| |
MA 7.9.
Nainen parkuu tv-ruudussa sitä, ettei häntä oteta mukaan tupakille! Pari kertaa tänään näin tahtomattani BigBrother -ohjelman puffin, jossa joku ihmisten rottakokeen koekaniineista istui jossain tuolissa istuen ja parkuen, kun häntä ei oteta mukaan. Ja minne? Ymmärsin, että tupakille johonkin terassille.
Kuinka paljon tekniikkaa ja osaamista liittyy tv:n toimintaan ja tv-ohjelmien tekoon. Ja lopputuloksena tätä - arjen pornoa ilman seksiä. Nyt alan ymmärtää Oswald Spenglerin teosta Untergang des Abendlandes (Länsimaiden perikato), josta nuorena hissan opiskelijana luennolla kuulin. En ole niin sivistynyt, että olisin kirjan lukenut. Briiljeeraan sillä, että olen kuullut sellaisen kirjan olemassaolosta.
Maija täytti tänään 20 vuotta. Eilen olimme Anjan kanssa synttärikahveilla. Nätin kodin laittaneet Hervantaan. Söimme suurella mielihalulla kahvien lomassa myös Samin mummun - vai oliko se mummi - ruislimppua.
Toinen makunautinto oli sienikastike. Anja osti torilta kanttarelleja ja teki lauantaina kastiketta. Se oli nam, nam, bravo ja piste. Veti vertoja nenäaistien dg -lumolle. Antoi loput sienet mukaani, jotta voin tehdä Mikolle. Anja tekee tarkasti ja mittaa ja maistaa ja kaikki viimeisen päälle. Mää vain ruiskin ja ruimaisen ja annan intuition virrata. Mutta osui oikeaan. Ei se niin hyvää ollut kuin se lauantainen, mutta hyvää oli tämäkin. Pääasia, että Mikko tykkäsi valtavasti!
Katsoin pojan kanssa United -lennosta kertonutta elokuvaa Subilta. Järkyttävää. Muistan, kun oli valtuustoseminaari silloin 11.9.2001 ja miten turhauttavalta tuntui siellä istua, kun tuntui, että maailma räjähtää ilmaan. Seuraavana iltana istuin jonkun lapsen kanssa Keskussairaalan ensiavussa umpisuolitulehdusepäilyn takia. Taisi olla Liisa. Muistan miten sekavin miettein seurasin uutisia odotustilan tv:stä.
Tänään tuli kuluneeksi 80 vuotta Kuru-laivan uppoamisesta Tampereen edustalla Näsijärvellä. Järkyttävä katastofi, jonka muisto elää Tampereella edelleenkin. Sitä tulee Siilinkarin suuntaan katsottua monet kerrat, kun siitä ohi menee.
SU 13.9.
Meni vähän se yhteinen mehtätie sinne ent. Laakkosen koivikon suuntaan sateissa huonoon kuntoon ja osansa asiassa myös poikani ja tämän kavereitten harrastuksella. Eilen olimme porukalla pistämässä sitä kuntoon ja nythän se on kuin parainkin autobaana. Mikon kanssa tehtiin oikein lapiohommia ja vanhin siskoni miehineen sekä veljeni olivat mukana ja myös nuorimmaiseni, joka oli innoissaan nähtyään pitkästä aikaa sukulaisia ja Tosca-kissan ja Liina-hepan.Täytyy pistää Arjalle ja Esalle viestiä, että tie toimii taas.
Oli kiva keli ja tuli tosi mukava fiilis. Innostuin jopa laulamaan siellä riihen takana ja vedin täyteen ääneen, kun ei nyt lähimain ollut kärsiviä korvia, Germontia La Traviatasta. Vielä illalla lauloimme monen monta laulua yhdessä Mikon kanssa saunan lauteilla. Tietenkin saunalaulumme Kotimaani ompi Suomi, muta sitten tuli jo Juhannuspolkkaa ja Rapurapurallaata.
Muutoin aika menee puhelinta seuratessa...joko tulee viesti...joko tulee viesti...mitähän siellä nyt on...häiritseeköhän jos nyt pistän viestin....nyt mä reaalisesti tajuan, millaista Anjalla oli silloin, kun mä olin Mikon kanssa Kanarialla.
Tein lasten toiveen mukaisesti illalla pastasalaattia ja paistoin lettuja, jotka vähän loppuivat kesken. Nuorimmainen ja Mikko tykkäsivät, mistä minä taas tykkäsin. Pienimmäinen alkoi illalla selittää, ettei me sinne sienimehtään sitten kerittykään. Piti mennä, mutta talkoitten loppupuolella alkoi sataa eikä märkään mehtään ole kiva mennä. Mutta tänään menemme!Kiva, kun nuorimmainen ollut yökylässä. Ollut edes joku tyttö kainalossa tänä tylsänä kongressilesken viikonloppuna.
Maijalla ja Sampullla on kissanpentu. Nimeltään Nuppu. Tänään kuulin. Ehdotin oopperaperinteeni mukaisesti jotain oopperaroolinimeä kuten Eboli, Amneris, Tatjana, Leonora, Violetta, Elisabeth....Maijan mukaan kissa on ja pysyy Nuppuna.
Huomenna hissan yo-kirjoitukset ja tulee iso tukku papruja korjattavaksi. Illat kuluvat tarkasti työn merkeissä. Sitten onkin koeviikko ja korjausrumba jatkuu. Tätä se on käytännössä lähes syyslomaan asti. Näin viime yönä unta, että mulle tuleekin kirjoittajia ja korjattavia puolet ilmoitettua enempi. Unessa mietin ekana, että siinä kiva ja odotettu viikonloppu Anjan kanssa vaihtuukin paperipinoon. Mutta se olikin vain unta.
Lavasuunnalla tuli toissa viikonvaihteessa uusi tuttavuus: Kangasalan Kisaranta. Kiva paikka ja oli tilaa mennä. Siellä oli vallan mahdottoman hyviä tanssijoita, joilla oli eri tyylit ja lajit mahtavasti hallussaan. Ylimääräisenä plussana oli sillon kaunis kuutamo, joka kiilsi järven pintaan koivujen takaa samalla kun kaihoisa tango soi viettelevästi sisältä...
TO 17.9.
Kunpa Nova Groupin ylin, Tapani Ylä-Saunamäki sattuisi soittamaan mullekin. Ja jo heti tänään! Vilpittömänä ihmisiin luottavaisena humanistina ottaisin oitis vastaan pienen raha-avun, jota hän mahdollisesti mulle tarjoasi. Tai lentolippukin kävisi. Risteilykin. Mikä tuuri Marja Tiuralla oli, että kun hän oli pulassa Thaimassa, Ylä-Saunamäki sattui just silloin soittamaan ja hyväntahtoinen mies tarjosi apuaan ja osti lentolipun. Mahtavaa. Kaveria ei jätetä -henki jatkuu, vaikka talvisodasta jo 70 vuotta.
Mutta mikä tämän Nova Groupuin toimiala oikein oli? Mitä muuta se firma teki kuin rahoitti poliitikkojen vaalikassoja?
Tänään on 200 vuotta Haminan rauhasta. Suomen sodan seurauksena päättyi pitkä valtioyhteys Ruotsin kanssa ja Suomesta tuli autonominen osa Venäjää. Professori Meinander pohti aamulla Yle 1:ssä, missä määrin tässä yhteydessä tapahtui kansakunnan synty. Tästä aiheesta olen lukenut esseen jos toisenkin, sillä samaa asiaa tuli pohtia maanantaisessa hissan yo-kirjoituksessa.
Tänä vuonna on euron 10-vuotissynttärit. Euro on ollut syntymästään asti kelluva valuutta. Totesinkin, että kenen eurot kelluvat, sillä mun eivät ainakaan. Ne uppoavat hetkessä tai sitten laineet vievät ne jonnekin niin kauas ulapalle, ettei niitä mulle jää.
Nuorimmainen oli viikollakin muutaman tunnin luonani. Että meillä oli taas hauskaa. Siinä on sitten säteilevä ja ilonen lapsi, joka tuo ympäristöönsä valtavasti positiivisuutta. Teki nyt puolukkahilloa tuolla vanhalla messinkisellä morttelilla. Sokeria meni ja paljon, mutta hyvää tuli.
Nyt pitäisi jatkaa niiden kansakunnan synty -esseitten lukemista. Sitten vielä 8. kysymyksen vastaukset ja sen jälkeen pisimmät kaikista eli jokerit. Urakkata piisaa, mutta tätä vartenhan mä olen ahkeroinut ja opiskellut ja tähän ammattiin valmistunut. Olisi tänä iltana ekat oopperaharkatkin. Tampereen Ooppera tekee nyt Wagnerin Lohengrinin. Hienoa! En millään malta olla siitä pois, mutten tiedä, jaksanko raskaan harjoitussession. Tässä on sentään aina sata kilsaa suuntaansa ajamista kelissä kuin kelissä. Tänään ainakin jää väliin korjausrumban takia.
Onko runoilija, professori Unto Kupiaisesta hyvää kirjaa/elämäkertaa? Elämänsä ja tuotantonsa kiinnostaisi.
PE 18.9.
Anja pisti tekstarin illalla, että tulee mielenkiintoinen ohjelma. En olisi voinut missään nimessä kahtoa, kun korjausrumba pahasti kesken, mutta katoin hetken. Siellä olivat mm. Ville Pusa ja Anneli Saaristo. Pusa on mukava mies. Haastattelin häntä loppukesästä lehteen ja todella fiksu, avoin, välitön ja rento kaveri. Jäi hyvin fiilis jutteluistamme.
Mulle oli yllätys, että tutkimuksen mukaan ihmisen onnellinen elämä on 50 %:sti kiinni geeneistä ja vain 10 %:sti ympäristöstä. Peräti 40 % onnellisuudesta tulee itsestä kuten tavasta elää, asennoitua, tehdä ja toimia. Aktiivisuus on avainsana. Tunnetusti liikunta ja sosiaalinen elämä ovat tärkeitä aktiivisuudessa ja sitä kautta onnelliseen elämään pääsemisessä.
Mua välillä ihan hävettää, mikä valittaja ja ruikuttaja olen. Miksi mä otan kaiken niin raskaasti? En tahdo kestää pieniäkään vastoinkäymisiä. Miten voin parantaa asennettani?
Meinasin selälleni lentää, kun tullessani tähän koneelle näin jossain päin nettiä otsikon, että BB-Asolla ollut yli 200 petikaveria! Luoja paratkoon. En halua olla moralisti, mutta mun on ihan mahdoton ymmärtää, että miten seksi ylipäätään sujuu tai on kivaa, jos partneri vaihtuu koko ajan tai jos partneri on tuntematon tai suhteellisen vieras. Olenko mä näin vanhanaikainen, että katson seksin ja rakkauden kulkevan käsikädessä.
Kun nyt tähän petiaiheeseen pääsin, niin pitävätköhän ne kaikki jutut Katariina Suuresta paikkansa? Rauha hänen sielulleen. Mutta historiassa ei olisi eka kerta, kun mystifioidaan jonkun henkilön elämää. Mikä ollut totta ja mikä on tarua? Se on yksi aspekti, mikä sinällään tekee Katariina Suuren henkilöhistoriasta kiehtovan. Täytyy syksyn mittaan sukeltaa Katariinan maisemaan ja vähän kerrata muutenkin Venäjän 1700-luvun mielenkiintoista historiaa.
Kesä jatkuu kesä...
SU 27.9.
Kesän viimeinen päivä. Huomenna alkaa syksy. Ollut pitkä ja komea kesä. Kiitos siitä!
Ei käy kateeksi Kajaaninkaan kuntatalous. Siellä vasta haasteita on ja tulevaisuuden rakentaminen kestävän kehityksen varaan iso työ. Ratiosta kuuntelin Kajaanin tilannetta. Tv-tietojen mukaan myös Mäntsälässä talousongelmia. Yllätyin. Sehän on kuitenkin Hesan lähiö ja muuttovoittokunta. Huomenna sitten Jämsän asioiden pariin, kun syksyn eka valtuusto.
Kyllä mä ymmärrän Satu Hassin näkemyksen Vanhasen luottamuskysymyksessä. Jos suhteutetaan tietojen pimittäminen tai valehtelu Jäätteenmäki-jupakkaan, niin siihen nähden Vanhasen pitäisi saada epäluottamuslause ja erottava. Jos pääministeri saa epäluottamuslauseen, koko hallituksen erottava. Näinhän kävi Jäätteenmäen tapauksessa. Ihmettelen myös vähän vihreitten linjaa. Ensin kriittisyys ja nyt hyvää pataa. Sinnemäki sanoi uutisisissa ihan suoraan, että luottaa pääministeriin. Kansan oikeustajun on vaikea ymmärtää tätä vaalirahasotkua aivan kuten Pekka Kettusen erorahojakin. Suomalaiset ovat rehtiä ja rehellistä kansaa ja politiikalta odotetaan puhdasta, avointa linjaa.Tänään pääministerin haastattelutunnilla Vanhanen totesi, että epätäsmällinen muistikuva on eri asia kuin valehtelu.
Että epätäsmällinen muistikuva...juu...mää kyllä haluaisin, että pääministerin muisti olisi selkeä ja kirkas.
Oli sitten mukavaa, kun lapsia oli käymässä. Tein heille lasagnea ja jälkkäriksi Mikon noukkimista puolukoista puolukkarahkaa. Mää niin tykkäsin, kun tykkäsivät.
Mulla on elämässä uusi iso asia. Se on Elosen saaristolaisleipä. Anja mulle sitä kehui ja nyt minäkin jäänyt koukkuun. Kun menin torstai-iltana harkkojen jälkeen Tampereen kotiin, Anja teki saaristolaisleivästä hyvän iltapalan, johon tuli kylmäsavulohta, munakokkelia ja tuoretta tilliä. Kyllä maistui. Suosittelen.
- Sig heil...sig heeeeiiilll....kyllä nauratti, kun tuota fraasia laulettiin torstai-illan harkoissa. Olin eka kerran Tampereen Oopperan uuden produktion kuorotreeneissä. Wagnerin musa on melodista ja kaunista. Sointumaailma ei ole yllätyksellinen, mutta harmoninen ja rauhoittava. Siinä sitä partituuri sylissä istuin ja yritin kahtella viivastolla meneviä mollukoita, että mihkä päin pitäs äänellä mennä. Vaativaa, mutta kiehtovaa. Lohengrin ei ole hittiteos eli ei sisällä semmoisia kaikkien huulilla olevia aarioita kuten monet italialaiset teokset.
Olin taas nuorimmaiseni kanssa sienimehtässä. Saimme hyvin karvarouskuja. Ne nyt ryöpätty ja oottelen, että pääsen hakemaan kaupasta karkeita suoloja.
Kahvin kanssa paistan lettuja. Arja-Leena antoi mulle ja Mikolle itse tekemäänsä omenahilloa, joka on todella maistuvaista. Se sopii lettujen kanssa. Pyörälenkille myöskin.
Mutta ensin pitäis korjata nuo yhteiskuntaopin ylppärit. Hohhoijaa...Se
MA 28.9.
Kyllä määkin kahtelin. Mikon kanssa seurattiin yhdessä, kun Laamasen Markku veti Talentissa ja hyvin vetikin. Minusta on hienoa, että pitkän linjan muusikko, saa osakseen ansaittua huomiota ja arvostusta. Se oikeus ja kohtuu.
Jännää, miten kaikki muu tekeminen tuntuu aina paljon kivemmalta ja mielekkäämmältä kuin korjaaminen. Nythän tulevat vielä koeviikon tuotokset tähän ylppäreiden päälle eli käytännössä illat ovat pelkkää korjaamista aina syyslomalle asti.
Saksan vaalitulos oli yllättävä. Onko sitten kohutun 30-luvun ollutkaan niin suurta muutosta valtollisten vaalien tuloksissa Saksanmaalla. Silloinhan NSDAP sai suuret voitot mutta avitti sitä viimeisintään pistämällä Marinus van der Lubben polttamaan Valtiopäivätalo. Nyt Saksa elää vakaassa demokratiassa eikä enää yhden puoleen totalitaarisessa diktatuurissa. Demarit hävisivät hurjasti, mutta myös CDU menetti kannatustaan vaikka Merkel säilytti paikkansa liittokanslerina. Poliittisten vastakkaispuolueiden kulunut hallitusyhteistyö kostautui kummallekin, eikä ihme. Olihan kyse melko kummallisesta tilanteesta, johon edellisvaalien tulos pakotti.
<< Takaisin arkistoon
|
|
