| |
LA 1.9.
Vihdoin kotona. Meillä oli nimittäin tänään koulupäivä. Noin 700 ihmistä seisoi Nekalan kuolun pihalla kuuntelemassa johtava rehtori Vesa Toivosen päivänavausta.
Olin toisen yläkoulu-lukio puolen open kanssa valvojana pihaleikeissä, jossa oli yksi yläluokka ja yksi alaluokka. En muista, milloin olen viimeksi pelannut polttopalloa. Oli kiva päivä ja mukavat oppilaat ja kollegat. Mutta kiva olla kotonakin.
Viikkoni on ollut pitkä ja raskas. Uusi työ ottaa voimille ja pari reissua oli Jyväskylään kokoustamaan. Anja ollut koko viikon kongressissa Roomassa, jossa kuulemma 35 astetta lämmintä. Sitä murhetta ei täällä ole vaikka mieluusti helteen tuoman surun harteillani kantaisin.
Yksinäisen viikkoni ilo oli keskiviikkoiltana, kun Maija ja Sami sekä Anna kävivät kylässä.
SU 2.9.
Hain Anjan Tampere-Pirkkalan kentältä. Takanaan on 10th World Congress on Sleep Apnea ja Rooma-väsymys tuntuu vielä painavan...
Keittelen makkarakeittoa ja kuuntelen YLE 1-kanavaa. Kuuntelen jo uusintana viime perjantaina tullutta Riston valintaa.Jos ei syksy muuta mukavaa tullessaan tuo, niin ainakin Risto Nordellin mainio radio-ohjelma on palannut
SU 2.9.
Nyt syöty ja kahtottu jo Ruotsi-Suomi -maaotteluakin. Hienoja suorituksia, erityisesti miesten keihäs oli sitä, mitä se parhaimmillaan suomalaisten suuressa kuninkuuslajissa on.
Ja mikä ilo katsella oman koulun oppilaan, Kristian Pullin, komeita hyppyjä kolmiloikassa. Kaipolan Vireen kasvatti on jo nuorena yltänyt merkittäviin meriitteihin urheilussa.
Mikähän vuosi se oli, kun olin Isotalon Jannen kanssa Ruotsi-Suomi -maaottelua seuraamassa Hesassa. Se oli kiva reissu.
MA 3.9.
En ole vuosiin kahtellut televisiota. JOskus uutisa, joskus joku dokumentti tai elokuva. Tuntuu vain turhalta istua tai maata sohvalla ja kahtella televisiota.
Nyt päätin seurata sunnuntai-iltana TV 2:lta historiallista draamasarjaa Borgiat. Se kertoo Borgia-sukuisen paavin Aleksanteri VI:n ja hänen poikansa ja muittenkin sukulaisten valtavehkeilystä. Lucretia Borgia, paavin tytär, on tuttu myös oopperana, jonka Donizetti on säveltänyt. Heinäkuussahan kävimme Bergamossa ja mm. Donizettin kotimuseossa.
Toinen historiaihastus: Tenho Pimiän kirja "Sotavankileiri n:o 23. Kuolemaa, kulkutauteja radanrakennusta."
Orivesi-Jämsä -rautatien rakennustyössä jatkosodan aikana menehtyi 335 parhaassa iässä ollutta puna-armeijan sotilasta. Vankeja oli toimitettu noin tuhat kuuteen kylmään parakkiin, joissa ravitsemus oli puutteellista ja peseytymismahdollisuudet huonot. Työ oli raskasta ja karkausaalto lisäksi kurinpitoa, ilmenee Rainer Liimataisen artikkelista Keskisuomalaisessa.
Rakennettavaa rataa tarvitsi erityisesti metsäteollisuus ja erityisesti Rudolf Waldenin johama Yhtyneet Paperitehtaat.
LA 8.9.
Rouva ja herra Tankkala lähtivät viikonlopuksi Kouvolan suuntaan. Eli tyttäreni Maijan, nyk. rouva Tankkala, appelaan ja vävyni sukulaisiin.
Sen vuoksi kävimme Maijan synttärikahveillakin jo aiemmin viikolla.
Tämän rattoisan, leppoisan ja energiaa, iloa antaneen lauantain päätteeksi kuuntelen - kas, kas - YLE 1 -kanavaa. Lontoon Promps -festivaalien päätöskonsertti tulee suorana The Royal Albert Hallista. Nicola Benedetti oli loistelias tulkitessaan lempiviulukonserttoani eli Max Bruchin viulukonserttoa. Maltalaistenori Joseph Calleja lauloi etenkin Puccinin Nessun dorma -aariaan ihan sikahyvin! Ei ihme, että The Royal Albert Hallin yli 5000-päinen yleisö räjähti.
Yksi loppuelämäni viimeisiä toiveita onkin, että pääsisi kerran elämässään Prompseille Lontooseen. Se ilo ja karnevalistisuus, mikä radionkin kautta välittyy, olisi syytä kokea.
Nyt tuli kahteltua televisiotakin. Eilen oli mielenkiintoinen ohjelma, jossa haastateltavana ongelmanuoresta ja linnakundista erikoislääkäriksi kasvanut suomalaismies kertoi tarinansa. Hurja juttu.
Tänään YLE:n Teemalta tuli dokumentti kahdesta 70-vuotiaasta hollantilaisesta ilotytöstä. Ovat identtiset kaksoset. Jälleen tuli hurjaa tarinaa...
Mutta nyt keskityn jälleen Prompseihin...Nicola Benedetti tuli jälleen lavalle. Kuuluttajan mukaan mustaan pitsiin verhoiltuna. Viulunsa soi niin kauniisti Sostakovitsia, nimittäin Paarma -elokuvan tunnusmelodiaa...ai, ai, ai...
PE 21.9.
Kyllä tämä ala on ihmeellinen. Voiko olla mielenkiintoisempaa alaa kuin opetus ja kasvatus.
Noh, varmaan voi. Mutta itselleni tämä on joka päivä uusi ihmeellinen maailma. Esimerkiksi tänään oli hyvin palkitseva päivä. Oli mukava päättää raskas viikko onnistumisen tunteeseen.
Ja mikäs se sitten oli? Onnistumisen tunne tällä alalla? Se on sitä, että jää tunne, että jotain ovat oppineet.
Opettaja ei kaada oppia oppilaaseen. Opettaja ei voi oppilaan puolesta oppia. Opettaja voi olla se, joka saa oppilaan innostumaan ja motivoitumaan oppimisesta, opiskelusta.
Ja enhan mä tiedä, oppivatko, mutta näin mä toivon ja uskon.
Täytyy muistaa, että veronmaksajat ovat sponsoroineet meikäläiset kouluun hommiin opettamaan ja myös kasvattamaan. Korostan, että näkemykseni mukaan pääkasvatusvastuu on kodilla, mutta siinä tarvitaan koulun tukea ja apua..
Ja iltaviihteen pariin....mitäs me täällä kotona tänä iltana hommailtiin....
Anja oli pistänyt katkarapuvoileivät ja ne nautimme kera herkullisen, sopivan viileän valkoviinilasillisen. Sitten katsoimme Anjan vuokraaman elokuvan Margaret Thatcerista. Emme olleet sitä nähneet vielä. Meryl Streep näytti jälleen näyttelijäntaitonsa, jotka Oscarilla palkittiin.
Minusta elokuva oli yksi romanttisimmista, joita olen koskaan nähnyt. Ehkä moni näkee elokuvan poliittisen historian pienenä läpileikkauksena, mitä se onkin. Mutta mielestäni se on ennenkaikkea miehen ja naisen parisuhdedraama, rakkaustarina. Elokuvassa Thatcerista tulee esiin ihminen, aviovaimo, äiti. Ei pelkkä poliitikko.
SU 23.9.
Katsoin uudemman kerran dokumentin DDR:n naisvankilaoloista. Itse vankeuden - sen ankeuden - kokeneet entiset poliittiset vangit sekä pari vartijaa muistelivat, millaista oli elämä Hoheneckissa.
Ohjelma on katsomisen arvoinen. Suosittelen.
Kuuntelin tänään tutkielmia korjatessani yhtä lempikonsertoistani, Mozartin Klarinettikonserttoa. Erityisesti sen toinen osa (Adagio) tuo vahvoja muistoja. Aikanaan Amadeus-näytelmä niitti sekä yleisön että kriitikkojen kiitoksia Jyväskylän kaupunginteatterissa. Kuten nyt Myrskyluodon Maija. Yhdessä kohtauksessa pieni live-orkesteri, jossa soitti.teatterin oma kapellimestari Jyrki Heikkilä selloa, Christine Bengtson pianoa ja teatterin oma muusikko Yrjö Sahinvaara klarinettia, soitti tämän 2. osan alun.
Hiivin aina näyttämön takana verhoihin kuullakseni sen. Koska se oli niin kaunis. Ja Jyrki, Christine ja Yrjö soittivat sen niin hyvin.
Yritin tänään etsiä muuten klarinetisti Han Kimin tulkintaa ja löysin häneltä Youtuben kautta konserton 1. osan. Han Kimin käsissä klarinetti soi käsittämättömän hienosti. Suosittelen tätäkin!.
Anjakin viehättyi Riston valinnasta. Teki hyvän lohikeiton ja kuunteli samalla keittiössä radiota, jonka olin jättänyt päälle.
Ja kanavana tottakai YLE 1. Risto Nordellin rauhallinen ja hyvä radioääni ja erittäin jalostunut musiikkimaku ovat kuin pieni hengellinen herätys kaupallisen hapatuksen ja elämän perusstressin keskellä.
Huomenna sitten alkaa työn toinen puoli: opetusharjoittelijat tulevat. TTY:n opiskelijoita onkin jo talossa ja muutamia ollut jo tuntejani seuraamassa. Onhan tämä erilaista koulutyötä, kun on koko ajan jossain läpivalaisussa. Koskaan ei tiedä, kuinka monta silmää siellä luokan perällä on seuraamassa opetustilannetta. Itselleni tämä tekee vain ja pelkästään hyvää, että tulee tunnit valmisteltua entistä paremmin ja paneuduttua kunnolla tuntiaiheen taustoihin.
Opetusharjoittelijoillahan tässä se suurin homma on, vaikka toki on iso vastuu myös ohjaajalla. Aika pienellä harjoitustuntimäärällä pitää saada tuntuma käytännön työhön eli mitä se on tämä perusduuni: toimia historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon opena yläkoulussa ja/tai lukiossa.
<< Takaisin arkistoon
|
|
