| |
LA 7.11.
Isänpäivän aattoilta. Olen likkojen kanssa Hervannassa Maijalla ja Samilla. Mikko saunaillassa. Koko päivä ja ilta ollut tosi kiva. Kiertelimme vähän kauppoja ja ostin sitten vihdoin viimein talvitakin, joka tuntui ensin hyvältä ja nyt kaduttaa. Ostin takin Koskikeskuksessa olevasta Mr. Big -liikkeestä ja nolotti kulkea kaupungilla suuri muovikassi kainalossa, kun siinä loisti suurin kirjaimin: isojen miesten erikoisasusteliike...
Kävimme porukalla syömässä Amarillossa. Meillä oli hauskaa. Anja liittyi Koskikeskuksessa seuraamme uimasta tultuaan.Sitten kiisimme koko konkkaronkka tänne Hervantaan Maijalle ja Sampulle. Tykkäsin kauhiasti, kun kaikki olivat jotenkin niin myönteisiä ja iloisia. Tosi hyvällä fiiliksellä menen nukkumaan ja odottamaan huomista. Olen niin lapsellinen tämän isänpäivän suhteen. Kahtena edellisvuotena ollaan ollut Hartwall-areenalla kahtomassa Karjala-turnauksen Suomi-Venäjä -lätkämatsia. On niin mukava, kun pääsen kerrankin olemaan näinkin monen lapseni kanssa.
Pensseli-setä on Suomessa! Youtuben Niilin hanhet on kevyen musan huumorihelmi: - Tsuuhun banaaanaaa...
Rellun juhlat Tampereella. Se on Anjankin entinen koulu. Kaikki koulujuhlat kiinnostavat mua, koska olen oman kouluni juhlia pariinkin kertaan ollut yhtenä rakentamassa.Luin Aamulehdestä, että Relluhan on ollut monen valtakunnan vaikuttajan opinahjo kuten Arvo Ylpön ja F.E.Sillanpään. Se myös Tuomas Parkkisen, Pekka Paavolan, Rauno Korven vanha koulu kuten Mannerheim-ristin ritarin, Pentti Iisalonkin. Koulumuistoista tuli mieleen, että luin joku aika siten Anjan Rellun aikaisen hissan kokeen. Hyvät esseet ja oikein oli pisteytetty. Mä pistin aikanaan talteen kouluaikaisia kokeitani ja niitä olisi kiva lukea, mutta olen hukannut koko kasan johonkin.Lauantain AL:ssa myös Pitkon pakina. Miehen huumori puree edelleenkin.
Tein iltapalaksi juustolautasen. Kaikki söivät nuorinta myöten. Ihana kesän maku täytti minut, kun maistelin Stokkalta pävällä ostamaani Pecorinoa. Toscanan lumo ei haihdu.
MA 9.11.
En ollut uskoa korviani, kun kuulin 20 vuotta sitten radiouutisista, että Berliinin muuri oli murtunut. Saman vuoden toukokuussa olin kaksi viikkoa Berliinissä, kahtia jaetussa kaupungissa. Se oli yhdistetty esiintymis- ja leirikoulumatka. Heikkilän Ami veti leirikoulua ja olimme Konseus-teatterin kanssa esittämässä kahta Tsehovin näytelmää. Pia-Maritan kanssa myös vähän lauluin ja soitoin esiinnyttiin.Patu-ystäväni tuli toiseksi viikoksi tuolloin vielä kahtia jaettuun kaupunkiin ja oli mukanani tutustumassa Itä-Saksan television toimintaan ja studioihin. Nättilän Pepe, silloinen TV 2:n lasten- ja nuortenohjelmien päällikkö oli puoltanut tutustumistani ja niin mä opiskelijakloppi, joka olin vain free lancer, pääsin tutustumaan Nukkumatin kotikentälle aiemmin kuin itse päällikkö. Pepe kävi siellä nimittäin vasta myöhemmin. Esittelivät mulle yhden päivän DDR:n television tuotantoja. Luulivat kai, että mulla oli YLE:ltä jotkin ostovaltuudet. Mä puutteellisella saksallani aina jotain ylevää yritin sopertaa, kun tajusin, että olen ihan väärässä paikassa ja väärään aikaan....
Silloinen kulttuuriministeri tuli samalla Interflugin reittilennolla Berliinistä Hesaan. Mä jatkoin Hki-Vantaalta kotimaanlennolla Tampereelle ja tapasin koneessa yhden TV 2:n kuvaussihteerin, Tarjan, joka oli ollut lastenohjelmatiimissä. Saman päivän iltana olin jo viinaa myymässä Jämsän Jokkarissa, mikä oli mun toinen kesätyöni kesällä 1989. Tuo vuosi on mulle hyvin tärkeä monellakin tasolla. Se on historian yksi merkkipaalu, Euroopan historian toinen hullu vuosi. Erityisesti vuosi 1989 piirtyi mieleeni, kun sinä vuonna syntyi tyttäreni Maija.
Berliini on mielenkiintoinen kaupunkikohde. Sanoisin, että mulla on Euroopan kaupungeista kolme läheistä kohdetta: Berliini, Siena, Rooma.
Kolmesti mulla on ollut ilo Berliinissä oleilla. Rakkauttani siihen kaupunkiin selittää eniten historioitsijataustani, mutta myös rakkauteni kulttuuriin. Silloin toukokuussa 1989 ei kukaan uskaltanut ennustaa muurin murtumista. Kaikki pitivät sitä jollei nyt ihan ikuisena, niin ainakin pitkään vielä pystyssä olevana.
Kun kuulin uutisen muurin murtumisesta, soitin heti paikallislehden toimitukseen, jossa olin ollut kesätöissä ja ehdotin, että ottavat puhelun jämsäläistaustaiselle Marja Hasalalle, joka asui Berliinissä ja kuulostavat tunnelmia.
Siihen loppui kylmä sota. Berliinin muuri murtui, mutta muita muureja on jäljellä. Vielä tänään aistin Jämsän tulevaisuusseminaarissa ja valtuustokokouksessa näkymättömän Jämsä-Jämsänkoski -muurin. Veroja valtuusto nosti. Mitään toimivaa vaihtoehtoa tällle raskaalle asialle ei ollut. Populismillahan voi revitellä loputtomiin ja huutaa vaikka päänsä hajalle, ettei lomautuksia, eikä veronkorotuksia, eikä taksojen nostamista, eikä palveluiden karsimista. Sitä huutoa voi vielä säestää pitkällä listalla virkanmiesten kelvottomuudesta ja todeta, että Jämsän onni ja autuus tulee siitä, että virkamiehistä suurin osa pellolle, tai ainakin määräämättömälle lomalle ja johtajat - kaiken pahan alku ja juuri - tehostettuun kirjopyykkiin, tiukkaan mankeliin ja kuivumaan narulle veronmaksajien hakatessa heitä mattopiiskalla...
Kyllä tuli Anjaa ikävä, kun kellon ympäri kaupungintalolla istui. Itsekkäästi mietin, että muutakin olisin voinut tämän illlan tehdä...
Isänpäiväviikonloppu oli kiva. Olen onnellinen, että sain olla niinkin monen lapseni kanssa. Puolet oli paikalla ja sillä puuttuneella puolella oli pätevä syy. Maijan ja Samin koti on ällistyttävän hyvin avoinna Maijan sisaruksille ja välillä niin raskaasti ja paatoksella valittavalle iskälle ja appiukolle. Arvostan suuresti Maijan ja Samin vilpitöntä vieraanvaraisuutta. Oli kiva saada olla yhdessä. Isyys on mulle tärkeä asia ja koen isänä olemisen suurena lahjana. Samalla koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä. En ole kylliksi. En osaa olla tarpeeksi. Lohdutan itseäni sillä, että tunne lienee tuttu monelle muullekin.
Miten pieni asia voi ollakin niin suuri. Se, että saa jakaa asioita, kuten arkeansa, juhlaansa, väsymystään, jaksamistaan, toiveitaan, turhautumistaan, pettymystään, onnistumistaan, iloajaan, surujaan, toisen aikuisen kanssa. Toki väliä silläkin, kuka se "toinen aikuinen" on. Toimiva ihmissuhde on joka tapauksessa suuri voimavara, joka auttaa jaksamisessa. Se on energiaa antava voima. Tämän pitkän ja melko raskaan päivän jälkeen tajuan tämän asian entistäkin selkeämmin.
PE 13.11.
Mikko soitti eilen loppupäivästä ja kysyi, missä mä olen. Mä vastasin että tässä mä olen Stokkan ruokaosastolla. Hän kysyi, minkä kaupungin Stockmannilla...
Silloin olin Hesassa. Kova viikko ollut, mutta olen jaksanut yllättävän hyvin. Viranhoidon lisäksi ollut Jämsän kaupungin kehittämisseminaaria ja valtuustonkokousta, Keski-Suomen toisen asteen koulutuksen tilaisuutta, opintoretkeä yms. Yhden kokouksen jouduin jo jättämään väliin ajan puutteen takia. Liian vähän ollut tällä viikolla aikaa läheisilleni. Aikaa itselleni? Ei tietenkään. Noh, onneksi tämmöisiä viikkoja enää harvoin.
Sijoittajakurssin kanssa olimme eilen Sijoitus 2009 -messuilla Hesassa. Kävin kuuuntelemassa mm. UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesosta enkä kuulllut ainakaan sellaista, minkä olisin kokenut välittömästi uhkaavan jokilaakson paperiteollisuutta. Jos jokilaakso olisi vaneriteollisuuden varassa, olisin huolissani, mutta kun esim. Kaipola käyttää paljon uusiomateriaalia ja eikös Koskella tehdä myös tarrapaperia, niin uskallan olla paikallisen paperiteollisuuden suhteen melko optimistinen. Ja tässä on kuntatalouden puolella pelkästään kovin synkkää tilannetta, että on jo perusvelvoite olla kaikin mahdollisin tavoin optimisti.
Pesosen mukaan yhtiö on viimeisen reilun vuoden aikan keskittynyt velan lyhentämiseen, kustannussäästöihin ja käyttökatemarginaalista huolehtimiseen. Yhtiö on haasteellisesta markkinatilanteesta huolimatta lyhentänyt vuoden takaisesta velkamääräänsä 721 miljoonaa euroa. Biomassan arvoketju tarjoaa vahvoja strategisia kasvumahdollisuuksia ja UPM-Kymmenen tarkoituksena on Pesosen mukaan jalostaa jatkossakin puuta mahdollisimman pitkälle. Toimitusjohtaja uskoo, että paperin kysyntä palaa taantuman/laman taituttua. Kaikkiaan Jämsän seudulla niin tärkeä paperiteollisuus on nyt UPM:n toimitusjohtajan suulla ohittamassa lamaa hyvillä kasvumahdollisuuksilla.
Rahamuseossa saa muuten hyvän perustietopaketin Suomen taloushistoriaan. Suosittelen jälleen! Oli kiva törmätä messuilla myös tuttuihin jämsäläisiin. Mitä kauempana tapaa, sitä riemukkaampaa se aina on.
Maija ja Sami olivat eilen Pinkin konsertissa. Onneksi konsertti oli ollut suuri elämämys ja Maija intoa täynnä. Olen puolestaan onnellinen. Terveinä on talsittu, tosin käsiäkin on tultu pestyä tavallista tiuhempaan tahtiin. Mikon kanssa ollut todella mukavaa ja Liisa lähti intoa täynnä Taivaasta tuulee -tapahtumaan Turkuun. Parisuhteelta en voisi enää enempää toivoa kuin mitä se mulle nykyisellään antaa ja merkitsee. Tänään havahduin onneksi siihen, miten paljon elämässäni on asioita hyvin.
Huomenna lähden kollegan kanssa koulutukseen, joka on onneksi Tampereella. Miksei kaikki koulutus voi olla siellä? Huomasin, että kolmesta alustajasta kaksi on mielestäni Jämsän lukion entisiä oppilaita, joten hyvin on tämä kallis, rakas opinahjoni Mansessa huomenissa esillä.
Yo-tulokset tulivat tänään!Näin heti töihin mennessäni, että lippu salossa, joten tiesin, että syksyn ylppäritulokset tulleet! Aina jännittävää niitä itsekin kahtella. Olen oppilaistani ylpeä.On mulla tuuria, että saan tehdä tätä työtä ja niin hyvässä paikassa kuin Jämsän lukio.
Nyt siivoamaan ja sitten juon kahvia ja syön banaania.
PE 20.11.
Viime lauantain oppikirjakoulutus oli hyvä. Tammer -hotelli on komea paikka. Hyvä paikka pitää hissan alan koulutusta. Tammer ja Torni lempparikaupunkihotellini.
Kiva tavata Jämsän lukiosta kirjoittaneita urallaan hyvin edenneitä fiksuja ihmisiä. Jaana on oppikirjantekijä ja lukion lehtori Tre:lla. Outi tullut tutuksi koko Suomelle uusimmalla kirjallaan Tehtävä Suomessa, joka käsittelee kylmän sodan aikana maassamme tehtyjä jenkkileffoja. Outin esitelmä oli loistava: tempaisi mukaansa ja huumori kukki. Muistelimme kesätoimittaja-aikojamme, ko olimme samaan aikaan Koilarissa.
Koulutuspäivän kruununa oli junamatka. Konnari kysyi kollegaltani opiskelijakorttia. Ei ole keski-ikä siis vielä lannistanut!
Merja-kollega piti hauskan päivänavauksen numerologiasta. Mäkin laskin uteliasuuttani sekä mun että Anjan syntymäpäivän mukaiset numerot ja katsoin, minkälaisia persoonallisuuksia olemme. Aika hyvin piti paikkansa.
Mä olen kutonen ja kuulemma kutoset ovat numerologiassa harmonisia ja tasapainoisia! (Mua hermoheikompaa hemmoa saa maan päältä hakea!) Edelleen se on luomisen (6 päivää) numero ja sopusointuinen seksuaalinen yhteys, sillä kaksi kolmiota, miehinen ja naisellinen, päällekkäin asetettuna muodostvat 6-sakaraisen tähden. (Onpas geometristä seksuaalisuutta...?)
Edelleen luontaisia kodinrakentajia ja rakastavat perheen lämpöä ja turvaa. Se on totista totta! Avuliaita, sopusointuisia, seuraa rakastavia ja hyviä vastuunottajia, vaikka joskus omahyväisiä ja puuttuvat liiaksi toistenkin asioihin.
Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula toteaa eilisessä KSML:n uutisessa, että kumppanin uskollisuus ja luottamus tuovat onnea, suuret tulot eivät. Kontulan mukaan suomalaisilla on huomattavan tiukka suhtautuminen uskottomuuteen. Luottamus toiseen ja uskollisuus ovat erittäin tärkeitä arvoja. Näin on! Olen täysin samaa mieltä!
Olen samaa mieltä siinäkin, minkä Kontula toteaa, että parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kuin yksin elävät. Kaikkein onnettomin luomakunnan olento on yksin elävä keski-ikäinen mies. Se nyt tutkittu juttu. Usein onnellisessa parisuhteessa elävät ovat onnellisia muutenkin. Näillä ihmisillä on usein hyvä itsetunto ja tyydyttävä seksielämä. Hyvä parisuhde vahvistaa myös terveyttä.
Onnellisen parisuhteen perustana on tutkimuksen mukaan onnistunut parivalinta. Siihen kuuluvat persoonallisuuksien yhteensopivuus, elämänasenteet, maailmankuva ja arvot, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, tapa olla parisuhteessa, panostus yhteiseen vapaa-aikaan ja seksuaalinen halukkuus. Muita tärkeitä onnellisen parisuhteen tekijöitä ovat molemminpuolinen rakkaus, kumppanin tuki, oikeudenmukaisuus, kyky käsitellä riitoja rakentavasti.
Tuttuja asioita, joista helppo olla samaa mieltä. En aio antaa mahdollisen lukijan enää oksentaa sillä, että alan hehkuttaa oman elämäntilanteeni onnellisuutta. Totean kuitenkin, että olen onnellinen ja tyytyväinen parisuhteeseeni ja arvostan suuresti sitä, että Luoja antoi mulle mahdollisuuden onneen. Joillekin yksinolo on valinta ja ihan okei. Mä en ole yksinelämisen ihmissorttia.
Eilen juotiin Liisan-päiväkahvit. Kivaa oli! Näin viikolla myös Liisä-tätini, joka korkeasta iästään huolimatta hyvässä kunnossa ja pää leikkaa kuin partaveitsi. Maija kipiinä. Ilmeisesti sikalenssu, mutta toipumaan päin.
En löydä muusisurvinta mistään. Mikko epäilee, että olen vienyt sen koululle...heh, heh. Tein muusia, josta tuli harmaata ja liisterimäistä ja mautonta. Vitsit, kun harmitti. Niin teki mieli koko päivän ajan ja odotin ja odotin. Ja sitten se muusi meni kurjaksi liisteripöperöksi. Ilmeisesti perunat, joista tein, eivät hyviä. Kuulemma Rosamunda-perunoista muusi onnistuu aina.
RSO lähtee tänään erikoiselle keikalle nimittäin Länsi-Afrikkaan Beniniin. Ei ole moni suomalaisorkesteri siellä konsertoinutkaan. Tänään YK:n Lastenoikeuksen päivä. Tänään myös Jalmarin päivä. Pienenä sain aina joulukalenterin Jalmarin-päivälahjaksi. Jannenpäivä hukkui juhannushumuun, joten Jalmarin-päivä jäi paremmin mieleen. Sehän toinen nimeni, kuten myös poikani toinen nimi ja kulukenut suvussa. Tilkustenmäen Jalmari oli papan veli.
Kävin Puistoklinikan avajaiskahveilla Jämsän Välitiellä. Hyveä kakkuva. Näin paljon tuttuja. Yksi ihmetteli, että mää vieläkin työelämässä ja eikös mun pitäis jo olla eläkkeellä. Noh: 20 vuotta vielä eläkeikään. Mahdan mää olla sitten vanhan näköinen...
Keitä nää on nää uudet EU:n huippunimet, se belgipresidentti ja rittiulkoministeri? Ei sano mulle mitään.
Koeviikko alkoi. Kaksi pakkolomapäivääkin jää tähän väliin. Silti korjattava 300 esseetä, jotka tämänkertaisen koeviikon saldo.
MA 23.11.
Just kuulin YLE:n radiouutisista, että UPM-Kymmenen toim.joht. Pesonen on sanonut, ettei yhtiö enää aja alas lisää paperitehtaita. Olipas jokilaakson kannalta hyvä uutinen. Tätä mä ounastelinkin sen perusteella, mitä Pesonen sijoitusmessuilla puhui. Blogissakin kirjoitin, ettei puheesta ollut tulkittavissa radikaaleja vaaramomentteja J:kosken ja Kaipolan tehtaille.
Satamien liikenne Suomessa vähän vilkastumaan päin. Näin tämäkin lama aletaan selättää ja kohti nousua ollaan menossa. Hitaasti mutta varmasti. Kunpa se Silja Europa nyt pääsisi onnellisesti ja turvallisesti Turun satamaan ruorivikoineen.
Viime viikko oli mielenterveyden teemaviikko. Tärkeä teema meille melankolisille suomalaisille. AL:ssa oli loistava juttu suomalaisesta miehestä. Toimittaja kysyi virolaisssyntyiseltä miespsykiatrilta ja bulgarialaissyntyiseltä naispsykiatrilta Hervannan psykiatrisella poliklinikalla, milloin nähneet onnellisen suomalaisen miehen. Aikansa mietittyään kumpikin haastateltava totesi, ettei ole vielä nähnyt....
Tosin miespsykiatri muisti nähneensä sellaisen Pitkässäniemessä. Kyseesssä nuori mieshoitaja.
Asiantuntijat sanoivat, että suomalainen mies liian tunnollinen ja jämpti ja ottaa asiat liian vakavasti ja raskaasti. Suomalaisena miehenä mun sanottava, että totta joka sana. Toisaalta on asioita, joita ei voi ottaa kevyesti. Monet asiat ovat vähän niinkuin "pakkoraskaita".
Mulla oli kiva päivä Maijan ja Sampun kanssa. Käytiin vähän kauppoja kiertelemässä. Kovasti tämä elämä kaupallistuu. Stokkan joulukoristeetkin niin häikäisevän hienoja, ettei semmoisista lapsena osannut uneksiakaan. Ja koirallekin siellä myynnissä semmoinen älykkyyspeli. Että sillä lailla.
Siihen Tampereen pään naapuriini eli Lielahteen avattu hiljan jo kaksi uutta suurta myymälää: Kodin Anttila ja nyt Gigantin joku megastore, vaikka Lielahdessa on jo yksi Gigantti. Lielahdessahan vaikka mitä aina mustamakkarabaarista alkaen. Ja kovasti oli eilenkin porukkata. Parkkiruudut täpötäynnä. Saati se itäisen Tre:n uusi Citymarket Linnainmaalla. Voi sitä vilskettä sen kaupan ympärillä. Välillä ihmettelee, mikä ihmeen lama. Kauppa tuntuu kuitenkin käyvän.
Määkin kävin siinä Lielahden megastoressa kahteen kertaan kahtelemassa, ensin Anjan kanssa ja sitten vielä Maijan ja Sampun kanssa. Yksi seinällinen oli tv-monitoreja ja joka monitorissa pyöri Jim Carreyn ilmeiden sinfonia.
Uusi kauppojen aukiololakihan meni sitten läpi. Kyllä mua pyhä- ja kirkkorauhan puolesta surettaa, mutta ymmärrän, että ihmisillä tulee olla vapaus valita, milloin mennä. Sunnuntaiaukiolohan ei ole kauppapakko. Mutta joillekin se on päivä, jolloin lähes ainoastaan töiltänsä ehtii kaupassa käydä.
TO 26.11.
Tänään tuli 70 vuotta kuluneeksi Mainilan laukauksista. Provokaatio, jolla NL sai itselleen syyn hyökätä 30. marraskuuta Suomen kimppuun. Niin alkoi talvisota.
Ymmärtäkseni venäläinen historiantutkimus tutkii talvisotaakin nykyään. Vielä 2005 käydessäni Pietarissa toukokuussa juuri II MS:n Euroopan sodan päättymisen 60-vuotisjuhlien alla oli kaikkialla kyltein ja pumaskoin koristeltuna sanomaa Suuresta isänmaallisesta sodasta, joka käytiin vuosina 1941-45. Missä ne Suomen historian kannalta traagiset kolme kuukautta pakkastalvena 1939-40?
Nyky-Venäjä myöntänyt, että Mainila oli lavastus. En ole koskaan törmännyt mainintaan todellisista uhreista Mainilan laukausten osalta. Onko koskaan mitään edes laukaistu vain vain uutisoitu propagandana radiossa...mikä on noiden myytillisten laukausten suhteen totuus. Suomalaisessa kouluhistoriassa Mainilan laukauksista puhutaan, mutta miten Venäjän kouluhistoriassa? Historiatieteessä objektiivisuus on vaikeata, koska suuruuden ekonomia tuppaa jylläämään ja pienemmän näkökulma uhkaa jäädä aina suuremman saappaan alle.
MA 30.11.
Mieli tekisi valittaaa, ko just vasta tulin (ja klo 23.51 nyt), että pitkä ja raskas ja päivä, ko aamulla kahdeksaan menin.
Mutten valita. Aamulla takaisin ja sillä siisti.
Toista oli 70 vuotta sitten. Puna-armeija oli aloittanut aamuyöstä hyökkäyksen. Suomen itsenäisyys oli uhattuna. Koko II MS kulminoitui 105 päivän osalta Suomeen. Euroopan muut rintamat alkoivat roihuta vasta talvisodan jälkeen. Baltian ja Puolan kohtalot oli talvisodan alkaessa jo sinetöity.
Kirjoittaisin pitempään, kun jaksaisin, mutta nyt en jaksa.
<< Takaisin arkistoon
|
|
