita myös kritisoidaan mm. korkeista palkkioista.
Torstaina on Jämsän talouden tasapainottamisseminaari puheejohtajille, jonne minunkin statukseni nyt vielä riittää, kun olen ainakin toistaiseksi valtuustoryhmäni puheenjohtaja. Lähden siitä, että talouden tasopainottamista ei aikaansaada säästöillä, vaan riittävillä rakenteisiin tehtävillä muutoksilla. Rakennemuutokset olisi pitänyt tehdä jo ajat päivät sitten, mutta hyvän talouden aikana ei mihinkään kajottu ja näin kasvoi piilevä pommi, joka räjähtää nyt silmille. Ne jotka tätä pommia nyt joutuvat purkamaan, saavat kaiken liejun niskaansa, mutta minen siitä välitä. Teen sen, mitä on pakko. Tulevaisuuden hyväksi.
Olin tänään Mikon kanssa keilaamassa. Otti vähän paikkoihin, kun edelliskerrasta aikaa.Muutonkin mua kolottanut, kun keli kylmennyt ja sateita tulossa. Toisaalta teki hyvää saada vähän aktivoitua sellaisia kuviteltuja lihaksiani, jotka olleet passiivisuuden tilassa. Ja kivaa meillä oli. Jos on vaikea saada pientä golfpalloa reikään, niin ei isolla keilapallollakaan ole helppo saada mailoja kaatumaan.
Liisan liukkaat sanottiin ennen vanhaan ja säätietojen mukaan pitää paikkansa huomenissa, jolloin tyttäreni nimpparit sekä tätini, joka täyttää muuten ensi kuussa 87 vuotta ja asuu vielä yksin ok-talossa. Toinen Liisa-niminen tätini on jo edesmennyt. Muistan Liisaani vasta torstaina, sillä huomenna lähden hoitelemaan tärkeitä juttuja Tampereen yksikkööni.
TI 25.11.
Kaksi päivää olen istunut muiden mukana talouden tasapainottamisseminaarissa. Viiden miljoonan euron säästöt olisi saatava eivätkä nekään riitä edes veroprosentin nostamisen lisäksi. Rakenteellisiin muutoksiin on vaikea mutta pakko kajota. Luottamushenkilöillä pitää olla kyky hahmottaa suuret kokonaisuudet ja uskallus katsoa tulevaisuuteen ja tarttua härkää sarvista. Ei kai kukaan ilkeyttään ole karsimassa, mutta totuus on, että valtion salkkuherrat tulevat ja pistävät Jämsän tavalla tai toisella vasaran alle, jollei kertyneelle kumulatiiviselle alijäämälle osata itse jotain tehdä. Kaupunginjohtaja Mattilan ote asiaan on jämäkkä ja annan henkilökohtaisesti hänelle tukeni. Jämsän parasta Mattila ajattelee, vaikka kipeitä päätöksiä joudummekin tekemään.
Oltiin taas Mikon kanssa keilaamassa ja nyt meni jo paremmin eivätkä paikatkaan niin arkoina. Ihminen tottuu, nääs. Viikonlopun jäljiltä olen täynnä positiivista energiaa. Olin jopa kaupungin pikkujouluissa ja rytmikästä oli. Tulipahan tanssahdeltuakin. Melko hektisessä tilassa sinne menin, sillä ltk-paikkaneuvotteluissa tuli taas sitä vääntöä, että Kokoomuksen pitäisi antaa paikkojansa. Mutta iloisella mielellä lähdin ja oli mukava kävellä raittiissa ilmassa kaikessa rauhassa kotio hauskan illan päätteeksi.
Viikonlopun olinkin Tampereella. Yksityisasia, mutta sanottakoon, että mies ei voi enää enempää hyvää elämältään toivoa. Jos yksityiskohtana sanoisi, että kotilounas Tsaikovskin romanttisen Pateettisen sinfonian soidessa taustalla. Sisällä lämpimässä ja ulkona myrskytuuli...siitä mä tykkään. Jätin muuten auton pyhäiltana Manseen ja tulin junalla ja hain maanantai-iltana auton. Eipähän tarvinnut myrskyssä ajaa. Ja pääsinpähän taas sitten maanantainakin Tampereella.
Tänään alkoi jo kolmas jakso. Koeviikon tuotoksia korjailen ties kuinka monta iltaa vielä. Mulla on tässä jaksossa vain 20 viikkotuntia opetusta. Näin löysää 3. jaksoa mullei ole koskaan ollut. Jääpähän enempi privaattiaikaa, jolle onkin kova tarve.
Olen löytänyt myös sisäkenkäni. Ihmettelin tänä aamuna, kun yksiäkään ei löydy. Toiset olivat jääneet koululle eilen ja toiset pikkujoluista Vitikkala-salin eteiseen, kun vaihdoin talvikengät ja unohdin pistää sisäkenkäni pussiin. Näin yleensä tavarat löytävät takaisin omistajalleen, kuten mun OAY-jäsenkorttini, joka oli viikkoja kateissa ja löytyi eräästä jämsäläisyrityksestä ja poikani Mikko toi sen tulleessaan.
SU 30.11.
Rauhallista adventtia. En ehtinyt hoosiannaa laulamaan, vaikka piti, kun nukuin niin pitkään. Pakko on univelkoja nukkua pois, sillä myönnän avoimesti olevani syyslukukauden loppupuolella jo aika väsynyt. Koeviikon korjausrumba tässä kaiken muun keskellä vie oman aikansa ja esim. tämän päivän olen täysin keskittynyt korjaamisrumbaan. Eilen korjasin myös illalla. Kun olisi työ, jossa on varmasti kaksi vapaapäivää viikossa...
Aamulla taas Jämsän taloutta tasapainottamaan. Nyt tehdään lopulliset suunnitelmat esityksestä kh:lle, joka asiaa käsittelee ja aikanaan valtuusto päättää. Sääli, etten pääse budjettivaltuustoon, kun olen silloin Mikon kanssa matkoilla. En voinut tietenkään arvata, että budjettivaltuusto voisi olla joulujen välissä, kuten tällä kertaa poikkeuksellisesti on. Huomenna on vanhan valtuuston viimeinen kokous ja pitää panna oikein tumma puku!
Nyt on oikein tieteellisellä väitöskirjatutkimuksella todistettu: "Mielenterveys vahvistuu ihmissuhteiden hoitamisella." Tutkija Jukka Piipon väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa viime perjantaina. Hän kyseenalaistaa ongelmien asumisen ihmisen psykologisissa rakenteissa tai välittäjäaineiden epäsuotuisassa toiminnassa ja toteaa, että turvallisuus ja luottamus ihmissuhteissa on tärkeämpi aspekti. Muistutan, kuten yhdessä kaunokirjallisuuden teoksessa (en muista nimeä) todetaan, että masennukseen auttavat joko lääkkeet, huumeet - tai rakkaus. Ja itse kyllä kannatan tuota viimeistä vaihtoehtoa.
En ole muuten koskaan ollut Tampereen legendaarisessa tanssiravintola Hämeensillassa aikaisemmin kuin viime perjantaina. Oli porukkaa, kun pikkujouluaika. Maisemat olivat upeat. Katsoin sitten ulos ikkunasta tai toiselle puolen pöytääni. Ja tanssittua tuli niin hikeen asti, että ei niinkään monen vesituopin jälkeen tarvinnut vessassa käydä kuin kerran. Tanssi on paitsi mukavaa estetiikkaa suhteessa musiikkiin myös hyvää liikuntaa. Ja toisenkin eksoottisen kokemuksen koin: aamuyön tunneilla Vaakon nakille Pispalaan - mulla muuten taas takaa rekkari pois. Autopesussa lähti toisen kerran jo...
Söin muuten elämäni suurimman lihapiirakan. Mun pitäisi kuulemma syödä enempikin lihapiirakoita
Kaiken ihanan jälkeen oli vuorossa eilen oopperaharkat ja vaivuin edelleenkin muihin sfääreihin, kun kuuntelin sitä kaunista Verdin musiikkia, jota korrepetiittori-Tiina flyygelillä maalaili. Meinasin unohtaa tehdä hommat, kun jäin vain nauttimaan. Don Carloksestahan on sanottu, että siinä on kauneimpia ja puhuttelevimpia kohtia, joita Verdi koskaan säveltänyt, mutta kokonaisuus ei niin ehjä kuin Naamiohuveissa. Oma lukunsa oli, että löysin oikean kuoron. Menin Tampere-talolle, kuten listalla luki ja vaksi sanoi, että Sonaatissa harkat. Siellähän oli kuoroharkat, mutta katsoin lasiseinän läpi, että vierasta porukkaa ja kuulin jo aiemmin, että barokkimusaa laulavat eivätkä ainakaan verististä Verdiä. Ja zombailin yltympäri taloa, että edes löysin takaovelta Sonaattiin. Vaksiltakin piti kysyä kahteen eri otteeseen. Lopulta selvisi, kun katsoin kännykästäni tulleet tekstarit, että harkat Vellamonkadulla. Niin löysin omieni luo.
<< Takaisin arkistoon
|
|
