| |
MA 1.1.
Hyvaa alkanutta! Kylla dyynit ovat mahtavia. Mika rauha ja mika luonnon muovaama naytelma. Tykkasimme Mikon kanssa.
Huomenna golfille. Kavimme ja kentalla, mutta olikin kilpailu meneillaan. Mikko sitten oli rangella ja puttaili yms. Mina tunsin itseni Saludo-kahvia nauttivaksi vaaleanpunaiseksi demariksi siina seurassa. Se kentta oli taynna saksalaisia ja hollantilaisia porvareita, joilla on tililla euro jos toinenkin. Merkkivaatteissaan kun ajelevat golfautoilla kenttaa pitkin. Upea paikka sinallaan.
Ritvan ja Jorman kanssa olimme tanaan syomassa ja sitten nautimme kuohuviinit. Eilen katsoimme ilotulituksia, jotka olivat upeimpia, mita olen elamassani nahnyt. Ilmakiekko on muuten Mikon ja mun uusi laji. Kivaa. Ja bilista ja rantatennista pelattu...huh, huh. Syoty hyvin ja lepailty. Aurinko on paistanut ja vain yksi sadepaiva! Kohta sitten sorvin aareen...
SU 4.1.
Tämä pienikin aikaero vaikuttaa. Väsyttää kotimatkan jäljiltä, mutta siltikään en päässyt vielä uneen, joten tulin koneen ääreen ja tuumasin pari riviä purkaa tuntojani.
Kuten Juvosen Seppo sanoo: "Aina on mukava tulla kotiin." Paljonpa on elämässäni tapahtunut, joten koti -käsitekin on jotain muuta ja uutta aiempaan verrattuna. Tätä kirjoitan Tampereen Kalevassa Maijan ja Samin luona. Petit oli valmiiksi laitettuina, kun Mikon kanssa aamuvarhain tulimme. Ritva ja Jorma olivat niin ystävällisiä, että ajoivat lentoasemalta Tampereen kautta heittääkseen meidät Kalevaan. Sellaisia vilpittömän hyvän tahdon rehellisiä ja mukavia ihmisiä saisi tässä maailmassa olla paljon, paljon enemmän. Olimme Mikon kanssa niin mielissämme, kun sattumoisin törmäsimme heihin lomamatkallamme. Meillä olikin sen jälkeen monta hauskaa hetkeä yhdessä. Kuten uudenvuodenpäivän päivällinen kiinalaisessa, kun brittipojat tulivat paidattomina shortseissaan kysymään lupaa päästä raflan ikkunasta katolle hakemaan palloaan. Oli pojilta lentänyt pallo väärään paikkaan. Alkoholillakin näytti olevan vaikutuksensa.
Kauniisti olivat Maija ja Sami laittaneet aamiaisen ja runsas oli pöytä. Samin mummun ruislimppua -lemppariani - oli leikattu oikein kunnolla pöytään iskän mieliksi. Oli mukava palata kotiin. Vaikka eihän tämä mun ja Mikon koti ole.
Lähdin aamiaiselta Kaarilaan. Turhaan en ollut ikävöinyt. Kun saisimme enemmän yhteistä aikaa. Vaikea on sovittaa yksityiselämän palapelin monet palaset. Oma sijansa lapsilla, työllä, luottamustoimilla, mutta myös yksityiselämälläni ja parisuhteella, mitä ei missään nimessä voi vähätellä.
Paitani oikeassa olkapäässä tunnen ihanan parfyymin tuoksun. Se on kaunis muistokuva tästä Luojan luomasta päivästä.
KE 7.1.
Kaksi tuntia pidetty. Nyt hyppytunti. Intian ja Kiinan historiaa takana. Opetin juuri Kungfutsen hyveitä ja Laotsen hyve-ajattelua. Tuli ihan olo, että olenpa huono ihminen. Kunpa pääsisi niihin kauniisiin päämääriin, joita Kiinan keskeisissä filosofioissa ihmisyydeltä edellytetään. Mutta kyllä mä kuitenkin olen mielestäni mm. oikeudentajuinen, vastavuoroinen jne. Valitettavasti koen itse jääneeni kiinalaishyveistä paljon paitsi elämäni myrskykeskuksessa. Olen miettinyt, miten pääsisin nopeammin pois siitä katkeruuden tunteesta, johon olen ajautunut rikki menneen liiton takia. Kirjoittaminenhan mulle tärkeä kanava. Jos osaisin projisoida asiat ja kääntää ne novelleiksi tai jopa näytelmäksi. Proosan tekemiseen eivät taitoni riitä. Voisin ottaa teemaksi jotain yleispätevää kuten hylätyksi tulemisen tunteen.
Haluan unohtaa menneen niin pian kuin mahdollista. Historiaa ei voi kuitenkaan paeta. Se on jotenkin käsiteltävä ja sen kanssa on opittava elämään. En halua kantaa sitä taakkana, joka on varjo uudessa elämässäni. Olen saanut kokea uuden aikakauden alun. Tunnen itseni nuoremmaksi kuin ennen. En tietenkään näytä yhtään nuoremmalta, mutta sisälläni virtaa uutta verta. Arjessa ja juhlassa, yössä ja päivässä, työssä ja vapaa-ajassa elämälläni on uusi sisältö.Elän voimakkaiden värien skaalaa. Elän melodisten tremolojen sävelkudosta. Tunnen äärimmäisen voimallisesti. Sisälläni kihelmöi.
Käteni kurottaa tarttuakseen toiseen käteen. Ja se käsi ei pakene, vaan se tarttuu käteeni. Voiko suurempaa syytä onnellisuuteen olla.
PE 9.1.
Sain Itävallasta kortin opiskeluaikani kämppikseltä. Ei olla sen jälkeen tavattu ja vain joulukortit pistetty. Taas hältä tuli kortti, joka oli kohdistettu rouva ja herra Mäkiselle lapsineen. Munhan oli pakko kirjoittaa hälle lähtevään joulukorttiin muuttuneesta tilanteesta ja lyhyesti taustoittaa sitä. Pistin myös uuden osoitteeni.
En ole aikaan päivään herkistynyt ja yllättynyt niin siitä lämpimästä henkäyksestä, joka tuon kortin myötä tul. Ja se myötätunto, mikä kuulsi sanoista ja sanojen väleistä. Hän pyysi ottamaan hetimmiten yhteyttä, kun menen Tampereelle, jotta voimme muistella menneitä.
Eka työviikko lähenee loppuuaan. Hyvä, että pitkän joululoman jälkeen tämmöinen tynkäviikko, niin jaksaa paremmin. Ensi viikolla pääsee jo hyvin normaaliin rytmiin. Olin eilen pitkästä aikaa tanssiharkoissakin ja tuli taas kivan iloinen ja reipas mieli ja olo. En muistanutkaan, miten liikunta piristää mielialaa. Kuviohumppaa mentiin. Rauhallista rytmiikkaa. Ehkä mä tykkään siitä nopeampitempoisesta enemmän. Sopii mun temperamentilleni paremmin.
KE 14.1.
Aika hitaasti mä alan tajuta, missä ja miten mennään. Pitkä loma ja kiva matka olivat täydellinen irtiotto hektisestä arjesta. Nyt alan tajuta, että lautakuntapaikkoja ja maakunnallisia luottamuspaikkoja täytetään, puolueiden maahanmuuttopolitiikka puhuttaa, Gazan sodasta nyt puhumattakaan.
Viime perjantaina kävimme Anjan katsomassa romanttista Tuhkimoa jääbalettina Tampere-talossa. Lauantaina kun menin oopperan harkkoihin, niin Tuhkimo suihkikin luistimet jalassa henk.kunt. kuppilassa ohi roolitamineet päällä. Oopperaosaamiseni edistyy hitaasti. Vanhako jo olen, kun en opi kuin ennen? Niitä tavujakin on nuottia kohden ihan liikaa. Sisääntulot menevät, mutta lähtösävelen löytäminen orkestraatiosoinnuista on kyllä haasteellista.
Maijaa kävin lohduttelemassa ja olin luonaan yhden yön, kun jäi inttileskeksi ja oli suruissaan. Ei lapsi koskaan niin vanhaksi kasva, etteikö vanhempien tuki ja turva tarpeen ole. Ja auttaa mua sitten, kun olen vanha ja autettavissa. Ja onhan Maija auttanut toki nytkin mua ihan mahdottomasti.
Tavarat alkavat olla kohta jo hujan hajan Tampereen ja Jämsän kesken. Kenkiäkin on neljännessä osoitteessa, yhdet Kalevassa, toiset Kaarilassa, kolmannet koululla ja neljännet kotona. Sananmukaisesti alan olla paljasjalkainen jämsäläinen, kun ei kohta löydy kotoa kenkiä, jotka jalkaansa pistäisi.
YLE:n Teemalta tuli kiva dokumentti vanhoista varokaa heikkoja jäitä -puffeista. Tuli elävästi lapsuus mieleen. Mustavalkotelevision aikana niitä ohjeita tuli katottua monet kerrat miten menetellä, jos jäihin tipahtaa. Tulipa Camillan animaatio heikoista jäistä Pikkukakkosenkin arkistoista. Siinähän nalle tippuu Tohloppijärveen. Monet kerrat se animaatio tuli studiossa aikanaan nähtyä.
Edith Piaf -dokumentin takia en malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Mahtavan suurisieluinen taiteilija vaiheikkaan elämänsä ja ennenaikaisen kuolemansa kanssa. Ja mikä intohimo rakkauteen. Pikkuvarpunen Piaf on Georg Otsin ohessa ollut aina suuri ihanteeni. Kun Piaf laulaa Kolme kelloa, Mon Dieu tai Non, je ne regret ne rien tai Padam, padam, niin siinä puntit tutisee.
TI 20.1.
Silkkaa viihdettähän se oli, mutta ihan harmittoman hauskaa ja sinällään hyvin tehty. Siis TTT:n Herrasmieshuijarit. Olimme katsomassa lauantaina. Kiva, kun Maijakin lähti mukaan. Lari Halme ja Esko Roine ampuivat kovilla ja pistivät varmasti omiaan minkä ehtivät. Sen näki heidän ilmeestään, että improvisaation kukkasia sateli. Petra siinä nyökytteli loppukiitoksissa meille kukkakiitoksiaan. Kiva oli taas nähdä hänen energistä esiintymistään ja taidokasta näyttämöliikuntaansa.Kristiina Hakovirran muistan Jyväskylän kaupunginteatterin ajalta. Lilian Holidaynä hän teki läpimurtonsa musikaalissa Happy end. Arja Koriseva hallitsee näyttämötyöskentelyn
Meidän kahden ilta jatkui Saludissa. Tosin neljistään tuttavapariskunnan kanssa. Jo opiskeluaikanani Salud oli hyvän ruokaraflan maineessa ja se maine on pysynyt edelleen. Paikka oli täynnä. Puhettakaan, että ilman pöytävarausta lauantai-iltana olisi syömään mennyt. Sitten lähdimme jälkiruualle tuttavapariskunnan kotiin. Kaiken kaikkiaan elimme Anjan kanssa lauantaina sosiaalista elämää kellon ympäri.
Toivottavasti ensi maanantain valtuusto menee jouhevasti. Suuri lasku veronmaksajille siitä mammuttipitkästä budjettivaltuustosta tuli kokouspalkkioitten osalta. Demokratialla on hintansa.
Kokoomuksen kova noste politiikassa jatkuu, vaikka on taantuma ja vielä valtiovarainministeripuolue. Vieläkin ihmeellisempää on, ettei SDP ole pystynyt hyödyntämään oppositioasemaansa nykyistä enempää.
SU 25.1.
Katsoin viikonlopulla Anjan kanssa Äideistä parhain -elokuvan. Itkua tuli. Hyvin tehty sotalapsikuvaus. Sen näkeminen kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Vanhemman ja lapsen välinen suhde on ikuinen, joten kyllä se tunnetasolla iskee niin mieheen kuin naiseenkin. Kuten iski Dancer in the Darkness -leffakin, jonka katoimme aiemmin.
Suomen kansa pesee historiallista pyykkiänsä sota-ajan suhteen. Tuntemattoman ohelle on tullut mm.Rukajärven tietä, Tali-Ihantalaa, lottaelokuvaa, myös sotanäkökulma sotalapsen silmin. Vielä odotan kotirintamanäkökulmaa nykyistä enemmän elokuvan tai draaman keinoin käsiteltynä.
Draamasta tuli mieleeni, että oli fantastista katsoa Teemalta Mikko Niskasen ohjaama Maxim Gorki -sovitus näytelmästä Pohjalla. Siinä verrattomat veteraaninäyttelijät kuten Tauno Palo, Pia Hattara, Eeva-Kaarinen Volanen, Tarmo Manni ja Kirsti Ortola, pistivät parastaan. Ja mikä ihaninta; poikani Mikko tapitti koko näytelmä alusta loppuun. On poikaa teatterikärpänen puraissut, mistä olen mielissäni. Ihmetteli vähän nuorta Loiria, miten on hoikka poika ollut, mutta voi, voi. Ikä tekee meille monelle niin monenlaista muutosta niin kroppaan kuin mieleenkin.
Toivon, ettei tule huomenna valtuustossa lautakuntapaikoista suhteellista vaalia. En jaksa ymmärtää, jos kansan antama vaalitulos ei riitä. Sen pitää riittää. Miksi venyttää valtuuston kokouksia ja aiheuttaa lisäkuluja ylim. kokouspalkkioilla, kun kuntavaalitulos antaa selkeän ohjeen, miten suhteellisuuden mukaan lautakuntapaikat tulee jakaa. Ehkä olen nyt yliallerginen. Eihän sitä edes välttämättä tule, mutta jotenkin mulla kutinaa, että voisi tulla. Se harmittaisi minua kovasti.
Tyttäreni Maija meni kihloihin. Olen isänä tässä onnesta itkenyt tämän tästä. Kova on pala luovuttaa tyttärensä "toiselle miehelle", mutta tuskaa lieventää se, että tuo "toinen mies" on Sami, johon luotan ja uskon. Hän on hyvä yang -voima Maijan yin -voimalle - jos kiinalaiseen perusfilosofiaan on uskominen. Toivon vilpittömästi rakkautta ja etenkin, että myös vastamäet jaksavat. Sillä niitä elämässä tulee.
Tuore kihlapari oli mulla ja Mikolla kylässä ja yötäkin. Kuten myös nuorimmaiseni. Oli hauska nukkua välillä ihan pienen tytön vieressä. Pitkästä aikaa.
Käytiin Mikon kanssa tänään mopokauppayritysten jälkeen myös moikkaamassa Liisa -tätiäni. Oli kiva nähdä ja oikein kaduttaa, ettei tule useammin käytyä. Nyt iltapalalle ja kokeita korjaamaan...niitä tääs riittää....
TI 27.1.
Nyt en jaksa laulaa Korkeata Veisua vaan enempi kuljen hyräillen mollisointua alhoissa maan. Nämä eilisillan kokoustunnelmat sopii purkaa päiväkirjaan juuri tänään, vainojen uhrien muistopäivänä.
Äänestäjien tahdon kunnoittaminen on minulle politiikan perusetiikkaa. En tule koskaan ymmärtämään, miksi lautakuntapaikkoja pitää jakaa suhteellisella vaalilla, kun kuntavaalitulos on matemaattisesti jyvitettävissä suoraan ryhmien välillä jaettaviksi lautakuntapaikoiksi.
Nykytilanteessa Jämsän Kokoomus menetti yhden valtuustopaikan, vaikka absoluuttinen äänimäärä kasvoi. Se on pelkkää matematiikkaa. Mutta kaikki menetykset sen jälkeen eivät ole enää matemaattisesti ymmärrettäviä ainakaan minulle.
Suhteellisella vaalilla voidaan napsia valtuustoryhmältämme yhtä ja toista, mutta tuleeko siitä oleellisesti parempi Jämsä ja kuntalaisille varmasti paremmat oltavat. Se on varmaa, että millään vaalilla ei voida ottaa pois Kokoomuksen 90-vuotiasta historiaa, arvoja, nykyisyyttä, tulevaisuutta, hyvää kansallisen tason nostetta.
Suhteellisen vaalin perusidea on vahvistaa kansanvaltaa. Periaate on kaunis, mutta käytännössä voidaan esim. valtuustotyössä suhteellista vaalia käyttää pelin politiikkana. Kansan antamien äänten mandaattilinjoja voi suhteellisessa vaalissa ylittää - onhan se suljettu lippuäänestys. Eikös Kekkonen tullut valituksi ekakaudelleen Fagerholmin valitsijan äänellä?
Paljon olen turpiini henkisesti saanut etenkin viimeisen vajaan kahden vuoden aikana ja vielä näyttää lisää tulevan. Katsotaan nyt, kauanko ukko pystyssä pysyy. Se ainakin lämmittää, että yhteistyö Keskustan ja vihreiden kanssa vahvistuu, samoin demarien ja Vasemmistoliiton. Toimivan hyvän yhteistyön uskon takaavan, että Jämsän talous saadaan tasapainotetuksi. Siten kehitämme parempaa huomista kotikunnallemme.
KE 28.1.
Miksi tänään on Kallen ja Kaarlon nimipäivä? Koska tammikuun 28. päivä vuonna 814 kuoli Aachenissa keskiajan huomattavin hallitsija, frankkivaltakunnan keisari Kaarle Suuri. Grimbergin Kansojen historian mukaan hän kuoli suljetuin silmin ja kädet ristissä rinnalla hiljaisella äänellä virttä laulaen: "Herra sinun käsiisi minä annan henkeni." Sitten hän hän kuoli. Oli hallinnut 45 vuotta ja oli jo 72-vuotias, mikä oli yllättävän korkea ikä 800-luvulla.
Historia on täynnä kuluuisia viimeisiä sanoja. Minä en aina jaksa uskoa niihin. Yleensä kuolemaan liittyy vuorokausia edeltävä tajuttomuus tai joku sekavuus. Harva sitä sillä hetkellä on niin kultivoituneessa tilassa, että lausuu jotain ylevää ja ylvästä. Eiköhän ne ole historiallisen aseman pönkittämiseksi myöhemmin lisättyjä sanoja.
Kun olin viime toukokuun 9. päivä äitini kuolinvuoteen vierellä, hän ei ainakaan sanonut mitään. Muutaman päivän kestänyt tajuttomuustila, jonka jälkeen hän pääsi Taivaan kotiin, jonne hänellä oli elinikäinen vahva kutsumus.Vaatimaton, vähään tyytyvä ihminen, joka edusti hyvinvoinnin Suomeen rakentanutta ja maan itsenäisyyden pelastanutta sukupolvea.
Eikö pitäisi iloisempaakin kirjoittamisen aihetta olla kuin kuolema. Onhan sitä. Mutta jotain minussa kuoli maanantain kokouksen jälkeen. Jotain uskoa ja luottamusta ihmisyyteen, tasa-arvoon, veljeyteen, rehtiin ja reiluun peliin. En ihmettele, että kansa vieraantuu politiikasta ja äänestysaktiivisuus vain vähenee.
Jos palaan vielä alkuun eli Kaarle Suureen. Hän oli monipuolisesti lahjakas mies, jota kiinnosti erilaiset opilliset harrasteet, mutta myös sotiminen, metsästys ja uinti. Hän oli yli 190-senttiä pitkä, joten kooltaankin suuri. Hänen jokapäivainen elämänsä oli yksinkertaista - siinä suhteessa verrattavissa Rooman keisari Augustukseen. Piti mieluiten vaimojensa (joita ehti olla tiettävästi viisi) ja tyttäriensä kutomia vaatteita. Rakasti hyvää ruokaa, lystiä ja riemua - mutta ei juopottelua, jota ei sotilailtaankaan suvainnut.
Hän suojeli paavia langobardeilta, minkä seurauksena joulupäivänä vuonna 800 paavi Leo III kruunasi hänet keisariksi.
Kaarle Suuri loi valtakunnan, joka ulottui Pyreiltä Elbelle, Tiberi-joelta Pohjanmerelle. Hän oli sydänkeskiajan Mr. Europe.
<< Takaisin arkistoon
|
|
