| |
LA 3.9.
Olipa haikea hetki nähdä toimittaja Hannu-Pekka Hännisen jäähyväistyöilta televisiossa. Pitkä ja hieno ura YLE:ssä.
Täällä sitä katellaan Ruotsi-Suomi -maaottelua Tampereen Ratinan stadionilta, mutta teevesstä ja Tallinnasta käsin.
MA 5.9.
Olin Mikona kanssa viikonlopun Tallinnassa. Meillä oli mukava reissu. En enää muista, montako kertaa ollaan yhdessä siellä käyty, mutta pitkään. Sitä asti, kun Mikko oli alakoulussa. Alussa mukana oli muitakin ja menimme aina autolla ja ohjelmaan kuului mm. keilaus Piretassa sekä rannalla lojuminen.
Nyt olemme laiskistuneet ja menemme ilman autoa, vaikka aina siinä vaiheessa, kun kävelee putkea pitkin laivaa, miettii, miten kätevää se on mennä laivaan autolla. Ja tehdä ostoksia Virossa, kun voi pakata ne suoraan laivaan.
Meillä meni nyt ruokailut ihan nappiin - toisin kuin viime vuonna. Oli hyvä palvelu, fiksu ympäristö ja hyvä ruoka. Hinnan ja laadun suhde kohdillaan.
Mukava oli myös törmätä sattumalta serkkuuni Marjaan ja tämän perheeseen. Olivat Radisson Blue Sky -hotellissa eli samassa, jossa mä olin Anjan kanssa elokuun alussa, kun olimme kaksi yötä Tallinnassa.
On se hieno kaupunki. Siihen ei kyllästy koskaan. Aina se jotain uutta näkökulmaa antaa.
Tallinna.
TI 6.9.
Meillä oli Mikon kanssa hyvä tuuri Tallinnan reissussamme - muutoinkin kuin ruokailujen ja kelin suhteen.
Estonia-teatteri esitteli alkaneen kautensa ohjelmistoa kahtena päivänä ilmaiskonserteissa ulkona puistossa. Sunnuntaina ehdimme mukaan kokemaan. Mikä ilo oli kuulla Kalmanin Sirkusprinsessa -operetin säveliä. Mä luulisin, että virolaisille tuolla operetilla on jokin tietty asemansa, koska Georg Ots on tehnyt operetin vaativan miespääroolin Mister X.
Itselleni Sirkusprinsessa -operetilla on ihan erityisasema. Se oli Tampereen Teatterin ohjelmistossa joskus 80-luvun puolivälissä. Olin mukana avustajana ja jäi erittäin hyvät muistot. Meitä oli avustajina mm. Panu Raipia, joka nykyisin johtaa Tampereen Komediateatteria ja Tuomas Parkkinen, joka on nykyisin teatteri- ja oopperaohjaaja ja Taina Kopra, joka johtaa Sorin Sirkusta.
Sirkusprinsessa -operetti on mulle tärkeä myös siksi, että takavuosikymmenten konserttiesiintymisten aikaan Mister X:n sisääntulolaulu oli ohjelmistossani pitkään. Se on komea laulu, yks operettikirjallisuuden helmistä. Levyllekin olen sen purkittanut.
Vakaa aikomukseni on mennä ja nähdä Sirkusprinsessa Estonia-teatterissa. En ole sitä ikinä nähnyt livenä näyttämöllä.
KE 7.9.
Tänään on tyttäreni Maijan syntymäpäivä. Tärkeä päivä.
Mietin, miten vuosien vieriessä asiat ovat kääntyneet. Ennenhän mä sienestin ja tein sieniruokia ja vein Maijalle. Hän niistä niin tykkää.
Tänään sain Maijalta hänen itsensä keräämiä suppilovahveroita. Kiitos! Tein niistä mulle ja Anjalle ruuan huomiseksi ja perjantaksi.
PE 9.9.
Tänään on arvokas juhlapäivä. Yleisradio täyttää 90 vuotta. Ohjelmissa on takavuosien yleläisiä. Ihana kuulla tuttuja ääniä. Ehkä näen parit kasvotkin, jos jaksan televisiota avata. Jos osaankaan sitä avata.
Opin jo uutta. Kun YLE aloitti, niin ensimmäisenä sen radiolähetyksessä oli laulamassa oopperalaulaja Elbe Nissinen. Minulle nimi on hyvinkin tuttu ja olen hänestä kuullut yhtä ja toista - ihan en itsensä kertomana, mutta poikansa kertomana. Vietimme kesän samassa kesäteatterinäytelmässä ja se oli kyllä monellakin tapaa kokemus ja muisto. Muistaakseni Elbe Nissinen siinä vaiheessa vielä eli ja asui Leppävirralla. Sama kunta, jossa Jorma Hynnisellä kesäpaikka?
LA. 10.9.
Päättymätön unelma. Promps last night. Mutta ei enää radiosta vaan YLE:N Teema-kanavalta televisiosta. Ja yhdessä Anjan kanssa. Mukavaa, kun hänkin innostui katsomaan.
Kun joskus pääsisin sinne ihan paikan päälle. Mutta tiedän tätä kirjoittaessani, että loputon unelma, joka ei ikinä konkretisoidu. En tule Promien päätösillan tunnelmaa koskaan livneä kokemaan, mutta olen kiitollinen, että voin sen kokea täällä omassa huoneessani radiosta tai sitten olkkarissa televisiosta.Hyvä BBC - hyvä Sakari Oramo!
SU 11.9.
Iso päivä itselleni. Merkityksetön muille.
Pitkään mietin, menenkö vai enkö ja vielä tänäänkin olin kahden vaiheilla. Mutta olin päätökseni jo tehnyt, että se on meikäläisen osalta nyt tässä. Laulut on laulettu.
Tänään oli viimeinen koelaulu Tampereen Oopperan kuoroon. Tällä kaudellahan teemme - tai siis tekevät - Madetojan Pohjalaisia, jolla Tampereen Ooppera juhlii. Muistan hyvin ne juhlat, joissa olin nuorena. Silloin olimme tilanneet uuden teoksen, joka oli Jorma Panulan Lalli ja piispa Henrik. Ei kovin suuri menestys ollut.
Pitkään mietin, mitä menetän, jos suosista jätän tämän produktion. On ikävä tiettyjä ihmisiä, teatterin tunnelmaa ja erityisesti Sitzprobe, jossa musaharjoituksessa kaikki paikalla ja kuulee solistien upeita suorituksia ja bändin komeaa soitantaa.
Erityisesti olisin halunnut mukaan siksi, että ohjaajana on Tuomas Parkkinen. Vanha tuttu tuolta aiemmin päiväkirjassani mainitun Sirkusprinsessa-operetin ajoilta. Kapellimestarina olisi Ann-Mari Helsing, joka oli Hallin Janne -oopperan kapellimestarina.
En ole enää laulukunnossa. Jostain syystä ääneni ei toimi. En jaksa koulutöitten päälle pitkiä ilta- ja viikonloppuharjoituksia. Näyttämötyöhön minulla ei ole jostain syystä enää mitään intohimoa. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään annettavaa nyt kenellekään.
Tampereen Ooppera on ollut läpi elämäni minulle tärkeä asia. Erittäin tärkeä. En ollut varautunut, että se olisi ohi jo tässä vaiheessa, mutta elämä ei mene aina niin kuin on suunnitellut.
Laulaminen on ollut tärkeä osa elämääni. On pakko ymmärtää, että laulamisesta voi nauttia paljon myös kuulijan roolissa. On ollut toki ilo, että on ollut hienoja hetkiä yleisön kanssa, kun on saanut olla lavalla. Olen siitä kiitollinen. Muistoja on ja paljon. Ja miten taitavien muusikkojen kanssa olen tämmöisenä pystymehtäläisenä saanut tehdä töitä!
<< Takaisin arkistoon
|
|
