| |
LA 7.1.
Gewurztraminer-rypäleinen alsacelainen jälkiruokaviini Vendanges Tardive. Se jätti hyvän jälkimaun koko viime vuodesta. Se oli viime vuoden viimeisen ateriamme jälkiruokaviini.
Vuoden viimeinen ilta oli mukava. Alkuruuan jälkeen seurasimme komeata ilotulitusta Ratinassa. Creamy Jerusalem Artichoke Soup oli sen verran hyvä elämys Pinot Blancin kera, että ilotulitus sopi hyvin välipalaksi ennen Tournedos Rossinia.
Ja en ole kulinarismin tai viinien asiantuntija. Olen talkkunavellin ja ruisleivän poika, mutta yrittänyt laajentaa arsenaalia pikkuhiljaa. Ja näin sitä oppii. Kuten senkin, että se Rossini ei tuossa yhteydessä tarkoita italialaista säveltäjää vaan ankanmaksaa, joka paistettuna herkkupalana oli medium-paistetun sisäfileen päällä.
Ja sitten Tesoman uimahalliin. Käytiin pari kertaa loman aikana ja meikäläinenkin veti vesikävelyä sininen styroksihaavi ympärillä, jotta pysyin pinnalla.
Styroksi vain rapisi, kun yritin ylipitkillä ja laihoilla raajoillani kahmia eteenäin. Olin koko ajan ainakin kaksi rataa Anjaa jäljessä. Anja nimittäin kävelee niin maalla kuin vedessäkin hurjalla tempolla.
Tesoman uimahallin saunassa minuun iski patriotismi. Meitä ei ollut kuin pari maahanmuuttajaa ja minä. Ja minä suvaitsevaisena miehenä arvostan, että kulttuuriimme tulevat sopeutujat ymmärtävät saunan päälle ja heittävät löylyä.
Mutta heittivät siihen tahtiin, että aloin kuumentua. Ja sitten tartuin minäkin kauhaan. Omaani.
Lopulta olin siinä tulipunaisessa pisteessä, että vaikka taju lähtisi, niin täältä löyly lentää, mutta minen kyllä ole se, joka saunasta ensin lähtee.
Ja lähdin saunasta viimeisenä.
Löylyn lyömä, loman levättämä, runsaan suolan ja rasvan ja muun ravinnon ravinnoittama mies toivottaa nyt kaikille hyvää alkanutta vuotta
ps...muista huumori, esim. löylynheittoa ei kannata ottaa niin vakavasti, että se oikeasti olisi vain kantasuomalaisten pyhä yksinoikeus.
SU 15.1.
Jossain päin Suomea on havaittu vale-Karjalanpiirakoita. Hyi hitto. Luin uutisista tänään. Ovathan nämä valelääkärit vakava asia. Kuten valeopettajat. Valeoppilasta en ole tavannut. Mutta valepotilaita on oikeiden lääkäreiden riesana.
Miksi väärentää hyvää piirakkaa? Se tuntuu pahalta. Jokainen haluaa ihan oikeaa, aitoa, ehtaa. Miksi joku lähtee niin likaiselle tielle?
Minä olen taaskin oppinut uutta. Hoover-asennon. Koulussa sen opin. Ja nyt vasta opena ollessani. Kollega oikein meni lattialle opettajainhuoneesa ja näytti.
Siitä se alkoi punnerrus. Olen nyt ähissyt ja puhissut parina iltana ja tietyt lihakset ovat soineet siihen tahtii kuin aladobi tremolossa.
Kolme minuuttia päivässä saisi vatsalihaksiin ytyä. Liike on yksinkertainen ja tuntuu tehokkaalta, mutta laiskuus, laiskuus.
Onkos Hooverin toinen nimi lankku? Yksinkertaiset asiathan ne usein niitä parhaita ovat.
Oli kivat synttärit eilen. Lämminhenkistä ja paljon musiikkia. Luontokin oli niin juhlistavalla päällä. Päivät seutuvilla Päijänteen raikui iloisesti, että haitannut, että Päijänne siinä vieressä oli jäässä.
MA 23.1.
Multa jäi näkemättä Kim Jong-Il -dokumentti. Oli samaan aikaan transvestiitti-show, jota olimme seuraamassa ihan livenä.
Onneksi dokumentti on nauhalla.
Ja transu-show oli hyvä! Tosin se ihan salonkikelpoinen teatteriesitys: Helsingin kaupunginteatterin Lainahöyhenissä eli tunnetaan myös musikaali- ja elokuvanimellä La Cage aux Folles.
Olen niin vanhanaikainen, että alussa mua vähän nolotti siellä katsomossa istua. Loppua kohden tunnelma vapautui ja nauroin ja tulin hyvälle mielelle hyvin tehdystä musikaaliviihteestä.
Kiitos koko ensemblelle - erityisesti Santeri Kinnuselle. Mutta veikeät tyypittelyt teki niin Pertti Koivula kuin Eero Saarinenkin - ja Leena Rapola.
Musikaalin laulut soivat päässäni, kun kiidimme Anjan kanssa kohti Helsingin rautatieaseman grilliä. Epäterveellinen hot dog -kainalossa kohti junaa. Aseman ovella luulin, että näytelmä jatkuu vieläkin. Siinä seisoi nimittäin ihan tavallisen Pentin, Arvon ja Martin näköinen isokokoinen suomalainen aikamies. Jolla oli punainen hame. Marja-Siskojen aika ei ole siis ohi.
Mä olen nyt joka päivä tehnyt sitä Hoover-liikettä. Tutina luukalvoissa jatkuu. Lihaksiahan mulla ei ole, mutta treenaan ihoa ja luukalvoja.
Junassa aattelin tehdä päivittäisen tempun ihan siinä käytävällä, mutta Anja ei antanut. Olisihan konduktööri ehkä ihmetellyt, kun aikamies menee lankkuasentoon (=Hoover) junan käytävälle.
Täytyy myöntää, että pienestäkin liikunnallisesta ponnistuksesta tulee hyvä olo ja vielä parempi mieli.
SU 29.1.
Ostin joululahjaksi lapsille ja vävylle Tallinnan risteilyt. Aattelin, että ennemmin yhteistä aikaa kuin tavaraa, jota on jokaisella jo yllinkyllin. Nyt olimme viikonloppuna ja kyllä oli mukava reissu. Ainoa miinus oli keli. Kostea kylmyys pureutui jokaiseen rikkoiseen niveleeni kuin olisi ruutalla työnnetty - 50 astetta jäätä. Kyllä me kiertelimme, mutta Toompean mäki piti jättää nyt käymättä.Kerrankin mun ei tarvinnut olla ratissa. Sami ajoi hyvään, varmaan ja ammattimaiseen tyyliinsä ja tulimme ripeästi Tampereelle.
Maija ja Liisa olivat nyt ensimmäistä kertaa Tallinnassa. Mikon kanssahan olemme olleet usein, mutta aiemmin aina autolla. Nyt emme vieneet autoa yli, vaan se jäi Helsinkiin.
Paluumatka meni rattoisasti, kun Maijan appivanhemmat tulivat samalla laivalla tutun pariskunnan kanssa yli.
Tapasin mun entisen oppilaani yllättäen eräässä Vanhankaupungin kahvilassa, kun menin taistelemaan kylmyyttä vastaan. Lasillinen hehkuviiniä lämmitti.
Huomenna pitkästä aikaa ministerin tapaaminen.Tällä kertaa kuntaministeri Henna Virkkunen tulee käymään Jämsän Cafe Niinistössä. Tule paikalle klo 12 juttelemaan.
Muuten: Hoovereita mennyt nyt joka päivä. Myös Tallinnan reissulla.
MA 30.1.
Kansa saa nyt valita suoraan, mutta samalla valtaoikeudet presidentiltä riisuttu pois. Tästä aiheesta sietää keskustella.
Toki parlamentarismin vahvistaminen hyvä asia ja ymmärrän Kekkosen pitkän kauden kokemukset. Hyväähän tällä uudistuksella on tarkoitettu, mutta Suomen kansa tuntuu pääsääntöisesti haluavan, että tasavallan presidentillä on vielä valtaoikeuksia.
Kokeeko kansa, että presidentti on tsaarilliseen tapaan isähahmo, joka tarvittaessa kykenee tekemään lujalla päätöksellä hyvän asian kaikkien parhaaksi. Vaalien aikana on tullut esiin mitä ihmellisempiä käsityksiä, mihin kaikkeen presidentin pitäisi puuttua. Mutta kun todelliset mahdollisuudet puuttua ovat kovin minimaaliset.
Toki tasavallan presidentillä on ulkopoliittista valtaa. Ei ole sama, kenet USA:n Obama, Ranskan Sarkozy tai Venäjän Medjedev/Putin saa vastaansa Suomen korkea-arvoisena ulkopolitiikan edustajana. Riippuu mielestäni presidentin persoonasta, missä määrin osaa ja kykenee ottamaan paikkansa valtioneuvoston kainalossa ulkopoliittisten asioiden hoitamisessa. Tarvitaan itsellisyyttä ja päämäärätietoisuutta siinä missä diplomatiaa ja yhteistyökykyäkin.
Tasavallan presidentin on oltava persoona, joka kokoaa kansankunnan ehdottoman enemmistön taakseen. Häneen on oltava luottamus yli puoluerajojen, yli sosiaalirajojen. Yleinen luottamus ja arvostus presidentin persoonaa kohtaan on välttämättömyys tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen.
TI 31.1.
Muutan maasta pois, jos liikenneministeri Kyllösen uusi aivoitus työmatkavähennysoikeuden alasajosta menee läpi. Dieselin hinnannousussa jo tarpeeksi kärvennystä. En taivu ministerin viitoittamalle Golgatan tielle.
Toki ymmärrän julkisten kulkuneuvojen tärkeyden ja itsekin niitä suosin. Mutta aina ei julkiseen mahdollisuutta vaan on käytettävä yksityisautoa.
Rajanveto Jyväskylän kohdalta on keinotekoista ja perustuslain hengen vastaista. Miksi jakaa Suomi muurilla kahtia? Verotus pitää olla tasapuolista eikä maan eri osissa asuminen saa tuoda suhteetonta haittaa tai etua. YK:n ihmisoikeuksien mukaan jokaisella meillä on oikeus valita asuinpaikkamme eikä siitä saa tulla yhtäkkistä iskua takaraivoon.
Jos tarvitsee välttämättä autoa työmatkoihinsa, kun meno ei julkisilla onnistu, se ei saa olla taloudellisesti rangaistavaa, vaan päinvastoin. Omaa omaisuuttanhan siinä kulkija kuluttaa.
A Room with a View eli Hotelli Firenzessä. Olipas se mukava katsomiskokemusa. Enkä tarkoita pelkästään tuttujen paikkojen bongailua, sillä vain elokuvan alussa miljöönä Firenze ja Toscana.
Minussahan asuukin romantikko (mahtaa Anja nauraa...). Tykkäsin jopa onnellisesta lopusta, jossa rakkaus saattaa kaksi eksyilijää onnellisesti yhteen. Jippii!
Ja mitkä näyttelijät. Yksi merkittävimpiä aikamme naisnäyttelijöitä, Judi Dench, tekee pienestä roolista suuren. Denchin ystävätär, brittinäyttelijä Maggie Smith (Dame kuten Denchkin) loistaa. Samoin jo edesmennyt konkari Denholm Elliot ja nuoremmista Julian Sands ja Daniel Day-Lewis, joka karrikoi höpsön sulhasmiehen.
Helena Bonham Carterille Hotelli Firenzessä oli tie tähtiin. Nyt on hyvä verrata, miten hän on näyttelijänä kypsynyt mm. Kuninkaan puhe -elokuvan rooliin.
Suosittelen tuota 80-luvun filmasointia, jossa hyvä historiallinen miljöökuvaus kaiken muun hyvän lisäksi.
On mukava tavata entisiä oppilaita, kun vielä muistavat ja iloisesti tervehtivät. Viimeksi Tallinnassa koin tämän ilon. Sehän se tämän työn suola, että saattelee turvallisesti vuosi toisensa jälkeen liudan nuoria jatko-opintoihin maailmalle. Toivoen heille aina parasta.
Cafe oli eilen täynnä, kun ministeri-Henna ja avustajansa-Mariliina tulivat vieraiksemme. Tänään paikalla toimittaja-kirjailija Aino Suhola, perjantaina kansanedustaja Arto Satonen, joka myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja.
Olemme kovasti poltelleet takkaa. Onneksi on kuivia koivupuita. Syttyy lähes ajatuksen voimasta. Kummasti tuo elävä tuli tuo tunnelmaa ja antaa miellyttävää lämpöää. Hormi vetää eikä ole ollut mitään tiku- ja savuhaittoja. Anja jännittää, joskos pistän pellit liian aikaisin kiinni. Mutten laita. Häkää en halua. Sen sijaan lämmin villamatto, karhuntalja tai joku leobardihommeli takan eteen, jotta voisi lämpimässä loimussa kelliä.
Ja lempiaiheeni: tupakki. Tässä äikän tuotoksia korjanneena aloin miettiä, miten sanoilla voidaan sotkea ja kaunistella ja vääristellä asioita. Miten esimerkiksi tupakoitsija saa vähennettyä syyllisyyden tunnettaan käyttämällä harmittomalta kuulostavaa ilmausta "pössytellä", "sauhutella", "savutella". Tai "otin vain pari savua". Kun asia on todellisuudessa "lyhensin jälleen elinaikaani, aiheutin elimistööni myrkytystilan, tein takuuvarman siirron lähemmäksi kuolemaa, valitsin vielä kiduttavan tien, aiheutan tuskaa vielä läheisillenikin, turmelen vielä ympäristönikin, haistatko pahan hajuni sairaannäköisen ihoni harmaudesta...".
Sauhuttelu -termi kuulostaa siltä kuin mitään pahaa ei olisi, tulisi eikä menisi. Sitä vaan ollaan ja hengaillaan ja "sauhutellaan" että hupsista. Naps vain, niin on oman elämän kestoa taas minimoitu ja ollaan askel lähempänä veronmaksajien rahapussia.
Tupakoida -termikin turhan neutraali.
Sana, mikä vastaa todellisuutta, on m y r k y t t ä ä.
Poison ja piste!
<< Takaisin arkistoon
|
|
