| |
MA 5.9.
Hyvää yrittäjien päivää!
SU 11.9.
Kävimme katsomassa Tree of Life -elokuvan. Jäi mietityttämään. Ei ole helppo pala sulatella tuosta vaan. Isyyttä sekä poikien ja isän suhdetta käsitelään uusin kulmin. Sekä kuva- että käsittelykulmin.Hetkessä viipyilevä tarina ei etene totutun dialogiperinteen mukaan. Yhtäkkiä annettaan tilaa ajalle, jota säestää pelkistetty ja kaunis kuva maasta/luonnosta ja komea musiikki.
Kuhmoisten kulttuuriyhdistys jaksaa painaa hyvä tulosta. Pienellä paikkakunnalla on tekemisen tahtoa ja meninkiä. Se vähä, mitä olen saanut tutustua niin kuhmoislaiseen kulttuuriin kuin vaikkapa vuodeosastotoimintaan tai vanhushuoltoon, niin mukavia kokemuksia ovat olleet. Ei pelkkää valittamista ja rahanrutinaa, vaan myös hyvää mieltä ja tekemisen tahtoa.
On ollut mukava päästä sienestämään.Ja sato on runsas. Kaikki löytävät aina kantarelleja, mutta minä en. Tosin muuta olen löytänyt ja yrittänyt niitä taitoni ja kykyni mukaan laittaa ja jopa säilöä. Tulee mieleen lapsuus, kun isän kanssa sai lähteä sienimehtään. Onneksi sentään nuorimmaiseni on lähtenyt innolla mukaan.
Vaan eipä näistä meikäläisen sienistä ja sieniruuista paljon iloa tule eikä ole. Nuorimmaisen matkaan kastiketta pistin ja tuli iloinen mieli, kun muisteli vieläkin sitä torvisienirisottoa, jota tein pari vuotta sitten. Nytkin sitä tein ja tykkäsin siitä itse kyllä.
Tänään muisteltu 10 vuoden takaista terroiskua. Kova asia. Tosin mä en ole muistellut asiaa tänään enkä sitä, missä silloin olin tai mitä tein.
Olisipa vielä kirkkaita ja kuulaita syyspäiviä ja pääsisi vähän puolukkaan. Siinä on jalo suomalainen marja. Se ei anna periksi eikä petä. Maistuu suussa happamen sijaan tarvittaessa makealtakin. Mutta välillä sitä haluaa maistaa hapantakin. Voiko monipuolisempaa metsämarjaa olla? Kaunis, sopii makeitten ja suolaisten kanssa, on aivan välttämätön lisuke tiettyjen ruokien kuten mustamakkaran ja maksalaatikon kanssa.Eläköön puolukka, suomalainen metsämarja! Toivottavasti joku runoilija-kirjailija kirjoittaa oodin puolukalle.
Muistan, miten kotona ennen oli ihan tiinu, johon puolukoita pistettiin ja sitten survottiin. Monta ämpärillistä.
Tänään oli loistava keli, ihan tuli kuuma. Tehtiin tavallisia askareita. Juuri niitä, joilla rakennetaan arjesta juhlaa. Yhdessä tekeminen on ajan jakamista, millä rakennetaan hyvää parisuhdetta ja huomista tulevaisuutta. Kukkasipulit, jauhelihakeitto, harava, tuoksuvatukka, kottikärryt, painepesuri, iltalenkki, Siwa...siinäpä päivän avainsanoja.
Jospas painais päänsä tyynyyn ja kääriytyisi peiton sisälle kyljelleen.
Tietsikka kiinni ja valot pois.
Parin, kolmen tunnin unet. Niillä jaksaa taas uudet päivät, uudet haasteet.
MA 12.9.
Taas jaksaa! Monenmoista ja monenlaista. Huomiseen!
TI 13.9.
Eilen illalla tuli syksy. Oli hyvin pimeätä. Satoi paljon vettä. Huomasin kaiken pimeän keskellä liian myöhään kannon, jonka olemassaolosta en aiemmin tiennyt mitään.
Nyt sen kannon tiedämme - Skoda ja minä.
Tuli myös vanhuus. Se tuli myös eilen illalla. Oikeaan jalkaan se tuli. Sieltä se nyt alkaa hiipiä muuallekin.
Minulla on elämässä jotain uutta. Pohjoiskorealaiset musiikkivideot. Olen kahtellut ja kuunnellut youtubesta, miten pohjoiskorealaiset lapset soittavat kitara ja rumpuja.
Ne rallit raikuvat päässäni kaiken aikaa. Outoa.
MA 19.9.
Pojasta polvi paranee. Kun itse jo jäähdyttelen poliittista uraani, olisi hienoa, jos joku lapsistani jatkaisi. Yhteiskunnallista kiinnostusta ja valveutuneisuutta heillä on. Viime aikoina on ollut mielenkiintoisia poliittisia keskusteluja erityisesti poikani kanssa. Asioista emme ole aina suinkaan samaa mieltä. Mutta ei tarvitsekaan.
Miksi EU:ssa ei tehdä minkäänlaista päätöstä Kreikan suhteen? Edes päätöstä, että tuetaan tai päätös, että potkitaan sitten vaikka euroalueesta ulos. Uskon, että jotain päätöstä markkinat odottavat ja tarvitsevat. Se ei ole yllätys, että poliittinen johtajuus EU:sta puuttuu. Voiko nykyunioni edes toimia nykymuodossaan vai pitäisikö siitä tehdä sittenkin liittovaltio, jolloin sillä olisi uskottava poliittinenkin ulottuvuus taloudellisen ulottuvuuden lisäksi? Vai veisikö se meidät vain ojasta allikkoon?
Kollegani oivalsi hienosti, että niinhän esim. Espanja ja Portugali menettivät jo satoja vuosia sitten löytöretkien myötä saamansa rikkauden ja vaurauden melko nopeasti. Miksi Välimeren kansantalouksissa raha valuu sormien välistä jonnekin noin vain?
Lempparikanavani on radion YLE 1. Asialliset, hyvin toimitetut ohjelmat ja loistavaa musiikkia. Radiosta kuuuntelin sitäkin, mikä markkinaosuus elintarvikekaupassa on S-ryhmällä ja kakkosena Kesko. Missä on todellinen kilpailu? Pienkauppiaan ja alan perheyrittäjän on mahdotonta pärjätä. Miten on mahdollista niin suuri oligopolistinen kehitys maassa, jossa kilpailu on pyritty turvaamaan lainsäädännöllä?
S-ryhmä ei tunnetusti osuuskuntana omistajilleen suuria voittoja jaa, joten välillä ihmettelen, mihin he keksivät pistää kaikki voittonsa, kun ABC-huoltamoketjukin on jo niin tiheään rakennettu. No Venäjälle nousee S-kauppaa minkä ehtii. Ties monettako Prismaa jo rakentavat.
Halusin vielä kokea sen hurman, mikä Tampereen Teatterissa takavuosina oli. Liisa Roine ja Seppo Mäki jälleen näyttämöllä.
Kuningaskalastaja oli kuitenkin pettymys. Kuten kollega Aamulehdessä kirjoitti, niin hyvät näyttelijät ansaitsisivat jotain oikeaa näyteltävää.
Tapasimme sattumalta ennen ensi-illan alkua yleisölämpiössä myös Kuningaskalastajan ohjaajan Tapio Parkkisen. Mukava oli nähdä. Aika monessa Parkkisen ohjauksessa tullut vuosien mittaan oltua. Harmittaa vain tekijöiden puolesta, että lopputulos ei ole sitä mitä toivoin.
Pistimme puheenjohtajistossa töpinäksi ja valitsimme hakijoista ne, jotka kutsumme oppisopimuskoulutuksen johtajan paikan haastattatteluun. Aika monta hakemusta tuli ja jälleen pääsemme rekrytoimaan. Tämä jo neljäs rekryhommeli koulutuskuntayhtymässä, jossa mä mukana. Sukupolvenvaihdos ison kuntayhtymän johtopaikoilla nyt runsas.
Ei ollut turhan helppo hissan yo-koe. Erityisesti jokerit olivat vaativat, kun yleisen historian kysymys enempi EU-kurssia ja Suomen historian jokerikysymys enempi yhteiskuntaoppia ja taloustietoa.
LA 24.9.
Syksyn värit. Ja luopuminen. Kaksijakoinen vuodenaika, joka antaa ja ottaa.
Eihän tämä loputtomiin jatku. Kaikki katoaa lopulta, mutta jää muistoihimme. Ne kannattavat, auttavat jaksamaan.
Esko Seppänen on jaksanut provosoida, mutta myös koskettaa. Henkilöhaastattelustaan luin, että kannattaa kivutonta kuolemaa, minkä kokee oikeutena kaikille. Kaunis ajatus, joka helppo jakaa. Samoin kuin se, että kipu kuuluu elämään. Vaan missä on kohtuuden ja kohtuuttoman raja? Seppänen puhuu haastattelussa poikansa syöpäkuolemasta ja siihen liittyneistä kohtuuttomista kivuista. Ja tänään hän puhuu asiasta TV 2:n Inhimillisessä tekijässä.
Kannatan, että suomalaisessa lääketieteessä panostetaan kivunlievitykseen oikein tosissaan terminaalivaiheen hoidossa. Sen on oltava potilaan itsensä ja tämän omaisten oikeus.
Kirjailija Annika Idström on kuollut.Hänen kirjansa Kirjeitä Trinidadista on yksi parhaita kirjoja, joita olen lukenut. Muistan sen lukukokemuksen vieläkin voimallisesti.
Tänään tajusin, että on pakko luopua ihanasta kesästä. Kohti talvea mennään. Oli kylmä keli torilla. Mutta mieli lämmin. Meiläl oli oikein onnistunut ruispuurotapahtuma. Kiitos kovasti talkoolaisille.
Lauantai-illan ratoksi kuuntelen lempikanavaltani Wagnerin Tannhäuseria taltioituna säveltäjämestarin nimikkofestareilta.
Ja odotan kovasti huomista: poikani pitäisi tulla. Piti tulla jo tänään, muttei päässytkään. Mutta huomenna....
SU 25.9.
Meillä ollut mukava päivä pojan kanssa. Oltiin Koskikeskuksessa ja käytiin kiinalaisessa buffet`lla. Muisteltiin, ettemme ole kiinalaista buffet`ta syötykään sitten Kanarian reissun, josta on jo aikaa.
YLE:n Areenasta löytyy Placidon Domingon 70-vuotisjuhlagaala. Olen nyt katsonut sen tänään jo kahteen kertaan. Erityisesti pidän Bryn Terfelin laulutaiteesta. Kuuntelepas youtubesta vaikka The Impossible Dream - miten soi upeasti! Ja Dolora Zajick. Mikä äänen väri, voima ja miten ääni toimii loistavasti niin ylä- kuin alarekisterissäkin.Vetää Domingon juhlagaalassa Ebolin myrskyisän tunnekuohuaarian mahtavasti. Rene Papp saa konsertissa loistavat aplodit. Muistan hamasta menneestä, miten Papp voitti Helin -kilpailun miesten sarjan. Silloin hän edusti vielä DDR:ää. Olen muuten nähnyt hänet lavalla. Silloin aikoinaan Berliinissä hän oli Aidan Ramfis ihan uransa alkuvaiheilla.
Jyväskylä Sinfonian muusikot intoutuivat loistavaan musisointiin viimeisessä konsertissaan. Liekö Alberto Hold-Garrido heidät niin sytyttänyt vai ohjelmistoko motivoi. Joka tapauksessa Hold-Garrido oli tahtipuikkoineen varmassa vedossa. Tsaikovskin 5. sinfonia soi täyteläisesti sisältäen runsaasti herkullisia yksityiskohtia. Hyvästä orkesterimusisoinnista ehtivät nousta esille mm. Juha Keskinen käyrätorvineen, June Binnie patarumpuineen sekä erityisesti Denitsa Laffchieva klarinetteineen.
Kohtalon voiman alkusoiton kuulin viimeksi Tampereen sinfoniaorkesterin soittamana talvella ja nyt Jyväskylän.
Eka urakka ylppäreitä takana. Edessä vielä yhteiskuntaopin syksyn yo-koe sekä lukuisa joukko koeviikon kurssikokeita. Yritän saada tämän kovennetun lusituksi syyslomaan mennessä.
Venäjä opettelee demokratian vaativia tanssiaskeleita. Nyt on menossa vaihtoaskel...Putin saa Medvedevin paikan ja Medvedev Putinin paikan. Ympäri kun käydään niin yhtehen tullaan. Politiikka sujuu kuin tanssi itänaapurissa. Mutta ei kai vain neiti demokratia jää yksin odottelemaan penkille, kun pojat vetävät parastaan parketilla.
Poika lähti pyörähtämään Maijalla ja Samilla. Lähden pyöräilemään ja sitten illalla menemme saunaan. Anja on kongressisa Amsterdamissa ja mä pari päivää syysleskenä.
PE 30.9.
Yhteiskuntaopin ylppärit tänään. Siinä sitä haastettava riittää. Toivon nyt - kuten aina - oppilailleni mitä parhainta menestystä. Ovat olleet ahkeria ja uurastaneet.
Kaipaan sieneen. Mehtän rauhaan, kuulaaseen syksyyn, etsimään syksyn upeaa satoa. Tuttuja, kodikkaita paikkoja.
Ilahduttaa läheisilään sieniruuilla?Poika ainakin tykkää, Maija tykkää - ja pienin ja nuorin. Se ainoa, joka enää isin sienikaverina mehtään haluaa lähteä. Vielä pari vuotta voin lähteä seuran kanssa. Siitä eteenpäin sienestykset yksinäisen miehen puuhaa.
Mutta nyt tämän syksyn sato alkaa jo hiipua. Ryntäsin tutut kotoseutuni paikat ja löysin enää vähemmän. Suppilovahveroita olisi, mutta kun en ole niitä vielä löytänyt. Sääli.
Tänään pistimme kukkasipuleita. Tulppaanimania alkaa.
<< Takaisin arkistoon
|
|
