| |
KE 6.11.
Pitkän ja aika raskaankin työpäivän päätteeksi puoliväkisin päätin raahautua Tampereen Teatteriin nähdäkseni Tsehovin Lokin. En ole sitä koskaan nähnyt ja näytelmä mulle näin ollen vieras. Toisekseen enää muutama esitys jäljellä, niin ajattelin ryhdistäytyä ja tutustua tähän venäläisklassikkoon.
Ja miten riemastuin tästä illasta, minkä energiamäärän sainkaan ja miten virkistyin. Traagisuudestaan huolimatta näytelmä viehätti minua kovin, pisti tunteita sisälläni liikkeelle ja herätti tärkeitä kysymyksiä omassa elämässäni ja omassa ajassamme. Samuli Reunanen ohjeejana ja koko työryhmä on siis onnistunut, kun tunne tulee rampin yli ja saavuttaa myös takana olevan katsojan.
Näyttelijäntyötä oli mukava katsella. Nuoret nätyläiset olivat loistavia mutta myös TT:n konkarit säteilivät. Erityisesti pidin Inkeri Mertasen Irinasta. En muista nähneeni koskaan Mertasta noin upeassa roolissa, jossa hän yhdisti fyysiset taitonsa hyviin puheilmaisutaitoihinsa.
Kunpa tätä ryhtiliikettä löytäisin itsestäni jatkossakin ja lähtisin kuulemaan, katsomaan, kokemaan ja tuntemaan. Teatteri on mulle kuitenkin tuikitärkeä juttu.
SU 10.11.
Kiitos kaikille läheisilleni tästä mukavasta päivästä, joka lähti hyvin liikkeelle ja aamusta, kun Anja toi laulellen aamiaisen mulle sänkyyn.
Lapset ilahduttivat päivällä ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä jälleen kerran. On mukava valmistautua työviikkoon iloisin ja tyytyväisin mielin.
KE 13.11.
Terveisiä Hesasta ja sijoitusmessuilta. Alkaa olla jo pieni traditio tämän jokasyksyinen Wanhan sataman messutapahtuma Katajanokalla.Suomen Pankin rahamuseoon emme päässeet remontin takia, mutta kävimme oppilaiden ja harjoittelijoiden kanssa Tamminiemessä Kekkosen museossa. Mielenkiintoinen paikka enkä ole koskaan nähnyt sitä kulmaa Hesasta.
Yllättävän vaatimaton talo sisustuksineen, kun kyseessä kuitenkin tasavallan presidentin virka-asunto. Ei mitään ökyilyä. Etenkin keittiö hyvin tavallinen ja pieni.
TO 14.11.
Kun olin nuori ja kävin koulua, meijän ohi Sikatietä pitkin ajoi Römanin linja-auto viisi kertaa päivässä. Eikä mikään pikkubussi, vaan pitkä Röman. Enää ei ole linjaliike Römania, enää ei aja yksikään linja-auto ohitsemme. Vain Sikatie on jäljellä.
Kun valmistuin ylioppilaaksi, oli Jämsän keskustassa viisi eri kauppaa, josta ostaa tumma miestenpuku. J:kosken keskustassa oli ainakin yksi vastaava kauppa. Nyt kahdesta edellämainitusta taajamasta löytyy yksi kauppa, josta saa juhlapuvun kaltaista miesten asustetta.
Tässä kaksi esimerkkiä, miten voimakas ja nopea rakennemuutos maassamme on. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että palvelut keskittyvät sinne, minne ihmisetkin keskittyvät. On pakko hyväksyä se fakta, että jos päättää asua vaikka maaseudulla, minulla ei ole lähellläni palveluita. Eivätkä ne palvelut sinne lähelle tule, vaan minun on matkattava palveluiden perässä tai valittava asuinpaikkani siten, että olen palveluiden lähellä.
Haluaisin, että Sammallahdessa toimisi vielä koulu - ja miksei Säyrylässäkin. Ja että se Röman ajaisi viisi kertaa viikossa Sikatietä pitkin. Ja kello kahdentoista vaherilainen olisi täynnä matkustajia.
Mutta kellonviisareita ei voi takaisinpäin siirtää. Se aika ei tule enää takaisin.
PE 15.11.
A-Talk nosti esille, ovatko lääkärit pohjattoman ahneita. Mielenkiintoinen keskustelu, jossa ensimmäisenä hämmästelin maalaislääkäri-titteliä käyttävän Kiminkisen hyökkäävää asennetta erityisesti Lääkäriliiton Heikki Pälvettä kohtaan. Miksi moinen? Pälvehän esiintyi fiksusti ja asiallisesti ja vakuutti minut - kuten Puskakin ja se ökylääkäreitä edustanut ortopedi.
En oikein jaksa enää tuommoista populismia, mitä on tavallaan tuo titteli maalaislääkärikin. Markkinavoimat ovat tehneet Kiminkisestä brändin - hän on ikäänkuin kaupallinen tuote, joka voi kirjoittaa, tehdä tv-ohjelmia, kiertää puhumassa ja kansa tykkää, kun on hauska mies ja puhuu ja käyttäytyy erilailla kuin se juro tai ujo omalääkäri, joka ei montaa sanaa pukahda.
Saisinhan minäkin ansiotonta arvonnousua kun esiintyisin opettajan sijaan vaikka "muuttotappioalueen opettajana", "heikkojen opettajana", "maalaisten opettajana".
Varmasti Kiminkinen loistolääkäri ja hyvä tyyppi ja hällä omat ihailijansa, mutta minusta tullut niin tylsä, että asiaohjelmassa muhun vetoaa asiallisuus ja faktat.
Ja toinen asia: en jaksa sitä jatkuvaa terveyskeskusten ja julkisten palvelun kritisointia. Minulla on Jämsän terveyspalveluista vain hyvää sanottavaa. Aina olen saanut apua - ja ajoissa - ja asiallista. Samoin edesmenneet vanhempani. Vanhustyö oli loistavaa. Kiitos siitä. Samoin kiitos lasteni puolesta neuvola- ja terveyshenkilöstölle. Voinko mistään saada niin hyvää ja asiallista sosiaali- ja terveyspuolen palvelua kuin kotoisessa Jämsässä. Näin oli kuntayhtymän aikaan ja näin on Jokilaakson terveys Oy:n aikaan. Nopeus ja erikoisalojen kirjo se vaan kasvanut yhtiön myötä.
Ja varmaan yksityispuolellakin on hyvä palvelu, mutta se mulla vielä kokematta, kun olen pärjännyt tähän asti ihan tällä kuntapuolen hommelilla. Ja ei tosiaan minkäänlaista valittamisen aihetta. Kiitos vaan Jämsän sosiaali- ja terveyspuolen väki hyvästä työstä ja menestystä ja jaksamista tärkeässä tehtävässänne.
LA 16.11.
Vielä mietin tuon A-Talkin tiimoilta, onko oikein syyllistää yhtä ammattiryhmää, lääkäreitä, ahneudesta. En ole tähän päivään mennessä tavannut ketään, joka olisi ainakaan mulle sanonut, että tienaa liikaa ja toivoisi tienaavansa vähemmän. Osalle riittää semmoinen tulotaso, että selviää menoista. Osa haluaa suurempaa. Osa luksusta. Mutta ei lääkäreiden ammattiryhmä ole ainoa, joka pystyy yksityispuolella hyviin ansioihin. Myös tuomarit, usein myös kauppatieteilijät jne. Humanistinen ala ei pysty samaan, sillä en voi esim. perustaa opetuspalveluja myyvää firmaa, jolla korvaisin nykyisen virkarakenteen.
Historioitsijana siteeraan emeritus professori Viljo Rasilan jäähyväisluentoa: - Ihmisluonto ei ole muuttunut historian saatossa.
Nämä sanat professori Rasilan luennosta jäivät mieleen ja näinhän se on. Ihmiskunnan historiassa on kulkenut osana geneettistä perimäämme mm. kateus ja ahneus. Oikeutettua on keskustella rahasta ja etiikasta, mutta on muistettava, että ei siinä sinällään ole mitään pahaa, jos joku vaurastuu, kunhan se tapahtuu lakien sallimalla tavalla eikä laittomin keinoin. Kyllä se vaurastuminen edellyttää työtä. Harvoja ovat he, jotka vaurastuvat vain perimällä tai lottoamalla.
Sosiaali- ja terveysjärjestelmämme tarvitsee suuren reformin. 70-luvun alussa tullut terveyskeskusjärjestelmä ei pysty vastaamaan tämän päivän yhteiskunnan vaatimuksiin. Ensinnäkin muuttovoitto- ja muuttotappioalueet ovat nyt niin erilainen ongelma kuin 70-luvun alussa, että on varsin perusteltua tehdä kokonaisvaltainen sote-uudistus valtion tasolla. Samalla on katsottavat sairaanhoitopiirien ja erva-alueiden tilanne. Onko meillä varaa pitää tässä maassa julkisella puolella täyden palvelun terveystavarataloja jokaisessa maakuntakeskuksessa. Puhettakaan, että entiseen malliin olisi vara pitää täyden palvelun aluesairaaloita muuttotappiosta kärsivillä alueilla. Jämsä onneksi löysi hyvän ratkaisun: yksityisen ja julkisen yhteistyö. Tällä uskon Jämsän pärjäävän terveysasioissaan toistaiseksi ja näin tyydytetään kuntalaisten halu saada omalta paikkakunnalta perusterveydenhuolloin lisäksi myös erikoissairaanhoidon palveluita.
Yksi kunnanvaltuutettu taannoin KSML:n yleisönosastossa antoi ymmärtää, että Jämsän kaupunki ei olisi tosissaan edes yrittänyt saada lääkäreitä eikä osaa toimia muiden kuntien tavoin houkutellakseen lääkäreitä kunnalle pikkuporkkanoin.
Taisin aikanaan yhdessä tämän henkilön kanssa lukea listaa, ketkä ovat 20 eniten kunnassa tienaavinta henkilöä. He olivat lähes kaikki lääkäreitä ja olivat siihen aikaan kuntayhtymän palkkalistoilla. Ajattelin, että jos veronmaksajat tietäisivät, kuinka suuriin euromääräisiin sopimuksiin julkinen puoli on lähtenyt, niin moniko vielä kehtaisi vaatia laajaa erikoissairaanhoidon osaamista omalle paikkakunnalle. Totta on, että Jämsä ei ole käyttänyt pirkkuporkkanoita, vaan on käyttänyt maksikokoisia jättiporkkanoita päästäkseen päämääräänsä.
On huomattavasti parempi, että tämän asian hoitaa nykyisin yhtiö, jonka ei tarvitse kuntayhtymän tavoin ripustautua kankeaan virkajärjestelmään, jossa tehdän kovapalkkainen sopimus kk-palkkaisen erikoislääkärin kanssa, joka työskentelee sairaalassa viisi päivää viikossa. Nyt voidaan ottaa erikoisalaosaamista, joka käy hoitamassa alueen potilaita vaikka yhtenä päivänä kahdessa viikossa - tai päivä viikossa.
Kun terveyskeskukset tulivat, rakennettiin esim. lääkäreille kivat asunnot mukavalle paikalle kuten J:kosklla Lammentielle ja Jämsässä Lamminsuon puistoaluelle ja Jaatilanjärven rantaan. Siihen aikaan vielä lääkäri ja perheensä muuttivat paikkakunnalle ja elettiin jonkinlaista kunnanlääkäri -aikakauden jälkivaihetta.
Kunnes lääkäriasunnot alkoivat tyhjentyä. Ensinnäkään työsuhdeasunto ei ollut enää järkevä vaihtoehto (joillekin, kuten Kevan pääjlohtajalle, tuntuu vielä olevan) ja toisekseen asumisen individualismi voimistui elintason yleisen nousun myötä. Myös hoitajien työsuhdeasunnot sairaalan kupeessa alkoivat tyhjentyä. Tulotason vähän kasvaessa tuli halu omistaa oma asuntonsa.
Kunnes uusi lääkäri ei enää edes muuttanut paikkakunnalle, vaan oli valmis kulkemaan pitemmän työmatkan Jyväskylästä tai Tampereelta käsin.
Miksi? Kaupunkien valot ovat niin houkuttelevat.
SU 17.11.
Elämäni jakaantuu kahteen osaa: aika ennen ja aika jälkeen Kurjien.
Olin odottanut tätä kokemusta palata ajassa taaksepäin liki 30 vuotta ja kuulla jälleen Schönbergin sävelet rakkaan TT:n tiloissa. Kun edellisen kerran koin saman, kyseessä oli Kurjat ja paikkani oli näyttämöllä.
Nyt sama teos sillä uudella tekijänoikeuspaketilla ja nimellä Les Miserables ja paikkani katsomossa.
Meitä oli pieni ja mukava sukulaisporukka. Olisin halunnut jakaa tämän kokemuksen myös lasteni kanssa, mutta valitettavasti se ei onnistunut, mistä olen todella murheissani.
Esitys on erinomainen, kansainvälistä tasoa. Nieleskelin kyyneleitä, kun muistot tulivat mieleen samalla kun nautin täysipainoisesta tunteesta ja osaamisesta, mikä tuli rampin yli voimallisesti katsomoon. Erityisesti Tero Harjunniemi Jean Valjeanina loistaa laulullaan, mutta hämmästyttävän kyky on myös Jonas Saari Javertina - kuten kaikki. Ei ole heikkoa lenkkiä tässä esityksessä.
Silloin liki 30 vuotta sitten Ritva Jalonen oli Fantine, nyt Madame Thenardier. Ei ollut mulla montaakaan tuttua nimeä tässä produktiossa, mutta täytyy sanoa, että on meillä loistavia nuoria kykyjä, jotka hallitsevat musiikkiteatterin kaikessa vaativuudessaan.
Keskisuomalaisen kritiikki tästä näytelmästä oli mielestäni epäonnistunut. En ole samaa mieltä kriitikon kanssa. AL taas kirjoitti mielestäni oikeammin.Minun mielestäni KSML:n kritiikin tekijä ei ehkä hallitse musiikkiteatterin monimuotoisuutta, sillä TT:n Les Mis on mielestäni kansainvälisen tason musiikkiteatteria. Olen nähnyt saman Lontoossa ja Helsingin kaupunginteatterissa ja näytellyt yhden kauden ajan kyseistä teosta aikanaan, joten uskon tietäväni, mistä puhun.
Tuli mieleen, että tässäkö tämä kaikki on nyt. Esityksen jälkeen tuntuu huikealta - ja tyhjältä. Bring him home - soi päässäni koko ajan. Ja antaa soida.
Jotenkin tuli olo, että kahteli elämäänsä kuin filminauhana samalla kun istui teatterissa nauttien esityksestä. Aktiivivuoteni ovat auttamattomasti takana ja tämän päivän arkeni on todella pientä. Tästä reilu kilsa Nekala-avenueta pitkin Wanha tappi -pubin takana olevaan kouluun ja illansuussa takaisin. Päivän kohokohta on K-Market Suurjako ja suuri kysymys: mitähän tänään laitettaisiin ruuaksi.
Kenties keski-iän pitää olla juuri tätä.Teemme kumpikin töitä ja olemme illalla töitten jälkeen väsyneitä ja pohdimme tekemättömiä kotitöitä ja sitä, ettei tule liikuttua ja mikä on, kun väsyttää.
Ja toisaalta suuri helpotus, kun ei ole enää suuria vastuita kannettavanaan tahi tartte huolehtia, että yleisö viihtyy ja saa rahoilleen vastinetta.
Ja onhan tämä mukavaa, kun ei tarvitse olla yksin, vaan meitä on kaksi tukemassa toisiamme.
Mutta kieltämättä jaksoin paremmin silloin, kun elämässä oli akviteettia moneen suuntaan.
Se oli silloin, kun puhelinkin vielä soi.
LA 23.11.
Meillä on nyt remontti. Enhän mä sitä muistanut ja pistin hälyttimet päälle minkä seurauksena Securitaksen miehet meinasivat viedä meidän remonttimiehet. Mutta lopulta sitten remonttimiehet veivät meidän yläkerran portaat ja minä yritin haahuilla alumiinitikkailla yläkertaan saadakseni vaatteet itselleni Norssin pikkujouluihin. Enhän mä sitä ollut muistanut huomioida ja otin vain työvaatteet viikon ajaksi.
En päässyt alutikkailla ylös, kun aina jäi jompi kumpi pää tyhjän päälle ja olisi pitänyt juosta ja lujaa vähän matkaa ilmassa. Anja ei sitten kuitenkaan vielä halunnut leskeksi, joten lopetin akrobatiani alumiinitikkailla. Päätin lähteä p:jouluihin ja ostaa matkalla Sokokselta jonkun kivan neuleen etten nyt ihan samoilla tönköillä siellä kemuile, siis niillä vaatteilla, millä olen päivällä itseni taas sotkenut liituihin.
Ei Sokokselta mitään löytynyt. Suutuin ja päätin mennä yksin kiinalaisen syömään naudanlihaa ja sipulia ja sitten tulin kotio mököttämään.
Tänään olimme sitten Ahlmanin opiston joulumyyjäisissä ja ostin sieltä päävispilän, jolla saa myyjän mukaan vispata päätä. Se kuulemma vähentää ressiä. Ja heti helpotti, kun oli vähän aikaa vispilä päässä.
Nyt olenkin innoissani, kun pistämme kotia kuntoon. Tilasin jopa pihasuunnittelijan. Anja ihmettelee, että eikö nyt joulun alla ole tähdellisempääkin kuin pihasuunnitelma, mutta minä ajattelin, että nyt se tehdään, vaikka olisi lunta maassa.
Pistämme myös tuon ns. työhuoneen (ei me siellä mitään töitä kyllä tehdä - päinvastoin) kuntoon ja päätin nyt ihan itse laittaa seinät uuteen uskoon. Toki vähän Maija ja Sami konsultoivat ja auttavat. Liisakin lupasi. Kävimme oikein h:kalukaupassakin ja yritämme pistää sen viihtyisäksi. Sitten olisi rauhallinen nurkka lueskella ja kuunnella musaa. Meillä noita vanhoja LP-levyjä ja levysoitin. On mukava kuunnella sitten siinä remontoidun huoneen nurkassa mm. puna-armeijen kuoron levyä ja Georg Otsia. Haaveilemme, että siihen saisi valakoisen sohvan ja jalakalampun. Se toisi tunnelmaa - siis se lamppu.
Anjalla on ihan omat levyt.
Mun musamakuni on taas enempi semmoinen vanhanaikainen Wganerista Annikki Tähteen.
<< Takaisin arkistoon
|
|
