| |
TO 2.9.
Nyt se toimii! Luokkani uusi tekniikka. Mulla on videotykki, dokumenttikamera, tietokone, kaiuttimet. Tänään korkkasin koko kokonaisuuden, soittamalla taloustiedon tunnilla abeille Youtubesta Gösta Sundqvistin Älä ole onneton. Laulu liittyy onnellisuuden taloustieteeseen.
- Vaimo, älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on, jotka kehitys on tuonut tullessaan vaikka kaikki eivät niistä piittaa. Kerää kynttilät pois emme tarvitse nyt romantiikkaa. Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa...
Ja olin kyllä maireana työpöytäni takana. Onhan mulla nyt talon parhaimmat vehkeet.
Tähän asti oli vain liitu ja mies. Nyt mulla on viisi erilaista kaukosäädintäkin, mikä takaa sen, että on paljon säätämistä ja aina yhtä jännittävää, löytyykö oikea kapula.
Olimme eilen Anjan kanssa kahtomassa TTT:ssa Chicago-musikaalin omaisten näytöstä. Kunnon show on tehty. On tuo näyttelijöiden liikunnallisuus mennyt hurjasti eteenpäin. Nuoret, lahjakkaat teatterilaiset pystyvät tanssimaan roolinsa intensiivisesti läpi.
Näin Chicagon eka kerran 80-luvulla Helsingin kaupunginteatterissa ja tykästyin sen svengaavaan rytmimaailmaan. Erityisesti jäi mieleeni Anneli Haahdenmaan Mary Sunshine.
Nyt oli mukava palata Chicago-musikaalin tunnelmaan yhdessä Anjuskaisen kanssa ja katsella 2000-luvun suomalaista musiikkiteatteriosaamista. Lisäarvoa nautinnolle toi Petran komea tulkinta. Oltiin samassa produktiossa aikanaan Hallin Janne -oopperassa J+J:ssä. Ja Antti, josta on tullut vahva ammattilainen. Aikanaan olimme samassa produktiossa Viktorian husaarissa Jyväskylän kaup.teatterissa.
Chicago ei ole sisällöltään ihan tyhjä. Sopii juuri nyt BB-talon sykkeeseen ja muuhun julkisuushakuiseen hömppään. Chicagossahan vähän tölväistään juuri julkisuushakuisuutta ja median moraalia ja vastuuta.
Kansanedustaja Tuula Peltonen kritisoi yleisönosastossa tänään opetusministeri Henna Virkkusta ja hallituksen budjettiesitystä. Rohkaistun kansalaisena tähän dialogiin osallistumaan, koska opetustoimi on leipäpuuni ja politiikan kautta kumpikin päättäjä on tutuksi tullut.
Opintojen ohjaaminen on tärkeätä, mutta tärkeintä itse opiskelu. Kyllä tässä itse kukin on opiskellut ja puurtanut ilman, että on niin ohjattu ja avitettu. En suinkaan väheksy opinto-ohjauksen merkitystä, mutta haluan aina korostaa sitä, että on oltava itse aloitteellinen ja ahkera ja yritteliäs. Yhteiskunta ei voi loputtomiin paapoa ja taluttaa nuorta kädestä.
Siinä olen Tuulan kanssa eri mieltä ja Hennan kanssa samaa mieltä, että ylioppilastutkintoa pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän valittaessa opiskelijoita yliopistoon. Mitä järkeä, että ensin pänttäät yo-kirjoituksiin ja sitten pänttäät pääsykokeisiin. Tuula kirjoittaa, että ylioppilastutkintoa pitäisi tämän johdosta ensin uudistaa. Justhan sitä on uudistettu mm. äidinkieleen tekstitaidon koe ja yleisreaali vaihtunut ainereaaliksi. Tuulan kanssa olen yhtä mieltä, että ennemmin rahaa kunnille resurssointiin kuin valtionhalllinnolle opinto-ohjaajien lisäkoulutukseen.
Yhtä naurua tuo nuorimmaiseni, kun tänään taas nähtiin. Niin on alkanut hälläkin koulutaival. Oli juhlahetki, kun tuo virkeä ekaluokkalainen tuli isin luokse. Meillä totisesti naurua riitti!
Mukavaan päivä tuli muuten hieno finaali. Ja siitä en kerro enempää.
SU 5.9.
Taas tuli voitto Suomeen. Näin ilakoi netti-Kauppalehti kertoessaan, että Mikko Wiren voittanut arvostetun kansainvälisen nuorkauppakamarin palkinnon, jonka aiemmin saanut suomalaisista ainakin Linus Torvalds.
Henkilökohtaisen menestyksen lisäksi toivon, että tämä antaa nostetta ja motivaatiota Jokilaakson Terveys Oy:lle, kun se juuri toimintansa keskiviikkona aloitti. Uudet asiat ja muutokset tuovat mukanaan paljon epäilyjä ja oppositiohenkisyyttä ja ymmärrän, että hankkeilla on vastustajansa, mutta järkevintähän tässä on nyt toivoa uudelle yhtiölle menestystä. Se paitsi potilaiden etu, myös koko seutukunnan etu.
Enkä suinkaan kadehdi sen takia, että lautakunnalleni jää entistä vähemmän hommia. Kyllä niitä hommia riittää vieläkin. Yksin sosiaalipuolen asiat ovat haasteellisia.
Ja sitäpaitsi mulla ei ole suuri intohimoja poliittisella kentällä vaikuttamiseen. Muutoinkin olen tässä jo jäähdyttelemässä.
Mitä muuta...viime päivien ehkä suurin asiani on ollut pippurin unohtaminen lihapullataikinasta. Semmoinenkin takaisku elämässä tuli.
Sienimehtään tekisi mieli mennä, joten miksi tässä enää tätä näppäimistöä näppäilen, vaan menoksi.
TO 9.9.
Luin KSML:sta pääministeri Kiviniemen ja presidentti Halosen välisestä kitkasta. Jassoo. Samassa jutussa oli mielestäni virke, jossa todettiin, että johtavat poliitikot haluavat kilvan pätevöityä ulkopolitiikan saralla ja siksi, että Suomi pääsisi YK:n jäseneksi 2013.
Kyllä mää muistelen, että Suomi pääsi YK:n jäseneksi jo vuonna 1955. Vuosi siitä Suomi oli jo rauhaa turvamassa Suezilla, mistä on on ihan dokumentaarinen rainakin olemassa: elokuva Pekka ja Pätkä Suezilla.
Perusopetuksen tuntijaosta oli mielenkiintoinen keskustelu TV 1:ssä tänään. Mukana mm. opetusministeri Henna Virkkunen ja kansanedustaja Tuula Peltonen. Mm. valinnaisuuden lisääminen ja ulottaminen ala-asteelle hiertää. Liekö nyt kysymys oikeisto-vasemmisto -debatista. Ohjelma antoi ymmärtää vastakkainasettelun halllituspuolue Kokoomuksen ja pääoppositiopuolue SDP:n välillä.
Kansanedustajan ja ministerin osalta totean, että hyvin ottivat yleisönsä ja hyvä suhde televisioon välineeenä. Yksin tämän esiintymisen perusteella helppo ennustaa, että jatkoa yhteisten asioiden hoitamiselle on vaalien jälkeen tulossa.
Ostatteleeko British Airways ja Iberia Finnairia vai onko huhu? Finnairin Aasia-strategia ollut menestys. Yllätyin, kun luin lehdestä, että Finnairilla on Kaukoidässä enemmän reittikohteita kuin British Airwaysilla. Mm. Soul Finskin reittikohde, jota ei brittikilpailijalla.
LA 11.9.
Hartwall Areenan yläkerroksen jyrkät ja kapeat penkkirivit eivät ole mua varten. Sinne en mene enää ikinä. Vaikka turvavyöt saisin, niin en niissä penkeissä pysy, vaan maan vetovoima vetää mua nokalleen. Ihtekin ihmettelin, miten alkoi huimata.
Tein Stingin eilisestä konsertista arvion huomiseen Keskisuomalaiseen ja just sain tiedon, että siellä ollutkin toinen kriitikko, joka tekee sen. Kiva, kiva, kiva! Tosin oli mukava käydä ja laajentaa vähän sivistystään. Mullahan on hyvin suppea musiikkinmaku ja musiikin tuntemus. On ollut ilo laajentaa kulttuurintuntemustaan vähän Dostojevskin ja Sillanpään tuotannon ulkopuolellekin. Luin just mm. Kellokosken Prinsessan ja Stingin lisäksi olen käynyt livenä kahtomassa Eppu Normaalia ja Kasevaa.
En tosin ymmärrä, mikä idea oli yhdistää Stingin musiikin intensiivinen minimaalisuus Royal Philharmonic Concert Orchestran massiivisuuden kanssa. Kumpikin söi toisiaan. Ennemmin otan sinfonikot semmoisinaan ja Stingin taas omana ihtenään - ja mieluimmin akustisena, jolloin äänensä persoonallisuus pääsee paremmin esiin.
Mistä tämä kulttuurituntemukseni täydentämisinto on lähtenyt? Ei saa luutua paikoilleen, vaan on hankittava elämyksiä. Ja toki myönnän kuuluisaa iskelmälyriikkaa siteeraten, että "kaiken takana on nainen"...
Ennen live-konserttia taustoitin, mitä tuleman pitää. Tykkäsin Stingin luuttuhommeleista Karamazovin kanssa ja irkkusävyistä. Uudistumiskykyinen muusikko. Jossain artikkelissa oli tieto, että hällä tila Toscanassa. Viisas mies. Ja että innostunut tantra-seksistä. Sehän piti googlettaa, että mitäs se semmoinen tantra on.
Raitasuon ja Siltalan kirja Kellokosken prinsessa ei ole pelkkä henkilöhistoria sairaalan kuuluisasta potilaasta, vaan myös leikkaus maamme psykiatrisen sairaanhoidon kehitykseen 1900-luvulla. Rajuja hoitoja, asenteellisuutta, neuvottomuutta. Hurjasti on alalla menty eteenpäin.
Kirjan luettuani tuli heti voimakas olo, että mun investoitava Pietilän talvipalatsiani, mutta keskitettävä virallisten delegaatioden vastaanotto Kaarilan kesäpalatsiin. Se on majesteetillisempaa.
Hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Ja Ala kiehtoo. Munhan piti alunperin pyrkiä mielisairaanhoitajakoulutukseen, mutta sitten tuo historia veti ja varmasti työnä kouluympäristö ja nuoret vähemmän kuluttava ja stressaava. Tosin jälkikäteen tullut mieleen, jos olisi sittenkin lähtenyt hoitoalalle, mutta lääketieteelliseen. Valitsin vain lyhyen matikan ja niitä kieliä ja jätin luonnontieteen turhan vähälle. Ja olisko musta sittenkään ollut tarkkuutta ja huolellisuutta vaativalle hoitoalle?
Opetusala on mulle kutsumus. Tosin oli kova pala päättää, pyrkiäkö laulu- ja näyttämöuralle vai journalistin uralle. Tosin olen noita jälkimainittuja saanut toteuttaa pääuran rinnalla.
Ja loppukevennyksen vastakohta: oli juttua, että lapsiperheiden lainataakat kasvaneet Suomessa vaarallisen paljon. On pelättävissä myös, että talous ylikuumenee. Lainakorot ennätysalhaalla. Se ruokkii herkästi asuntojen hinnannousua ja synnyttää kuplan. Toisaalta taas Sampo-pankin joku viskaali tänään sanoi, että Tanskassa ja Hollannissa perheillä on paljon suuremmat lainataakat ja tutkimuksen mukaan tanskalaiset ja hollantilaiset Euroopan onnellisimpia kansoja. Korreloiko suuri lainamäärä elämän onneen? Kai silloin, jos on takeet, että siitä selviää, mutta entäs sairastuminen, avioero, työttömyys.
Tämä maallinen vaellus on täynnä riskejä.
TI 21.9.
Mä jouduin ottamaan Pirkkalassa kengät pois. Huh sitä hajua...turvatarkastus piippasi ja väittivät, että kengissäni metallia. Musta tuntuu, että sen piippauksen aiheutti tuo sormus, jota en ota pois koskaan. Paitsi lihapullataikinaa tehdessäni. Tämä sormus on niin odotettu ja tärkeä rengas, että antaa turvalaitteitten piipata.
Nyt tuli testattua tämä kuuluisa Ryanair. Onhan se halpalentoyhtiö, mutta plussana hyvä palvelu ja aikataulussa pysyminen. Tosin penkit ja käytävä mulle niin ahtaat, että ilman turvatarkastustakin jäisi kone multa ainakin kaappaamatta. En pääsisi siitä penkin ahtaudesta ylös.
Meillä oli mukava ja rauhallinen pikku viikonloppureissu. Saksaakin yritettiin puhua, vaikka puolet sanoista meni ruotsiksi ja osa englanniksi ja suomeksi. Sianliha tuli tutuksi eri muodoissaan.
Ne myyvät oikein arpojakin siinä Ryanairin koneessa. Me ostettiin paluumatkalla. Ajateltiin, että pitäähän tämä talous saada kuntoon. Tosin pelkäsin voittavani sen matkalippupaketin Ryanairin lennoille.
Mulla oli palatessa rahat jo niin loppu, ettei ollut edes kolikkoa, jolla olisin arpani raaputtanut. Anja lainasi.
Eikä voitettu mitään.
Ja tuttuihin törmää joka puolella. Niin Tre-Pirkkalan päässä kuin Frankfurtinkin päässä. Pieni on maailma ja mikäs mukavampaa: silloinhan täällä on myös kodikasta.
Eilen mulla oli kovennettua: valvoin yo-kirjoituksia kaksi tuntia peräkkäin. Se on rankka rupeama. Istua, istua,valvoa,istua, katsella, olla skarppina, valvoa,istua...Jämsän lukion liikuntasalin seinätilliä ja kattolautoja on tullut tässä vuosien mittaan luettua moneen, moneen kertaan. Ja huomenna se homma jatkuu.
Tuli uudet luokkakuvat. Tyttäreni veti mut vaisuksi:
- Sullahan roikkuu tossa luokkakuvassa maha vyön päällä!
Eikä kyllä roiku. Tuuli se on, joka paitaani heiluttaa.
Uusi kaupunginjohtaja otti kantaa: tarvitseeko Jämsä kahta kaupungintaloa. Ei tarvitse. Ei todellakaan tarvitse. Miten tähän on menty ja tultu, että hallintoa on nyt hajautettu kahteen eri osoitteeseen?
TO 23.9.
Haluan laulaa ja tanssia - jälleen. Miksi mä jätin aktiiviesiintymisen ja lähdin politiikkaan? Noh - olen saanut hyviä ystäviä ja tärkeitä kontakteja. Mutta kyllä mä enemmän olen estradi-ihminen kuin kokousihminen.
Politiikka nyt vain tänään nyppii. Ihme vänkäämistä ja ähertämistä. Täytyy sanoa, että en kyllä ihmettele, jos kansalaisia välillä tökkii koko politiikka. Sinällään se on tarpeellista ja välttämätöntä. Demokratia vaatii yhteisten asioiden hoitamista. Mutta minun on aika ryhtyä jo jäähdyttelemään.
Poliittisen reviiri- ja etuajattelun sijaan haluaisin kyllä enemmän yhteistyökykyä ja pintakiillon sijaan asiasisältöihin porautumista.
Ja nyt sitten politisoimaan. Arja Paakkanen kirjoittaa tänään yleisönosastolla "hoivaa lissää, hoivaa lissää, hoivaa lissää, juu..." - että mä vanha konservatiivijäärä aloin nähdä punaista: lisää vaan yhteiskunnan kontolle hoivaamista ja kunta ja valtio paapomaan.Entäs oma vastuu ja oma yrittäminen. Toki yhteiskunnan on näin kovan verotuksen maassa tarjottava riittävä suoja- ja turvaverkko. Mutta kun mitalin toinen puoli on se, että sosiaaliturva on niin hyvä, että ei enää kannusta työntekoon. Kaiken työn tulisi olla kannustavaa ja aina kannustavampaa kuin muu vaihtoehto. Työttömyys vastoin yksilön omaa tahtoa on taas eri asia.
Kun sitä rahaa vain olisi, niin mun puolestani kunta ja valtio saisivat järjestää ihan kaiken. Onhan sitä jotkut vaatineet joskus jopa kansalaispalkkaa - että oikein verovaroista maksettaisiin olemassaolosta, huh.
Mika Eichenholz sai Jyväskylä Sinfonian tavallista parempaan soundiin eilisessä konsertissa. Myös sopraano Agneta Eichenholz oli vakuuttava. Manon´n aaria kosketti:
"Un même verre était le nôtre, chacun de dous,quand il bouvait, Y cherchait les lèvres de l´autre...lasimmekin oli yhteinen, siitä me molemmat joimme, etsien toistemme huulia..."
<< Takaisin arkistoon
|
|
