| |
MA 1.11.
Onneksi olkoon vuoden yrittäjät! Jämsän jokilaakson yksi vuoden merkittävimmistä tilaisuuksista, yrittäjäjuhla, on ohi. Erityisesti ilahduin Erja Laaksosen saamasta tunnustuksesta. Hänet valittiin Jämsänkosken vuoden yrittäjäksi.
Vitikkalan koulu tekee yhteistyötä Kansallisoopperan kanssa - vautsi. Asiaa uutisoi jopa meille keskisuomalaisille niinkin kaukainen lähde kuin sanomalehti Kaleva. Hieno asia sekä Jämsän seutukunnalle että erityisesti Vitikkalan koululle.
Tapasin perjantai-iltana kaksi vanhaa ystävää opiskeluajoilta. Jatkoimme siitä mihin neljännesvuosisata sitten jäimme. Emme olleet paljoa muuttuneet - emme edes ulkoisesti. Huomasimme, että olemme edelleen ne samat pojat kuin 80-luvun alussa. Oli mukava ja mielenkiintoinen ilta. Tajusin, mitä olen menettänyt, kun en ole pitänyt yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Elämä pyörinyt liikaa viranhoidon, kokousten ja muiden työkuvioiden kanssa. Niukan vapaa-ajan olen yrittänyt jakaa Anjan ja lasteni kanssa.
Söimme aivan loistavan illallisen perjantai-iltana tässä kyläpaikassa, joka oli muuten Näsijärven rannassa. Vaihteeksi tuli kahteltua sitäkin järveä Pyhäjärven sijaan. En mä kyllä pystyisi samaan keittiötaidon tasoon, en alkuunkaan. Toinen näistä opiskelukavereista tutkinut mm. Unkarin historiaa ja kirjoittanut Unkarin kansannoususta vuonna 1956. Se täytyy lukea.
Ja loistavan illallisen söimme jälleen lauantai-iltana toisenlaisella kokoonpanolla Anjuskaiseni kanssa. Jatkoilla väitin, etten ikinä ennen ole ollut Killingissä, mutta rupesin muistelemaan, että eikös siellä tehty kerran yksi tv-pätkä YLE:lle Komiitten kanssa. Mutta se oli päivällä eikä Killingin säkenöivään ilta-aikaan. Oli miten tuli, niin joka tapauksessa viikonvaihdesaldona mulla oli kaksi harvinaista ja todella mukavaa iltaa peräkkäin. Tuli uutta potkua ja jaksamista työkuvioihin, kun oli välillä mukavaa vapaa-aikaa, mihin kuului ilman muuta myös Maijalla ja Samilla oleilu, kyläily ja juttelu.
Oli mukava ajella pojan kanssa illalla Tampereelta Jämsään ja keskustella politiikasta, yhteiskunnasta, yrittäjyydestä. Tunnin tihkusatainen ja umpipimeä matka meni kuin sujauksessa.
Perjantaina muuten aloitimme ajo-opetuksen. Poikani on todella nopea oppimaan. Tuntuma autoon ja sen käsittelyyn löytyi hämmästyttävän nopeasti. Tästä on hyvä jatkaa.
En tiedä, mitä kaupunginhallitus tänään päättää kouluverkkoselvityksestä, mutta toivon heidän olevan kaupunginjohtajan esityksen takana. En ole sivistyslautakunnan näkemyksen takana. Faktat puhuvat karua kieltään ja jälleen kerra on edettävä järjellä eikä tunteella.
Usein unohdetaan antiikin osalta Rooman merkitys ja tieteen ja taiteen osalta ylistetään vain Kreikkaa. Esimerkiksi Cicero on eurooppalaisen humanismin perustajahahmoja, joka käsitteli paljon humanitas -käsitettä. Hänen näkemykseensä inhimillisyydestä kuului ihmisten keskinäinen arvostus ja kunnioitus. Cicero oli mies, joka uskoi järkeen taikauskon sijaan. Ciceron viisaus kuuluu jo näistä muutamista sanoista, jotka ovat lainaus hänen teoksestaan Vanhuudesta:
- Vanhuus ei ole toimettomuuden ajanjakso, ei tyhjä ja iloton, vaan kypsyyden ja hiljaisten ajatusten aikaa, jolloin ihminen saavuttaa korkeimman kehityksensä täällä maan päällä.
Tämän parituhatta vuotta vanhan sitaatin voisi ottaa vanhustyön strategian perusajatukseksi meidän aikamme EU-Jämsässä. Eikö?
Huomenna opetuksen ja kokouksen jälkeen levyttämään pitkästä aikaa. Pari italialaista pitäisi purkittaa. Kulkku pidettävä siis kunnossa.
TI 2.11.
Aina ei kaikki mene kuten on toivonut. Se toki harmittaa, mutta hommien on pakko jatkua.
Kaupunginhallituksen eilinen yksimielisyys kouluverkkoselvityksessä osoittaa suoraselkäistä vastuunottokykyä.
Nyt on laulut purkitettu ja olen ihan puhki. Helppoahan se on pistää CD-levy pesään ja painaa play. Mutta menepäs ja tee sitä tuotetta. Yritin laskea, tihruta sanoja, pysyä paikallani sopivalla etäisyydellä,artikuloida ja samalla tulkita - ja hiki valui. Musisointi vaatii myös lihaskuntoa, jopa laulu. Kun passiiviset pienet lihakset joutuvat yllättäen aktiivitilaan, niin kyllä siinä saatta hikikin irrota.
Ihailin kyllä taas kerran Masan loistavaa musikaalisuutta ja tyylitajua. Ja monipuolista osaamista musiikin suhteen, mihin kuuluu myös editointiosaaminen.
LA 6.11.
Rauhallista pyhäinpäivää. Kävin jo eilen pojan kanssa isän ja äidin haudalla. Samalla tuli taas tuokio ajo-opetusta. Poikettiin myös sairaalalla tätiä kahtomassa ja ruokakaupan kautta sitten takaisin. Ehdin eilen pitkästä aikaa siivoilla ja pestä pyykkejä. Viimeisiä kalsareita jo vietiinkin, joten oli aika Prahan reissun jälkeen pestä pyykkiä. Nyt on puhtaita vaatteita ja huusholli säälisessä kunnossa, joten hyvä lähteä Tamperetta kohti.
Se on myös svenska dagen idag ja samalla Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä, kun hän kaatui 30-vuotisessa sodassa.Jag tycker att det är bara bra att ha tvåspråkig kultur i det här landet. För mig själv det har varit naturligt och nödigt att få studera det andra inhemska också.
LA 13.11.
Minäkin tartten uuden kylpytakin tänne Jämsän päähän. Tampereella onneksi se Daddy cool -takki mutta täällä joudun retkottamaan suihkun ja saunan jälkeen naturelina.
Ja uudet aamutossut. Paitsi nuo viime ek-vaaleissa tukijoukoilta saadut partalalaista huopaa olevat toki ajavat asian näillä kylymillä lattioilla.
Ja työnantaja voi ne mulle ostaa. Tietenkin kun kansanedustajatkin saavat työnantajalta torkkupeitot. Lainsäätäjät näyttivät hienosti esimerkkiä yhteisten varojen hienosta käytöstä. Ja missähän välissä he niitä torkkuja ottavat. Ainahan kansanedustajat valittavat, että työpäivät niin pitkiää...niin pitkiäääää.
TTT:iin tulee Sirkku Peltolan triologian kolmas osa kantaesitykseen ensi vuoden alussa. Ja TT:ssa vastaavasti Leea Klemolan Kokkola-trilogian kolmas osa tulee kantaesitykseen ensi keväänä. Kaksi nykydraaman rautanaista pistävät nyt pisteet iin päälle tamperelaisteattereissa. Täytyypä käydä kahtomassa Peltolan ja Klemolan kuvausta aikamme EU-Suomen elämänmenosta.
Rauhallinen viikko. Illat olleet omaa aikaa - kerrankin. Oli mukava käydä eilen tätiä ja siskoa moikkaamassa. Niinkin yksinkertainen asia kuin kyläreissu tuo arkeen jo kummasti puhtia ja virkistystä. Samoin kuin Erjan lettukahveet, joilla pojan kanssa poikkesimme. Ja peräti kaksi arki-iltaa Anjan kanssa. Sekin harvinaista herkkua.
Sain eilen hyvin kauniin kortin Lontoosta.Esikoinen muisti. Lämmitti mieltä kovasti. Nyt aionkin vetäytyä läheisimpieni kanssa isänpäiväviikonlopun rauhaan. Tykkäisivätköhän lapset, jos tekisin pitkästä aikaa pitsaa. Siitä onkin jo vuosia, kun meillä viiimeksi ollut yhteinen lauantai-illan pitsa-ateria.
TO 18.11.
Tämä on muutakin kuin lyhyttä työpäivää ja pitkää kesälomaa. Välistä opettajan työ ei mahdolllista normaalia arkea ja sosiaalista elämää. Tiistaina oli oman luokan vanhempainilta, eilen oppilaiden kanssa ekskursio Lahteen, tänään toisen ryhmän kanssa Hesaan. Aamusta iltaan. Enkä valita, sillä töitähän tänne on tultu tekemään.
Toki kurjaa, etten ole päässyt näkemään Anjaa enkä pitämään yhteyttä lapsiini. Mutta sitten on näiden pitkien päivien jälkeen taas välillä lyhyempiäkin.
Terveisiä vittulanjängältä. Kävimme oppilaiden kanssa katsomassa 10 vuotta siitten ilmestyneen Mikael Niemen menestysromaanin näyttämösovituksen Lahden kaupunginteatterissa. Sujuvaa, loogista, miellyttävää. Jäin kaipaamaan syvempiä tunteita. Toki rampin yli tuli tunnettakin, vaikka välillä mietin, että onko tämä jotenkin pinnallista. Etenkin lopun finaali oli minimalistisuudessaan koskettava.
Lahteen menen teatteriin mielelläni, mutta kaihoisin tuntein. Martan laulukurssit siinä teatteritalon vieressä olivat kesieni kohokohtia. Aralle maalaispojalle oli suurta saada tehtä hommia ammattilaisten kanssa. Martan kursseilla tutustuin myös joihinkin lahtelaisnäyttelijöihin. Ritvan ja miehensä Veijon kanssa ystävyys on pitänyt ja pysynyt. Ritva on ollut lahtelaiselle teatterielämällle mahtava primus motor, hengetär.
En ole nähnyt moottoritietä niin tuppuraisena kuin tänään matkatessamme Lahdesta Helsinkiin.
Kuuntelin jälleen tänään sijoitusmessuilla UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesosta. Paperilaakson pojalle on uutta, että kansainväliistynyt suomalaisyhtiö porskuttaa nyt biofore -visiolla ja on siirtynyt sisäisen tehokkuuden isosta vaiheesta kehitysvaiheeseen. Muuta vaihtoehtoa ei UPM:llä nykykilpailussa ole kuin kustannuskilpailukyky. Tuntui hyvältä kuulla Pesosen suusta, että yhtiö käyttää maamme sähköenergiasta 12 %, mutta bioenergiasta 30 %. Ja hiilidioksidipäästöistä UPM-Kymmenen osuus on 1 %.
Irlannin keskuspankki tarvitsee lisää rahaa. Nämä I-talousihmeet olivat nopeita kuperkeikkoja. Sekä Irlanti että Islanti.
Sain isänpäivänä niin paljon kaikkea kaunista, että sanat eivät riitä kertomaan. Yhdessäolo oli mukavaa. Ja kuulla lasten nauru, kun pelasimme. Ja herätä aamulla lasten onnittelulauluun. Anja leipoi. Ja hyviä!
Jaaha...pesuohjelma loppui....mänen laittamaan pyykkiä narulle.
PE 19.11.
Osa suvusta huolissaan, miksi olen luvannut omasta pussistani 25 000 euroa Lahden koulun remontoimiseen. Oikein lehdestä katsoin, niin siellä kyllä lukee, että Janne Mäkinen lupaa 25 000 euroa Lahden koulun remontoimiseen.
Mutta minä se en ole. Meitä mäkisjanneloita riittää tällä telluksella. Ei ole eka kerta, kun nimeni perusteella mut sotkettu toiseen. Olen saanut mm. puhelun tullista, että siellä se Amerikan rauta odottaa ja vauvaonnittelut, kun lehden mukaan minunnimiseni oli saanut vauvan erään naisen kanssa ja samanniminen voittanut Kultaisen harmonikan ja olipa samannimisen Kansan uutisten päätoimittajanakin.
YTL:n pisteet tulivat tänään. Aina yhtä jännittävä päivä. On se opellekin jännää, miten pisteet pysyneet. Omistani sain olla mielissäni: yksikään piste ei ollut laskenut.
Antti Litja sen pelkisti YLE 1:n Strada-ohjelmassa, jonka teemana oli kritiikki. Onhan tässä tullut itsekin kritikoitua kulttuuria aina kirjoista balettiin. Tänään viimeksi KSML:ssa teatteria.
Mutta mitä sanoii Litja....
- Mikä yhdiistää kriitikkoa ja eunukkia? Kumpikin tietää, mitä pitäisi tehdä....
Harvinaisen hyvä tiivistys!.
Enkä kyllä tykkää, että pakkasta ja lunta. Vaikka se tekee tämän kelin valoisammaksi, mutta mulle kävisi keskieurooppalainen talavi, jolloin voi lähteä kävelykengät jalassa.
PE 26.11.
Kyllpäs meitä jannemäkisiä onkin...sain nimittäin nimelläni laskun Volvon korjauksesta alastarolaiselta autoverstaalta. Mutten aio maksaa, kunei mulla ole Volvoa koskaan ollut enkä ole Alastarossa ikinä käynyt.
Tampereen tuhopoltto järkytti. Tietysti tuntui tavallista kovemmalta tämä uutinen, kun tapahtuma tutuilla kulmilla. Hissanlaitoshan oli siinä ihan lähellä aikanaan, kun aloitin opinnot. Se oli silloin Stokkalta seuraavassa talossa eli H:kadun ja Tuomiokirkon kadun kulmassa 4. ja 5. kerroksessa ja alakerrassa oli Leivonpesän kahvila.
Radiouutisissa sanottiin tänään, että maailmassa kuolee vuosittain yli 140 000 lasta passiivisen tupakoinnin seurauksena. Tämä on WHO:n esittämä luku, jos oikein kuulin. Järkytyin tuosta uutisesta. On siinä myrky ja huume, että tappaa vielä tuommoisen määrän viattomia lapsiakin!
Minen nyt oikein jaksa auttaa Irlantia. Ainakaan tänään. Ikäni töitä tehnyt ja paljon ja maksanut veroja näyttää siltä, että samaa rehkimistä ja repimistä tämä on hamaan tulevaan asti. Aina yksi ja toinen asia kallistuu ja aina tulee jotain investointitarvetta. Ei sitä aina jaksa ajatella kaupungin talousnäkymiä tai kuntayhtymän tai kansantalouden tai EU:n tai globaalia taloutta. Työkseni saan niitä sfäärejä taloustiedon opetuksessa jo yllin kyllin syleillä.
Maanantaina oli kaupungin ensi vuoden talousarvion iltakoulu. Jotenkin toivon, että tästä selvitään ja sopeuttamiskuurit alkavat tehota. Luvut eivä jää mieleeni. Paitsi vuosiluvut. Mutta yksi luku jäi: ensi vuonna Jämsän ateriapalvelu on budjetoinut tuottamaan 1 555 000 ateriaa. Siinä onkin jo syömistä. Vähän kivahin opettajien työajoista, kun tuli erään sektorijohtajan alustuksessa ilmi, että "tulisi vähän lähemmäksi meidän kuolevaisten työaikoja." Ymmärrän, että meidän lomiamme kadehditaan ja syystäkin. Mutta kukaan ei kadehdi 6-päiväistä työviikkoamme. Käytännössä sunnuntai menee suunnitteluun ja usein vielä perjantai-ilta ja lauantai korjaamisiin. Mullakin oli viime viikolla, että tiistaina pääsin illalla kahdeksalta oman luokan vanhempainillan takia, seuraavakin ilta töitä kun oppilaiden kanssa retkellä Lahdessa ja sitä seuraava päivä 12-tuntinen, kun olimme toisen ryhmän kanssa retkellä Hesassa. Ja lauantai oli opettajien koulutuspäivä.
Eilen nuijittiin pöytään koulutuskuntayhtymän ensi vuoden talousarviota. Yksin tulosyksiköiden vetäjien alustukset kestivät 2,5 tuntia. Sitä ennen asioita oli käsitelty johtokunnissa ja yksi päivä oli jo talousarvioseminaari, jossa käsiteltiin yleisellä tasolla. Ja vielä käsitellään ja päätetään lopullisesti koulutuskuntayhtymän valtuustossa. Eikä yksikään numero tule muuksi muuttumaan. On tämä demokratia joskus ihmeteltävän hidasta, aikaa vievää ja kalliiksi tulevaa. Tämänkin olisi voinut eilen käsitellä 5 minuutissa todeten, että hyvä on ja se on nyt tässä.
Pitkän uran TT:ssa tehnyt näyttelijä Tuija Vuolle on saanut teatterineuvoksen arvonimen. Hienoa! Muistan monet, monet hyvät roolityöt nähneeni. Etenkin lukiolaisaikana, kun kävimme kahtomassa Ayckbornin farssin Vieraita makuuhuoneissa. Nauroin jo siinä vaiheessa, kun Vuolle heilutti kulisseista kättään eikä muuta osaa naisesta vielä edes näkynyt.
Lähdemme mökkeilemään Himokseen pojan kanssa. Anja tulee huomenna. Odotan huomisiltaa, kun tapaan varmaankin entisiä naapureitani Säyrylän kyliltä ja kulmilta. Se on mulle tärkeä tilaisuus ja kohtaaminen. Ja tilannetta nostaa kohdallani se, että Anja rinnallani.
Tässä alkoi muuten nyt minun eloni lähtövaihe kohti finaalia. Ei mitään dramaattista, mutta sinällään jännää.
<< Takaisin arkistoon
|
|
